Staffan Bruun: Kohtalokas kapsäkki.
Kadun sitä, että en pidä luetteloa lukemistani kirjoista.
Juuri nyt luen Staffan Bruunin Kohtalokasta Kapsäkkiä. Kyseessä ei ole lastenkirja, vaikka nimen
mukaan niin voisi luulla. Suomalainen Staffan Bruun on kuin ruotsalaiskirjailija Jan Mårtenssonin
veli. Päähenkilöt kissansa kanssa viihtyvä antiikkikauppias ja mainostoimiston johtaja ovat juuri
sellaisia pehmomiehiä, jotka haluaisi ystävikseen. Ihmisen pieniä ja suuria heikkouksia ymmärtävä
Staffan Bruun kirjoittaa mys-dekkareita, juuri sellaisia, että tekee mieli vain istua takan edessä
viltti polvilla, töppöset jalassa ja kirja kädessä.Koko kirjan ajan hykertää huumori sisälläni.
Eräs parhaista kohdista on tässä:
"...Siinä tämän illan daamissasi täytyy olla jotain erityistä.
-Erityistä ja erityistä. Menemme teatteriin ja sen jälkeen illalliselle. Kyseinen daami puhuu paljon,
uskoo tietävänsä kaiken minua paremmin, ei kuuntele mitä sanon vaan keskeyttää saman tien,
komentelee, moittii ulkoasuani ja arvostelee yksityiselämääni. Ja kaiken kukkuraksi minä joudun
maksamaan laskun.
- Ei kuulosta lainkaa sinun tyypiltäsi.
- Pahinta onkin, että hän on enemmän minun tyyppiäni kuin kukaan muu. Se on minun mutsini."
Huumori on sen taitamiseen vaadittaviin kykyihin nähden hyvin aliarvostettu laji.
Siksikö en ole aikaisemmin törmännyt hänen kirjoihinsa, ovatkohan huonosti mainostettuja,
mainosjohtaja Antonio Sallinen ?
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar