Ruotsiksi suomalaisesta elämänmuodosta.
Staffan Bruun: Bailut barrikadeilla.(2001)
Hykerryttävää tekstiä, enkä tiedä ihan varmaan onko se tarkoituksellista vai ei.
Kirjailija kirjoittaa juuri minun sukupolvelleni, äiti on Astrid ja isä on Gustaf,
se oli vallankumouksellista ja meille nuorille jotain, että omia vanhempia alettiin
kutsua etunimellä.Sitä ennenhän olimme melkein teititelleet.
Staffan Bruun kuvaa suoraan nuoruuttani.
Olen heti Belinda ja menossa Callen kanssa alas kajuuttaan...
20 vuotta olen etsinyt itsestäni sitä asennetta elämään ja samaa energiaa mikä minulla
oli parikymppisenä.
Hetkiseksi sen tässä sai.
VSOP-klubi oli tärkeä ja jotain.Siis Viktoria Sofian Osattomat Perilliset.Tähän ikään
mennessä jo vähän ymmärtää filosofiaa sen taustalla, kun perinnöt menevät sivu suun,
silloin sitä vain naureskeli.
Tositapahtumat vuorottelevat niin taitavasti, että on kuin lukisi dokumenttia...
- Lapualla räjähti silloin panostehdas.
Oli melkoinen shokki, kun olin viikon lomalla Italiassa ja siellä lomaviikon ruskettamana
ja arjesta irrottautuneena näin ensimmäisen kerran viikkoon uutisia tv:stä.
Niissä näkyi Kekkonen 40 valkoisen ruumisarkun ympäröimänä.Ja teksti oli silloin vierasta italiaa.
- Toinen shokki oli Kuopion lentokoneonnettomuus, jossa menehtyi tärkeitä valtion virkamiehiä
pitkälti toistakymmentä. Yöllä juuri onnettomuuden tapahtumisaikoihin olin
herännyt hiestä märkänä ja kauhuissani painajaiseen: olin pienkoneessa joka syöksyi
maahan hyvin järvirikkaalla alueella.
Paras 70-lukua kuvaava kirja mitä olen lukenut.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar