Minä ja Gunnevi Björkenheim.
Kreetta Onkelin kirja viime vuodelta: Kutsumus.
Onkeli nakittaa kirjailijan roolin ja aseman yhteiskunnassa täydellisesti.
Ja kysyy minulta: Haluanko kirjailijaksi. On pakko vastata: Kiitos,mutta ei kiitos.
"Tulin helposti riippuvaiseksi Gunnevin ylläpitämästä illuusiosta."
Siinä Onkeli taitaa osua elämänkokoiseen salaisuuteen - olemme illuusioita,joita itse tai joku muu on luonut. Emme näe niitä ennenkuin elämämme on lopussa tai muuten karikoilla, onneksi niin, ehkä.
"Oli ruotsalaisia hyvän mielen rikosromaaneja..."
Vaikka mitä hirveää tapahtuisi, on pääasia, että viihdymme...
avain ruotsalaisuuteen.
Onkeli on aika konkeli ja ronkeli kielensä kanssa. Hänen kirjansa kuuluvat lukemista prioriteeratessa sarjaan MUST.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar