Pom Pom: Margaret Atwood: Ryövärimorsian.

Margaret Atwood: Ryövärimorsian.
Nimi on kummallinen, ei ryöstön ryöstöä kirjassa. Myönnytys moralistille, ettei päähenkilö
voi missään tapauksessa olla muuta ja parempaa ?
Jos nainen ei kiltisti asetu perinnäiseen rooliin, hän käy sotaa.
Niinkö ?
Epäselvää on vain mitä vastaan.
Sanojen takaperin kirjoittamiseen (Aatos = Sotaa) kyllästyy, se vaikuttaa keinotekoiselta
temppuilulta.
Mitähän sillä halutaan kertoa, sitäkö että nainen käyttäytyy kuin mies vaikka ei missään
tapauksessa ole perinnäisesti miesmäinen ?
Newsweek kirjoittaa kirjasta takakannen mukaan:"Atwood kaikessa loistossaan. Mikä aarre hän on,
ja miten hienon kirjan hän on kirjoittanut."
Alkupuoli kirjasta (300 sivua) on niin tylsää, että ajattelin jo kokonaan hylätä lukemisen,
kaikkien kirjojen, vain pölyssä kahlaamisena. Ja ehdin jo miettiä onko hieno sama kuin tylsä.
Sitten Atwood räväyttää miehistä sivulla 302:
..."ne on kaikki pohjimmiltaan raiskaajia."
Sitten seuraa erinäköisiä perhe-elämän painajaisia.
Yleensä kirjan mielenkiintoisuusaste paljastuu 50 alkusivussa, mutta ei tässä.
Kirja kertoo naisesta , joka hyppää sänkyyn kaikkien lähipiirinsä miesten kanssa - salaa.
Ja mitä ongelmia se aiheuttaa. Siis jälleen kerran: nainen on paholainen jos elää kuin
80 % miehistä. Häntä epäillään ihmiseksi, jolla ei ole sielua.
Veikkaanpa, että kyllä sekin ongelmia aiheuttaa, jos mies hyppää sänkyyn kaikkien lähipiirinsä
naisten kanssa - salaa. Siis vaikka tekisi sen salaa. Mutta sitähän miehet ovat tehneet
iät ja ajat. Onko tämä nyt sitten kyynisyyttä vai totuudenpuhumista. No, vielä on katto
pään päällä.
Herää kysymys miksi kriittisesti suhtautuvat naiset hakeutuvat koko ajan päähenkilön seuraansa.
Miksi ? Koska hän on arvoitus. Koko ajan paljastuu uusi särmä kaleidoskooppimaisesti.
Koska he salaa kadehtivat häntä ? Kadehtivat moraalittomuutta ? Niin umpikiero on
naisen luonne, olisi isäni eläessään sanonut nauraen.
Kirjan avatessani odotin viihdettä.
Sain vaivalloista ajatustyötä kun piti oikein pohtia raadollista naisen roolia.
Ystävyyssuhteissa.
Onko kirja hieno ?
Sisällysluettelo ei ainakaan sisällä hienostelua.
Jotain kai tässä opinkin: Eniten loukkaa se jos toinen ei kadehdi.