Albert Camus.
Pistetäänpä Albert Camus tiedottamaan Islannin tulivuorenpurkauksesta vuonna 2010:
Paksuja pilviä kiiti kohti itää Islannin yläpuolella. Kolme päivää sitten pilvet olivat jo
paisuneet Atlantin ylle, odottaneet länsituulta, sitten ne olivat lähteneet liikkeelle,
ensin hitaasti ja sitten yhä nopeammin, ne olivat lentäneet kevättalven hohtavien vesien
yllä kohti mannermaata, hajaantuneet Lontoon pilvenpiirtäjillä, järjestäytyneet laumoiksi
Ruotsin ja Suomen Pohjanmaan aavojen lakeuksien ylle, ja nyt, lähellä Venäjän rajaa, ne
kääntyivät ja yrittivät päästä takaisin Pohjanmerelle hukkuakseen siihen.
Kiidettyään tuhansia kilometrejä tuon eräänlaisen valtavan niemekkeen yllä, jota pohjoisessa
puolusti hyrskyinen ja hyinen jäämeri ja eteläisessä etelässä hiekkadyynien liikkumattomat
hahmot, ylittäen tuon nimettömän Euroopan tuskin sen nopeammin kuin olivat tehneet
tuhatvuotiset maat ja kansat, ne hiljensivät vauhtiaan ja jotkut muuttuivat jo suuriksi ja
harvoiksi tuhkahiutaleiksi, jotka alkoivat ahdistaa satojen miljoonien ihmisten hengitystä
ja pimentää näköä ja mieltä.
(Mukailtua Camusta. Jos lapselle ei löydy isää, on hän Albert Camusin mukaan Ensimmäinen
Ihminen. Peruste sekin,joka tapauksessa Nobel-komitean hyväksymä vuonna 1957.)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar