27.

Alexandra Salmela: 27.
Teatterintekijän romaani ansaitsee palkintonsa (HS:n esikoiskirjapalkinto).
Ulkomaalaisen silmin, korvin ja kielin nähty suomalainen maisema, ihminen ja elämä
virkistää ja piirtyy terävästi sielumme syöveriin.
Kaikki on jo kirjoitettu sanoi joku 27-vuotias minulle joskus. Niin se ehkä tuntui
hetken silloin, mutta eipä vain ole, uutta löytyy aina.
Uussanat:
potkasulhanen, potkapoika, ihraprinssi, seksuaalielämälabyrintti, auringonsoturi puuttuivat
Suomesta ennen Alexandraa.
Meilläkin on antaa kielikuvia maailmalle, niistä yksi: joku NÄKEE nälkää.
Alexandran teksti elää kuin vain teatterintekijän: "pohjantähti suutelee auringon
viimeistä sädettä", " joku hoki sitä samaa kuin posetiivi".
"Turhia sanoja ei tarvita, täällä niistä käytetään kuuttasataakuuttakymmentäkuutta...Jos onnistun
keräämään kaikki voitan pelin. Jos voitan tämän pelin, jään henkiin."
Siinäkö se suomalaisuuden ydin on ?