Pom Pom: Elfriede Jelinek: Halu.

Elfriede Jelinek: Halu.
Elfride Jelinek on antanut halulle sanat, tekstin.
Teksti on tiivistä. Taidetta ehdottomasti.Täynnä ihmeellisiä vertauskuvia, symboleita.
Milloin nainen on puu, lentokone, lahjapaketti jne.
Mies on naisen kimpussa kuin eläin.
Nainen ei ole epätoivoinen vaan ihmettelevä. Nainen vain ihmettelee ja analysoi kun mies tunkeutuu
hänen kaikkiin aukkoihinsa. Nainen viestittää alitajunnallaan, että kyseessä on hänen kroppansa.
Hän ei valita tai vastustele.
Vanhassa ukkoseksissä, jolla tarkoitan seksiä täysin ja vain miehen ehdoilla, on jotain mätää.
Siitä syntyi feminismi.
Paperitehdas on koko ajan läsnä. Muistan siitä oman autuaan oloni kun ollessani 6-vuotias
äitini toi ison pinkan kaupan valkoista käärepaperia, jolle sain mielin määrin kirjoittaa ja piirtää.
Sama autuas olo toistuu vielä nytkin kun näen ison pinkan valkoista paperia. Siis minun ilmiöni
on täysin päinvastainen kuin silloin tällöin kirjoituskramppia potevilla menestyskirjailijoilla.
Jelinekin kirjassa postikortti kohtelee lempeästi kuvaamiaan seutuja. Lapsena luulin, että
taivas oli etelässä aina kirkkaan sininen niin kuin sieltä tulleissa postikorteissa.
Vasta ensimmäinen ulkomaanmatka teini-ikäisenä paljasti, että samanlaistahan siellä oli.
Sovinistit, armoa ! Jelinekille. Muuten vaan.
Feministit, armoa ! Jelinekille. Hän on kirjoittanut itsensä fittaksi (uusi sivistyssana sallitta-
neen, eihän sitä kaikkien tarvitse ymmärtää). Siksiköhän Nobel-komitea palkitsi hänet ? Ruotsi on
varmasti ainoa maa, joka on todella sisäistänyt feminismin.
Ihmistyyppinä Jelinekistä tulee mieleen - Sartre. Siis ihmisen äly. Sama äly. Eri kohteet.
Ja aina silloin tällöin inhoittava äly.
Nainen on kaikki. Onko sillä jotain tekemistä sen kanssa, että Jelinek on elänyt koko elämänsä
äitinsä kanssa ? Kaikki toiminnot tapahtuvat enintään 50 cm päästä naisesta.
Päähenkilöillä, oletettavasti mies ja nainen, ei ole mitään ominaisuuksia, ei nimeä, ei sukua,
ei sitten mitään. Ja silti tarina pysyy koossa !!! Ei ole edes varma, että mies ja nainen ovat
samoja koko ajan. Vasta takakannen teksti selkeyttää. Ja vasta sivulla 176 varmistuu parin
nimiksi Gerti ja Michael.
Yhtä yhdyntää koko kirja. Kuka uskaltaa väittää ja tunnustaa ymmärtävänsä täysin Jelinekiä ?
Joka tapauksessa on kunnioitettavaa, että hän pitää yllä mielenkiintoa tekstillään koko kirjan.
Siksikö, kun Elfriede Jelinek ei laukea ?
Kirjan teemana on aids. Vasta takakansi paljasti sen minulle. Niin vahvaa teksti on, vangitsevaa.
Kirjan nimi vastaa täysin sisältöä.
Tässä tämä kirja on maailman paras.