Pom Pom: ME MUUT.

ME MUUT
Kirjoituksia yhteiskuntaluokista.
Yli 20 loistavaa kirjoittajaa yksien kansien välissä.
Mustikit ja Mansikit järjestyksen kourissa, niinkö ? Tai
suunta sinne. Meillä muilla ainakin on parempi visio monista asioista
tämän kirjasen lukemisen jälkeen.
Vähemmistöön kuuluminen on sietämätöntä, enemmän kuin sietämätöntä.
Ei sitä aikaisemmin kuvitellut, että vähemmistöön voisi kuulua 20-perhe, jota
edustaa Maria Björnberg-Enckell.
Henkilökohtaisesti olen kokenut vähemmistössä elämisen Ruotsissa ja se on
täysi syy viihtymättömyyteeni. Esimerkiksi on vahvoja paineita ruotsintaa sukunimi.
Sitähän en tee, vaikka jatkuvasti saa tavata nimeään ja selittää mistä
on kotoisin.
Siitä huolimatta, että ruotsalaisilla on vaikka kuinka ja paljon suomalaisia sukunimiä.
Useimmat heistä eivät kuitenkaan enää ymmärrä tai osaa suomenkieltä.
Suomenruotsalaisten kova kohtalo on siinä, että he ovat myös vähemmistönä muutettuaan
Ruotsiin. Pääväestöön sulautuminen on tosin pienestä kiinni,
onnistuu luultavasti viimeistään seuraavassa sukupolvessa. Tai ehkä 100 vuoden kuluttua.
Tai sitten ei.
Monika Fagerholmin paras ajatus:
" Realismi sopii niille jotka mahtuvat siihen."
Fredrik Långin paras ajatus:
" Kaikkien onneksi onni on jakaantunut tasaisemmin kuin rikkaus."
Arne Nevanlinna on iki-ihana, kuten tavallista ja saa Pom Pomin jälleen rakastumaan
itseensä.
Kjell Westö vertaa itseään Jörn Donneriin ja Claes Anderssoniin ja on sitä mieltä,
että he ovat cool, mutta hän itse ei.
Siksikö, että he ovat rohkeampia, uskaltavat olla vastenmielisiä tavalla, joka
tehoaa katu-uskottavuudella katu-uskottaviin massoihin ?
Kjell Westö on pehmeämpi, hänestä aistii tarpeen miellyttää, hän on mukavampi, hänessä ei
ole sitä kovuutta, jota COOL hänen mielestään vaatisi.
On sellainen olo, että tätä kirjaa luetaan 20 vuoden kuluttua klassikkona,
merkittävänä käänteentekijänä ja silmien kirkastajana.
Ammuu