Herta Myller - Sydäneläin.

Nobel 2009: Herta Myller - Sydäneläin.
Viimevuoden Nobelpalkittu Herta Myller kirjoittaa kuin proosaa runona. Ei proosarunoa, mutta proosaa
runona.Kaunista, merkityksellistä kieltä, palkintonsa veroista. Hänen tekstinsä on täynnä
uusia ajatuskuvioita. Hän kuuluu niihin, jotka nostavat palkinnon arvoa.
Koko hänen tuotannostaan muistetaan parhaiten vanha kansanlaulu:
"Jokaisella on ystävä joka pilvenhattaralla
niin käy ystävien siellä missä maailma on kauhua täynnä
äitikin sanoi, ei siinä mitään outoa
älä huoli ystävistä
mieti tärkeämpiä asioita."
Hän kertoo, kuinka tavallisetkin ihmiset oppivat salakirjoituskoodin;
huutomerkki takoiottaa jotain,
pilkku tarkoittaa jotain,
kengät tarkoittavat jotain,
kynsisakset tarkoittavat jotain,
kidutusta, kuulustelua, kuolemaa jne.
Salaisia symboleita. Kyllä symboleita käytetään lännenkin arkielämässä, mutta ne eivät ole
salaisia.
Herta Myllerin tyyli on kuin kaleidoskooppi. Yhtä kaunis. Yhtä pienieleinen. Yhtä rikas
ja muuttuva.
Jos et ole ennen tiennyt mitä kellarin avain tarkoittaa, niin nyt tiedät. "Pidätkös kellarin
avainta vasemmassa vai oikeassa taskussa" kysyy räätäli.
Mielenkiintoisia sanontoja riittää:
- "Ihmiset muuttuvat kukiksi kun kuolevat."
- "Ei ole syntiä maksaa samalla mitalla."
- "Vanhus parhaassa iässä."
- "Mukaan otetaan se mikä on tappanut."
Kirjoittajan nauru hänen keksiessään symbolejaan melkein kuuluu: puolet työväestöstä
voi kuvata verenjuojiksi, kun työpaikka on teurastamo, jossa niin tehdään.
Sydäneläimessä on oikea loppukaneetti:
"Jos me vaikenemme, olemme inhoittavia, sanoi Edgar, jos me puhumme, olemme naurettavia."
Juuri se, minkä diktatuurissa uskalsi sanoa ääneen.