Pom Pom: Haruki Murakami - Kafka rannalla.

Haruki Murakami: Kafka rannalla.
Kirjassa eksytään ajan labyrinttiin ja harrastetaan tyylikästä sukurutsaa.
Kerronta on yllättävän helppolukuista, määrittelemättömästi.
Haruki Murakami on myyttien, tabujen ja identiteetin pohtija.
Muita teemoja:
-mitä on olla kuuluisuuden lapsi - sietämätöntä
-motherfucker
-teini-ikä
-kuinka vajaakykyiselläkin on tehtävä maailmassa
-tyylikäs sukurutsa.
Yleensäkin alkaa tuntua siltä, että kirjallinen Suomi on "puhdas" maa sukurutsaisista
suhteista verrattuna esimerkiksi Pamukiin, jonka kirjoissa yksi ja toinen
rakastelee serkkunsa tai jonkun sukulaisensa kanssa. Mario Vargas Llosa nai tätiään.
Ja verrattuna moniin muihin.
Kirjan Kafka rannalla todellisuus muovautuu ehjäksi ja vahvaksi mitä ihmeellisimmistä
ja mahdottomimmsta tapahtumista. Haruki Murakami rakentaa sieluunmenevän fiktion, joka
ei tunnukaan fiktiolta vaan todelta, todemmalta kuin tosi.
Silti olisin luonut tarinalle erilaisen lopun, jossa teini-ikäinen vain herää kodissa
isä ja äiti ja sisar läsnäolevina. Vai olisiko loppu silloin ollut liian kesy eikä tehoisi nyky-
nuorisoon, jonka suosikki Haruki Murakami on ?
Korkkiliiviksi, ettei uppoa fantasioihin,vaikka se ehkä olisi tarpeeton.Niinkuin turvavälineet useimmiten ovat.
Persoonallisin kertoja mitä olen vuosiin tavannut, Kafka rannalla on must. Et selviä
kauaa hengissä kulttuuripiireissä jos et ole sitä lukenut.
Muista Haruki Murakami, tulet takuulla törmäämään nimeen !