Pom Pom: Arne Nevanlinna - Hjalmar.

Arne Nevanlinna: Hjalmar.
Ehyt, kaunis tarina, joka muodostaa täydellisen ympyrän kun ystävyys päättyy. Kaikki kertomuksessa
avatut langanpäät solmitaan. Kirjallisesti niin kaunis, että vaikka Happy End ei toteudu, tarinaa on
pakko sanoa kauniiksi.
Vahvistaa tosin oikeusjärjestelmästämme niiden ennakkoluuloja, jotka uskovat, että mitään asiaa ei
oikeudessa voi hoitaa ryvettymättä myös itse.
Arne Nevanlinnalla on tapansa mukaan niin ihania sanontoja, että en malta olla niitä levittämästä
maan ääriin mikäli mahdollista (!).
Tässä muutamia:
Klanista - "Ei timantti karvoja kasva".
"Kapteeni omasta halustaan ja Isä pakosta."
Asiakkaista "pomminvarmoja vai pitäisikö sanoa pumminvarmoja" kun luistaa kahvilasta maksamatta.
Rakkaudesta "kokemukset sen verran kenttäharmaita, että päättää siirtää ne muistinmenetyksen piiriin".
"Janssonin pienperheen yhteiselämä perustui niin hyvässä kuin pahassa siihen, että molemmat tietävät
mitä toinen ajattelee, mutta kumpikaan ei ole tietävinään".
"Nyt on Ilta-Sanomien vuoro. Kieli muuttuu, mutta ei parane."
"suomenruotsalaiset käytöstavat, lyhyt oppimäärä".
Eipä voi muuta kuin suositella.