Kyllikin nahoissa ja karvoissa.
Kyllikki Villa: MYRSKYSSÄ Kolmas lokikirja (2010).
Kyllikki Villa matkusteli ympäri maailman rahtilaivoilla asuen ja tehden samanaikaisesti
työtään kääntäjänä. 75-vuotiaana ! (Toivottavasti poliitikot eivät tätä huomaa ja korota
taas eläkeikää.) Kääntäjät ovat ammattiala, jota ei voi
arvostaa tarpeeksi.
Vanhuuden vaivat yhdistettynä vaivalloiseen matkustamiseen rahtilaivoilla...eikö olisi jo
aika julistaa luxus-käsite matkustamisesta vanhanaikaiseksi ?
Itse pidän jo tavallistakin matkustamista rehjasteluna: jonoja, jonoja, vieraat tutkivat
alusvaatteitasi ja koko henkilöäsi eriasteisen kriittisesti, lempiruokaasi et saa mistään
ja patjasi ei ole yhtä pehmoinen kuin kotona, suosikkiasusi ei kelpaa seurueelle, koska se lököttää...
Lähden matkalle vain jos joku hakee kotiovelta ja järjestää kaiken.
Saakohan Kyllikki elämäntapakopioijia ? Vaivalloisesti ja valitellen matka etenee.
Stuertit passaavat ja Kyllikki on hapan jos kapteeni ei huomioi häntä...
Naiset hankkivat sen kuningattaren roolinsa tavalla tai toisella. Äitini oli liki 80:senä
tyytyväinen vasta kun isäni passasi häntä 20 tuntia vuorokaudessa. Ja isäni oli aivan
tavallinen suomalainen mies, joka ei ennen ollut keittiössä tehnyt muuta kuin keittänyt kahvia.
Äidin ominaisuudet ovat kääntäen tehokkaimpia tytärten kasvattajia, lihavien äitien tyttäret
pitävät huolen ettei kiloja kerry ja minä en valita vaikka syytä olisi.
Kyllikki piti matkustamista dementoitumista ehkäisevänä: Ongelmatilanteet pakottivat
aivot toimintaan, siinä hän varmaan oli oikeassa.
Lukija ei ihmettele, että konjakkia tarvitaan illoin aamuin ja päivälläkin.
Vahvat kuin hiilellä piirretyt kulmakarvat ovat kuin kysymysmerkit kun Kyllikki meitä
maakrapuja katselee kannen sisäsivun kuvassa.
Kerronta on niin perusteellista ja pikkutarkkaa, että lukija todella asettuu
Kyllikin nahkoihin ja karvoihin, aika monta kertaa hän pesi tukkansa matkan aikana.
Ei tätä kirjaa voinut kesken jättää, niin se otti mukaansa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar