Sukulinkki Runoilija Eino Leinoon.
Eino Leino's
Mother: Anna E. Kyrenius's
Mother: Emilia K. Schwindt's
Father: Johan Henrik L. Schwindt's
Father: Lars J. Schwindt's
Father: Johan J. Schwindt's
Mother: Margareta H. Strålman's
Father: Hans P. Strålman's
Father: Petter H. Strålman's
1/2 Sister: Elisabeth H. Croel's
Daughter: Margaretha E. Vogel's
Husband/Partner: Samuel L. Reuter's
Full Brother: Daniel L. Reuter's
Daughter: Susanna D. Reuter's
Son: Anders H. Gummerus,Ärrälä's
Son: Johan A. Korppoo's
Daughter: Maria J. Ärrälä's
Daughter: Ulrica Huopio´s,
Daughter: Miina Färm´s,
Son: Nestor Harju´s,
Son: Jussi Harju´s,
Daughter: Eeva-Maija Harju-Virta
fredag 27 januari 2012
Pom Pom: Miten auttaa masentunutta ?
Miten auttaa masentunutta ?
Auttaminen on vaikeaa.
Miten auttaa vakavasti sairasta, joka on sairautensa vuoksi masentunut ? Vaikea on auttaa kun varmaan on itsekin itku silmässä puolet ajasta. Yritä elämysteollisuutta. Jotain uutta mitä hän ei ole koskaan nähnyt tai kokenut.
1) Voisitte leikkiä ja pelleillä teatteria vieraiden ihmisten kanssa, esittäisitte joitain aivan muita rooleja kuin todelliset. Valehtelisitte niin paljon kuin ikinä keksisitte. Saisitte luultavasti nauraa jälkeenpäin. Se olisi kuitenkin aika viatonta hupia olosuhteet huomioonottaen. Sitä paitsi ei maksaisi välttämättä mitään.
2) Ota elokuvaviikko, joka ilta pari uutta kunnon elokuvaa oikein valkokankaalta nähtynä.
3) Ota teatteriviikko katsojina.
4) Ota oopperaviikko.
5) Käykää tervehtimässä vielä sairaampia tai lastenkodissa tai jopa vankilassa, joka tapauksessa tutustumassa niihin joilla on vielä huonommin.
6) Auttakaa vaikka ilahduttamalla jotain vakavasti sairasta lasta.
7) Käykää ajamassa pienrallia tai harrastakaa jotain muuta uutta liikunnallista, esim. golfia, keilailua, tärkeintä on se että hän ei ole sitä ennen tehnyt.
Tähän olisi hauska saada kommentteja: oliko ideoista apua ja parempia ideoita. Ihmisiähän tässä vain ollaan.
Auttaminen on vaikeaa.
Miten auttaa vakavasti sairasta, joka on sairautensa vuoksi masentunut ? Vaikea on auttaa kun varmaan on itsekin itku silmässä puolet ajasta. Yritä elämysteollisuutta. Jotain uutta mitä hän ei ole koskaan nähnyt tai kokenut.
1) Voisitte leikkiä ja pelleillä teatteria vieraiden ihmisten kanssa, esittäisitte joitain aivan muita rooleja kuin todelliset. Valehtelisitte niin paljon kuin ikinä keksisitte. Saisitte luultavasti nauraa jälkeenpäin. Se olisi kuitenkin aika viatonta hupia olosuhteet huomioonottaen. Sitä paitsi ei maksaisi välttämättä mitään.
2) Ota elokuvaviikko, joka ilta pari uutta kunnon elokuvaa oikein valkokankaalta nähtynä.
3) Ota teatteriviikko katsojina.
4) Ota oopperaviikko.
5) Käykää tervehtimässä vielä sairaampia tai lastenkodissa tai jopa vankilassa, joka tapauksessa tutustumassa niihin joilla on vielä huonommin.
6) Auttakaa vaikka ilahduttamalla jotain vakavasti sairasta lasta.
7) Käykää ajamassa pienrallia tai harrastakaa jotain muuta uutta liikunnallista, esim. golfia, keilailua, tärkeintä on se että hän ei ole sitä ennen tehnyt.
Tähän olisi hauska saada kommentteja: oliko ideoista apua ja parempia ideoita. Ihmisiähän tässä vain ollaan.
Pom Pom: Albert Camus.
Albert Camus.
Pistetäänpä Albert Camus tiedottamaan Islannin tulivuorenpurkauksesta vuonna 2010:
Paksuja pilviä kiiti kohti itää Islannin yläpuolella. Kolme päivää sitten pilvet olivat jo
paisuneet Atlantin ylle, odottaneet länsituulta, sitten ne olivat lähteneet liikkeelle,
ensin hitaasti ja sitten yhä nopeammin, ne olivat lentäneet kevättalven hohtavien vesien
yllä kohti mannermaata, hajaantuneet Lontoon pilvenpiirtäjillä, järjestäytyneet laumoiksi
Ruotsin ja Suomen Pohjanmaan aavojen lakeuksien ylle, ja nyt, lähellä Venäjän rajaa, ne
kääntyivät ja yrittivät päästä takaisin Pohjanmerelle hukkuakseen siihen.
Kiidettyään tuhansia kilometrejä tuon eräänlaisen valtavan niemekkeen yllä, jota pohjoisessa
puolusti hyrskyinen ja hyinen jäämeri ja eteläisessä etelässä hiekkadyynien liikkumattomat
hahmot, ylittäen tuon nimettömän Euroopan tuskin sen nopeammin kuin olivat tehneet
tuhatvuotiset maat ja kansat, ne hiljensivät vauhtiaan ja jotkut muuttuivat jo suuriksi ja
harvoiksi tuhkahiutaleiksi, jotka alkoivat ahdistaa satojen miljoonien ihmisten hengitystä
ja pimentää näköä ja mieltä.
(Mukailtua Camusta. Jos lapselle ei löydy isää, on hän Albert Camusin mukaan Ensimmäinen
Ihminen. Peruste sekin,joka tapauksessa Nobel-komitean hyväksymä vuonna 1957.)
Pistetäänpä Albert Camus tiedottamaan Islannin tulivuorenpurkauksesta vuonna 2010:
Paksuja pilviä kiiti kohti itää Islannin yläpuolella. Kolme päivää sitten pilvet olivat jo
paisuneet Atlantin ylle, odottaneet länsituulta, sitten ne olivat lähteneet liikkeelle,
ensin hitaasti ja sitten yhä nopeammin, ne olivat lentäneet kevättalven hohtavien vesien
yllä kohti mannermaata, hajaantuneet Lontoon pilvenpiirtäjillä, järjestäytyneet laumoiksi
Ruotsin ja Suomen Pohjanmaan aavojen lakeuksien ylle, ja nyt, lähellä Venäjän rajaa, ne
kääntyivät ja yrittivät päästä takaisin Pohjanmerelle hukkuakseen siihen.
Kiidettyään tuhansia kilometrejä tuon eräänlaisen valtavan niemekkeen yllä, jota pohjoisessa
puolusti hyrskyinen ja hyinen jäämeri ja eteläisessä etelässä hiekkadyynien liikkumattomat
hahmot, ylittäen tuon nimettömän Euroopan tuskin sen nopeammin kuin olivat tehneet
tuhatvuotiset maat ja kansat, ne hiljensivät vauhtiaan ja jotkut muuttuivat jo suuriksi ja
harvoiksi tuhkahiutaleiksi, jotka alkoivat ahdistaa satojen miljoonien ihmisten hengitystä
ja pimentää näköä ja mieltä.
(Mukailtua Camusta. Jos lapselle ei löydy isää, on hän Albert Camusin mukaan Ensimmäinen
Ihminen. Peruste sekin,joka tapauksessa Nobel-komitean hyväksymä vuonna 1957.)
Pom Pom: Margaret Atwood: Ryövärimorsian.
Margaret Atwood: Ryövärimorsian.
Nimi on kummallinen, ei ryöstön ryöstöä kirjassa. Myönnytys moralistille, ettei päähenkilö
voi missään tapauksessa olla muuta ja parempaa ?
Jos nainen ei kiltisti asetu perinnäiseen rooliin, hän käy sotaa.
Niinkö ?
Epäselvää on vain mitä vastaan.
Sanojen takaperin kirjoittamiseen (Aatos = Sotaa) kyllästyy, se vaikuttaa keinotekoiselta
temppuilulta.
Mitähän sillä halutaan kertoa, sitäkö että nainen käyttäytyy kuin mies vaikka ei missään
tapauksessa ole perinnäisesti miesmäinen ?
Newsweek kirjoittaa kirjasta takakannen mukaan:"Atwood kaikessa loistossaan. Mikä aarre hän on,
ja miten hienon kirjan hän on kirjoittanut."
Alkupuoli kirjasta (300 sivua) on niin tylsää, että ajattelin jo kokonaan hylätä lukemisen,
kaikkien kirjojen, vain pölyssä kahlaamisena. Ja ehdin jo miettiä onko hieno sama kuin tylsä.
Sitten Atwood räväyttää miehistä sivulla 302:
..."ne on kaikki pohjimmiltaan raiskaajia."
Sitten seuraa erinäköisiä perhe-elämän painajaisia.
Yleensä kirjan mielenkiintoisuusaste paljastuu 50 alkusivussa, mutta ei tässä.
Kirja kertoo naisesta , joka hyppää sänkyyn kaikkien lähipiirinsä miesten kanssa - salaa.
Ja mitä ongelmia se aiheuttaa. Siis jälleen kerran: nainen on paholainen jos elää kuin
80 % miehistä. Häntä epäillään ihmiseksi, jolla ei ole sielua.
Veikkaanpa, että kyllä sekin ongelmia aiheuttaa, jos mies hyppää sänkyyn kaikkien lähipiirinsä
naisten kanssa - salaa. Siis vaikka tekisi sen salaa. Mutta sitähän miehet ovat tehneet
iät ja ajat. Onko tämä nyt sitten kyynisyyttä vai totuudenpuhumista. No, vielä on katto
pään päällä.
Herää kysymys miksi kriittisesti suhtautuvat naiset hakeutuvat koko ajan päähenkilön seuraansa.
Miksi ? Koska hän on arvoitus. Koko ajan paljastuu uusi särmä kaleidoskooppimaisesti.
Koska he salaa kadehtivat häntä ? Kadehtivat moraalittomuutta ? Niin umpikiero on
naisen luonne, olisi isäni eläessään sanonut nauraen.
Kirjan avatessani odotin viihdettä.
Sain vaivalloista ajatustyötä kun piti oikein pohtia raadollista naisen roolia.
Ystävyyssuhteissa.
Onko kirja hieno ?
Sisällysluettelo ei ainakaan sisällä hienostelua.
Jotain kai tässä opinkin: Eniten loukkaa se jos toinen ei kadehdi.
Nimi on kummallinen, ei ryöstön ryöstöä kirjassa. Myönnytys moralistille, ettei päähenkilö
voi missään tapauksessa olla muuta ja parempaa ?
Jos nainen ei kiltisti asetu perinnäiseen rooliin, hän käy sotaa.
Niinkö ?
Epäselvää on vain mitä vastaan.
Sanojen takaperin kirjoittamiseen (Aatos = Sotaa) kyllästyy, se vaikuttaa keinotekoiselta
temppuilulta.
Mitähän sillä halutaan kertoa, sitäkö että nainen käyttäytyy kuin mies vaikka ei missään
tapauksessa ole perinnäisesti miesmäinen ?
Newsweek kirjoittaa kirjasta takakannen mukaan:"Atwood kaikessa loistossaan. Mikä aarre hän on,
ja miten hienon kirjan hän on kirjoittanut."
Alkupuoli kirjasta (300 sivua) on niin tylsää, että ajattelin jo kokonaan hylätä lukemisen,
kaikkien kirjojen, vain pölyssä kahlaamisena. Ja ehdin jo miettiä onko hieno sama kuin tylsä.
Sitten Atwood räväyttää miehistä sivulla 302:
..."ne on kaikki pohjimmiltaan raiskaajia."
Sitten seuraa erinäköisiä perhe-elämän painajaisia.
Yleensä kirjan mielenkiintoisuusaste paljastuu 50 alkusivussa, mutta ei tässä.
Kirja kertoo naisesta , joka hyppää sänkyyn kaikkien lähipiirinsä miesten kanssa - salaa.
Ja mitä ongelmia se aiheuttaa. Siis jälleen kerran: nainen on paholainen jos elää kuin
80 % miehistä. Häntä epäillään ihmiseksi, jolla ei ole sielua.
Veikkaanpa, että kyllä sekin ongelmia aiheuttaa, jos mies hyppää sänkyyn kaikkien lähipiirinsä
naisten kanssa - salaa. Siis vaikka tekisi sen salaa. Mutta sitähän miehet ovat tehneet
iät ja ajat. Onko tämä nyt sitten kyynisyyttä vai totuudenpuhumista. No, vielä on katto
pään päällä.
Herää kysymys miksi kriittisesti suhtautuvat naiset hakeutuvat koko ajan päähenkilön seuraansa.
Miksi ? Koska hän on arvoitus. Koko ajan paljastuu uusi särmä kaleidoskooppimaisesti.
Koska he salaa kadehtivat häntä ? Kadehtivat moraalittomuutta ? Niin umpikiero on
naisen luonne, olisi isäni eläessään sanonut nauraen.
Kirjan avatessani odotin viihdettä.
Sain vaivalloista ajatustyötä kun piti oikein pohtia raadollista naisen roolia.
Ystävyyssuhteissa.
Onko kirja hieno ?
Sisällysluettelo ei ainakaan sisällä hienostelua.
Jotain kai tässä opinkin: Eniten loukkaa se jos toinen ei kadehdi.
Pom Pom: John Irving.
John Irving
Vain miesten kirja.
Vietin juhannuksen John Irvingin seurassa.
Oooh mikä mies !
Siskot, jestas mitkä testosteronit !
Mutta sitten katastrofeja ja tragedioita pilvin pimein.
Surkeita naissuhteita, naiset ovat ikäänkuin rivissä, edellisen jälkeen siirrytään
seuraavaan. Kuinkas muuten ?
Kirjailija ja kirjailijan sukulaiset saavat osansa, kenties ongelmat ovatkin
yleismaailmallisia. Ehkä opaskirja aloittelevan kirjailija suvulle ? Ja sittenkin sulkeutuu
yksi sun toinen ovi.
John Irving on niin arkirealistinen, super, super, että mystiikka ei sovi hänelle ollenkaan.
Eräässä tarinassa sininen Mustang seikkailee ilman kuljettajaa - ja sama auto tappaa
30 vuotta myöhemmin.
Ei kiitos muun arkisen kerronnan oheen.
Olen edelleen sitä mieltä, että John Irving on kylmä, raaka ja maskuliininen kertoja.
Kirjan ilme on arki ilman sunnuntaita.
Ymmärrän hyvin, että hän on erityisesti suomalaisten miesten suosikki.
P.S. Tarkennettuna: Luin juhannuksena John Irvingin kirjan Viimeinen yö Twisted Riverillä.
Vain miesten kirja.
Vietin juhannuksen John Irvingin seurassa.
Oooh mikä mies !
Siskot, jestas mitkä testosteronit !
Mutta sitten katastrofeja ja tragedioita pilvin pimein.
Surkeita naissuhteita, naiset ovat ikäänkuin rivissä, edellisen jälkeen siirrytään
seuraavaan. Kuinkas muuten ?
Kirjailija ja kirjailijan sukulaiset saavat osansa, kenties ongelmat ovatkin
yleismaailmallisia. Ehkä opaskirja aloittelevan kirjailija suvulle ? Ja sittenkin sulkeutuu
yksi sun toinen ovi.
John Irving on niin arkirealistinen, super, super, että mystiikka ei sovi hänelle ollenkaan.
Eräässä tarinassa sininen Mustang seikkailee ilman kuljettajaa - ja sama auto tappaa
30 vuotta myöhemmin.
Ei kiitos muun arkisen kerronnan oheen.
Olen edelleen sitä mieltä, että John Irving on kylmä, raaka ja maskuliininen kertoja.
Kirjan ilme on arki ilman sunnuntaita.
Ymmärrän hyvin, että hän on erityisesti suomalaisten miesten suosikki.
P.S. Tarkennettuna: Luin juhannuksena John Irvingin kirjan Viimeinen yö Twisted Riverillä.
Pom Pom: ME MUUT.
ME MUUT
Kirjoituksia yhteiskuntaluokista.
Yli 20 loistavaa kirjoittajaa yksien kansien välissä.
Mustikit ja Mansikit järjestyksen kourissa, niinkö ? Tai
suunta sinne. Meillä muilla ainakin on parempi visio monista asioista
tämän kirjasen lukemisen jälkeen.
Vähemmistöön kuuluminen on sietämätöntä, enemmän kuin sietämätöntä.
Ei sitä aikaisemmin kuvitellut, että vähemmistöön voisi kuulua 20-perhe, jota
edustaa Maria Björnberg-Enckell.
Henkilökohtaisesti olen kokenut vähemmistössä elämisen Ruotsissa ja se on
täysi syy viihtymättömyyteeni. Esimerkiksi on vahvoja paineita ruotsintaa sukunimi.
Sitähän en tee, vaikka jatkuvasti saa tavata nimeään ja selittää mistä
on kotoisin.
Siitä huolimatta, että ruotsalaisilla on vaikka kuinka ja paljon suomalaisia sukunimiä.
Useimmat heistä eivät kuitenkaan enää ymmärrä tai osaa suomenkieltä.
Suomenruotsalaisten kova kohtalo on siinä, että he ovat myös vähemmistönä muutettuaan
Ruotsiin. Pääväestöön sulautuminen on tosin pienestä kiinni,
onnistuu luultavasti viimeistään seuraavassa sukupolvessa. Tai ehkä 100 vuoden kuluttua.
Tai sitten ei.
Monika Fagerholmin paras ajatus:
" Realismi sopii niille jotka mahtuvat siihen."
Fredrik Långin paras ajatus:
" Kaikkien onneksi onni on jakaantunut tasaisemmin kuin rikkaus."
Arne Nevanlinna on iki-ihana, kuten tavallista ja saa Pom Pomin jälleen rakastumaan
itseensä.
Kjell Westö vertaa itseään Jörn Donneriin ja Claes Anderssoniin ja on sitä mieltä,
että he ovat cool, mutta hän itse ei.
Siksikö, että he ovat rohkeampia, uskaltavat olla vastenmielisiä tavalla, joka
tehoaa katu-uskottavuudella katu-uskottaviin massoihin ?
Kjell Westö on pehmeämpi, hänestä aistii tarpeen miellyttää, hän on mukavampi, hänessä ei
ole sitä kovuutta, jota COOL hänen mielestään vaatisi.
On sellainen olo, että tätä kirjaa luetaan 20 vuoden kuluttua klassikkona,
merkittävänä käänteentekijänä ja silmien kirkastajana.
Ammuu
Pom Pom: Terveisiä Stephen Hawkingille.
Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.
Terveisiä Stephen Hawkingille:
Sitten kun Jumala pääsee sanomalehteen eli astuu arkeen, on kaikki hyvin. Kaikki uskovat ja luottavat
sen kummemmin pohtimatta ja epäilemättä ja maassa vallitsee rauha.
Terveisiä Stephen Hawkingille:
Sitten kun Jumala pääsee sanomalehteen eli astuu arkeen, on kaikki hyvin. Kaikki uskovat ja luottavat
sen kummemmin pohtimatta ja epäilemättä ja maassa vallitsee rauha.
Pom Pom: Arktisen Aitokarvaisen Pirun mietteitä.
Arktisen Aitokarvaisen Pirun mietteitä.
Oikeaan aikaan oikeassa paikassa, tietenkin, koska se on piru. Pirusta sanotaan aina se, ei
koskaan hän. Sen verran uskonnollisuutta meissä kaikissa on jäljellä.
Niin että miksikö arktiset jäät sulavat ? Koska Pohjoisnavalla istuu piru, joka on tullut
kuumasta paikasta.
Jäädäkseen, mutta ei toki jäätyäkseen. Sen istumalihas on vielä kuuma.Se puolikas millä
se istuu. Niin paljon sitä on alettu haukkua helvetissä, ettei se jaksanut enää siellä olla.
Sillä on aina keinonsa tehdä elämästä helvetti pienille ihmisille.
Uusine arktisen etäisine ilmeineen se on valokuvauksellinen kuten nykyisena media-aikana
kaikkien, jotka haluavat vain tehdä työnsä, kuuluu ollakin. Sillä on mukana monta peiliä,
josta se kulloinkin katsoo kuvaansa.
Tänään kun Nobel-kirjallisuuspalkinto on jaettu susimiehelle, Mario Vargas Llosalle,
se näyttää entiseltä pirulta, ei yhtään kauniimmalta, muutama karva on tainnut paksuuntua ja
harmaantua.
Vaikka kieliä kuinka sekotettaisiin,
on Vargasin pakko tarkoittaa sutta, liettuaksi se tarkoittaa ala-arvoisuutta, kurjuutta.
No me olemme Ruotsi-Suomessa.Silloin se saa tarkoittaa sutta.
Sanoo Piru ja näyttää yhtäkkiä viekkaalta. Ei saaneet virsumiehet
tai virsunaiset vieläkään sitä, suomalaiset mokomat, jotka hyppivät jos nyt juuri eivät nenille
niin hännänpäälle, valittavat sitä liian lyhyeksi. Ja muitakin ulkonäköön liittyviä asiattomia
valituksia on serkun kummin kaiman veljen sisko supisten ja luottamuksellisesti paljastanut.
Jos Sofi, jonka nimi takoittaa viisautta, sen olisi saanut, olisi turkkini tuntunut ja näyttänyt
silkkiseltä, loistavalta ja välkkyvältä sellaiselta, miettii syvällisesti Arktinen Aitokarvainen Piru.
Oikeaan aikaan oikeassa paikassa, tietenkin, koska se on piru. Pirusta sanotaan aina se, ei
koskaan hän. Sen verran uskonnollisuutta meissä kaikissa on jäljellä.
Niin että miksikö arktiset jäät sulavat ? Koska Pohjoisnavalla istuu piru, joka on tullut
kuumasta paikasta.
Jäädäkseen, mutta ei toki jäätyäkseen. Sen istumalihas on vielä kuuma.Se puolikas millä
se istuu. Niin paljon sitä on alettu haukkua helvetissä, ettei se jaksanut enää siellä olla.
Sillä on aina keinonsa tehdä elämästä helvetti pienille ihmisille.
Uusine arktisen etäisine ilmeineen se on valokuvauksellinen kuten nykyisena media-aikana
kaikkien, jotka haluavat vain tehdä työnsä, kuuluu ollakin. Sillä on mukana monta peiliä,
josta se kulloinkin katsoo kuvaansa.
Tänään kun Nobel-kirjallisuuspalkinto on jaettu susimiehelle, Mario Vargas Llosalle,
se näyttää entiseltä pirulta, ei yhtään kauniimmalta, muutama karva on tainnut paksuuntua ja
harmaantua.
Vaikka kieliä kuinka sekotettaisiin,
on Vargasin pakko tarkoittaa sutta, liettuaksi se tarkoittaa ala-arvoisuutta, kurjuutta.
No me olemme Ruotsi-Suomessa.Silloin se saa tarkoittaa sutta.
Sanoo Piru ja näyttää yhtäkkiä viekkaalta. Ei saaneet virsumiehet
tai virsunaiset vieläkään sitä, suomalaiset mokomat, jotka hyppivät jos nyt juuri eivät nenille
niin hännänpäälle, valittavat sitä liian lyhyeksi. Ja muitakin ulkonäköön liittyviä asiattomia
valituksia on serkun kummin kaiman veljen sisko supisten ja luottamuksellisesti paljastanut.
Jos Sofi, jonka nimi takoittaa viisautta, sen olisi saanut, olisi turkkini tuntunut ja näyttänyt
silkkiseltä, loistavalta ja välkkyvältä sellaiselta, miettii syvällisesti Arktinen Aitokarvainen Piru.
Pom Pom: Virheellinen ihminen.
Virheellinen ihminen.
Ihmisen uudet ystävät ovat - koneita. Keskustelemme automaattien kanssa yhä enemmän. Jos haluat kertoa huolesi,
paina numero yksi, jos haluat kiittää, paina numero kaksi, jos haluat jostain poikkeuksellisesta syystä puhuaa
ihmisen kanssa, paina kolme, jos haluat lahjoittaa meille jotain, siinä päivän hyvä työsi, paina neljä jne.jne.
Musiikki, jossa kuvittelemme laulajan laulavan juuri meille ja vain meille - on vain koneen toistoa, kopioimista.
No, sehän on jo vanha asia. Radio-ohjelmatkin ovat koneen tekemiä toistoja, koska se on taloudellista
lähettää uusintoja loputtomiin.
Tulee ikävä ihmistä kun sen oikein oivaltaa.
Kohta vanhukset keskustelevat hoitokodeissa vain robottien kanssa. Entäs lapset päiväkodeissa ja kouluissa,
kai sinnekin keksitään robotit. Sitten vaikeille ihmisille robottivaimoja ja robottimiehiä.
Huomenna ja ylihuomenna tulee ikävä ihmistä kaikkine virheineen, kyllä virheet ja virheelliset ihmiset olivatkin kivoja.
Ihmisen uudet ystävät ovat - koneita. Keskustelemme automaattien kanssa yhä enemmän. Jos haluat kertoa huolesi,
paina numero yksi, jos haluat kiittää, paina numero kaksi, jos haluat jostain poikkeuksellisesta syystä puhuaa
ihmisen kanssa, paina kolme, jos haluat lahjoittaa meille jotain, siinä päivän hyvä työsi, paina neljä jne.jne.
Musiikki, jossa kuvittelemme laulajan laulavan juuri meille ja vain meille - on vain koneen toistoa, kopioimista.
No, sehän on jo vanha asia. Radio-ohjelmatkin ovat koneen tekemiä toistoja, koska se on taloudellista
lähettää uusintoja loputtomiin.
Tulee ikävä ihmistä kun sen oikein oivaltaa.
Kohta vanhukset keskustelevat hoitokodeissa vain robottien kanssa. Entäs lapset päiväkodeissa ja kouluissa,
kai sinnekin keksitään robotit. Sitten vaikeille ihmisille robottivaimoja ja robottimiehiä.
Huomenna ja ylihuomenna tulee ikävä ihmistä kaikkine virheineen, kyllä virheet ja virheelliset ihmiset olivatkin kivoja.
Pom Pom: Orban Pamuk: Viattomuuden museo.
Jestas sentään!
Orban Pamuk: Viattomuuden museo.
Lännen ihastuminen Pamukiin voi johtua tuttuudesta. Turkin ja Istanbulin rikkaat elävät samoin kuin
ihmiset lännessä. Olemme siis jotain kun voimme tuntea, että meitä matkitaan.
Tässä turkkilainen uskomus, jota vaikkapa feministit voisivat levittää:
"Raskaana olevalle naiselle on heti tuotava mitä hän haluaa, muuten lapsesta tulee ruma."
Tämä oli ensireaktiota. Intiimi tutustuminen paljasti seuraavaa:
Kun mies kuvittelee olevansa rakastunut naiseen ja onkin rakastunut...keräilemiseen.
Kuvittelikohan Pamuk kirjoittavansa kuolemattoman rakkaustarinan ?
Rakkaustarinan traaginen loppu on niin ilmiselvä kauan ennen toteutumistaan, että
se vain ällöttää. Ja se paljastuu katkeran naisen kostoksi, jota mies ei edes tajua,
niin vailla empatiaa hän on.
Luin tarinaa kasvavan ärtymyksen vallassa sivuilta 250->648. Kertoja on mies ja minä
nainen,ja jos tarina on totta, silloin se onkin hyvin kirjoitettu. Tai tietysti on, onhan
kyseessä Nobel-kirjailija.
Mies on kuin malliesimerkki sellaisesta, joka käytöksellään tekee naisen hulluksi.
Kastoin kirjailijan Pamuk-Pitkäpiimäksi, Orhan-Tylsäksi.
Tylsää oli kuin kolmantena pyöränä, tylsää kuin toisiinsa rakastuneitten seurassa.
Pitkäpiimäistä parodiaako ?
Voiko näin torvea miestä olla ?
Jos miehillä olisi vähänkään järkeä, tämä kirja kiellettäisiin feministeiltä.
Lukija ei olisi huomannut, vaikka parisataa sivua olisi otettu keskeltä pois.
Tytöt, meidän on syytä rukoilla: Luoja varjele meitä keräilijöistä. Kun ympäristökin
sokaistuu ja uskoo kyseessä olevan rakkauden ja vielä suuren sellaisen.
Mitä muuta voi sanoa kuin, että naisparka, joka tällaisen miehen kohtaa.
Ilman keräilijöitä ei ehkä olisi museoita. Minun täytyy yrittää unohtaa tämä kirja, ennen
seuraavaa museokäyntiä.
Orban Pamuk: Viattomuuden museo.
Lännen ihastuminen Pamukiin voi johtua tuttuudesta. Turkin ja Istanbulin rikkaat elävät samoin kuin
ihmiset lännessä. Olemme siis jotain kun voimme tuntea, että meitä matkitaan.
Tässä turkkilainen uskomus, jota vaikkapa feministit voisivat levittää:
"Raskaana olevalle naiselle on heti tuotava mitä hän haluaa, muuten lapsesta tulee ruma."
Tämä oli ensireaktiota. Intiimi tutustuminen paljasti seuraavaa:
Kun mies kuvittelee olevansa rakastunut naiseen ja onkin rakastunut...keräilemiseen.
Kuvittelikohan Pamuk kirjoittavansa kuolemattoman rakkaustarinan ?
Rakkaustarinan traaginen loppu on niin ilmiselvä kauan ennen toteutumistaan, että
se vain ällöttää. Ja se paljastuu katkeran naisen kostoksi, jota mies ei edes tajua,
niin vailla empatiaa hän on.
Luin tarinaa kasvavan ärtymyksen vallassa sivuilta 250->648. Kertoja on mies ja minä
nainen,ja jos tarina on totta, silloin se onkin hyvin kirjoitettu. Tai tietysti on, onhan
kyseessä Nobel-kirjailija.
Mies on kuin malliesimerkki sellaisesta, joka käytöksellään tekee naisen hulluksi.
Kastoin kirjailijan Pamuk-Pitkäpiimäksi, Orhan-Tylsäksi.
Tylsää oli kuin kolmantena pyöränä, tylsää kuin toisiinsa rakastuneitten seurassa.
Pitkäpiimäistä parodiaako ?
Voiko näin torvea miestä olla ?
Jos miehillä olisi vähänkään järkeä, tämä kirja kiellettäisiin feministeiltä.
Lukija ei olisi huomannut, vaikka parisataa sivua olisi otettu keskeltä pois.
Tytöt, meidän on syytä rukoilla: Luoja varjele meitä keräilijöistä. Kun ympäristökin
sokaistuu ja uskoo kyseessä olevan rakkauden ja vielä suuren sellaisen.
Mitä muuta voi sanoa kuin, että naisparka, joka tällaisen miehen kohtaa.
Ilman keräilijöitä ei ehkä olisi museoita. Minun täytyy yrittää unohtaa tämä kirja, ennen
seuraavaa museokäyntiä.
Pom Pom: Presidentin tupa ja perunamaa.
Kun Sauli Niinistö Jennynsä kihlasi.
Joko te uskotte kun minä sanon että
hauki on kala
hauki on kala
hauki on kala
hauki on kala
Haukio on kala.
Onnea onnea vaan
valkoinen tupa ja perunamaa.
Joko te uskotte kun minä sanon että
hauki on kala
hauki on kala
hauki on kala
hauki on kala
Haukio on kala.
Onnea onnea vaan
valkoinen tupa ja perunamaa.
Pom Pom: Tuomareille ohjenuoraa.
Tässä tuomareille ohjenuoraa:
Kyllä Vanhanen tietää, mutta ei muista mitä tietää.
Vai ?
Kyllä Vanhanen muistaa, mutta ei tiedä mitä muistaa.
Kun Vanhanen ei saanut kutsua Ahon lailla Harvardiin on "Maassa maan tavalla" tarkoituksenmukaisempi
kuin maasta pois.
Tuomareille ohjenuoraa jos ei hirttonuoraa ?
Kyllä Vanhanen tietää, mutta ei muista mitä tietää.
Vai ?
Kyllä Vanhanen muistaa, mutta ei tiedä mitä muistaa.
Kun Vanhanen ei saanut kutsua Ahon lailla Harvardiin on "Maassa maan tavalla" tarkoituksenmukaisempi
kuin maasta pois.
Tuomareille ohjenuoraa jos ei hirttonuoraa ?
Pom Pom: Köyhät kyykkyyn.
Köyhät kyykkyyn.
Köyhät kyykkyyn on trendi.
Eihän trendistä paranna muu kuin rahattomuus. Jos aikaa kuluu tarpeeksi rahojen kokoamiseen, on jo uusi trendi...
Pom Pom: Haruki Murakami - Kafka rannalla.
Haruki Murakami: Kafka rannalla.
Kirjassa eksytään ajan labyrinttiin ja harrastetaan tyylikästä sukurutsaa.
Kerronta on yllättävän helppolukuista, määrittelemättömästi.
Haruki Murakami on myyttien, tabujen ja identiteetin pohtija.
Muita teemoja:
-mitä on olla kuuluisuuden lapsi - sietämätöntä
-motherfucker
-teini-ikä
-kuinka vajaakykyiselläkin on tehtävä maailmassa
-tyylikäs sukurutsa.
Yleensäkin alkaa tuntua siltä, että kirjallinen Suomi on "puhdas" maa sukurutsaisista
suhteista verrattuna esimerkiksi Pamukiin, jonka kirjoissa yksi ja toinen
rakastelee serkkunsa tai jonkun sukulaisensa kanssa. Mario Vargas Llosa nai tätiään.
Ja verrattuna moniin muihin.
Kirjan Kafka rannalla todellisuus muovautuu ehjäksi ja vahvaksi mitä ihmeellisimmistä
ja mahdottomimmsta tapahtumista. Haruki Murakami rakentaa sieluunmenevän fiktion, joka
ei tunnukaan fiktiolta vaan todelta, todemmalta kuin tosi.
Silti olisin luonut tarinalle erilaisen lopun, jossa teini-ikäinen vain herää kodissa
isä ja äiti ja sisar läsnäolevina. Vai olisiko loppu silloin ollut liian kesy eikä tehoisi nyky-
nuorisoon, jonka suosikki Haruki Murakami on ?
Korkkiliiviksi, ettei uppoa fantasioihin,vaikka se ehkä olisi tarpeeton.Niinkuin turvavälineet useimmiten ovat.
Persoonallisin kertoja mitä olen vuosiin tavannut, Kafka rannalla on must. Et selviä
kauaa hengissä kulttuuripiireissä jos et ole sitä lukenut.
Muista Haruki Murakami, tulet takuulla törmäämään nimeen !
Kirjassa eksytään ajan labyrinttiin ja harrastetaan tyylikästä sukurutsaa.
Kerronta on yllättävän helppolukuista, määrittelemättömästi.
Haruki Murakami on myyttien, tabujen ja identiteetin pohtija.
Muita teemoja:
-mitä on olla kuuluisuuden lapsi - sietämätöntä
-motherfucker
-teini-ikä
-kuinka vajaakykyiselläkin on tehtävä maailmassa
-tyylikäs sukurutsa.
Yleensäkin alkaa tuntua siltä, että kirjallinen Suomi on "puhdas" maa sukurutsaisista
suhteista verrattuna esimerkiksi Pamukiin, jonka kirjoissa yksi ja toinen
rakastelee serkkunsa tai jonkun sukulaisensa kanssa. Mario Vargas Llosa nai tätiään.
Ja verrattuna moniin muihin.
Kirjan Kafka rannalla todellisuus muovautuu ehjäksi ja vahvaksi mitä ihmeellisimmistä
ja mahdottomimmsta tapahtumista. Haruki Murakami rakentaa sieluunmenevän fiktion, joka
ei tunnukaan fiktiolta vaan todelta, todemmalta kuin tosi.
Silti olisin luonut tarinalle erilaisen lopun, jossa teini-ikäinen vain herää kodissa
isä ja äiti ja sisar läsnäolevina. Vai olisiko loppu silloin ollut liian kesy eikä tehoisi nyky-
nuorisoon, jonka suosikki Haruki Murakami on ?
Korkkiliiviksi, ettei uppoa fantasioihin,vaikka se ehkä olisi tarpeeton.Niinkuin turvavälineet useimmiten ovat.
Persoonallisin kertoja mitä olen vuosiin tavannut, Kafka rannalla on must. Et selviä
kauaa hengissä kulttuuripiireissä jos et ole sitä lukenut.
Muista Haruki Murakami, tulet takuulla törmäämään nimeen !
Pom Pom: Viljo Revell.
Tuula Revell: Välähdyksiä Viljo Revellin elämästä.
Mitäpä muuta taiteilijasta voisi tehdä kuin arvokkaan, tyylikkään taideteoksen.
Ilmeisesti tekijäkin, tytär on arkkitehti ? Hänestä olisi kaivannut hieman lisätietoja.
Upea kirja on nimensä mukaisesti koottu välähdyksistä, tuokiokuvista Viljo Revellin elämästä.
Jopa maailmankuulu arkkitehti Viljo Revell oli sitä mieltä, että melkein kaikilla ihmisillä on jokin tapaus,
jossa he ovat mielestään kärsineet suurta vääryyttä. Tätä muistoa he kantavat lähes
koko loppuelämänsä mukanaan.Siksi tie onneen Albert Schweizerinkin
mielestä edellyttää huonoa muistia, jotta pystyy unohtamaan kokemansa vääryyden.
Kirjassa on ainutlaatuisia vitsejä:
- 13-ja 14-vuotiaat tytöt ovat menossa ulos. Kello on 20.00. Isä Viljo Revell kysyy, eikö nyt ole jo
liian myöhäistä.Siihen äiti Vaije: Et ole tähänkään mennessä puuttunut tyttöjen menoihin. Nyt se on
myöhäistä.
- Veli Eero Revell ei saanut turistiluokan lippua Torontoon vaan ensimmäiseen luokkaan, jossa
alkoholi oli ilmaista. Hän päättää juoda erotuksen, mutta ei pääse lähellekään tavoitetta.
- Viljo Revell purjehti mielellään tuntemattomilla vesillä. Kerran hän yritti kahden pienen saaren
välistä. Rannalta kuului miesääni: Pankaa pyörät alle jos aiotte siitä mennä !
Muistelmateoksia lukiessa tulee usein tuntuma kuin tekisi itselleen psykoanalyysia kun vertaa historiallisia
tapahtumia omiin samanaikaisiin. Tämän kirjan kohdalla oli kuin olisin aikamatkannut 50-lukuun lapsuuteeni,
joka loi minulle kompleksin.
Joka johtuu siitä, että olen suomalainen. Siihen, että emme ole mitään lännessä. Vain arkkitehtuuri ylitti
silloin 50-luvulla sen kivisen ja lasisen pilviin asti ulottuvan muurin. Viljo Revell, Eliel Saarinen ja Alvar Aalto.
Ja urheilussa Paavo Nurmi, mutta se olikin
eri juttu.Asuin Ruovedellä, jossa vain taide oli jotain.
Mikään muu ala ei silloin kelvannut länteen, ei musiikki (paitsi Sibelius), ei kirjallisuus, ei kuvataide.
Ei mikään mitä teimme kelvannut, ei sitten millään.
Tätini asui miehensä kanssa Torontossa. Heiltä kuulimme me lapset nimen Viljo Revell ja Toronton
kaupungintalo.Hän oli SUOMALAINEN ! Toronton kaupungintalon suunnittelija oli SUOMALAINEN !
Mitäpä muuta taiteilijasta voisi tehdä kuin arvokkaan, tyylikkään taideteoksen.
Ilmeisesti tekijäkin, tytär on arkkitehti ? Hänestä olisi kaivannut hieman lisätietoja.
Upea kirja on nimensä mukaisesti koottu välähdyksistä, tuokiokuvista Viljo Revellin elämästä.
Jopa maailmankuulu arkkitehti Viljo Revell oli sitä mieltä, että melkein kaikilla ihmisillä on jokin tapaus,
jossa he ovat mielestään kärsineet suurta vääryyttä. Tätä muistoa he kantavat lähes
koko loppuelämänsä mukanaan.Siksi tie onneen Albert Schweizerinkin
mielestä edellyttää huonoa muistia, jotta pystyy unohtamaan kokemansa vääryyden.
Kirjassa on ainutlaatuisia vitsejä:
- 13-ja 14-vuotiaat tytöt ovat menossa ulos. Kello on 20.00. Isä Viljo Revell kysyy, eikö nyt ole jo
liian myöhäistä.Siihen äiti Vaije: Et ole tähänkään mennessä puuttunut tyttöjen menoihin. Nyt se on
myöhäistä.
- Veli Eero Revell ei saanut turistiluokan lippua Torontoon vaan ensimmäiseen luokkaan, jossa
alkoholi oli ilmaista. Hän päättää juoda erotuksen, mutta ei pääse lähellekään tavoitetta.
- Viljo Revell purjehti mielellään tuntemattomilla vesillä. Kerran hän yritti kahden pienen saaren
välistä. Rannalta kuului miesääni: Pankaa pyörät alle jos aiotte siitä mennä !
Muistelmateoksia lukiessa tulee usein tuntuma kuin tekisi itselleen psykoanalyysia kun vertaa historiallisia
tapahtumia omiin samanaikaisiin. Tämän kirjan kohdalla oli kuin olisin aikamatkannut 50-lukuun lapsuuteeni,
joka loi minulle kompleksin.
Joka johtuu siitä, että olen suomalainen. Siihen, että emme ole mitään lännessä. Vain arkkitehtuuri ylitti
silloin 50-luvulla sen kivisen ja lasisen pilviin asti ulottuvan muurin. Viljo Revell, Eliel Saarinen ja Alvar Aalto.
Ja urheilussa Paavo Nurmi, mutta se olikin
eri juttu.Asuin Ruovedellä, jossa vain taide oli jotain.
Mikään muu ala ei silloin kelvannut länteen, ei musiikki (paitsi Sibelius), ei kirjallisuus, ei kuvataide.
Ei mikään mitä teimme kelvannut, ei sitten millään.
Tätini asui miehensä kanssa Torontossa. Heiltä kuulimme me lapset nimen Viljo Revell ja Toronton
kaupungintalo.Hän oli SUOMALAINEN ! Toronton kaupungintalon suunnittelija oli SUOMALAINEN !
Pom Pom: Virpi Hämeen-Anttila: Päivänseisaus.
Virpi Hämeen-Anttila: Päivänseisaus.
Jälleen tekijältä uusi kirja; nyt tekee mieli sanoa että liika tuotteliaisuus kostautuu.
Ihmisiä syntyy varjokuvina - liukuhihnalta. Henkilökuvat ovat kuin varjokuvia yhdestä ihmisestä - kirjailijattaresta itsestään.
Henkilöillä on vahvoja luonteenpiirteitä,
mutta silti henkilöt ovat vaisuja, heikkoja, eivätkä piirry selkeästi esiin. Näin on aina sivulle 260 asti. Sitten päähenkilö
saa hieman särmää, vähäksi aikaa.
Äidin ja pojan vaikea suhde tai oikeastaan suhteettomuus on vahva teema.
Äiti oli lähtenyt kotoa vieraan miehen matkaan neljäkymmentä vuotta sitten.
Pojan osalta suhde on vain torjuntaa, torjuntaa ilman selityksiä tai muutosta,eikä ainakaan ymmärrystä. Hän suunnitteli kostoa,
mutta sitä hänen ei tarvinnut toteuttaa, koska hän tunsi voittaneensa äitinsä.
Onko tämä suomalaisen kehitysromaanin tunnistuskoodi ?
Ja äiti vietteli hänet hylänneen poikansa upealla makuuhuoneellaan - kuoltuaan.
Niin halpaan miehet menevät, ovat he sitten isiä tai poikia, sanoisi sitkeä feministi.
Äklö Happy End.
Kansi on aivan ihana, sen haluaisin julisteena kotiin, Jussi Kaakisen tekemä.
Jälleen tekijältä uusi kirja; nyt tekee mieli sanoa että liika tuotteliaisuus kostautuu.
Ihmisiä syntyy varjokuvina - liukuhihnalta. Henkilökuvat ovat kuin varjokuvia yhdestä ihmisestä - kirjailijattaresta itsestään.
Henkilöillä on vahvoja luonteenpiirteitä,
mutta silti henkilöt ovat vaisuja, heikkoja, eivätkä piirry selkeästi esiin. Näin on aina sivulle 260 asti. Sitten päähenkilö
saa hieman särmää, vähäksi aikaa.
Äidin ja pojan vaikea suhde tai oikeastaan suhteettomuus on vahva teema.
Äiti oli lähtenyt kotoa vieraan miehen matkaan neljäkymmentä vuotta sitten.
Pojan osalta suhde on vain torjuntaa, torjuntaa ilman selityksiä tai muutosta,eikä ainakaan ymmärrystä. Hän suunnitteli kostoa,
mutta sitä hänen ei tarvinnut toteuttaa, koska hän tunsi voittaneensa äitinsä.
Onko tämä suomalaisen kehitysromaanin tunnistuskoodi ?
Ja äiti vietteli hänet hylänneen poikansa upealla makuuhuoneellaan - kuoltuaan.
Niin halpaan miehet menevät, ovat he sitten isiä tai poikia, sanoisi sitkeä feministi.
Äklö Happy End.
Kansi on aivan ihana, sen haluaisin julisteena kotiin, Jussi Kaakisen tekemä.
Pom Pom: Orban Pamuk - Viattomuuden museo.
Orban Pamuk: Viattomuuden museo.
Lännen ihastuminen Pamukiin voi johtua tuttuudesta. Turkin ja Istanbulin rikkaat elävät samoin kuin ihmiset
lännessä. Olemme siis jotain kun voimme tuntea, että meitä matkitaan.
Tässä eräs Pamukin välittämä uskomus, jota vaikkapa feministit voisivat levittää:
"Raskaana olevalle naiselle on heti tuotava mitä hän haluaa, muuten lapsesta tulee ruma."
Kun mies kuvittelee olevansa rakastunut naiseen ja onkin rakastunut...keräilemiseen.
Kuvittelikohan Pamuk kirjoittavansa kuolemattoman rakkaustarinan ?
Rakkaustarinan traaginen loppu on niin ilmiselvä kauan ennen toteutumistaan, että
se vain ällöttää. Ja se paljastuu katkeran naisen kostoksi, jota mies ei edes tajua,
niin vailla empatiaa hän on.
Luin tarinaa kasvavan ärtymyksen vallassa sivuilta 250->648. Kertoja on mies ja minä nainen,ja jos tarina on totta,
silloin se onkin hyvin kirjoitettu. Tai tietysti on, onhan kyseessä Nobel-kirjailija.
Mies on kuin malliesimerkki sellaisesta, joka käytöksellään tekee naisen hulluksi.
Kastoin kirjailijan Pamuk-Pitkäpiimäksi, Orhan-Outolempi.
Tylsää oli kuin kolmantena pyöränä, tylsää kuin toisiinsa rakastuneitten seurassa.
Pitkäpiimäistä parodiaako ?
Voiko näin torvea miestä olla ?
Jos miehillä olisi vähänkään järkeä, tämä kirja kiellettäisiin feministeiltä.
Lukija ei olisi huomannut, vaikka parisataa sivua olisi otettu keskeltä pois.
Tytöt, meidän on syytä rukoilla: Luoja varjele meitä keräilijöistä. Kun ympäristökin sokaistuu ja uskoo kyseessä
olevan rakkauden ja vielä suuren sellaisen.
Mitä muuta voi sanoa kuin, että naisparka, joka tällaisen miehen kohtaa.
Ilman keräilijöitä ei ehkä olisi museoita. Minun täytyy yrittää unohtaa tämä kirja, ennen seuraavaa museokäyntiä.
Lännen ihastuminen Pamukiin voi johtua tuttuudesta. Turkin ja Istanbulin rikkaat elävät samoin kuin ihmiset
lännessä. Olemme siis jotain kun voimme tuntea, että meitä matkitaan.
Tässä eräs Pamukin välittämä uskomus, jota vaikkapa feministit voisivat levittää:
"Raskaana olevalle naiselle on heti tuotava mitä hän haluaa, muuten lapsesta tulee ruma."
Kun mies kuvittelee olevansa rakastunut naiseen ja onkin rakastunut...keräilemiseen.
Kuvittelikohan Pamuk kirjoittavansa kuolemattoman rakkaustarinan ?
Rakkaustarinan traaginen loppu on niin ilmiselvä kauan ennen toteutumistaan, että
se vain ällöttää. Ja se paljastuu katkeran naisen kostoksi, jota mies ei edes tajua,
niin vailla empatiaa hän on.
Luin tarinaa kasvavan ärtymyksen vallassa sivuilta 250->648. Kertoja on mies ja minä nainen,ja jos tarina on totta,
silloin se onkin hyvin kirjoitettu. Tai tietysti on, onhan kyseessä Nobel-kirjailija.
Mies on kuin malliesimerkki sellaisesta, joka käytöksellään tekee naisen hulluksi.
Kastoin kirjailijan Pamuk-Pitkäpiimäksi, Orhan-Outolempi.
Tylsää oli kuin kolmantena pyöränä, tylsää kuin toisiinsa rakastuneitten seurassa.
Pitkäpiimäistä parodiaako ?
Voiko näin torvea miestä olla ?
Jos miehillä olisi vähänkään järkeä, tämä kirja kiellettäisiin feministeiltä.
Lukija ei olisi huomannut, vaikka parisataa sivua olisi otettu keskeltä pois.
Tytöt, meidän on syytä rukoilla: Luoja varjele meitä keräilijöistä. Kun ympäristökin sokaistuu ja uskoo kyseessä
olevan rakkauden ja vielä suuren sellaisen.
Mitä muuta voi sanoa kuin, että naisparka, joka tällaisen miehen kohtaa.
Ilman keräilijöitä ei ehkä olisi museoita. Minun täytyy yrittää unohtaa tämä kirja, ennen seuraavaa museokäyntiä.
Pom Pom: Barak Obama - Unelma isältäni.
Barak Obama: Unelma isältäni.
Me kaikki tiedämme kuka Barak Obama on. Yhdysvaltain Presidentti. Kirja on julkaistu v.1995 eli ennen hänen suurta
kansainvälistä menestymistään, ennen Presidentiksi valitsemista, ennen Nobel-
palkintoa.
Kirja on kirja rasismista. Barak Obama kertoo oman ja sukunsa historian.
Hän on monirotuinen kuten nykyään sanotaan, äiti on valkoihoinen ja isä musta mies Keniasta.
Amerikkalainen orjuus ei ole sukua koskettanut.
Kirja on perusteellinen ja syvällinen pohdinta rasismista, sen syistä ja vaikutuksista.
Kirjan otsake tuntuu ensin liioittelulta, onhan hän tavannut isänsä vain yhden kerran.
Mutta isä on kuitenkin ainoa suvusta, joka on päätynyt johtajaksi, kansainväliseksi neuvottelijaksi
maansa asioissa. Ja sillä on merkitystä, varsinkin pojalle aina ja kaikkialla.
Aikaisemmin kaikki suuret johtajat olivat vaikealuonteisia, sukunsa hirmuja, mutta siitä oltiin visusti hiljaa.
Nykyään ei sitä niin vain hyväksytä ja siksi naiset ovat ja pääsevät yhä enemmän vallan kahvaan kiinni.
Isä oli vaikea ja siitä syntyy kirjava sukukuvio, on äitipuolia, velipuolia, sisarpuolia,tätipuolia, setäpuolia loputtomiin.
Suku on kuin kurkistaisi kaleidoskooppiin.
Barak Obama matkusti vasta aikuisena Keniaan sukunsa juuria tutkimaan. Samantapaisen matkan tekevät kaikki sukututkijat.
Monet lapsuuden aikaiset arvoitukselliset tapahtumat,kertomukset, sattumat ja
sanonnat saavat selityksensä tai ainakin uutta valaistusta. Ja vaikeat lähi-ihmiset saavat sympatiaa ja ymmärrystä,
niin tässäkin isä.
Barak lähtee liikkeelle muistin alkupisteestä ja tunnustelee kaikennäköistä. Joku tuomio 15-vuotiaana,
kokeiltu on kokaa, oppii varhain mitä seuraa jos valehtelee. Ehkä hän ei olisi tehnyt sitä jos olisi silloin tiennyt
päätyvänsä Presidentiksi ja Nobel-rauhanpalkinnonsaajaksi. Toisaalta poliittisesti ne varmaan ovat olleet + pisteitä,
katu-uskottavuus on lisääntynyt. Hyvää jätkäähän pitää äänestää.
Toiselta puolen maapalloa asiaa katsellen ei huomannut, että vastapuoli olisi edes ottanut sitä esille.
Kolme kertaa Obamakin mainitsee valkoihoisten siniset verisuonet. Joku ystäväni on joskus kertonut,
että mustille on nuorena kaikkein järkyttävintä valkoihoisissa siniset verisuonet. Verihän on punaista ! Sitä ei millään käsitä.
Sukulaisten virheisiin hän oppii suhtautumaan näin : "Poikkea polulta ja tee omasi."
Hän uskaltaa kertoa olevansa hermostunut kuten isänsä.
Hän rakentaa nuorena puolustuksen panssaria:
"Kyllä, Neiti Hienopimppi...niin nuolen valkoista..."
Barak Obama ei luovuta, vaimo on musta, viehättävä Michelle.
Me kaikki tiedämme kuka Barak Obama on. Yhdysvaltain Presidentti. Kirja on julkaistu v.1995 eli ennen hänen suurta
kansainvälistä menestymistään, ennen Presidentiksi valitsemista, ennen Nobel-
palkintoa.
Kirja on kirja rasismista. Barak Obama kertoo oman ja sukunsa historian.
Hän on monirotuinen kuten nykyään sanotaan, äiti on valkoihoinen ja isä musta mies Keniasta.
Amerikkalainen orjuus ei ole sukua koskettanut.
Kirja on perusteellinen ja syvällinen pohdinta rasismista, sen syistä ja vaikutuksista.
Kirjan otsake tuntuu ensin liioittelulta, onhan hän tavannut isänsä vain yhden kerran.
Mutta isä on kuitenkin ainoa suvusta, joka on päätynyt johtajaksi, kansainväliseksi neuvottelijaksi
maansa asioissa. Ja sillä on merkitystä, varsinkin pojalle aina ja kaikkialla.
Aikaisemmin kaikki suuret johtajat olivat vaikealuonteisia, sukunsa hirmuja, mutta siitä oltiin visusti hiljaa.
Nykyään ei sitä niin vain hyväksytä ja siksi naiset ovat ja pääsevät yhä enemmän vallan kahvaan kiinni.
Isä oli vaikea ja siitä syntyy kirjava sukukuvio, on äitipuolia, velipuolia, sisarpuolia,tätipuolia, setäpuolia loputtomiin.
Suku on kuin kurkistaisi kaleidoskooppiin.
Barak Obama matkusti vasta aikuisena Keniaan sukunsa juuria tutkimaan. Samantapaisen matkan tekevät kaikki sukututkijat.
Monet lapsuuden aikaiset arvoitukselliset tapahtumat,kertomukset, sattumat ja
sanonnat saavat selityksensä tai ainakin uutta valaistusta. Ja vaikeat lähi-ihmiset saavat sympatiaa ja ymmärrystä,
niin tässäkin isä.
Barak lähtee liikkeelle muistin alkupisteestä ja tunnustelee kaikennäköistä. Joku tuomio 15-vuotiaana,
kokeiltu on kokaa, oppii varhain mitä seuraa jos valehtelee. Ehkä hän ei olisi tehnyt sitä jos olisi silloin tiennyt
päätyvänsä Presidentiksi ja Nobel-rauhanpalkinnonsaajaksi. Toisaalta poliittisesti ne varmaan ovat olleet + pisteitä,
katu-uskottavuus on lisääntynyt. Hyvää jätkäähän pitää äänestää.
Toiselta puolen maapalloa asiaa katsellen ei huomannut, että vastapuoli olisi edes ottanut sitä esille.
Kolme kertaa Obamakin mainitsee valkoihoisten siniset verisuonet. Joku ystäväni on joskus kertonut,
että mustille on nuorena kaikkein järkyttävintä valkoihoisissa siniset verisuonet. Verihän on punaista ! Sitä ei millään käsitä.
Sukulaisten virheisiin hän oppii suhtautumaan näin : "Poikkea polulta ja tee omasi."
Hän uskaltaa kertoa olevansa hermostunut kuten isänsä.
Hän rakentaa nuorena puolustuksen panssaria:
"Kyllä, Neiti Hienopimppi...niin nuolen valkoista..."
Barak Obama ei luovuta, vaimo on musta, viehättävä Michelle.
Pom Pom: Yleisön edustaja Julkisen sanan neuvostoon.
Julkinen hakemus Julkisen sanan neuvostoon yleisön edustajaksi.
Yleisön edustaja Julkisen sanan neuvostoon.
Te, mitä te Arvoisa Julkisen Sanan Neuvosto, teette, on äärimmäisen kiinnostavaa ja tarpeellista.
Olette osunut intohimooni. Kääntelen ja vääntelen juuri
hakuilmoituksessanne mainittuja seikkoja jatkuvasti mielessäni, toistaiseksi en vielä kuitenkaan puhu itsekseni ääneen.
Sitähän ei tosin noteerattaisi,koska kaikki vain luulisivat minun puhuvan kännykkääni.
Toista oli ennen vanhaan. Äkkiä oli rauhoittelevia ja hyväätarkoittavia ihmisiä ympärillä viemässä hoitoon.
Mutta sitten onneksi heräsivät taloudelliset yksilöt ja tyhjensivät hoitolat tarpeettomista potilaistaan.
Kun eihän siitä hoidosta tullut kukaan kummoiseksikaan.Ja niin olin VAPAA. Myös koska en ole lehdistön tai kenenkään
kirjoittavan palveluksessa, olen vapaa
kailottamaan tärkeän mielipiteeni törkeistä asioista ja tilanteista todella isoon ääneen.
Esimerkiksi nimimerkillä PomPom (Pom Pom) Helsingin Sanomien keskustelupalstalla ja omalla nimelläni löytyvässä blogissa.
Tarpeeksi moni kirjoittava nuori mies ja nainen on katsonut minua ikäännyttyäni turhan ja tarpeettoman kriittisesti,
joten minulle on alkanut latautua sopivasti energiaa kytätä toisten sanankäyttöä. Ja sitäpaitsi jos hiljaa ja
huomaamatta lähestyvä senilitetti ei sulje suutani ja katkaise kynääni, haluaisin varmistaa
etukäteen olevani oikealla puolella mahdollisissa kriisitilanteissa. Eihän sitä koskaan tiedä jos ihmiset rupeavatkin
yhtäkkiä kilteiksi eivätkä silkasta kohteliaisuudesta paljasta minulle todellisia ajatuksiaan.
Olisin todella hyvä. Minulla on moraalia ja tiedän mikä on hyvä asia ja mikä ei.
Olenhan nimeni Eeva mukaisesti maistanut hyvän ja pahan tiedon puusta.
Ajasta ikuisuuteen siirtynyt isäni pruukasi kiusoitella minua, että Eevahan on nimensä mukaisesti se synnin tyvi.
Ja pappi saarnasi joka sunnuntai lapsuuteni kirkossa Eevan Keljumia.
Älkää nyt sentään tulko pidättämään minua, olen pysynyt lain rajojen sisäpuolella.Toistaiseksi.
Halusitte vapaamuotoisen hakemuksen. Onkohan tämä tarpeeksi vapaamuotoinen ?
Maantieteellisesti koen edustavani länsisuomalaista kirjallista perimää.
Yleisön edustajana olisin kuuluva pienen ihmisen edustaja.
Takataskussani minulla on oikeustieteellinen varanotaarin tutkinto Turun Yliopistosta.
Kirjoitettu isänpäiväksi ja äidinkielen kunniaksi.
Ystävällisin terveisin
Minä
P.S. Ulkosuomalaiselle on suomen kielen kauneus ja hyvyys korostuneesti äärettömän tärkeä asia.
Yleisön edustaja Julkisen sanan neuvostoon.
Te, mitä te Arvoisa Julkisen Sanan Neuvosto, teette, on äärimmäisen kiinnostavaa ja tarpeellista.
Olette osunut intohimooni. Kääntelen ja vääntelen juuri
hakuilmoituksessanne mainittuja seikkoja jatkuvasti mielessäni, toistaiseksi en vielä kuitenkaan puhu itsekseni ääneen.
Sitähän ei tosin noteerattaisi,koska kaikki vain luulisivat minun puhuvan kännykkääni.
Toista oli ennen vanhaan. Äkkiä oli rauhoittelevia ja hyväätarkoittavia ihmisiä ympärillä viemässä hoitoon.
Mutta sitten onneksi heräsivät taloudelliset yksilöt ja tyhjensivät hoitolat tarpeettomista potilaistaan.
Kun eihän siitä hoidosta tullut kukaan kummoiseksikaan.Ja niin olin VAPAA. Myös koska en ole lehdistön tai kenenkään
kirjoittavan palveluksessa, olen vapaa
kailottamaan tärkeän mielipiteeni törkeistä asioista ja tilanteista todella isoon ääneen.
Esimerkiksi nimimerkillä PomPom (Pom Pom) Helsingin Sanomien keskustelupalstalla ja omalla nimelläni löytyvässä blogissa.
Tarpeeksi moni kirjoittava nuori mies ja nainen on katsonut minua ikäännyttyäni turhan ja tarpeettoman kriittisesti,
joten minulle on alkanut latautua sopivasti energiaa kytätä toisten sanankäyttöä. Ja sitäpaitsi jos hiljaa ja
huomaamatta lähestyvä senilitetti ei sulje suutani ja katkaise kynääni, haluaisin varmistaa
etukäteen olevani oikealla puolella mahdollisissa kriisitilanteissa. Eihän sitä koskaan tiedä jos ihmiset rupeavatkin
yhtäkkiä kilteiksi eivätkä silkasta kohteliaisuudesta paljasta minulle todellisia ajatuksiaan.
Olisin todella hyvä. Minulla on moraalia ja tiedän mikä on hyvä asia ja mikä ei.
Olenhan nimeni Eeva mukaisesti maistanut hyvän ja pahan tiedon puusta.
Ajasta ikuisuuteen siirtynyt isäni pruukasi kiusoitella minua, että Eevahan on nimensä mukaisesti se synnin tyvi.
Ja pappi saarnasi joka sunnuntai lapsuuteni kirkossa Eevan Keljumia.
Älkää nyt sentään tulko pidättämään minua, olen pysynyt lain rajojen sisäpuolella.Toistaiseksi.
Halusitte vapaamuotoisen hakemuksen. Onkohan tämä tarpeeksi vapaamuotoinen ?
Maantieteellisesti koen edustavani länsisuomalaista kirjallista perimää.
Yleisön edustajana olisin kuuluva pienen ihmisen edustaja.
Takataskussani minulla on oikeustieteellinen varanotaarin tutkinto Turun Yliopistosta.
Kirjoitettu isänpäiväksi ja äidinkielen kunniaksi.
Ystävällisin terveisin
Minä
P.S. Ulkosuomalaiselle on suomen kielen kauneus ja hyvyys korostuneesti äärettömän tärkeä asia.
Pom Pom: Elfriede Jelinek: Halu.
Elfriede Jelinek: Halu.
Elfride Jelinek on antanut halulle sanat, tekstin.
Teksti on tiivistä. Taidetta ehdottomasti.Täynnä ihmeellisiä vertauskuvia, symboleita.
Milloin nainen on puu, lentokone, lahjapaketti jne.
Mies on naisen kimpussa kuin eläin.
Nainen ei ole epätoivoinen vaan ihmettelevä. Nainen vain ihmettelee ja analysoi kun mies tunkeutuu
hänen kaikkiin aukkoihinsa. Nainen viestittää alitajunnallaan, että kyseessä on hänen kroppansa.
Hän ei valita tai vastustele.
Vanhassa ukkoseksissä, jolla tarkoitan seksiä täysin ja vain miehen ehdoilla, on jotain mätää.
Siitä syntyi feminismi.
Paperitehdas on koko ajan läsnä. Muistan siitä oman autuaan oloni kun ollessani 6-vuotias
äitini toi ison pinkan kaupan valkoista käärepaperia, jolle sain mielin määrin kirjoittaa ja piirtää.
Sama autuas olo toistuu vielä nytkin kun näen ison pinkan valkoista paperia. Siis minun ilmiöni
on täysin päinvastainen kuin silloin tällöin kirjoituskramppia potevilla menestyskirjailijoilla.
Jelinekin kirjassa postikortti kohtelee lempeästi kuvaamiaan seutuja. Lapsena luulin, että
taivas oli etelässä aina kirkkaan sininen niin kuin sieltä tulleissa postikorteissa.
Vasta ensimmäinen ulkomaanmatka teini-ikäisenä paljasti, että samanlaistahan siellä oli.
Sovinistit, armoa ! Jelinekille. Muuten vaan.
Feministit, armoa ! Jelinekille. Hän on kirjoittanut itsensä fittaksi (uusi sivistyssana sallitta-
neen, eihän sitä kaikkien tarvitse ymmärtää). Siksiköhän Nobel-komitea palkitsi hänet ? Ruotsi on
varmasti ainoa maa, joka on todella sisäistänyt feminismin.
Ihmistyyppinä Jelinekistä tulee mieleen - Sartre. Siis ihmisen äly. Sama äly. Eri kohteet.
Ja aina silloin tällöin inhoittava äly.
Nainen on kaikki. Onko sillä jotain tekemistä sen kanssa, että Jelinek on elänyt koko elämänsä
äitinsä kanssa ? Kaikki toiminnot tapahtuvat enintään 50 cm päästä naisesta.
Päähenkilöillä, oletettavasti mies ja nainen, ei ole mitään ominaisuuksia, ei nimeä, ei sukua,
ei sitten mitään. Ja silti tarina pysyy koossa !!! Ei ole edes varma, että mies ja nainen ovat
samoja koko ajan. Vasta takakannen teksti selkeyttää. Ja vasta sivulla 176 varmistuu parin
nimiksi Gerti ja Michael.
Yhtä yhdyntää koko kirja. Kuka uskaltaa väittää ja tunnustaa ymmärtävänsä täysin Jelinekiä ?
Joka tapauksessa on kunnioitettavaa, että hän pitää yllä mielenkiintoa tekstillään koko kirjan.
Siksikö, kun Elfriede Jelinek ei laukea ?
Kirjan teemana on aids. Vasta takakansi paljasti sen minulle. Niin vahvaa teksti on, vangitsevaa.
Kirjan nimi vastaa täysin sisältöä.
Tässä tämä kirja on maailman paras.
Elfride Jelinek on antanut halulle sanat, tekstin.
Teksti on tiivistä. Taidetta ehdottomasti.Täynnä ihmeellisiä vertauskuvia, symboleita.
Milloin nainen on puu, lentokone, lahjapaketti jne.
Mies on naisen kimpussa kuin eläin.
Nainen ei ole epätoivoinen vaan ihmettelevä. Nainen vain ihmettelee ja analysoi kun mies tunkeutuu
hänen kaikkiin aukkoihinsa. Nainen viestittää alitajunnallaan, että kyseessä on hänen kroppansa.
Hän ei valita tai vastustele.
Vanhassa ukkoseksissä, jolla tarkoitan seksiä täysin ja vain miehen ehdoilla, on jotain mätää.
Siitä syntyi feminismi.
Paperitehdas on koko ajan läsnä. Muistan siitä oman autuaan oloni kun ollessani 6-vuotias
äitini toi ison pinkan kaupan valkoista käärepaperia, jolle sain mielin määrin kirjoittaa ja piirtää.
Sama autuas olo toistuu vielä nytkin kun näen ison pinkan valkoista paperia. Siis minun ilmiöni
on täysin päinvastainen kuin silloin tällöin kirjoituskramppia potevilla menestyskirjailijoilla.
Jelinekin kirjassa postikortti kohtelee lempeästi kuvaamiaan seutuja. Lapsena luulin, että
taivas oli etelässä aina kirkkaan sininen niin kuin sieltä tulleissa postikorteissa.
Vasta ensimmäinen ulkomaanmatka teini-ikäisenä paljasti, että samanlaistahan siellä oli.
Sovinistit, armoa ! Jelinekille. Muuten vaan.
Feministit, armoa ! Jelinekille. Hän on kirjoittanut itsensä fittaksi (uusi sivistyssana sallitta-
neen, eihän sitä kaikkien tarvitse ymmärtää). Siksiköhän Nobel-komitea palkitsi hänet ? Ruotsi on
varmasti ainoa maa, joka on todella sisäistänyt feminismin.
Ihmistyyppinä Jelinekistä tulee mieleen - Sartre. Siis ihmisen äly. Sama äly. Eri kohteet.
Ja aina silloin tällöin inhoittava äly.
Nainen on kaikki. Onko sillä jotain tekemistä sen kanssa, että Jelinek on elänyt koko elämänsä
äitinsä kanssa ? Kaikki toiminnot tapahtuvat enintään 50 cm päästä naisesta.
Päähenkilöillä, oletettavasti mies ja nainen, ei ole mitään ominaisuuksia, ei nimeä, ei sukua,
ei sitten mitään. Ja silti tarina pysyy koossa !!! Ei ole edes varma, että mies ja nainen ovat
samoja koko ajan. Vasta takakannen teksti selkeyttää. Ja vasta sivulla 176 varmistuu parin
nimiksi Gerti ja Michael.
Yhtä yhdyntää koko kirja. Kuka uskaltaa väittää ja tunnustaa ymmärtävänsä täysin Jelinekiä ?
Joka tapauksessa on kunnioitettavaa, että hän pitää yllä mielenkiintoa tekstillään koko kirjan.
Siksikö, kun Elfriede Jelinek ei laukea ?
Kirjan teemana on aids. Vasta takakansi paljasti sen minulle. Niin vahvaa teksti on, vangitsevaa.
Kirjan nimi vastaa täysin sisältöä.
Tässä tämä kirja on maailman paras.
Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu.
Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu.
Murakamin esikoisteos vuodelta 1982 on niin erikoinen juoneltaan, että epäilen perustuvan johonkin vanhaan myyttiin,
taruun, uskomukseen, joka on tuttu paikallisille. Ja jonka on alunperin luonut joku lammaspaimen
ikävystyessään yksinäisyyteen.
Murakami on suunnattoman suosittu varsinkin nuorison keskuudessa. Tarpeeksi irrationaaliset ainekset
tehonnevat nuorisoon. Ja nuoren miehen mutkaton asenne seksiin. Seksiä ei paljon edes funtsita.
Vain tämän verran:
"On hullua vaistota jonkun toisen seksuaalinen halu. Jonkin ajan kuluttua sitä alkaa luulla omakseen."
Seksi on sen verran voimakas tunne, että sen hyväksymiseksi ihminen keksii tuhansia selityksiä. Useimmiten
itselleen. Siveitä, kunniallisia ynnä muita mahdollisia ja mahdottomia. Jos siis yleensä ajattelee.
Haruki Murakamilla on lukuisia ihania, uusia sanontoja ja vertauksia kuten:
"Sinun sukupolvesi...On jo mennyttä kalua ?"
"Laulu on lopussa. Mutta sävelmä soi vielä."
Parikymmentä vuotta myöhemmin ilmestynyt Kafka rannalla on kyllä enemmän länsimaisten mieleen, paljon
parempi.
Murakamin esikoisteos vuodelta 1982 on niin erikoinen juoneltaan, että epäilen perustuvan johonkin vanhaan myyttiin,
taruun, uskomukseen, joka on tuttu paikallisille. Ja jonka on alunperin luonut joku lammaspaimen
ikävystyessään yksinäisyyteen.
Murakami on suunnattoman suosittu varsinkin nuorison keskuudessa. Tarpeeksi irrationaaliset ainekset
tehonnevat nuorisoon. Ja nuoren miehen mutkaton asenne seksiin. Seksiä ei paljon edes funtsita.
Vain tämän verran:
"On hullua vaistota jonkun toisen seksuaalinen halu. Jonkin ajan kuluttua sitä alkaa luulla omakseen."
Seksi on sen verran voimakas tunne, että sen hyväksymiseksi ihminen keksii tuhansia selityksiä. Useimmiten
itselleen. Siveitä, kunniallisia ynnä muita mahdollisia ja mahdottomia. Jos siis yleensä ajattelee.
Haruki Murakamilla on lukuisia ihania, uusia sanontoja ja vertauksia kuten:
"Sinun sukupolvesi...On jo mennyttä kalua ?"
"Laulu on lopussa. Mutta sävelmä soi vielä."
Parikymmentä vuotta myöhemmin ilmestynyt Kafka rannalla on kyllä enemmän länsimaisten mieleen, paljon
parempi.
Michael Connelly: Kova tuomio.
Michael Connelly: Kova tuomio.
Michael Connelly on John Grishamin perillinen, veli ainakin. En tiedä onko Hyvä Veli,
mutta voisi olla.
Kirjoittavat hyvin samantapaisia kirjoja, sama miljöö amerikkalaisessa yhteiskunnassa.
Ero kertoo kirjoittajien ammateista, Connelly on lepertelevämpi, hän on lehtimies.
Grisham on jämäkämpi, hän on koulutukseltaan juristi.Molemmilla on vankka kokemus
alkuperäisista ammateistaan.
Molempien luona tulemme vakuuttuneiksi valamiehistön tärkeydestä ja suhteiden hoitamisesta
valamiehistön jäseniin.
Kas kun ei takakannen mainosteksti mainitse John Grishamia. Miksi. Siksi koska Grisham on
takuulla pahin kilpailija, eihän häntä silloin voi mainita.
Yksi selvä ero löytyy. Michael Connolly ei kirjoita seksistä. Ei ollenkaan.Hän on miltei
seksitön.
Siksi häntä voi huoletta povata miesten suosikkikirjailijaksi, oikeaksi ikisuosikiksi.
Michael Connelly on John Grishamin perillinen, veli ainakin. En tiedä onko Hyvä Veli,
mutta voisi olla.
Kirjoittavat hyvin samantapaisia kirjoja, sama miljöö amerikkalaisessa yhteiskunnassa.
Ero kertoo kirjoittajien ammateista, Connelly on lepertelevämpi, hän on lehtimies.
Grisham on jämäkämpi, hän on koulutukseltaan juristi.Molemmilla on vankka kokemus
alkuperäisista ammateistaan.
Molempien luona tulemme vakuuttuneiksi valamiehistön tärkeydestä ja suhteiden hoitamisesta
valamiehistön jäseniin.
Kas kun ei takakannen mainosteksti mainitse John Grishamia. Miksi. Siksi koska Grisham on
takuulla pahin kilpailija, eihän häntä silloin voi mainita.
Yksi selvä ero löytyy. Michael Connolly ei kirjoita seksistä. Ei ollenkaan.Hän on miltei
seksitön.
Siksi häntä voi huoletta povata miesten suosikkikirjailijaksi, oikeaksi ikisuosikiksi.
Herta Myller - Sydäneläin.
Nobel 2009: Herta Myller - Sydäneläin.
Viimevuoden Nobelpalkittu Herta Myller kirjoittaa kuin proosaa runona. Ei proosarunoa, mutta proosaa
runona.Kaunista, merkityksellistä kieltä, palkintonsa veroista. Hänen tekstinsä on täynnä
uusia ajatuskuvioita. Hän kuuluu niihin, jotka nostavat palkinnon arvoa.
Koko hänen tuotannostaan muistetaan parhaiten vanha kansanlaulu:
"Jokaisella on ystävä joka pilvenhattaralla
niin käy ystävien siellä missä maailma on kauhua täynnä
äitikin sanoi, ei siinä mitään outoa
älä huoli ystävistä
mieti tärkeämpiä asioita."
Hän kertoo, kuinka tavallisetkin ihmiset oppivat salakirjoituskoodin;
huutomerkki takoiottaa jotain,
pilkku tarkoittaa jotain,
kengät tarkoittavat jotain,
kynsisakset tarkoittavat jotain,
kidutusta, kuulustelua, kuolemaa jne.
Salaisia symboleita. Kyllä symboleita käytetään lännenkin arkielämässä, mutta ne eivät ole
salaisia.
Herta Myllerin tyyli on kuin kaleidoskooppi. Yhtä kaunis. Yhtä pienieleinen. Yhtä rikas
ja muuttuva.
Jos et ole ennen tiennyt mitä kellarin avain tarkoittaa, niin nyt tiedät. "Pidätkös kellarin
avainta vasemmassa vai oikeassa taskussa" kysyy räätäli.
Mielenkiintoisia sanontoja riittää:
- "Ihmiset muuttuvat kukiksi kun kuolevat."
- "Ei ole syntiä maksaa samalla mitalla."
- "Vanhus parhaassa iässä."
- "Mukaan otetaan se mikä on tappanut."
Kirjoittajan nauru hänen keksiessään symbolejaan melkein kuuluu: puolet työväestöstä
voi kuvata verenjuojiksi, kun työpaikka on teurastamo, jossa niin tehdään.
Sydäneläimessä on oikea loppukaneetti:
"Jos me vaikenemme, olemme inhoittavia, sanoi Edgar, jos me puhumme, olemme naurettavia."
Juuri se, minkä diktatuurissa uskalsi sanoa ääneen.
Viimevuoden Nobelpalkittu Herta Myller kirjoittaa kuin proosaa runona. Ei proosarunoa, mutta proosaa
runona.Kaunista, merkityksellistä kieltä, palkintonsa veroista. Hänen tekstinsä on täynnä
uusia ajatuskuvioita. Hän kuuluu niihin, jotka nostavat palkinnon arvoa.
Koko hänen tuotannostaan muistetaan parhaiten vanha kansanlaulu:
"Jokaisella on ystävä joka pilvenhattaralla
niin käy ystävien siellä missä maailma on kauhua täynnä
äitikin sanoi, ei siinä mitään outoa
älä huoli ystävistä
mieti tärkeämpiä asioita."
Hän kertoo, kuinka tavallisetkin ihmiset oppivat salakirjoituskoodin;
huutomerkki takoiottaa jotain,
pilkku tarkoittaa jotain,
kengät tarkoittavat jotain,
kynsisakset tarkoittavat jotain,
kidutusta, kuulustelua, kuolemaa jne.
Salaisia symboleita. Kyllä symboleita käytetään lännenkin arkielämässä, mutta ne eivät ole
salaisia.
Herta Myllerin tyyli on kuin kaleidoskooppi. Yhtä kaunis. Yhtä pienieleinen. Yhtä rikas
ja muuttuva.
Jos et ole ennen tiennyt mitä kellarin avain tarkoittaa, niin nyt tiedät. "Pidätkös kellarin
avainta vasemmassa vai oikeassa taskussa" kysyy räätäli.
Mielenkiintoisia sanontoja riittää:
- "Ihmiset muuttuvat kukiksi kun kuolevat."
- "Ei ole syntiä maksaa samalla mitalla."
- "Vanhus parhaassa iässä."
- "Mukaan otetaan se mikä on tappanut."
Kirjoittajan nauru hänen keksiessään symbolejaan melkein kuuluu: puolet työväestöstä
voi kuvata verenjuojiksi, kun työpaikka on teurastamo, jossa niin tehdään.
Sydäneläimessä on oikea loppukaneetti:
"Jos me vaikenemme, olemme inhoittavia, sanoi Edgar, jos me puhumme, olemme naurettavia."
Juuri se, minkä diktatuurissa uskalsi sanoa ääneen.
P.D.James.
Dekkari: P.D.James - Todistajan kuolema.
Tässä yksi kirja, jonka loppu on yllätys: P.D.James - Todistajan kuolema. Hän on kirjoittanut sen jo vuonna 1977,
suomeksi se on ilmestynyt tänä vuonna.
Koko kirjan ajan vain pohtii, että tämähän on helppo nakki, murhattu oli laboratoriossaan löytänyt todisteet,
jotka murhaaja päätti salata. Mietin miksi kirjoittaja oli antanut niin itsestäänselvän vinkin.
Eikä se ollut mikään kääntäjän moka. Lopussa sitten selvisi, että se ei ollutkaan niin.
Siksi.
Kirjan viisaus paljastuu seuraavasta P.D.Jamesin tekstistä:
"Saat kuulla sanottavan, että maailman tuhoisin voima on viha. Älä usko sitä, poika. Tuhoisin voima
on rakkaus.Ja jos haluaa rikosetsiväksi, se täytyy oppia tunnistamaan kun siihen törmää."
Siinä sitä sitten onkin miettimistä.
Tässä yksi kirja, jonka loppu on yllätys: P.D.James - Todistajan kuolema. Hän on kirjoittanut sen jo vuonna 1977,
suomeksi se on ilmestynyt tänä vuonna.
Koko kirjan ajan vain pohtii, että tämähän on helppo nakki, murhattu oli laboratoriossaan löytänyt todisteet,
jotka murhaaja päätti salata. Mietin miksi kirjoittaja oli antanut niin itsestäänselvän vinkin.
Eikä se ollut mikään kääntäjän moka. Lopussa sitten selvisi, että se ei ollutkaan niin.
Siksi.
Kirjan viisaus paljastuu seuraavasta P.D.Jamesin tekstistä:
"Saat kuulla sanottavan, että maailman tuhoisin voima on viha. Älä usko sitä, poika. Tuhoisin voima
on rakkaus.Ja jos haluaa rikosetsiväksi, se täytyy oppia tunnistamaan kun siihen törmää."
Siinä sitä sitten onkin miettimistä.
Pom Pom: Staffan Bruun - Kohtalokas kapsäkki.
Staffan Bruun: Kohtalokas kapsäkki.
Kadun sitä, että en pidä luetteloa lukemistani kirjoista.
Juuri nyt luen Staffan Bruunin Kohtalokasta Kapsäkkiä. Kyseessä ei ole lastenkirja, vaikka nimen
mukaan niin voisi luulla. Suomalainen Staffan Bruun on kuin ruotsalaiskirjailija Jan Mårtenssonin
veli. Päähenkilöt kissansa kanssa viihtyvä antiikkikauppias ja mainostoimiston johtaja ovat juuri
sellaisia pehmomiehiä, jotka haluaisi ystävikseen. Ihmisen pieniä ja suuria heikkouksia ymmärtävä
Staffan Bruun kirjoittaa mys-dekkareita, juuri sellaisia, että tekee mieli vain istua takan edessä
viltti polvilla, töppöset jalassa ja kirja kädessä.Koko kirjan ajan hykertää huumori sisälläni.
Eräs parhaista kohdista on tässä:
"...Siinä tämän illan daamissasi täytyy olla jotain erityistä.
-Erityistä ja erityistä. Menemme teatteriin ja sen jälkeen illalliselle. Kyseinen daami puhuu paljon,
uskoo tietävänsä kaiken minua paremmin, ei kuuntele mitä sanon vaan keskeyttää saman tien,
komentelee, moittii ulkoasuani ja arvostelee yksityiselämääni. Ja kaiken kukkuraksi minä joudun
maksamaan laskun.
- Ei kuulosta lainkaa sinun tyypiltäsi.
- Pahinta onkin, että hän on enemmän minun tyyppiäni kuin kukaan muu. Se on minun mutsini."
Huumori on sen taitamiseen vaadittaviin kykyihin nähden hyvin aliarvostettu laji.
Siksikö en ole aikaisemmin törmännyt hänen kirjoihinsa, ovatkohan huonosti mainostettuja,
mainosjohtaja Antonio Sallinen ?
Kadun sitä, että en pidä luetteloa lukemistani kirjoista.
Juuri nyt luen Staffan Bruunin Kohtalokasta Kapsäkkiä. Kyseessä ei ole lastenkirja, vaikka nimen
mukaan niin voisi luulla. Suomalainen Staffan Bruun on kuin ruotsalaiskirjailija Jan Mårtenssonin
veli. Päähenkilöt kissansa kanssa viihtyvä antiikkikauppias ja mainostoimiston johtaja ovat juuri
sellaisia pehmomiehiä, jotka haluaisi ystävikseen. Ihmisen pieniä ja suuria heikkouksia ymmärtävä
Staffan Bruun kirjoittaa mys-dekkareita, juuri sellaisia, että tekee mieli vain istua takan edessä
viltti polvilla, töppöset jalassa ja kirja kädessä.Koko kirjan ajan hykertää huumori sisälläni.
Eräs parhaista kohdista on tässä:
"...Siinä tämän illan daamissasi täytyy olla jotain erityistä.
-Erityistä ja erityistä. Menemme teatteriin ja sen jälkeen illalliselle. Kyseinen daami puhuu paljon,
uskoo tietävänsä kaiken minua paremmin, ei kuuntele mitä sanon vaan keskeyttää saman tien,
komentelee, moittii ulkoasuani ja arvostelee yksityiselämääni. Ja kaiken kukkuraksi minä joudun
maksamaan laskun.
- Ei kuulosta lainkaa sinun tyypiltäsi.
- Pahinta onkin, että hän on enemmän minun tyyppiäni kuin kukaan muu. Se on minun mutsini."
Huumori on sen taitamiseen vaadittaviin kykyihin nähden hyvin aliarvostettu laji.
Siksikö en ole aikaisemmin törmännyt hänen kirjoihinsa, ovatkohan huonosti mainostettuja,
mainosjohtaja Antonio Sallinen ?
Pom Pom: Arne Nevanlinna - Hjalmar.
Arne Nevanlinna: Hjalmar.
Ehyt, kaunis tarina, joka muodostaa täydellisen ympyrän kun ystävyys päättyy. Kaikki kertomuksessa
avatut langanpäät solmitaan. Kirjallisesti niin kaunis, että vaikka Happy End ei toteudu, tarinaa on
pakko sanoa kauniiksi.
Vahvistaa tosin oikeusjärjestelmästämme niiden ennakkoluuloja, jotka uskovat, että mitään asiaa ei
oikeudessa voi hoitaa ryvettymättä myös itse.
Arne Nevanlinnalla on tapansa mukaan niin ihania sanontoja, että en malta olla niitä levittämästä
maan ääriin mikäli mahdollista (!).
Tässä muutamia:
Klanista - "Ei timantti karvoja kasva".
"Kapteeni omasta halustaan ja Isä pakosta."
Asiakkaista "pomminvarmoja vai pitäisikö sanoa pumminvarmoja" kun luistaa kahvilasta maksamatta.
Rakkaudesta "kokemukset sen verran kenttäharmaita, että päättää siirtää ne muistinmenetyksen piiriin".
"Janssonin pienperheen yhteiselämä perustui niin hyvässä kuin pahassa siihen, että molemmat tietävät
mitä toinen ajattelee, mutta kumpikaan ei ole tietävinään".
"Nyt on Ilta-Sanomien vuoro. Kieli muuttuu, mutta ei parane."
"suomenruotsalaiset käytöstavat, lyhyt oppimäärä".
Eipä voi muuta kuin suositella.
Pom Pom: Kuka on cool ?
Omaisuus.
Hukumme tavaroihin.
Aikaisemmin rikastuminen/menestyminen oli sitä, että pystyi hankkimaan tavaraa joko tekemällä sitä tai muuten.
Resepti oli hyvin yksinkertainen.
Nyt menestyminen vaatii jotain muuta, koska hukumme tavaroihin. Kylät ovat täynnä loppispaikkoja. Vanhoista
tavaroistamme emme pääse säällisesti eli kohtuuhintaan eroon sitten millään. Säilyttäminen voi olla jopa kallista.
Se joka osaa yksinkertaistaa elämänsä ilman turhia aineellisia painolasteja on tämänpäivän menestyjä, se cool. Vai mitä ?
Hukumme tavaroihin.
Aikaisemmin rikastuminen/menestyminen oli sitä, että pystyi hankkimaan tavaraa joko tekemällä sitä tai muuten.
Resepti oli hyvin yksinkertainen.
Nyt menestyminen vaatii jotain muuta, koska hukumme tavaroihin. Kylät ovat täynnä loppispaikkoja. Vanhoista
tavaroistamme emme pääse säällisesti eli kohtuuhintaan eroon sitten millään. Säilyttäminen voi olla jopa kallista.
Se joka osaa yksinkertaistaa elämänsä ilman turhia aineellisia painolasteja on tämänpäivän menestyjä, se cool. Vai mitä ?
Naisen asema.
Naisen asema.
Asennemuutos.
Globalisaatio on aiheuttanut sen, että tulevaisuudessa naiset todennäköisesti tulevat prioriseeraamaan sen, että
heillä on vain yksi kumppani koko elämänsä ajan.
Se, että naisia on 10 miljoonaa (niinköhän se oli ?) vähemmän kuin miehiä aiheuttaa sen. Joukkoraiskaukset, joita
ennen ei esiintynyt julkisuudessa lainkaan, enteilevät juuri tätä. Tyttöjä täytyy systemaattisesti alkaa
kasvattamaan valitsijoiksi eikå valituiksi tuleviksi niin kuin ennen.
Tai sitten kolmannen asteen suhteet.
Seuraava muutos: moniavioisuus.
Nyt on saatu homot avioon, mitä en henkilökohtaisesti ymmärrä ollenkaan. Miksi sotkea avioliittoa
ja pappia suhteeseen, jonka voisi hoitaa tavallisella sopimusoikeudella. On olemassa valmiit lait yhteisestå
omaisuudesta ja muista seikoista.Mutta eihän tässä minun mielipidettäni ole kysytty.
Järjestystähän yhteiskunnan yläkerros automaattisesti haluaa, alhaalta tulevat vallankumoukset.
Seuraava kehityksen/muutoksen aste on moniavioisuuden hyväksyminen. Ja niin päin, että yhdellä naisella
tämän globalisaation takia on monta miestä. Tietysti olisi kätevää, jos näillä miehillä olisi toisiaan
täydentäviä ominaisuuksia.
Minulla oli parikymppisenä poikaystäviä, joista yksi hoiti autokuljetukset, yksi siivosi asuntoni (!),
yksi tanssitti, yksi tapetoi huoneeni, yksi opetti yhteiskunnan sääntöjä ja esitteli minulle fiksuina
pitämiään ihmisiä. Ym.
Minusta se oli täysin luonnollista ja luulin, että kaikilla oli samanlaista. Minun mielestäni näissä
palvelusuhteissa ei ollut tippaakaan seksiä.Piti vain antaa näille nuorille miehille sopivasti teke-
mistä.Ja oma vauhti oli melkoinen.Ja jos luulette, että tässä leuhkin, erehdytte.
Nyttemmin tietysti olen tullut toisiin aatoksiin seksistä tai seksittömyydestä kun ilmaisia apulaisia
ei noin 45- vuotiaille ole liiemmin tyrkyllä...
Asennemuutos.
Globalisaatio on aiheuttanut sen, että tulevaisuudessa naiset todennäköisesti tulevat prioriseeraamaan sen, että
heillä on vain yksi kumppani koko elämänsä ajan.
Se, että naisia on 10 miljoonaa (niinköhän se oli ?) vähemmän kuin miehiä aiheuttaa sen. Joukkoraiskaukset, joita
ennen ei esiintynyt julkisuudessa lainkaan, enteilevät juuri tätä. Tyttöjä täytyy systemaattisesti alkaa
kasvattamaan valitsijoiksi eikå valituiksi tuleviksi niin kuin ennen.
Tai sitten kolmannen asteen suhteet.
Seuraava muutos: moniavioisuus.
Nyt on saatu homot avioon, mitä en henkilökohtaisesti ymmärrä ollenkaan. Miksi sotkea avioliittoa
ja pappia suhteeseen, jonka voisi hoitaa tavallisella sopimusoikeudella. On olemassa valmiit lait yhteisestå
omaisuudesta ja muista seikoista.Mutta eihän tässä minun mielipidettäni ole kysytty.
Järjestystähän yhteiskunnan yläkerros automaattisesti haluaa, alhaalta tulevat vallankumoukset.
Seuraava kehityksen/muutoksen aste on moniavioisuuden hyväksyminen. Ja niin päin, että yhdellä naisella
tämän globalisaation takia on monta miestä. Tietysti olisi kätevää, jos näillä miehillä olisi toisiaan
täydentäviä ominaisuuksia.
Minulla oli parikymppisenä poikaystäviä, joista yksi hoiti autokuljetukset, yksi siivosi asuntoni (!),
yksi tanssitti, yksi tapetoi huoneeni, yksi opetti yhteiskunnan sääntöjä ja esitteli minulle fiksuina
pitämiään ihmisiä. Ym.
Minusta se oli täysin luonnollista ja luulin, että kaikilla oli samanlaista. Minun mielestäni näissä
palvelusuhteissa ei ollut tippaakaan seksiä.Piti vain antaa näille nuorille miehille sopivasti teke-
mistä.Ja oma vauhti oli melkoinen.Ja jos luulette, että tässä leuhkin, erehdytte.
Nyttemmin tietysti olen tullut toisiin aatoksiin seksistä tai seksittömyydestä kun ilmaisia apulaisia
ei noin 45- vuotiaille ole liiemmin tyrkyllä...
Tulevaisuusvisio.
Tulevaisuusvisiota: Lapset - Kasvatus.
Luulenpa, että tulevaisuudessa tulee kasvatuksen yhdeksi osa-alueeksi se, että opetetaan lapset pitämään erossa
television ja filmien maailman - ja todellisuuden.
Kaikki katsovat nykyään niin paljon filmejä kuin vain alan ihmiset aiemmin.
Todellisuus ja fiktio ovat useimmiten toistensa vastakohtia.
Lapset ja teini-ikäiset elävät suurimman osan valveillaoloajastaan tappamisen maailmassa televisiosarjojen ja filmien
vuoksi. Ei ole ihme, että osalla alkaa viiraamaan yhtäkkiä kuten Tukholman tappajalla, pommimiehellä.
Jälleen kerran naapurit saivat todeta, että eipä olisi uskonut, oli niin fiksu nuori mies.
Luulenpa, että tulevaisuudessa tulee kasvatuksen yhdeksi osa-alueeksi se, että opetetaan lapset pitämään erossa
television ja filmien maailman - ja todellisuuden.
Kaikki katsovat nykyään niin paljon filmejä kuin vain alan ihmiset aiemmin.
Todellisuus ja fiktio ovat useimmiten toistensa vastakohtia.
Lapset ja teini-ikäiset elävät suurimman osan valveillaoloajastaan tappamisen maailmassa televisiosarjojen ja filmien
vuoksi. Ei ole ihme, että osalla alkaa viiraamaan yhtäkkiä kuten Tukholman tappajalla, pommimiehellä.
Jälleen kerran naapurit saivat todeta, että eipä olisi uskonut, oli niin fiksu nuori mies.
Järjestyksestä.
Suuria aforismeja a´la Harju-Virta.
Yhteiskunnan yläkerros haluaa automaattisesti järjestystä, alhaalta tulevat vallankumoukset.
Suuria ajatuksia eli - itsestäänselvyyksiä !
Yhteiskunnan yläkerros haluaa automaattisesti järjestystä, alhaalta tulevat vallankumoukset.
Suuria ajatuksia eli - itsestäänselvyyksiä !
Pom Pom: Vaeltava juutalainen.
Vaeltava juutalainen.
Koko maailma odottaa Israelilta uskonnollisena johtajana hyvyyttä, sitä toisen posken kääntämistä lyöjälle.
Kuitenkin:
Vaeltavasta juutalaisestakin tulee tappaja kun asettuu yhden paikan päälle.
Koko maailma odottaa Israelilta uskonnollisena johtajana hyvyyttä, sitä toisen posken kääntämistä lyöjälle.
Kuitenkin:
Vaeltavasta juutalaisestakin tulee tappaja kun asettuu yhden paikan päälle.
Easy come come ?
Ikuinen talouskasvu, onko se mahdollista ? Easy come come ?
Easy come, easy go-go.
Ikuinen talouskasvu, onko se mahdollista ? Easy come come ?
Yksityisellä ihmisellä tulee jossain raja vastaan:
- et voi syödä enempää koska lihot. Kuolet lihavuuteen ja taloudellinen kasvusi loppuu.
- et voi ostaa vaatteita enempää koska et yksinkertaisesti tarvitse niitä, aika vähän todella kulutat
esimerkiksi vuodessa.Säilytystilat maksavat niin että taloudellinen kasvusi itse asiassa pienenee.
- ei ole mitään mieltä omistaa monta autoa jos käyttää vain yhtä. Kulut kasvavat, taloudellinen kasvu
pysähtyy.
- et voi asua kovin monessa paikassa yhtä aikaa. Kulut kasvavat ylitse varojesi.
Kunnan ja valtion ahneus on ajat sitten herännyt, verosi vain kasvavat eivätkä vähennykset
riitä auttamaan.
Kyllä tässä vaiheessa vaaditaan iso porras ennen kuin siirryt plussan puolelle. Tosin välttämättömät
ostostarpeesi pienenevät. Et tarvitse mitään uutta koska sinulla on jo kaikki ennestään, sen kun valitset
vaatekaapistasi löytöjä, jotka olit jo unohtanut.
Miksi ei koko yhteiskunnassa pelaa samat lait ? Koska yhteiskunta ei huolla varojaan yhtä huolellisesti
kuin yksityinen ihminen, vaan käyttäytyy kuin päätön kana, kaakattaa taukoamatta ja yrittää kaikkiin
suuntiin samanaikaisesti.
Eikö tätä kautta löytyisi uutta ratkaisumallia, jolla yhteisten asioiden hoitamiseen saataisiin järki
mukaan ?
Yhteiskunnan pelastus nykyisellään on Easy come, easy go-go:
- Omituiset ruokamuodit lisäävät tilapäisesti kulutusta.
- Vaihtuva muoti saa sinut heittämään roskikseeen ehjiä vaatteita ja huonekaluja.
- Nopeuskaahailu romuttaa autot ja tarvitset uusia.Ja mikäs on sen kuluvampi kuin automerkki.
- Talot rakennetaan nykyään kertakäyttöisiksi, eivät kestä satoja vuosia niinkuin ennen. Hyvä jos kestävät
yhden ihmisen iän homehtumatta.
- Verovaroja käytetään edelleen tyhmästi, verosi eivät pienene.
Oletko varakkaampi kuin isäsi ? Se pitäisi olla ainoa talouskasvun mittari.
Isäni ruokki viisihenkisiä sukulaisperheitä koko kesän (3kk), joulun ja pääsiäisen ja vielä pyhinäkin
ympäri vuoden.
Minulla on korkeampi koulutus, mutta en voi kuvitellakaan, että pystyisin samaan vaikka seurallisena
ihmisenä sen hyvin mielelläni tekisin. Hyvä jos viikonlopusta joskus selviän.Ja samaan aikaan yhteiskunnan
talous on kasvanut aika monta % 30 vuodessa, sanovat viisaat. Pitäisikö minun uskoa se ? Minusta koko
talouskasvu-sana alkaa tuntua huijaukselta.Kuin yhteiskunnan kaasupolkimen painallukselta.
Easy go muuttuu easy go go:ksi ja sitten onkin hulabaloo, easy go-go.
Niin yksityisellä kuin julkisella puolen. Paitsi että julkisella puolen on aina easy go-go, ellei suitsita
kaikin mahdollisin tavoin.
Easy come, easy go-go.
Easy come, easy go-go.
Ikuinen talouskasvu, onko se mahdollista ? Easy come come ?
Yksityisellä ihmisellä tulee jossain raja vastaan:
- et voi syödä enempää koska lihot. Kuolet lihavuuteen ja taloudellinen kasvusi loppuu.
- et voi ostaa vaatteita enempää koska et yksinkertaisesti tarvitse niitä, aika vähän todella kulutat
esimerkiksi vuodessa.Säilytystilat maksavat niin että taloudellinen kasvusi itse asiassa pienenee.
- ei ole mitään mieltä omistaa monta autoa jos käyttää vain yhtä. Kulut kasvavat, taloudellinen kasvu
pysähtyy.
- et voi asua kovin monessa paikassa yhtä aikaa. Kulut kasvavat ylitse varojesi.
Kunnan ja valtion ahneus on ajat sitten herännyt, verosi vain kasvavat eivätkä vähennykset
riitä auttamaan.
Kyllä tässä vaiheessa vaaditaan iso porras ennen kuin siirryt plussan puolelle. Tosin välttämättömät
ostostarpeesi pienenevät. Et tarvitse mitään uutta koska sinulla on jo kaikki ennestään, sen kun valitset
vaatekaapistasi löytöjä, jotka olit jo unohtanut.
Miksi ei koko yhteiskunnassa pelaa samat lait ? Koska yhteiskunta ei huolla varojaan yhtä huolellisesti
kuin yksityinen ihminen, vaan käyttäytyy kuin päätön kana, kaakattaa taukoamatta ja yrittää kaikkiin
suuntiin samanaikaisesti.
Eikö tätä kautta löytyisi uutta ratkaisumallia, jolla yhteisten asioiden hoitamiseen saataisiin järki
mukaan ?
Yhteiskunnan pelastus nykyisellään on Easy come, easy go-go:
- Omituiset ruokamuodit lisäävät tilapäisesti kulutusta.
- Vaihtuva muoti saa sinut heittämään roskikseeen ehjiä vaatteita ja huonekaluja.
- Nopeuskaahailu romuttaa autot ja tarvitset uusia.Ja mikäs on sen kuluvampi kuin automerkki.
- Talot rakennetaan nykyään kertakäyttöisiksi, eivät kestä satoja vuosia niinkuin ennen. Hyvä jos kestävät
yhden ihmisen iän homehtumatta.
- Verovaroja käytetään edelleen tyhmästi, verosi eivät pienene.
Oletko varakkaampi kuin isäsi ? Se pitäisi olla ainoa talouskasvun mittari.
Isäni ruokki viisihenkisiä sukulaisperheitä koko kesän (3kk), joulun ja pääsiäisen ja vielä pyhinäkin
ympäri vuoden.
Minulla on korkeampi koulutus, mutta en voi kuvitellakaan, että pystyisin samaan vaikka seurallisena
ihmisenä sen hyvin mielelläni tekisin. Hyvä jos viikonlopusta joskus selviän.Ja samaan aikaan yhteiskunnan
talous on kasvanut aika monta % 30 vuodessa, sanovat viisaat. Pitäisikö minun uskoa se ? Minusta koko
talouskasvu-sana alkaa tuntua huijaukselta.Kuin yhteiskunnan kaasupolkimen painallukselta.
Easy go muuttuu easy go go:ksi ja sitten onkin hulabaloo, easy go-go.
Niin yksityisellä kuin julkisella puolen. Paitsi että julkisella puolen on aina easy go-go, ellei suitsita
kaikin mahdollisin tavoin.
Easy come, easy go-go.
Die Liebe.
Kieliopinnoista jo aikaa, näinkö se meni ?
Ich liebe dich
Ich liebe mich
dich liebe mich
mich liebe dich
dich liebe dich
mich liebe mich
mich mich
dich dich
Liebst du mich ?
Liebst du dich ?
Liebe ich mich ?
Ah, die Liebe, die Liebe !
Ich liebe dich
Ich liebe mich
dich liebe mich
mich liebe dich
dich liebe dich
mich liebe mich
mich mich
dich dich
Liebst du mich ?
Liebst du dich ?
Liebe ich mich ?
Ah, die Liebe, die Liebe !
Pom Pom: Naiset järjestykseen
Naiset järjestykseen Naisten päivänä 8.2.2011.
100 lihavinta
100 älykkäintä
100 laihinta
100 mukavinta
100 josta toimittajat eniten tykkäävät
100 josta miehet eniten tykkäävät
100 josta naiset eniten tykkäävät
100 josta Halonen ja muut vallassaolijat eniten tykkäävät
100 huono-onnisinta
100 hyvätuurisinta
100 mukavinta
100 huijatuinta
100 huijaavinta
100 josta eniten tykkään (se kai tämä lista on)
100 rikkainta
100 köyhintä
100 käytännöllisintä
100 teoreettisinta
100 ahkerinta
100 laiskinta
100 tuijotetuinta
100 eniten minua itseäni muistuttavinta
100 jolla on kauneimmat silmät
100 jolla on kauneimmat sääret
100 tyhmintä
100 sielukkainta
jne
jne
Ihan hyvä idea sinänsä,koko toimittajanuransa voisi kait perustaa listaamiselle.
Naiselämän rikkaus ja rakkaus tulee hyvin esille TÄSTÄ listasta.
100 lihavinta
100 älykkäintä
100 laihinta
100 mukavinta
100 josta toimittajat eniten tykkäävät
100 josta miehet eniten tykkäävät
100 josta naiset eniten tykkäävät
100 josta Halonen ja muut vallassaolijat eniten tykkäävät
100 huono-onnisinta
100 hyvätuurisinta
100 mukavinta
100 huijatuinta
100 huijaavinta
100 josta eniten tykkään (se kai tämä lista on)
100 rikkainta
100 köyhintä
100 käytännöllisintä
100 teoreettisinta
100 ahkerinta
100 laiskinta
100 tuijotetuinta
100 eniten minua itseäni muistuttavinta
100 jolla on kauneimmat silmät
100 jolla on kauneimmat sääret
100 tyhmintä
100 sielukkainta
jne
jne
Ihan hyvä idea sinänsä,koko toimittajanuransa voisi kait perustaa listaamiselle.
Naiselämän rikkaus ja rakkaus tulee hyvin esille TÄSTÄ listasta.
Pom Pom: Taru Haga-Sessoista muuttuu...
Taru Haga-Sessoista muuttuu...
Ja sitähän ei mikään estä tänä Armon Vuonna 2011, että koko Ruotsi odottaa vauvauutisia.
Niin on ollut koko viime syksyn ja tulee olemaan koko kevään.
Sen verran kevät saa hormoonit hyrräilemään jopa siihen malliin
tohtoreillakin, että viimeistään huhtikuussa eräs itseään nerona
pitävä silinterihattu saa läpi ehdotuksensa ja tuikkaa pari ylimääräistä
hormoonipiikkiä kuninkaalliseen pakaraan.
Ja eipä aikaakaan niin odotukset täyttyvät ja naistenlehdet ja muutkin
lehdet ja ennenkaikkea nuoripari voivat hyvin ja paksusti.
Sitten kun aika koittaa, on suuri hämminki vallalla, sehän on selvä.
Historiallista henkilöä kun odotellaan.
Odotus täyttyy, täyttyy, täyttyy, täyttyy, täyttyy ja täyttyy peräti kuusi
kertaa.
Ensin sekoaa laskuissa avustava lääkäri, sitten päävastuussa oleva lääkäri,
sitten avustava kätilö ja sitten päävastuussa oleva kätilö niin perusteellisesti,
että kukaan ei pysty sanomaan samannäköisistä vauvoista kuka syntyi ensiksi.
Kaikki ovat onnellisia siitä, että kaikki voivat hyvin. Kolme poikavauvaa ja
kolme tyttövauvaa.
Jos lainsäädäntöä ei olisi joskus muutettu ensimmäiseksi syntyvän eduksi, olisi
ongelma ollut vain 50 %:nen.
Mutta nyt kuka tahansa voi olla ensimmäinen.
Asia täytyi kertakaikkiaan jättää ratkaisua vailla, niinhän sitä yleensä oikein
vaikeissa tapauksissa tehdäänkin.
Ja niin Ruotsilla yhtäkkiä oli kolme kruununprinssiä ja kolme kruununprinsessaa.
Luku kuusi on aina ollut Ruotsille merkityksellinen kansallispäivän ynnä monen
muun seikan vuoksi ja onneksi.
Eikä vähiten siksi, miksi numero sex ymmärretään.
Hallitukset saivat työtä soveltamalla olemassa olevaa tilannetta pykäliin.
Ja lehdet, varsinkin naistenlehdet saivat työtä, koska kaikki halusivat koko ajan
uutisia vauvoista.
Ja yhtäkkiä kaikki huomasivat, että kaikki olivat saaneet työtä,koska koko maailma
riensi katsomaan kuninkaallisia kuutosia ja sen järjestämisessä vasta sitä puuhaa
riitti.
Yhtäkkiä joku huomasi, että koko valtakunnassa ei ollut yhtä ainutta työtöntä.
Ja niin taru Haga-sessoista muuttui 50 vuodessa Haga-kuutosiksi (Haga-sixlingor).
Ja kaikki olivat onnellisia, niinhän kaikki hyvät sadut päättyvät.M.O.T.
Ja sitähän ei mikään estä tänä Armon Vuonna 2011, että koko Ruotsi odottaa vauvauutisia.
Niin on ollut koko viime syksyn ja tulee olemaan koko kevään.
Sen verran kevät saa hormoonit hyrräilemään jopa siihen malliin
tohtoreillakin, että viimeistään huhtikuussa eräs itseään nerona
pitävä silinterihattu saa läpi ehdotuksensa ja tuikkaa pari ylimääräistä
hormoonipiikkiä kuninkaalliseen pakaraan.
Ja eipä aikaakaan niin odotukset täyttyvät ja naistenlehdet ja muutkin
lehdet ja ennenkaikkea nuoripari voivat hyvin ja paksusti.
Sitten kun aika koittaa, on suuri hämminki vallalla, sehän on selvä.
Historiallista henkilöä kun odotellaan.
Odotus täyttyy, täyttyy, täyttyy, täyttyy, täyttyy ja täyttyy peräti kuusi
kertaa.
Ensin sekoaa laskuissa avustava lääkäri, sitten päävastuussa oleva lääkäri,
sitten avustava kätilö ja sitten päävastuussa oleva kätilö niin perusteellisesti,
että kukaan ei pysty sanomaan samannäköisistä vauvoista kuka syntyi ensiksi.
Kaikki ovat onnellisia siitä, että kaikki voivat hyvin. Kolme poikavauvaa ja
kolme tyttövauvaa.
Jos lainsäädäntöä ei olisi joskus muutettu ensimmäiseksi syntyvän eduksi, olisi
ongelma ollut vain 50 %:nen.
Mutta nyt kuka tahansa voi olla ensimmäinen.
Asia täytyi kertakaikkiaan jättää ratkaisua vailla, niinhän sitä yleensä oikein
vaikeissa tapauksissa tehdäänkin.
Ja niin Ruotsilla yhtäkkiä oli kolme kruununprinssiä ja kolme kruununprinsessaa.
Luku kuusi on aina ollut Ruotsille merkityksellinen kansallispäivän ynnä monen
muun seikan vuoksi ja onneksi.
Eikä vähiten siksi, miksi numero sex ymmärretään.
Hallitukset saivat työtä soveltamalla olemassa olevaa tilannetta pykäliin.
Ja lehdet, varsinkin naistenlehdet saivat työtä, koska kaikki halusivat koko ajan
uutisia vauvoista.
Ja yhtäkkiä kaikki huomasivat, että kaikki olivat saaneet työtä,koska koko maailma
riensi katsomaan kuninkaallisia kuutosia ja sen järjestämisessä vasta sitä puuhaa
riitti.
Yhtäkkiä joku huomasi, että koko valtakunnassa ei ollut yhtä ainutta työtöntä.
Ja niin taru Haga-sessoista muuttui 50 vuodessa Haga-kuutosiksi (Haga-sixlingor).
Ja kaikki olivat onnellisia, niinhän kaikki hyvät sadut päättyvät.M.O.T.
Pom Pom: Hannu Raittila - Marsalkka.
Ei mitään uutta Mannerheimista.
Hannu Raittila: Marsalkka.
Ei mitään uutta Mannerheimista jopa siinä määrin, että kirjaa puoleen väliin lukiessa
miettii miksi se on kirjoitettu. Joku pottentaatti kun on sanonut, että ensimmäiset
100 sivua paljastavat onko kirja lukemisen väärtti - en minä.
Eversti Alada´r Paasonen sensijaan nousee arvoon arvaamattomaan. Hän kirjoittaa Mannerheimin elämäkertaa.
Hän oli ollut:
- sotilasasiamiehenä Moskovassa Stalinin suurten puhdistusten alkaessa
- sotilasasiamiehenä Berliinissä kun Hitler vakiinnutti valtansa
- kahden presidentin luottoadjutantti Suomen historian dramaattisimmissa vaiheissa
- oli jäsenenä Paasikiven johtamassa valtuuskunnassa talvisotaa edeltäneissä Moskovan neuvotteluissa
ja uhmasi henkilökohtaisesti Stalinia.
Faktan ja fiktion yhdistäminen on hieman kömpelöä ja keinotekoista. On vaikea kuvitella
Ernst Hemingwayta ja C.G.Mannerheimia samaan seuraan, vaikka elämännautiskelijoita yhteiskunnan huipulla
olivat molemmat.
Ja että Marlon Brando olisi vilahtanut kuvioissa.
Kuinka tehokkaasti Lufthansa kuljetti rahtitavarana NATO:sta varastetun ohjuksen Moskovaan vuonna 1967...
Nyt Wikileaksin aikakaudella miettii,olikohan se faktaa vai fiktiota vai kenties vasta luonnos
tapahtumasta?
Naiskirjoittaja olisi ehkä saanut mukaan enemmän mieltä kiehtovaa ja kiihdyttävää romantiikkaa.
Naiset kun pyörtyilivät nähdessään Mannerheimin univormussaan. Siltä sekrotilta olisi odottanut
jotain uutta tai ainakin paljastuksia.
Toimittajan, Ernst Hemingwayn vaimon kirjoittama Mannerheimin hautajaiskuvaus, jota ei hyväksytty
mihinkään lehteen tilauksesta
huolimatta, on sensijaan vaikuttava hiljaisine osallistujineen. Ja kirjan loppulause on todellinen
huipennus, joka pelastaa kirjan:
"...on todella erikoista historian ironiaa, että Gustaf Mannerheimin hautaa polkevat neuvostoarmeijan
sotilaiden saappaat.Ironia huipentuu siihen, että sotilaat kantavat aseiden sijasta kukkaseppeleitä."
Hannu Raittila: Marsalkka.
Ei mitään uutta Mannerheimista jopa siinä määrin, että kirjaa puoleen väliin lukiessa
miettii miksi se on kirjoitettu. Joku pottentaatti kun on sanonut, että ensimmäiset
100 sivua paljastavat onko kirja lukemisen väärtti - en minä.
Eversti Alada´r Paasonen sensijaan nousee arvoon arvaamattomaan. Hän kirjoittaa Mannerheimin elämäkertaa.
Hän oli ollut:
- sotilasasiamiehenä Moskovassa Stalinin suurten puhdistusten alkaessa
- sotilasasiamiehenä Berliinissä kun Hitler vakiinnutti valtansa
- kahden presidentin luottoadjutantti Suomen historian dramaattisimmissa vaiheissa
- oli jäsenenä Paasikiven johtamassa valtuuskunnassa talvisotaa edeltäneissä Moskovan neuvotteluissa
ja uhmasi henkilökohtaisesti Stalinia.
Faktan ja fiktion yhdistäminen on hieman kömpelöä ja keinotekoista. On vaikea kuvitella
Ernst Hemingwayta ja C.G.Mannerheimia samaan seuraan, vaikka elämännautiskelijoita yhteiskunnan huipulla
olivat molemmat.
Ja että Marlon Brando olisi vilahtanut kuvioissa.
Kuinka tehokkaasti Lufthansa kuljetti rahtitavarana NATO:sta varastetun ohjuksen Moskovaan vuonna 1967...
Nyt Wikileaksin aikakaudella miettii,olikohan se faktaa vai fiktiota vai kenties vasta luonnos
tapahtumasta?
Naiskirjoittaja olisi ehkä saanut mukaan enemmän mieltä kiehtovaa ja kiihdyttävää romantiikkaa.
Naiset kun pyörtyilivät nähdessään Mannerheimin univormussaan. Siltä sekrotilta olisi odottanut
jotain uutta tai ainakin paljastuksia.
Toimittajan, Ernst Hemingwayn vaimon kirjoittama Mannerheimin hautajaiskuvaus, jota ei hyväksytty
mihinkään lehteen tilauksesta
huolimatta, on sensijaan vaikuttava hiljaisine osallistujineen. Ja kirjan loppulause on todellinen
huipennus, joka pelastaa kirjan:
"...on todella erikoista historian ironiaa, että Gustaf Mannerheimin hautaa polkevat neuvostoarmeijan
sotilaiden saappaat.Ironia huipentuu siihen, että sotilaat kantavat aseiden sijasta kukkaseppeleitä."
Pom Pom: Kun Ilmi tuli ilmi.
Lapsuuskodissani oli ollut kunnon vanhanaikainen maalaiskauppa, jonne kuljettiin takaoven kautta.
Vuosia myöhemminkin ikääntyneet naapurit saattoivat tulla sitä kautta käymään jopa sunnuntaisin ja
myöhään illalla kun kahvi tai sokeri tai jauhot olivat loppu.
Kerran olimme koko perhe olleet sunnuntaikylässä ja talo oli tyhjillään eikä takaovea maalaistavan mukaan ollut lukittu.
Kun illalla tulimme kotiin lukitun pääoven takana lasiverannalla näkyi joku hahmo !
Hämmästyneinä totesimme, että siellä seisoi naapurin emäntä - hyvin hermostuneena ja yritti tulla ulos,mutta eihän
sisäpuolelta voinut tulla ulos kun ovi oli lukittu ulkoapäin.
Jotakin epämääräistä hän selitteli kun päästimme hänet ulos ja kiiruusti hän köpitteli kotiinsa.
Isä ja äiti eivät siitä pahemmin hermostuneet vaan ymmärsivät vanhaa emäntää, joka oli vanhasta muististaan tullut sisään takakautta.
Sitten meillä nauru maittoi kun joku laukaisi, että nyt tuli Ilmi ilmi, vanhan rouvan etunimi kun oli Ilmi.
Vuosia myöhemminkin ikääntyneet naapurit saattoivat tulla sitä kautta käymään jopa sunnuntaisin ja
myöhään illalla kun kahvi tai sokeri tai jauhot olivat loppu.
Kerran olimme koko perhe olleet sunnuntaikylässä ja talo oli tyhjillään eikä takaovea maalaistavan mukaan ollut lukittu.
Kun illalla tulimme kotiin lukitun pääoven takana lasiverannalla näkyi joku hahmo !
Hämmästyneinä totesimme, että siellä seisoi naapurin emäntä - hyvin hermostuneena ja yritti tulla ulos,mutta eihän
sisäpuolelta voinut tulla ulos kun ovi oli lukittu ulkoapäin.
Jotakin epämääräistä hän selitteli kun päästimme hänet ulos ja kiiruusti hän köpitteli kotiinsa.
Isä ja äiti eivät siitä pahemmin hermostuneet vaan ymmärsivät vanhaa emäntää, joka oli vanhasta muististaan tullut sisään takakautta.
Sitten meillä nauru maittoi kun joku laukaisi, että nyt tuli Ilmi ilmi, vanhan rouvan etunimi kun oli Ilmi.
Pom Pom: Koulu.
Viisaita/hulluja ajatuksia a´la Harju-Virta.
Koulu
Näin jälkeenpäin erilaisia kouluja käyneenä tuntuu siltä, että kävimme koulua järjestyksen vuoksi, jotta
vallitseva yhteiskunta säilyttäisi itsensä ja asemansa.
Ne asiat, jotka opimme, olisimme oppineet muutenkin.
Ja monet opettajat ovat siksi, että kurittomat luovat yksilöt opetetaan ruotuun. Ja jos luovat yksilöt
eivät opi,heidät suurinpiirtein tapetaan. Eri keinoin ja eriasteisesti.
Koulu
Näin jälkeenpäin erilaisia kouluja käyneenä tuntuu siltä, että kävimme koulua järjestyksen vuoksi, jotta
vallitseva yhteiskunta säilyttäisi itsensä ja asemansa.
Ne asiat, jotka opimme, olisimme oppineet muutenkin.
Ja monet opettajat ovat siksi, että kurittomat luovat yksilöt opetetaan ruotuun. Ja jos luovat yksilöt
eivät opi,heidät suurinpiirtein tapetaan. Eri keinoin ja eriasteisesti.
Pom Pom: Donna Leon - Unelmien tyttö
Donna Leon: Unelmien tyttö.
Komisario Guido Brunettin tutkimuksia.
Teoksen nimi on täysin käsittämätön, eikä kyse ole suomentajan virheestä.
Ainoa tyttö, josta unelmoidaan, on ehkä komisarion vaimo Paola.
Uskomatonta on, ettei kukaan toimittaja paljasta kirjailijattaren temppua:
Hänen kirjasarjansa kertoo Venetsiasta ja venetsialaisista, mutta kirjoja
hän ei ole antanut kääntää italiaksi saadakseen olla arjessa tuntematon.
Komisario Guido Brunetti lähestyy eläkeikää ja se jotenkin tuntuu ja näkyy kerronnassa, se on verkkaista ja kertoo stressaantumisesta ja vaikeasti miellytettävästä esimiehestä.
Italiassa taitaa suomalaisilla olla rotusuoja:
"Mutta heti kun sanon, etten pidä mustalaisista tai suomalaisista tai Nova Scotian asukkaista, niin jo pääsee helvetti valloilleen." (ss.237)
Hm.Sitä samaa rotusuojaa tarvittaisiin Ruotsissakin yhä vielä, vaikka 50-luvusta on jo pitkä aika.
Kirja on Donna Leonin 17.joten Paolan ja Guidon perhe-elämä on jo tuttua ja toistuukin samanlaisena kirja toisensa jälkeen.
Donna Leonin kirjan avatessaan tietää mitä saa.
Komisario Guido Brunettin tutkimuksia.
Teoksen nimi on täysin käsittämätön, eikä kyse ole suomentajan virheestä.
Ainoa tyttö, josta unelmoidaan, on ehkä komisarion vaimo Paola.
Uskomatonta on, ettei kukaan toimittaja paljasta kirjailijattaren temppua:
Hänen kirjasarjansa kertoo Venetsiasta ja venetsialaisista, mutta kirjoja
hän ei ole antanut kääntää italiaksi saadakseen olla arjessa tuntematon.
Komisario Guido Brunetti lähestyy eläkeikää ja se jotenkin tuntuu ja näkyy kerronnassa, se on verkkaista ja kertoo stressaantumisesta ja vaikeasti miellytettävästä esimiehestä.
Italiassa taitaa suomalaisilla olla rotusuoja:
"Mutta heti kun sanon, etten pidä mustalaisista tai suomalaisista tai Nova Scotian asukkaista, niin jo pääsee helvetti valloilleen." (ss.237)
Hm.Sitä samaa rotusuojaa tarvittaisiin Ruotsissakin yhä vielä, vaikka 50-luvusta on jo pitkä aika.
Kirja on Donna Leonin 17.joten Paolan ja Guidon perhe-elämä on jo tuttua ja toistuukin samanlaisena kirja toisensa jälkeen.
Donna Leonin kirjan avatessaan tietää mitä saa.
Elizabeth Taylor - In Memoriam.
Elizabeth Taylor - In Memoriam.
Tähti sammuu vasta kun aika jättää. Jälkikuva loistaa aikansa ja kopiot heijastuvat toisistaan.
Alistun lähestyvään sokeuteeni kun kaikki jotka olen nähnyt poistuvat ajattomuuteen.
Kun en muuta voi.
Näin Elizabeth Taylorin livenä Hollywoodissa kolmen metrin päästä 1980-luvulla, kaunis oli ja kuin kuvassa.
Tähti sammuu vasta kun aika jättää. Jälkikuva loistaa aikansa ja kopiot heijastuvat toisistaan.
Alistun lähestyvään sokeuteeni kun kaikki jotka olen nähnyt poistuvat ajattomuuteen.
Kun en muuta voi.
Näin Elizabeth Taylorin livenä Hollywoodissa kolmen metrin päästä 1980-luvulla, kaunis oli ja kuin kuvassa.
Miehet, miehet ?
Miehet, miehet ?
Tapasin viime viikolla vanhan miehen. Näin hänen olkapäässään pienen sievän tatuoinnin.
Olin sillä tuulella, että halusin kuulla romanttisen tarinan hänen menneisyydestään.
Minun kokemukseni mukaan miehet hyvin mielellään kertovat urotöistään myös sillä saralla.
Sanoin tatuointia osoittaen: Jaha, oliko se tyttönen Ada vai Ida, joka on saanut nimensä ikuistettua ?
- Ei, se oli hevonen, vastasi puhuteltu.
Eli sitä isoäitinä yhä vaan opetellaan ymmärtämään miehiä !
Tapasin viime viikolla vanhan miehen. Näin hänen olkapäässään pienen sievän tatuoinnin.
Olin sillä tuulella, että halusin kuulla romanttisen tarinan hänen menneisyydestään.
Minun kokemukseni mukaan miehet hyvin mielellään kertovat urotöistään myös sillä saralla.
Sanoin tatuointia osoittaen: Jaha, oliko se tyttönen Ada vai Ida, joka on saanut nimensä ikuistettua ?
- Ei, se oli hevonen, vastasi puhuteltu.
Eli sitä isoäitinä yhä vaan opetellaan ymmärtämään miehiä !
Kiitospäivä.
Kiitospäivä.
Eikö meilläkin voisi olla Virallinen Kiitospäivä kerran vuodessa ?
Kaikenlaisten vouhotusten vastapainoksi.
Jolloin korostettaisiin sitä, että itse kukin listaisi asiat, jotka ovat hyvin elämässä.
Erilaisilla instituutioilla olisi myös silloin mahdollisuus kertoa asioista jotka ovat hyvin.
Ei se meitä veltostaisi jos olisimme enemmän tyytyväisiä.
Ja yleensäkin voisimme poimia eripuolelta maailmaa hyviä asioita ja omaksua ne omaan kulttuuriimme. Siihen meillä on täysi vapaus.
Eikö meilläkin voisi olla Virallinen Kiitospäivä kerran vuodessa ?
Kaikenlaisten vouhotusten vastapainoksi.
Jolloin korostettaisiin sitä, että itse kukin listaisi asiat, jotka ovat hyvin elämässä.
Erilaisilla instituutioilla olisi myös silloin mahdollisuus kertoa asioista jotka ovat hyvin.
Ei se meitä veltostaisi jos olisimme enemmän tyytyväisiä.
Ja yleensäkin voisimme poimia eripuolelta maailmaa hyviä asioita ja omaksua ne omaan kulttuuriimme. Siihen meillä on täysi vapaus.
Taide.
Mustavalkoista.
Taide on musta-valkoista, joko-tai. Kuten taiteilijan palkkakin: joko superrikkaita tai rutiköyhiähän taiteilijat ovat.
Helposti valtarakenteita tukevaa taidetta pidetään vain koristeluna, hyvänolontekijänä joillekin. Sehän on kahden kauppa:
minä annan sulle ja sinä annat mulle.
Klassikoiksi päätyneet taideteokset lienevät valtarakenteita kritisoivia - nykyaikana.
Taide keskiajalta oli myötäsukaista, vai mitä ?
Taide on musta-valkoista, joko-tai. Kuten taiteilijan palkkakin: joko superrikkaita tai rutiköyhiähän taiteilijat ovat.
Helposti valtarakenteita tukevaa taidetta pidetään vain koristeluna, hyvänolontekijänä joillekin. Sehän on kahden kauppa:
minä annan sulle ja sinä annat mulle.
Klassikoiksi päätyneet taideteokset lienevät valtarakenteita kritisoivia - nykyaikana.
Taide keskiajalta oli myötäsukaista, vai mitä ?
Rakastan valehtijoita.
Rakastan valehtijoita.
Rakastan ylikaiken näitä ihania valehtelijoita - tietyllä varauksella. Sillä että he jonkinasteisella
varomattomuudellaan paljastavat valehtelevansa. He luovat tunnelmaa ja maalaavat monivärisiä kuvia harmaaseen maailmaamme.
Näitä juttuja kuunnellessa lasketaan vain viihdytysarvo.
Minun virheeni on se, että minulla on tapana valita ystäväni tästä joukosta...
Sitä paitsi sehän on sääntö, että kun tapaat valehtelijan, joka reilusti tunnustaa valehtelevansa, automaattisesti uskot,
että hän valehtelee muille, mutta ei sinulle...
Rakastan ylikaiken näitä ihania valehtelijoita - tietyllä varauksella. Sillä että he jonkinasteisella
varomattomuudellaan paljastavat valehtelevansa. He luovat tunnelmaa ja maalaavat monivärisiä kuvia harmaaseen maailmaamme.
Näitä juttuja kuunnellessa lasketaan vain viihdytysarvo.
Minun virheeni on se, että minulla on tapana valita ystäväni tästä joukosta...
Sitä paitsi sehän on sääntö, että kun tapaat valehtelijan, joka reilusti tunnustaa valehtelevansa, automaattisesti uskot,
että hän valehtelee muille, mutta ei sinulle...
Pom Pom: J.L.Runeberg.
J.L.Runeberg.
Wahlströmin Köyttä ei voi työntää.
Erik Wahlström: Kärpäsenkesyttäjä.
Minulla on uusi harrastus: keksin uusia nimiä kirjoille. Kukaan ei ole vielä hurrannut, mutta onpahan jotain funtsimista.
Nimi Wahlströmin kirjalle: Köyttä ei voi työntää - olisi ainakin parempi kuin kohti omituisuuksia
kurkottavaa nimi: Kärpäsenkesyttäjä.
Kirja kertoo Johan Ludvig Runebergin elämästä.
Kun olin 16-vuotiaana opiskelijana kesätöissä Skånessa, minuun teki todella vaikutuksen kun työkaverini
tunnisti pienen pienen kyläpahasen nimen Suomessa, josta olin kotoisin. Olinhan niin suunnattoman kaukana
kotoa ja suuressa maailmassa kuten se silloin tuntui.
Hän oli koulussa lukenut Runebergistä ja tämän toimimisesta opettajana Saarijärvellä ja Ruovedellä.
Sitten myöhemmin 1990-luvulla oli työtoverinani nainen, jonka sukunimi oli Runeberg. Ja minähän en voinut
olla kysymättä nimen taustaa. Hän kertoi isoisoisänsä veljen olleen juuri tämä Johan Ludvig Runeberg.
Kun edelleen kysyin onko suvussa muitakin kirjailijoita, hän kertoi, että kukaan ei edes harrastanut kirjal-
lisuutta kuin sen pakollisen minkä koulussa joutuu opiskelemaan. Siihen ehkä löytyy selitys siitä, että
itse Johan Ludvig olikin Wahlströmin kirjan mukaan ilmaantunut maailmaan väärän oksan kautta, mikäli sikäli
uskomme geenien yksioikoisesti muokkaavan luonteemme.
Työkaverini Runeberg-niminen täti oli vieraillut kerran Porvoossa ja oli haltioissaan kun oli saanut
miltei valtiovieraan kohtelun.
Ei siitä mihkään pääse, että tämäntyyppiset henkilöhistoriakirjat ovat ihastuttavia.
Wahlströmin Köyttä ei voi työntää.
Erik Wahlström: Kärpäsenkesyttäjä.
Minulla on uusi harrastus: keksin uusia nimiä kirjoille. Kukaan ei ole vielä hurrannut, mutta onpahan jotain funtsimista.
Nimi Wahlströmin kirjalle: Köyttä ei voi työntää - olisi ainakin parempi kuin kohti omituisuuksia
kurkottavaa nimi: Kärpäsenkesyttäjä.
Kirja kertoo Johan Ludvig Runebergin elämästä.
Kun olin 16-vuotiaana opiskelijana kesätöissä Skånessa, minuun teki todella vaikutuksen kun työkaverini
tunnisti pienen pienen kyläpahasen nimen Suomessa, josta olin kotoisin. Olinhan niin suunnattoman kaukana
kotoa ja suuressa maailmassa kuten se silloin tuntui.
Hän oli koulussa lukenut Runebergistä ja tämän toimimisesta opettajana Saarijärvellä ja Ruovedellä.
Sitten myöhemmin 1990-luvulla oli työtoverinani nainen, jonka sukunimi oli Runeberg. Ja minähän en voinut
olla kysymättä nimen taustaa. Hän kertoi isoisoisänsä veljen olleen juuri tämä Johan Ludvig Runeberg.
Kun edelleen kysyin onko suvussa muitakin kirjailijoita, hän kertoi, että kukaan ei edes harrastanut kirjal-
lisuutta kuin sen pakollisen minkä koulussa joutuu opiskelemaan. Siihen ehkä löytyy selitys siitä, että
itse Johan Ludvig olikin Wahlströmin kirjan mukaan ilmaantunut maailmaan väärän oksan kautta, mikäli sikäli
uskomme geenien yksioikoisesti muokkaavan luonteemme.
Työkaverini Runeberg-niminen täti oli vieraillut kerran Porvoossa ja oli haltioissaan kun oli saanut
miltei valtiovieraan kohtelun.
Ei siitä mihkään pääse, että tämäntyyppiset henkilöhistoriakirjat ovat ihastuttavia.
Mihail Gorbatsov
Mihail Gorbatsov 80-vuotta !
Sanoi eilen, että vallankumouksen laulut on laulettu loppuun ja teki sitten uuden vallankumouksen.
Tänään Gorbatsov on Talvipalatsin talvipuutarhassa Pietarissa, syvällä Venäjän sydämessä.
On talvi, ilma on kuulaankirkas. On niin kylmä, että rapsahduksetkin muuttuvat
jääpuikoiksi.
Hän sanoo: Minun sydämeni on suuri ja kauniinpunainen ja se sykkii lämpimästi.
Ja minun omatuntoni on lumivalkoinen - sen entisen syvänmustan tilalla. Aivan kuin
Puolan värit. Ja minun on niin hyvä olla.
Lumitähtien ja lumikiteitten tiuut soivat kauniimmin kuin ennen - kuin ilon tiuut.
Onnea Gorbatsov, 80-vuotispäivän kunniaksi, Sinä maalaispoika teit sentään jotain
elämässäsi ja elämästäsi.
Sanoi eilen, että vallankumouksen laulut on laulettu loppuun ja teki sitten uuden vallankumouksen.
Tänään Gorbatsov on Talvipalatsin talvipuutarhassa Pietarissa, syvällä Venäjän sydämessä.
On talvi, ilma on kuulaankirkas. On niin kylmä, että rapsahduksetkin muuttuvat
jääpuikoiksi.
Hän sanoo: Minun sydämeni on suuri ja kauniinpunainen ja se sykkii lämpimästi.
Ja minun omatuntoni on lumivalkoinen - sen entisen syvänmustan tilalla. Aivan kuin
Puolan värit. Ja minun on niin hyvä olla.
Lumitähtien ja lumikiteitten tiuut soivat kauniimmin kuin ennen - kuin ilon tiuut.
Onnea Gorbatsov, 80-vuotispäivän kunniaksi, Sinä maalaispoika teit sentään jotain
elämässäsi ja elämästäsi.
Yks Matti.
Yks Matti. Kaks Mattia. Kolme Mattia.
Matti se vaimoa vaihtaa
kuin toinen paitaa ja paidankaulusta
kuulin sen kansan laulusta
koska Matti on pisin ja paras
jo Mamma sen kertoi ja ties
koskahan se tulee minuun asti
on niin kiehtova ja kuuluisa se kasti
olen valmiiksi vapaa ja villi
ja uin kuin silli
siitähän tulisi roskalehdille heti milli
mutta ehkei se tiedä sitä
ja funtsii vaikka mitä
ja voihan olla muitakin syitä
joskus on parempi että on oksalla pyitä
syöttääköhän ne sossut sille salaa viagraa
ja voihan olla muitakin syitä
ja voihan olla muitakin syitä.
Matti se vaimoa vaihtaa
kuin toinen paitaa ja paidankaulusta
kuulin sen kansan laulusta
koska Matti on pisin ja paras
jo Mamma sen kertoi ja ties
koskahan se tulee minuun asti
on niin kiehtova ja kuuluisa se kasti
olen valmiiksi vapaa ja villi
ja uin kuin silli
siitähän tulisi roskalehdille heti milli
mutta ehkei se tiedä sitä
ja funtsii vaikka mitä
ja voihan olla muitakin syitä
joskus on parempi että on oksalla pyitä
syöttääköhän ne sossut sille salaa viagraa
ja voihan olla muitakin syitä
ja voihan olla muitakin syitä.
Kieliongelmamme.
Minäpä tiedän mitä pitäisi tehdä kieliongelmallamme.
Diktaattori valtaan.
Ihmisethän sopeutuvat kun sopeuduttava on. Historiahan sen kertoo ja osoittaa.
Hän päättäisi ilman hankalia demokraattisia keskusteluja ja kalliita vaaleja näin:
Ranska ainoaksi viralliseksi kieleksemme 1.1.2012.
Pääsisimme kaikista tarpeettomista ongelmista jos yksinkertaisesti valitsisimme ranskan 1.1.2012 ainoaksi
opiskeltavaksi ja käytettäväksi kieleksi.
Naapuriongelmat kielipolitiikasta ja mahdollisesti muustakin poistuisivat.
Naapurisopu lähinaapuriemmekin kanssa paranisi, kun emme ymmärtäisi herjoja herjoiksi vaan luulisimme ja ymmärtäisimme ne rakkaudentunnustuksiksi. Ranskankieli kun on niin kaunista ja romanttista intonaatioltaan.
Rahaa säästyisi, ah kuinka paljon. Käytettäväksi mihin se onkin sitten eri asia.
Saisimme sen mukana ranskalaisen keittiön, joten kukaan ei uskaltaisi inahtaakaan ruokavaliostamme.
75 % naisistamme osaavat jo sanoa Oui, monsieur, joten mitään uusia ongelmia ei kehittyisi.
Hankalat kulttuuri-ym.änkyrät ällistyisivät kommentoimattomiksi ainakin joksikin aikaa kun heidän pitäisi opiskella
ranskaksi tehokkaat ilmaisunsa.
Luovuutta arvostavat ja kaipaavat ihastuisivat ikihyväksi kun ihmisten tyhmyydestä syntyisi harha uudesta
ällistyttävästä maailmasta. Jos ei tiedä jotain sanaa, on pakko keksiä uusi tai käyttää kiertoilmaisuja.
Niinhän se on.
Ja kaikki viisaat voisivat keskittyä olennaiseen. Ja mikähän se sitten on ?
Diktaattori valtaan.
Ihmisethän sopeutuvat kun sopeuduttava on. Historiahan sen kertoo ja osoittaa.
Hän päättäisi ilman hankalia demokraattisia keskusteluja ja kalliita vaaleja näin:
Ranska ainoaksi viralliseksi kieleksemme 1.1.2012.
Pääsisimme kaikista tarpeettomista ongelmista jos yksinkertaisesti valitsisimme ranskan 1.1.2012 ainoaksi
opiskeltavaksi ja käytettäväksi kieleksi.
Naapuriongelmat kielipolitiikasta ja mahdollisesti muustakin poistuisivat.
Naapurisopu lähinaapuriemmekin kanssa paranisi, kun emme ymmärtäisi herjoja herjoiksi vaan luulisimme ja ymmärtäisimme ne rakkaudentunnustuksiksi. Ranskankieli kun on niin kaunista ja romanttista intonaatioltaan.
Rahaa säästyisi, ah kuinka paljon. Käytettäväksi mihin se onkin sitten eri asia.
Saisimme sen mukana ranskalaisen keittiön, joten kukaan ei uskaltaisi inahtaakaan ruokavaliostamme.
75 % naisistamme osaavat jo sanoa Oui, monsieur, joten mitään uusia ongelmia ei kehittyisi.
Hankalat kulttuuri-ym.änkyrät ällistyisivät kommentoimattomiksi ainakin joksikin aikaa kun heidän pitäisi opiskella
ranskaksi tehokkaat ilmaisunsa.
Luovuutta arvostavat ja kaipaavat ihastuisivat ikihyväksi kun ihmisten tyhmyydestä syntyisi harha uudesta
ällistyttävästä maailmasta. Jos ei tiedä jotain sanaa, on pakko keksiä uusi tai käyttää kiertoilmaisuja.
Niinhän se on.
Ja kaikki viisaat voisivat keskittyä olennaiseen. Ja mikähän se sitten on ?
Takinkääntö on taitolaji.
Takinkääntö on taitolaji.
Takinkääntö taitaa olla merkki älykkyydestä ? Outi Siimes ja Björn Wahlroos ovat tunnetuimpia menestyjiä tällä
saralla. Miksihän sitä vain ei likimainkaan kaikille hyväksytä vaan sillä muuttuu epäilyttäväksi, epärehelliseksi.
Kekkonen taisi kääntää takkinsa niin monta kertaa, että kansa sekosi. Ei häntä koskaan sillä nimellä edes
tituleerattu.
Takinkääntö taitaa olla merkki älykkyydestä ? Outi Siimes ja Björn Wahlroos ovat tunnetuimpia menestyjiä tällä
saralla. Miksihän sitä vain ei likimainkaan kaikille hyväksytä vaan sillä muuttuu epäilyttäväksi, epärehelliseksi.
Kekkonen taisi kääntää takkinsa niin monta kertaa, että kansa sekosi. Ei häntä koskaan sillä nimellä edes
tituleerattu.
Minä ja Gunnevi Björkenheim.
Minä ja Gunnevi Björkenheim.
Kreetta Onkelin kirja viime vuodelta: Kutsumus.
Onkeli nakittaa kirjailijan roolin ja aseman yhteiskunnassa täydellisesti.
Ja kysyy minulta: Haluanko kirjailijaksi. On pakko vastata: Kiitos,mutta ei kiitos.
"Tulin helposti riippuvaiseksi Gunnevin ylläpitämästä illuusiosta."
Siinä Onkeli taitaa osua elämänkokoiseen salaisuuteen - olemme illuusioita,joita itse tai joku muu on luonut. Emme näe niitä ennenkuin elämämme on lopussa tai muuten karikoilla, onneksi niin, ehkä.
"Oli ruotsalaisia hyvän mielen rikosromaaneja..."
Vaikka mitä hirveää tapahtuisi, on pääasia, että viihdymme...
avain ruotsalaisuuteen.
Onkeli on aika konkeli ja ronkeli kielensä kanssa. Hänen kirjansa kuuluvat lukemista prioriteeratessa sarjaan MUST.
Kreetta Onkelin kirja viime vuodelta: Kutsumus.
Onkeli nakittaa kirjailijan roolin ja aseman yhteiskunnassa täydellisesti.
Ja kysyy minulta: Haluanko kirjailijaksi. On pakko vastata: Kiitos,mutta ei kiitos.
"Tulin helposti riippuvaiseksi Gunnevin ylläpitämästä illuusiosta."
Siinä Onkeli taitaa osua elämänkokoiseen salaisuuteen - olemme illuusioita,joita itse tai joku muu on luonut. Emme näe niitä ennenkuin elämämme on lopussa tai muuten karikoilla, onneksi niin, ehkä.
"Oli ruotsalaisia hyvän mielen rikosromaaneja..."
Vaikka mitä hirveää tapahtuisi, on pääasia, että viihdymme...
avain ruotsalaisuuteen.
Onkeli on aika konkeli ja ronkeli kielensä kanssa. Hänen kirjansa kuuluvat lukemista prioriteeratessa sarjaan MUST.
Kuvioidut nuoret.
Kuvioidut nuoret.
Mitä enemmän uskonnon merkitys yhteiskunnassa vähenee - sitä enemmän nuoret kuvioivat ja tatuoivat itseään ja
hakevat voimaa ja uskoa symbolien taustalla väijyvästä taikauskosta. Jonka kohteena voi olla ihan mitä tahansa.
Parempi valita se piru minkä tietää.
Mitä enemmän uskonnon merkitys yhteiskunnassa vähenee - sitä enemmän nuoret kuvioivat ja tatuoivat itseään ja
hakevat voimaa ja uskoa symbolien taustalla väijyvästä taikauskosta. Jonka kohteena voi olla ihan mitä tahansa.
Parempi valita se piru minkä tietää.
Pom Pom: Staffan Bruun - Bailut barrikadeilla
Ruotsiksi suomalaisesta elämänmuodosta.
Staffan Bruun: Bailut barrikadeilla.(2001)
Hykerryttävää tekstiä, enkä tiedä ihan varmaan onko se tarkoituksellista vai ei.
Kirjailija kirjoittaa juuri minun sukupolvelleni, äiti on Astrid ja isä on Gustaf,
se oli vallankumouksellista ja meille nuorille jotain, että omia vanhempia alettiin
kutsua etunimellä.Sitä ennenhän olimme melkein teititelleet.
Staffan Bruun kuvaa suoraan nuoruuttani.
Olen heti Belinda ja menossa Callen kanssa alas kajuuttaan...
20 vuotta olen etsinyt itsestäni sitä asennetta elämään ja samaa energiaa mikä minulla
oli parikymppisenä.
Hetkiseksi sen tässä sai.
VSOP-klubi oli tärkeä ja jotain.Siis Viktoria Sofian Osattomat Perilliset.Tähän ikään
mennessä jo vähän ymmärtää filosofiaa sen taustalla, kun perinnöt menevät sivu suun,
silloin sitä vain naureskeli.
Tositapahtumat vuorottelevat niin taitavasti, että on kuin lukisi dokumenttia...
- Lapualla räjähti silloin panostehdas.
Oli melkoinen shokki, kun olin viikon lomalla Italiassa ja siellä lomaviikon ruskettamana
ja arjesta irrottautuneena näin ensimmäisen kerran viikkoon uutisia tv:stä.
Niissä näkyi Kekkonen 40 valkoisen ruumisarkun ympäröimänä.Ja teksti oli silloin vierasta italiaa.
- Toinen shokki oli Kuopion lentokoneonnettomuus, jossa menehtyi tärkeitä valtion virkamiehiä
pitkälti toistakymmentä. Yöllä juuri onnettomuuden tapahtumisaikoihin olin
herännyt hiestä märkänä ja kauhuissani painajaiseen: olin pienkoneessa joka syöksyi
maahan hyvin järvirikkaalla alueella.
Paras 70-lukua kuvaava kirja mitä olen lukenut.
Staffan Bruun: Bailut barrikadeilla.(2001)
Hykerryttävää tekstiä, enkä tiedä ihan varmaan onko se tarkoituksellista vai ei.
Kirjailija kirjoittaa juuri minun sukupolvelleni, äiti on Astrid ja isä on Gustaf,
se oli vallankumouksellista ja meille nuorille jotain, että omia vanhempia alettiin
kutsua etunimellä.Sitä ennenhän olimme melkein teititelleet.
Staffan Bruun kuvaa suoraan nuoruuttani.
Olen heti Belinda ja menossa Callen kanssa alas kajuuttaan...
20 vuotta olen etsinyt itsestäni sitä asennetta elämään ja samaa energiaa mikä minulla
oli parikymppisenä.
Hetkiseksi sen tässä sai.
VSOP-klubi oli tärkeä ja jotain.Siis Viktoria Sofian Osattomat Perilliset.Tähän ikään
mennessä jo vähän ymmärtää filosofiaa sen taustalla, kun perinnöt menevät sivu suun,
silloin sitä vain naureskeli.
Tositapahtumat vuorottelevat niin taitavasti, että on kuin lukisi dokumenttia...
- Lapualla räjähti silloin panostehdas.
Oli melkoinen shokki, kun olin viikon lomalla Italiassa ja siellä lomaviikon ruskettamana
ja arjesta irrottautuneena näin ensimmäisen kerran viikkoon uutisia tv:stä.
Niissä näkyi Kekkonen 40 valkoisen ruumisarkun ympäröimänä.Ja teksti oli silloin vierasta italiaa.
- Toinen shokki oli Kuopion lentokoneonnettomuus, jossa menehtyi tärkeitä valtion virkamiehiä
pitkälti toistakymmentä. Yöllä juuri onnettomuuden tapahtumisaikoihin olin
herännyt hiestä märkänä ja kauhuissani painajaiseen: olin pienkoneessa joka syöksyi
maahan hyvin järvirikkaalla alueella.
Paras 70-lukua kuvaava kirja mitä olen lukenut.
Pom Pom: Fredrik Lång - Kärsivä mies ei rakastu
Fredrik Lång: Kärsivä mies ei rakastu.(2001)
Miten miehen oikein käy ?
Työnantaja potkii ulos, ei enää pidä eikä tarvitse.
Vaimo saa pomon paikan ja alkaa puhua pomokieltä.
Vaimo rakastuu toiseen joka ei olekaan mies vaan nainen.
Yksi sun toinen ihastuttava ja tavoiteltu nainen valitseekin
sänkykumppanikseen naisen.
Kuviot sekoittuvat täysin.
Ja lopussa Fredrik Lång muuttuu arvokirjailijaksi nykyisten
arvojohtajien tapaan:
Mitätön lomanaiminen saa suuren merkityksen miehen miehuuden
pelastajana.
Olisikohan tämä niitä totuuksia, joita ei pitäisi lausua ääneen ?
Happy voi olla vain yhdellä tavalla, unhappy 101:llä tavalla, niinkö ?
Happy End ei ole ollenkaan niin tasokas kirjallistaiteellisesti kuin
muut vaihtoehdot, koska taiteen saralla voittaa aina Tragedia Komedian.
Vaikka itsekukin valinnee seslonginlämmittäjäksi Madame/Monsieur Komedian.
Pom Pom: Kyllikin nahoissa ja karvoissa.
Kyllikin nahoissa ja karvoissa.
Kyllikki Villa: MYRSKYSSÄ Kolmas lokikirja (2010).
Kyllikki Villa matkusteli ympäri maailman rahtilaivoilla asuen ja tehden samanaikaisesti
työtään kääntäjänä. 75-vuotiaana ! (Toivottavasti poliitikot eivät tätä huomaa ja korota
taas eläkeikää.) Kääntäjät ovat ammattiala, jota ei voi
arvostaa tarpeeksi.
Vanhuuden vaivat yhdistettynä vaivalloiseen matkustamiseen rahtilaivoilla...eikö olisi jo
aika julistaa luxus-käsite matkustamisesta vanhanaikaiseksi ?
Itse pidän jo tavallistakin matkustamista rehjasteluna: jonoja, jonoja, vieraat tutkivat
alusvaatteitasi ja koko henkilöäsi eriasteisen kriittisesti, lempiruokaasi et saa mistään
ja patjasi ei ole yhtä pehmoinen kuin kotona, suosikkiasusi ei kelpaa seurueelle, koska se lököttää...
Lähden matkalle vain jos joku hakee kotiovelta ja järjestää kaiken.
Saakohan Kyllikki elämäntapakopioijia ? Vaivalloisesti ja valitellen matka etenee.
Stuertit passaavat ja Kyllikki on hapan jos kapteeni ei huomioi häntä...
Naiset hankkivat sen kuningattaren roolinsa tavalla tai toisella. Äitini oli liki 80:senä
tyytyväinen vasta kun isäni passasi häntä 20 tuntia vuorokaudessa. Ja isäni oli aivan
tavallinen suomalainen mies, joka ei ennen ollut keittiössä tehnyt muuta kuin keittänyt kahvia.
Äidin ominaisuudet ovat kääntäen tehokkaimpia tytärten kasvattajia, lihavien äitien tyttäret
pitävät huolen ettei kiloja kerry ja minä en valita vaikka syytä olisi.
Kyllikki piti matkustamista dementoitumista ehkäisevänä: Ongelmatilanteet pakottivat
aivot toimintaan, siinä hän varmaan oli oikeassa.
Lukija ei ihmettele, että konjakkia tarvitaan illoin aamuin ja päivälläkin.
Vahvat kuin hiilellä piirretyt kulmakarvat ovat kuin kysymysmerkit kun Kyllikki meitä
maakrapuja katselee kannen sisäsivun kuvassa.
Kerronta on niin perusteellista ja pikkutarkkaa, että lukija todella asettuu
Kyllikin nahkoihin ja karvoihin, aika monta kertaa hän pesi tukkansa matkan aikana.
Ei tätä kirjaa voinut kesken jättää, niin se otti mukaansa.
Kyllikki Villa: MYRSKYSSÄ Kolmas lokikirja (2010).
Kyllikki Villa matkusteli ympäri maailman rahtilaivoilla asuen ja tehden samanaikaisesti
työtään kääntäjänä. 75-vuotiaana ! (Toivottavasti poliitikot eivät tätä huomaa ja korota
taas eläkeikää.) Kääntäjät ovat ammattiala, jota ei voi
arvostaa tarpeeksi.
Vanhuuden vaivat yhdistettynä vaivalloiseen matkustamiseen rahtilaivoilla...eikö olisi jo
aika julistaa luxus-käsite matkustamisesta vanhanaikaiseksi ?
Itse pidän jo tavallistakin matkustamista rehjasteluna: jonoja, jonoja, vieraat tutkivat
alusvaatteitasi ja koko henkilöäsi eriasteisen kriittisesti, lempiruokaasi et saa mistään
ja patjasi ei ole yhtä pehmoinen kuin kotona, suosikkiasusi ei kelpaa seurueelle, koska se lököttää...
Lähden matkalle vain jos joku hakee kotiovelta ja järjestää kaiken.
Saakohan Kyllikki elämäntapakopioijia ? Vaivalloisesti ja valitellen matka etenee.
Stuertit passaavat ja Kyllikki on hapan jos kapteeni ei huomioi häntä...
Naiset hankkivat sen kuningattaren roolinsa tavalla tai toisella. Äitini oli liki 80:senä
tyytyväinen vasta kun isäni passasi häntä 20 tuntia vuorokaudessa. Ja isäni oli aivan
tavallinen suomalainen mies, joka ei ennen ollut keittiössä tehnyt muuta kuin keittänyt kahvia.
Äidin ominaisuudet ovat kääntäen tehokkaimpia tytärten kasvattajia, lihavien äitien tyttäret
pitävät huolen ettei kiloja kerry ja minä en valita vaikka syytä olisi.
Kyllikki piti matkustamista dementoitumista ehkäisevänä: Ongelmatilanteet pakottivat
aivot toimintaan, siinä hän varmaan oli oikeassa.
Lukija ei ihmettele, että konjakkia tarvitaan illoin aamuin ja päivälläkin.
Vahvat kuin hiilellä piirretyt kulmakarvat ovat kuin kysymysmerkit kun Kyllikki meitä
maakrapuja katselee kannen sisäsivun kuvassa.
Kerronta on niin perusteellista ja pikkutarkkaa, että lukija todella asettuu
Kyllikin nahkoihin ja karvoihin, aika monta kertaa hän pesi tukkansa matkan aikana.
Ei tätä kirjaa voinut kesken jättää, niin se otti mukaansa.
Ruotsi kuorii kerman jos hörppii kurrinkin.
Ruotsi kuorii kerman jos hörppii kurrinkin.
Niin se vain on.
Juhani Paasikivi: Monumentin sukua (1999).
Presidentti Paasikiven pojanpoika, jonka äiti on ruotsalainen ja vaimo eestiläinen
on kirjoittanut muistelmansa.Kirja on vain patinoitunut paremmaksi ja lukukelpoisuus
ajan myötä lisääntynyt.
Hän toimi lääkärinä ja muistelmat ovatkin hauskimmat alalta, ei sitä voi käsittää,että
lääkärinä on ollut niin hauska olla, mutta hän kertookin kaikki kohelluksensa, joita tekevällä on
riittänyt.
Tapasin tekijän henkilökohtaisesti muutaman kerran 80-luvulla - en potilaana - , pitkä, hoikka ja iloinen
ja sukunimellä tyrmäävä vaikutus.
Jos pitäisi valita suomalaisen huumorin parhaimmistoa, tämä sijoittuisi sinne.
Älkää antako sen häiritä, että J.K.Paasikivellä ei ollut huumorimiehen mainetta.
Pom Pom: Euroviisumatematiikkaa.
Euroviisumatematiikkaa.
Selvää kuin pläkki on euroviisumatematiikka. Naapurit ovat sen verran tekemisissa keskenään,
että maku muodostuu samanlaiseksi. Naapurit äänestävät toisiaan siis tästä syystä. Etelä-Eurooppa
on täynnä pieniä valtioita, joilla kaikilla on äänivalta. Siksi emme pärjää näissä kisoissa, eikä
suinkaan sen vuoksi että olisimme huonompia naapurussuhteissa tai muuten.
Selvää kuin pläkki on euroviisumatematiikka. Naapurit ovat sen verran tekemisissa keskenään,
että maku muodostuu samanlaiseksi. Naapurit äänestävät toisiaan siis tästä syystä. Etelä-Eurooppa
on täynnä pieniä valtioita, joilla kaikilla on äänivalta. Siksi emme pärjää näissä kisoissa, eikä
suinkaan sen vuoksi että olisimme huonompia naapurussuhteissa tai muuten.
Miksi älykäs ei menesty ?
Miksi älykäs ei menesty ?
Mikä voittaa älykkyyden ?
Ominaisuutena miellyttävyys hakkaa älykkyyden menestymisen takaajana mennen tullen.
Mitä suurempia massoja pitää miellyttää, sitä keskiverrompi pitää olla. Mitä tästä opimme ?
Että ei kannata niin kauheasti sitä älykkyyttään tuoda esille ?
Mikä voittaa älykkyyden ?
Ominaisuutena miellyttävyys hakkaa älykkyyden menestymisen takaajana mennen tullen.
Mitä suurempia massoja pitää miellyttää, sitä keskiverrompi pitää olla. Mitä tästä opimme ?
Että ei kannata niin kauheasti sitä älykkyyttään tuoda esille ?
Pom Pom: Kekkosten miniänä
Häämatkalle mukaan - anoppi !
Marja Linnankivi-Terttu Levonen: Kekkosten miniänä (2010).
Tarjolla ainutlaatuisia tuokiokuvia ainutlaatuiselta aitiopaikalta.
Päästyäni itse anopiksi olin taipuvainen uskomaan, että
kaikki anoppijutut olivat piloja ja liioiteltuja eivätkä missään nimessä tosia.
Tätä kirjaa lukiessa tulee toisiin aatoksiin.
Eikä voi muuta todeta, kuin että:
Voi hyvä Sylvi kun tungit itsesi mukaan poikasi Matin häämatkalle !
Marja Linnankivi-Terttu Levonen: Kekkosten miniänä (2010).
Tarjolla ainutlaatuisia tuokiokuvia ainutlaatuiselta aitiopaikalta.
Päästyäni itse anopiksi olin taipuvainen uskomaan, että
kaikki anoppijutut olivat piloja ja liioiteltuja eivätkä missään nimessä tosia.
Tätä kirjaa lukiessa tulee toisiin aatoksiin.
Eikä voi muuta todeta, kuin että:
Voi hyvä Sylvi kun tungit itsesi mukaan poikasi Matin häämatkalle !
PomPom: Herta Myller.
Herta Myller: Hengityskeinu.
Myller kertoo järkyttävän selviytymistarinan ainutlaatuisella tyylillään, jota ei voi
muuta kuin ihailla.
Aivokummitukset jäävät mieleen:
"Minä pysyn siellä.
Minä olen siellä.
Minä olin siellä.
En pääse sieltä pois."
Suosittelen lukukokemusta.
Myller kertoo järkyttävän selviytymistarinan ainutlaatuisella tyylillään, jota ei voi
muuta kuin ihailla.
Aivokummitukset jäävät mieleen:
"Minä pysyn siellä.
Minä olen siellä.
Minä olin siellä.
En pääse sieltä pois."
Suosittelen lukukokemusta.
Sinettinä FREETIME.
Sinettinä FREETIME.
En ymmärrä mistä tämmöinen käsitys on yleensä tullut ettei kuninkaallisilla olisi valtaa. Heidän
kannattajansako sitä levittää ? Kuningaskunnissa jokaikisen aatteellisen järjestön ja säätiön ylimmässä
portaassa loistaa kuninkaallinen kruunu. Jokaikisen menestyvän suurfirman ylimmässä portaassa on
kuninkaallisia tai heidän kannattajiaan joko omistajina tai menestyksen markkinoijana. Ja omassa
piirissään he takuulla sanovat mielipiteensä julki. He vain eivät huuda sitä kurkku suorana julki kuten
prolet.
Yhtä asiaa he eivät vielä ole keksineet tai jostain syystä eivät sitä tee: ostaa koko media.
Mutta : elämme jännittäviä aikoja.
Koskahan kunkkumme alkaa strippaamaan ?
Sanotaan että seura tekee kaltaisekseen...
Ja meidän Tarjahan jo tanssii napatanssia - VAPAA-AIKOINAAN - vai kuinka se oli.
Ja tässähän on kysymys kuninkaan vapaa-ajasta, sinettinä FREETIME.
Näin media on jälleen tehnyt kärpäsestä härkäsen.
En ymmärrä mistä tämmöinen käsitys on yleensä tullut ettei kuninkaallisilla olisi valtaa. Heidän
kannattajansako sitä levittää ? Kuningaskunnissa jokaikisen aatteellisen järjestön ja säätiön ylimmässä
portaassa loistaa kuninkaallinen kruunu. Jokaikisen menestyvän suurfirman ylimmässä portaassa on
kuninkaallisia tai heidän kannattajiaan joko omistajina tai menestyksen markkinoijana. Ja omassa
piirissään he takuulla sanovat mielipiteensä julki. He vain eivät huuda sitä kurkku suorana julki kuten
prolet.
Yhtä asiaa he eivät vielä ole keksineet tai jostain syystä eivät sitä tee: ostaa koko media.
Mutta : elämme jännittäviä aikoja.
Koskahan kunkkumme alkaa strippaamaan ?
Sanotaan että seura tekee kaltaisekseen...
Ja meidän Tarjahan jo tanssii napatanssia - VAPAA-AIKOINAAN - vai kuinka se oli.
Ja tässähän on kysymys kuninkaan vapaa-ajasta, sinettinä FREETIME.
Näin media on jälleen tehnyt kärpäsestä härkäsen.
Pom Pom: Juhla alkakoon
Niccolò Ammaniti.
Uutta ja jännittävää. Useasti palkittu nuori italialaiskirjailija yllättää. On kuin matkustaisi
syvällä, syvällä omassa alitajunnassaan.
Ammanitin Juhla alkakoon sisältää ainekset kaikkeen: uusraakuutta, menoa ja vetoa. Inhorealismia ?
Luultavasti enempi nuorten suosikkina hän on ehdottomasti kiinnostava, kirjailija, jonka kaikki kirjat
täytyy lukea. Nautinto on sitten eri asia.
Uutta ja jännittävää. Useasti palkittu nuori italialaiskirjailija yllättää. On kuin matkustaisi
syvällä, syvällä omassa alitajunnassaan.
Ammanitin Juhla alkakoon sisältää ainekset kaikkeen: uusraakuutta, menoa ja vetoa. Inhorealismia ?
Luultavasti enempi nuorten suosikkina hän on ehdottomasti kiinnostava, kirjailija, jonka kaikki kirjat
täytyy lukea. Nautinto on sitten eri asia.
27.
Alexandra Salmela: 27.
Teatterintekijän romaani ansaitsee palkintonsa (HS:n esikoiskirjapalkinto).
Ulkomaalaisen silmin, korvin ja kielin nähty suomalainen maisema, ihminen ja elämä
virkistää ja piirtyy terävästi sielumme syöveriin.
Kaikki on jo kirjoitettu sanoi joku 27-vuotias minulle joskus. Niin se ehkä tuntui
hetken silloin, mutta eipä vain ole, uutta löytyy aina.
Uussanat:
potkasulhanen, potkapoika, ihraprinssi, seksuaalielämälabyrintti, auringonsoturi puuttuivat
Suomesta ennen Alexandraa.
Meilläkin on antaa kielikuvia maailmalle, niistä yksi: joku NÄKEE nälkää.
Alexandran teksti elää kuin vain teatterintekijän: "pohjantähti suutelee auringon
viimeistä sädettä", " joku hoki sitä samaa kuin posetiivi".
"Turhia sanoja ei tarvita, täällä niistä käytetään kuuttasataakuuttakymmentäkuutta...Jos onnistun
keräämään kaikki voitan pelin. Jos voitan tämän pelin, jään henkiin."
Siinäkö se suomalaisuuden ydin on ?
Pom Pom: Andrei Makine
Andrei Makine: Tuntemattoman miehen elämä.
Täällä finnosaurusten maassa olen sisareni kanssa pohtinut kuinka me emme osaa arvostaa sitä mikä
meillä on.
Arvostelemme, aina on vikaa ja puutteita.
Epäilen, että se on tyypillistä suomalaista, "kaikki" muut osaavat kissan hännän lailla kehua omiaan ja omaansa.
Emme esimerkiksi osaa arvostaa Suomenlahden nimeä. En ole koskaan kenenkään suomalaisen kuullut
inahtavankaan siitä. Taiteilijamme eivät sitä maalaa eivätkä runoilijamme runoile siitä, saatikka
arkiset proosantekijät kuvaa sitä ollenkaan.
Se on Suomenlahti, eikä Venäjän lahti tai Viron lahti tai Baltian lahti tai Pietarin lahti tai
Tallinnan lahti. Vaan Suomenlahti !!!
Andrei Makine mainitsee sen muutaman kerran kirjassaan Tuntemattoman miehen elämä, Venäjältä nähtynä tietenkin.
Hän näkee muutakin, hän näkee
"...ilmeen, joka on sekaisin yllätystä, huijarin nautintoa ja aasin ylpeyttä."
Hänen kirjansa voi nimetä myös sotakirjaksi niin paljon on historiallista sotakuvausta mukana -
tiedoksi sotakirjojen ystäville.
Hänellä on ajatuksia herättävä määritelmä taitilijaluonteesta :
"Räjähdys, joka ei saa itseään kuuluville...Se on oikeastaan kaikkien tosi taiteilijoiden
kohtalo."
Suosittelen.
Täällä finnosaurusten maassa olen sisareni kanssa pohtinut kuinka me emme osaa arvostaa sitä mikä
meillä on.
Arvostelemme, aina on vikaa ja puutteita.
Epäilen, että se on tyypillistä suomalaista, "kaikki" muut osaavat kissan hännän lailla kehua omiaan ja omaansa.
Emme esimerkiksi osaa arvostaa Suomenlahden nimeä. En ole koskaan kenenkään suomalaisen kuullut
inahtavankaan siitä. Taiteilijamme eivät sitä maalaa eivätkä runoilijamme runoile siitä, saatikka
arkiset proosantekijät kuvaa sitä ollenkaan.
Se on Suomenlahti, eikä Venäjän lahti tai Viron lahti tai Baltian lahti tai Pietarin lahti tai
Tallinnan lahti. Vaan Suomenlahti !!!
Andrei Makine mainitsee sen muutaman kerran kirjassaan Tuntemattoman miehen elämä, Venäjältä nähtynä tietenkin.
Hän näkee muutakin, hän näkee
"...ilmeen, joka on sekaisin yllätystä, huijarin nautintoa ja aasin ylpeyttä."
Hänen kirjansa voi nimetä myös sotakirjaksi niin paljon on historiallista sotakuvausta mukana -
tiedoksi sotakirjojen ystäville.
Hänellä on ajatuksia herättävä määritelmä taitilijaluonteesta :
"Räjähdys, joka ei saa itseään kuuluville...Se on oikeastaan kaikkien tosi taiteilijoiden
kohtalo."
Suosittelen.
Tatuoituja tunteita.
Tatuoituja tunteita.
Niccoló Ammaniti: Taivaan ja maan välillä.
Quentin Tarantinon ja J.D.Salingerin risteytys, tämän vuosituhannen Sieppari ruispellossa,
vuodelta 2008.
Uskomaton kertoja ja tyylitaituri.
Mutta porvari saa odottaa pääsyä hänen kirjojensa kansien sisään.
Ja sitä odottavat - koko maailman porvarit.
Lue !
Niccoló Ammaniti: Taivaan ja maan välillä.
Quentin Tarantinon ja J.D.Salingerin risteytys, tämän vuosituhannen Sieppari ruispellossa,
vuodelta 2008.
Uskomaton kertoja ja tyylitaituri.
Mutta porvari saa odottaa pääsyä hänen kirjojensa kansien sisään.
Ja sitä odottavat - koko maailman porvarit.
Lue !
Pom Pom: Vaarallisin huume
Vaarallisin huume on - menestys.
Koska... se pukeutuu kunniallisesti. Emmekä tunnista sitä huumeeksi tai vaaralliseksi.
Useimmat rikokset tehdään sen vuoksi. Saadaksemme menestystä saatamme menettää kaiken sen vaatimattoman ja tärkeän,
joka on todellinen elämämme - The Real Life.
Koska... se pukeutuu kunniallisesti. Emmekä tunnista sitä huumeeksi tai vaaralliseksi.
Useimmat rikokset tehdään sen vuoksi. Saadaksemme menestystä saatamme menettää kaiken sen vaatimattoman ja tärkeän,
joka on todellinen elämämme - The Real Life.
Stockhomsfika 14. Palme.
Tack för Ditt brev.
Man försökte göra något positivt till de stora höjdarna. Det var så självklart att man frågasatte det inte.
Därför skrev jag boken Människorättsfall. Jag tänkte aldrig bli själv politiskt aktiv eller använda den för mitt eget syfte.
Det var attså någon typ av hyllning till Kekkonen.
Jag hade jobbat inom juridiken på civilsidan attså hade ingenting med brott att göra. Jurister kan vara väldigt
lättlurade och blåögade om de inte är brottsjurister. De är själva ärliga och träffar bara ärliga människor. Så min slutsats
i boken var att såna fanns inte och jag trodde på den. Efteråt blev nog några provoserade och visade mig motsatsen.
Men det är svårt att säga om allt berodde bara på det att Kekkonen hade järngreppet om landet och ingenting
kom på ytan. Och efterkommande självklart utnyttjade boken.
Boken trycktes i Stockholm. När jag var i boktryckeriet kom den dåvarande högsta polischefen och hälsade mig. Han var
festklädd, shakett, smal, lång nära två meter, svarthårig och med glasögon. Han var väldigt ståtlig, jag hade aldrig
träffat honom förut. Han ögade boken genom och log.Han var riktigt på feststämmningen. Klockan var 20.30.
Det var Mariadagsafton februari 1986.
På följande natten blev Palme skjuten. Jag fick veta det följande morgon klo 8.30 när löpsedlarna skrek ut det.
Min son, 15 år, var på sportlov i Finland.
Många år senare såg jag vid Nockeby i bilen någon som verkligen var lik Olof Palme. Till och med passande såg några
år äldre ut. Jag tror året var 1992. Jag blev riktigt shockad. Men jag har inte startat ryktet att Palmemordet
var något feikat och i själva verket hamnade Palme i sinnesjukhuset. Det är någon annan som har gjort det.
Jag har träffat Palmes bror, den Claes som var konstintresserad jurist. Och någon kusin med namne Palme har jag
också träffat. Han berättade mycket hur rik Olof Palme var. Och om hans släkt från Estland och Finland, så tidigt
som 1800-talet.
Jag hade tidigare sett alla Sveriges politiker, alla utom Palme.
Man jobbade på mångkulturella arbetsplatser så det riktigt kändes att man är i centrum av hela världen. Om det
hände nånting på andra sidan av jordklotet, var det alltid en eller flera arbetskompisar som blev drabbade via
släktingar eller vänner eller bekanta.
Man försökte göra något positivt till de stora höjdarna. Det var så självklart att man frågasatte det inte.
Därför skrev jag boken Människorättsfall. Jag tänkte aldrig bli själv politiskt aktiv eller använda den för mitt eget syfte.
Det var attså någon typ av hyllning till Kekkonen.
Jag hade jobbat inom juridiken på civilsidan attså hade ingenting med brott att göra. Jurister kan vara väldigt
lättlurade och blåögade om de inte är brottsjurister. De är själva ärliga och träffar bara ärliga människor. Så min slutsats
i boken var att såna fanns inte och jag trodde på den. Efteråt blev nog några provoserade och visade mig motsatsen.
Men det är svårt att säga om allt berodde bara på det att Kekkonen hade järngreppet om landet och ingenting
kom på ytan. Och efterkommande självklart utnyttjade boken.
Boken trycktes i Stockholm. När jag var i boktryckeriet kom den dåvarande högsta polischefen och hälsade mig. Han var
festklädd, shakett, smal, lång nära två meter, svarthårig och med glasögon. Han var väldigt ståtlig, jag hade aldrig
träffat honom förut. Han ögade boken genom och log.Han var riktigt på feststämmningen. Klockan var 20.30.
Det var Mariadagsafton februari 1986.
På följande natten blev Palme skjuten. Jag fick veta det följande morgon klo 8.30 när löpsedlarna skrek ut det.
Min son, 15 år, var på sportlov i Finland.
Många år senare såg jag vid Nockeby i bilen någon som verkligen var lik Olof Palme. Till och med passande såg några
år äldre ut. Jag tror året var 1992. Jag blev riktigt shockad. Men jag har inte startat ryktet att Palmemordet
var något feikat och i själva verket hamnade Palme i sinnesjukhuset. Det är någon annan som har gjort det.
Jag har träffat Palmes bror, den Claes som var konstintresserad jurist. Och någon kusin med namne Palme har jag
också träffat. Han berättade mycket hur rik Olof Palme var. Och om hans släkt från Estland och Finland, så tidigt
som 1800-talet.
Jag hade tidigare sett alla Sveriges politiker, alla utom Palme.
Man jobbade på mångkulturella arbetsplatser så det riktigt kändes att man är i centrum av hela världen. Om det
hände nånting på andra sidan av jordklotet, var det alltid en eller flera arbetskompisar som blev drabbade via
släktingar eller vänner eller bekanta.
Häls
Stockhomsfika 15. Anna Lindh.
När alla letade efter den röda kepsen ringde det på min dörr.
När jag tittade genom dörrluckan, syntes där - röda kepsen.
Vågade inte öppna, ville inte testa var det någon som lekte med mig eller den riktige mördaren.
Så är man verkligen i händelsernas centrum i Stockholm.
När jag tittade genom dörrluckan, syntes där - röda kepsen.
Vågade inte öppna, ville inte testa var det någon som lekte med mig eller den riktige mördaren.
Så är man verkligen i händelsernas centrum i Stockholm.
Pom Pom: Stockholmsfika 17.
Stockholmsfika 17.
Shape:
I den lilla byn var jag föddes döptes min älskade mamma och ännu mera älskade pappa till byns Elisabeth och Philip.
De var lite av samma typ av utseendet som de där engelska kungligheter. Vi själva i familjen gjorde det inte utan folk i byn.
Vi bara skrattade lite åt det.
Och sen när jag var yngre började några leka och döpte mig till Diana...Åren har inte varit så snälla mot mig, så
i nyläge är det kanske svårt att förstå.
Men ödet påminner sin gång igen av samma stil. Min svärdotter är lite samma typ som den nya hertiginnan Kate, lång, smal och
med långt mörkbrunt hår. Och om man tittar långtifrån liknar min son aning Prins William. Bara att min son är mörkhårig.
Nu väntar jag med spänning hur kommer Williams och Kates barn att se ut. Kommer de att likna som shape mina barnbarn,
som heter Emilia och Oliver.
I Hollywood älskar de kopior. Har Du sett det där amerikanska komediet, var fet finne ärver brittiska kronan ?
Det är inte så påhittad möjlighet som med första ögonkastet tror. Till och med jag kan ha någon siffra i tronföljsordningen eftersom
jag är äldst av syskonen. Har inte vågat luska det fram. I tidningen har jag sett artikel om någon finne, attså samma släkt
som jag men långt avstånd på sidoläge och han var nånting 1.000:nde.
Ägentligen och personligen uppskattar jag mera det att i min släkt gick några stories från 1600-talet från mun till mun till
idag. De visste att det tillhörde till släkten Sursill, men inte längre. Sursill-släkt är väldig stor i Sverige så om
Du har förfäder i den kunde jag troligen gräva fram gemensam mamma och pappa till Dig och mig från 1500-1600-1700-
1800-talet. I Finland blev Sursill-släkten undersökt riktigt först 1972, attså då kom boken av den publicerad.
För mig har den varit schock att jag har blivit uppfostrat i "engelska andan". Man inser såna saker eftråt. Det är liksom
känslorna hade levt genom århundraden.
Hemma hos oss levde min pappas tant som hade varit lärarinna. Vi hade två stora hus. Hon var mycket passionerad lärarinna,
som hade tsaren sin gud. Hon hade fått allt vad viktigt till henne från tsartiden, hon var född 1876. Attså det var
Romanofferna och Engelska Kungahuset som gällde. Svenska Kungahuset var nästan för nära att man ofta bara förbigick det.
Jag var duktig och flitig elev.
Shape:
I den lilla byn var jag föddes döptes min älskade mamma och ännu mera älskade pappa till byns Elisabeth och Philip.
De var lite av samma typ av utseendet som de där engelska kungligheter. Vi själva i familjen gjorde det inte utan folk i byn.
Vi bara skrattade lite åt det.
Och sen när jag var yngre började några leka och döpte mig till Diana...Åren har inte varit så snälla mot mig, så
i nyläge är det kanske svårt att förstå.
Men ödet påminner sin gång igen av samma stil. Min svärdotter är lite samma typ som den nya hertiginnan Kate, lång, smal och
med långt mörkbrunt hår. Och om man tittar långtifrån liknar min son aning Prins William. Bara att min son är mörkhårig.
Nu väntar jag med spänning hur kommer Williams och Kates barn att se ut. Kommer de att likna som shape mina barnbarn,
som heter Emilia och Oliver.
I Hollywood älskar de kopior. Har Du sett det där amerikanska komediet, var fet finne ärver brittiska kronan ?
Det är inte så påhittad möjlighet som med första ögonkastet tror. Till och med jag kan ha någon siffra i tronföljsordningen eftersom
jag är äldst av syskonen. Har inte vågat luska det fram. I tidningen har jag sett artikel om någon finne, attså samma släkt
som jag men långt avstånd på sidoläge och han var nånting 1.000:nde.
Ägentligen och personligen uppskattar jag mera det att i min släkt gick några stories från 1600-talet från mun till mun till
idag. De visste att det tillhörde till släkten Sursill, men inte längre. Sursill-släkt är väldig stor i Sverige så om
Du har förfäder i den kunde jag troligen gräva fram gemensam mamma och pappa till Dig och mig från 1500-1600-1700-
1800-talet. I Finland blev Sursill-släkten undersökt riktigt först 1972, attså då kom boken av den publicerad.
För mig har den varit schock att jag har blivit uppfostrat i "engelska andan". Man inser såna saker eftråt. Det är liksom
känslorna hade levt genom århundraden.
Hemma hos oss levde min pappas tant som hade varit lärarinna. Vi hade två stora hus. Hon var mycket passionerad lärarinna,
som hade tsaren sin gud. Hon hade fått allt vad viktigt till henne från tsartiden, hon var född 1876. Attså det var
Romanofferna och Engelska Kungahuset som gällde. Svenska Kungahuset var nästan för nära att man ofta bara förbigick det.
Jag var duktig och flitig elev.
Mozartin hiukset
Maritta Lintunen: Mozartin hiukset (2011).
Hän on kiinnostava, lupaava kirjailija. Pieniä jänniä oivalluksia teksti täynnä. Odotan kiinnostuneena
hänen seuraavaa teostaan, häneltä aion lukea kaiken.
Tässä tyylinäytteitä:
"... kuinka koivikko helisi harppuna ja kaste putoili kanervista kellopelin pisaroina."
"...eläkeläisten ja työttömien hiljainen lauma, joka soti hedelmäpeleillä omaa kohtaloaan vastaan.
Moni taistelu päättyi antautumiseen; kone hotkaisi leipärahat, suunnitellut kotiinviemiset hupenivat jaloissa
kantautuvaksi kuraksi."
Hän on kiinnostava, lupaava kirjailija. Pieniä jänniä oivalluksia teksti täynnä. Odotan kiinnostuneena
hänen seuraavaa teostaan, häneltä aion lukea kaiken.
Tässä tyylinäytteitä:
"... kuinka koivikko helisi harppuna ja kaste putoili kanervista kellopelin pisaroina."
"...eläkeläisten ja työttömien hiljainen lauma, joka soti hedelmäpeleillä omaa kohtaloaan vastaan.
Moni taistelu päättyi antautumiseen; kone hotkaisi leipärahat, suunnitellut kotiinviemiset hupenivat jaloissa
kantautuvaksi kuraksi."
torsdag 26 januari 2012
Pom Pom: Ilkka Remes: Shokkiaalto.
Sarjaa suomalaiset jännärit.
Ilkka Remes: Shokkiaalto.
Faktaa ja fiktiota sekoitetaan niin taitavasti, että lukija uskoo kaiken...
Faktaa ja fiktiota sekoitetaan niin taitavasti, että lukija uskoo kaiken...
Taavi Soininvaara: Pakonopeus
PomPom: Hofmanin tippoja.
Hofmanin tippoja. Taavi Soininvaara: Pakonopeus (2010). Jäähileinen ja raaka toimintajännäri, jossa loppu onnistuu olemaan todella yllättävä. Kirjan rakenne on uskomatonta ja vankkaa, todellinen työvoitto: lakimiehet ovat konnia ja poliisi vielä pahempi. Ja arvoituksellisin henkilö Viktor Hofman. Täysin tunteeton tarina juristilta, joka rakastaa tekniikkaa ja kemiallisia termejä. Silmiä aukaisevaa infoa ihmiskaupasta ?
Onko tämä jo totta vai tulevaisuutta ? Siitä olen minäkin, hienohelma, sinisukka, kuullut puhuttavan, mutta enpä ole ennen lukenut.
Suomen Kulttuurirahasto ja Varsinais-Suomen rahasto ovat tukeneet tämän kirjan kirjoittamista. Ilman tätä tukemista kirja olisi vain raaka toimintajännäri. Sillä ei takuulla ole vaikeuksia löytää ostajia. Vain miehille.
Onko tämä jo totta vai tulevaisuutta ? Siitä olen minäkin, hienohelma, sinisukka, kuullut puhuttavan, mutta enpä ole ennen lukenut.
Suomen Kulttuurirahasto ja Varsinais-Suomen rahasto ovat tukeneet tämän kirjan kirjoittamista. Ilman tätä tukemista kirja olisi vain raaka toimintajännäri. Sillä ei takuulla ole vaikeuksia löytää ostajia. Vain miehille.
Pom Pom: Jim Thomson - Lumienkelit.
PomPom: Suomalainenko ?
Jim Thomson: Lumienkelit.
Suomessa asuva amerikkalaiskirjailija Jim Thomson sijoittaa raakojen jännäriensä tarinat Suomeen ja kuvaa suomalaisia.
Henkilöt ovat kuitenkin kuin stereotyyppisiä amerikkalaisia ja Suomeen liittyvät ominaisuudet ovat vain kuin päälleliimattuja, valitettavasti.
Hänellä on varmasti ihailijajoukkonsa. Osaksi siksi että, olemme niin heikkoja ulkomaalaisten kiinnostukseen.
Yksi lause Lumienekeleissä ylitti standardin:
"Ehkä oikeutta ei ole."
Suomessa asuva amerikkalaiskirjailija Jim Thomson sijoittaa raakojen jännäriensä tarinat Suomeen ja kuvaa suomalaisia.
Henkilöt ovat kuitenkin kuin stereotyyppisiä amerikkalaisia ja Suomeen liittyvät ominaisuudet ovat vain kuin päälleliimattuja, valitettavasti.
Hänellä on varmasti ihailijajoukkonsa. Osaksi siksi että, olemme niin heikkoja ulkomaalaisten kiinnostukseen.
Yksi lause Lumienekeleissä ylitti standardin:
"Ehkä oikeutta ei ole."
Kertokaa se hänelle.
Kukahan vihjaisi Renny Harlinille:
Tuomas Lius: Laittomat olisi mainio filminä, on lukiessa kuin valmis filmikäsikirjoitus. On vetoa ja värikkäitä tapahtumia, on valmiiksi enemmän kuvallista kuin kirjallista.
Tuomas Lius: Laittomat olisi mainio filminä, on lukiessa kuin valmis filmikäsikirjoitus. On vetoa ja värikkäitä tapahtumia, on valmiiksi enemmän kuvallista kuin kirjallista.
Pom Pom: Bo Carpelan.
Pom Pom: Bo Carpelan.
Bo Carpelan on kirjoittanut äärettömän hienon dekkarin:
Kulkeva varjo.
Pikkukaupungin ilmapiiri on kuvattu niin todelliseksi, että ah, sinne haluaisi muuttaa
huolimatta dekkari-ilmapiiristä.
Kulkeva varjo.
Pikkukaupungin ilmapiiri on kuvattu niin todelliseksi, että ah, sinne haluaisi muuttaa
huolimatta dekkari-ilmapiiristä.
Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras
Hannu Rajaniemen Kvanttivaras on uusi kirja.
Koukuttaa...pahasti koukuttaa, vaikka en ole juurikaan scifiä lukenut.
Koukuttaa...pahasti koukuttaa, vaikka en ole juurikaan scifiä lukenut.
Alice Munro.
PomPom: Älkää syyttäkö.
Hyvä kirja vie mennessään.
Vähän takkuilee, mutta silti vie mennessään.Alice Munro. Hänen kirjansa Sanansaattaja on kuin maatuskanukke, tarinan sisässä tarina, jonka sisässä on tarina, jonka sisässä on tarina, jonka sisässä on tarina aina näkymättömiin asti. Ja silloinkin epäilen, että sisäkkäiset tarinat jatkuvat näkymättömän maailman puolella.
Mitä mieltä olette hänestä ? Häntä on jopa povattu tulevaksi Nobel-kirjailijaksi.
Minulle hän on hyvin ristiriitainen ja vaikealukuinen. En tiedä onko hän viihdettä vai ei. En tiedä onko hän miesten vai naisten kirjailija. Hänen kalkkunanperkauksensa puistattaa vieläkin kauan lukemisen jälkeen.
Hän on sitä mieltä, että siellä missä ei ole rakkautta, se pitää keksiä.
PomPom: Älkää syyttäkö minua, en minä rakkautta keksinyt.
En osaa sanoa onko hänen kirjojensa lukeminen minulle tai muille hyväksi.
Pom Pom: Jaan Kross - Vastatuulen laiva.
PomPom: Tiesittekös tämän ?
Jaan Kross: Vastatuulen laiva.
Virolaisten tunnetuin kirjailija kirjoittelee historiallisia romaaneja parimetristen russakoiden maasta...
Huomaa, että lännen kriittisyys on ollut plussaa.
Tiesittekös tämän:
""Jolla on mennyt huonosti, hänestä myytti tekee pyhimyksen tai sankarin. Tai neron. Ja huomatkaa, tämä tasapainoa tavoitteleva vinouma on sitä suurempi mitä loistavammin tai kehnommin itse kullekin on elämässä käynyt. Ymmärrättekö ? Jos annamme ihmisen elämäntarinalle plus-tai miinusmerkkisen kertoimen,
niin myytillä se on lukumääräisesti suunnilleen sama mutta ehdottomasti päinvastainen!"
"Esimerkiksi... ?" minä kysyn.
"Esimerkiksi ? standarditapaukset: Kristus. Näki melkein ikänsä nälkää. Kaikki pettivät hänet.
Eivät ainoastaan Juudas ja Pietari.Vain yksi huora pysyi loppuun asti hänelle uskollisena. Ja hänet ristiinnaulittiin kolmikymmenvuotiaana. Mutta myytti korotti hänet Jumalan pojaksi ja Vapahtajaksi.
Päinvastainen esimerkki: ranskalaisten Aurinkokuningas. Hallitsi seitsemänkymmentä vuotta Euroopan rikkainta valtiota. Perusti Akatemian. Myös Observatorion, muuten. Makasi aikansa kauneimpien naisten kanssa. Ja loi tyylisuunnan, jota kaikki hallitsijat yrittivät matkia seuraavat kaksisataa vuotta.
Mutta myytissä hänestä ei jäänyt jäljelle muuta kuin onneton tyhmänylpeä oikukas narri."
Tänään myytti on kastanut itsensä uudelleen, sehän on Media.Jota me kaikki rakastamme ja/tai vihaamme - riippuen siitä miten kauniisti se meitä kohtelee.
Virolaisten tunnetuin kirjailija kirjoittelee historiallisia romaaneja parimetristen russakoiden maasta...
Huomaa, että lännen kriittisyys on ollut plussaa.
Tiesittekös tämän:
""Jolla on mennyt huonosti, hänestä myytti tekee pyhimyksen tai sankarin. Tai neron. Ja huomatkaa, tämä tasapainoa tavoitteleva vinouma on sitä suurempi mitä loistavammin tai kehnommin itse kullekin on elämässä käynyt. Ymmärrättekö ? Jos annamme ihmisen elämäntarinalle plus-tai miinusmerkkisen kertoimen,
niin myytillä se on lukumääräisesti suunnilleen sama mutta ehdottomasti päinvastainen!"
"Esimerkiksi... ?" minä kysyn.
"Esimerkiksi ? standarditapaukset: Kristus. Näki melkein ikänsä nälkää. Kaikki pettivät hänet.
Eivät ainoastaan Juudas ja Pietari.Vain yksi huora pysyi loppuun asti hänelle uskollisena. Ja hänet ristiinnaulittiin kolmikymmenvuotiaana. Mutta myytti korotti hänet Jumalan pojaksi ja Vapahtajaksi.
Päinvastainen esimerkki: ranskalaisten Aurinkokuningas. Hallitsi seitsemänkymmentä vuotta Euroopan rikkainta valtiota. Perusti Akatemian. Myös Observatorion, muuten. Makasi aikansa kauneimpien naisten kanssa. Ja loi tyylisuunnan, jota kaikki hallitsijat yrittivät matkia seuraavat kaksisataa vuotta.
Mutta myytissä hänestä ei jäänyt jäljelle muuta kuin onneton tyhmänylpeä oikukas narri."
Tänään myytti on kastanut itsensä uudelleen, sehän on Media.Jota me kaikki rakastamme ja/tai vihaamme - riippuen siitä miten kauniisti se meitä kohtelee.
Helen Dunmore
PomPom: Kesäkevyttä.
Helen Dunmore: Keskustelua kuolleiden kanssa.
Jälleen yksi kirja, jonka titteli on täysin käsittämätön, jolla ei ole juuri mitään yhteyttä sisällön
kanssa. Miksi niitä tehtaillaan ? Tässä ilmeisesti houkutellaan ostajan mielenkiintoa. Mitä varten ?
Pettymystä ?
Uskotellaan kirjan olevan aivan muulla genreéllä kuin se todellisuudessa on ?
Kirjan viimeisillä sivuilla paljastuu, että kertojan sisar, itsemurhaaja on 7-vuotiaana tappanut
pikkuveljensä tukehduttamalla. Tapahtunut luokitellaan kätkytkuolemaksi eikä teko paljastu edes
lähisukulaisille ennen kuin teontekijä yrittää syyttää teon tapahtumahetkellä 4-vuotiasta pikkusisartaan teosta.
Mutta tämä muistaakin tapauksen ja tajuaa isonsiskon syyllisyyden. Isosisko saa yllätysvauvan, joka on ulkonäöltään kuin
kuollut vauva. Tämä on liikaa murhaajattarelle ja itsemurha on ratkaisu.
Ilman itsemurhaa kirja voisi olla kieroutunutta perheterapiaa sisarussuhteista
Jälleen yksi kirja, jonka titteli on täysin käsittämätön, jolla ei ole juuri mitään yhteyttä sisällön
kanssa. Miksi niitä tehtaillaan ? Tässä ilmeisesti houkutellaan ostajan mielenkiintoa. Mitä varten ?
Pettymystä ?
Uskotellaan kirjan olevan aivan muulla genreéllä kuin se todellisuudessa on ?
Kirjan viimeisillä sivuilla paljastuu, että kertojan sisar, itsemurhaaja on 7-vuotiaana tappanut
pikkuveljensä tukehduttamalla. Tapahtunut luokitellaan kätkytkuolemaksi eikä teko paljastu edes
lähisukulaisille ennen kuin teontekijä yrittää syyttää teon tapahtumahetkellä 4-vuotiasta pikkusisartaan teosta.
Mutta tämä muistaakin tapauksen ja tajuaa isonsiskon syyllisyyden. Isosisko saa yllätysvauvan, joka on ulkonäöltään kuin
kuollut vauva. Tämä on liikaa murhaajattarelle ja itsemurha on ratkaisu.
Ilman itsemurhaa kirja voisi olla kieroutunutta perheterapiaa sisarussuhteista
PomPom: Suuri suomalainen sana.
Suuri suomalainen sana.
Angelina Kazmina-Björkbacka: Venäläinen onni, Stalinin kauden perhekronikka.
Omakustanne !
Eikö jo olisi aika hyväksyä kunnolla ja virallisesti omakustanteet ?
Useimmat niistä ovat minun kokemukseni mukaan vähintäin lukukelpoisia.
Jos sallitte, niin useat Jörn Donnerinkin kirjat (monta todella hyvää) ovat omakustanteita, painatettu
tosin oman firman kautta, jolloin ulkopuolinen ei sitä huomaa.
Ruotsissa yksilöllisyyden arvostus on korostunutta.
Siksi omakustanteet ovat aina olleet verrattavissa kustantajien massakustantamiin kirjoihin. Omakustantamista
ei useimmiten edes noteerata millään lailla.
Syväsukellus Stalinin ajan henkilöpolitiikkaan lienee terveellistä. Voimme ainakin verrata silloisia johtamistaitoja nykyajan diktaattorien menetelmiin.
Pom Pom: Vain miehille.
Pom Pom: Vain miehille.
Ajattelin ilahduttaa ikääntyneitä suomalaisia mieskirjailijoita ehdotuksella:
Lukekaa ruotsalaisten naiskirjailijoiden tekemä opus:
Kirjoittamisen ihanuus Nuoren kirjoittajan opas.
Se on niin pirteä ja piristävä, että oma teini-ikä tulee mieleen.
Luovan kirjoittamisen kursseilla käyvät varmasti tuntevat ideat.
Mukana on upeita ajatuksia teini-ikäisiltä:
" Planeettojen kylmät silmät liukuvat yhä uudestaan ylitsemme, kun ne vaeltavat yötaivaalla ohi."
" Oletko kiertänyt ympyrää ja huomannut, että paikka josta lähdit onkin maali, jota olet koko
ajan etsinyt ?"
"Ymmärsin, että hän oli yhtä paljon oikeassa kuin väärässä."
"Olen yhtä paljon tärkeä kuin merkityksetön."
Kirja kehoittaa matkimaan hyviä kirjailijoita ja tekemään
muunnoksia.
Tyyliin:
"Hehkuen yliviivattujen sanojen tuhkassa."
Minun:
Loistaen hylättyjen ajatusten tuhkassa.
Enkö olekin hyvä ?
Lukekaa ruotsalaisten naiskirjailijoiden tekemä opus:
Kirjoittamisen ihanuus Nuoren kirjoittajan opas.
Se on niin pirteä ja piristävä, että oma teini-ikä tulee mieleen.
Luovan kirjoittamisen kursseilla käyvät varmasti tuntevat ideat.
Mukana on upeita ajatuksia teini-ikäisiltä:
" Planeettojen kylmät silmät liukuvat yhä uudestaan ylitsemme, kun ne vaeltavat yötaivaalla ohi."
" Oletko kiertänyt ympyrää ja huomannut, että paikka josta lähdit onkin maali, jota olet koko
ajan etsinyt ?"
"Ymmärsin, että hän oli yhtä paljon oikeassa kuin väärässä."
"Olen yhtä paljon tärkeä kuin merkityksetön."
Kirja kehoittaa matkimaan hyviä kirjailijoita ja tekemään
muunnoksia.
Tyyliin:
"Hehkuen yliviivattujen sanojen tuhkassa."
Minun:
Loistaen hylättyjen ajatusten tuhkassa.
Enkö olekin hyvä ?
Pom Pom: Ageismi.
Ageismi.
Eeva-Leena Vahtio on kirjoittanut kirjan: Tsemppiä viisikymppiset !
Eeva-Leena Vahtio on kirjoittanut kirjan: Tsemppiä viisikymppiset !
Kirja ageismia, ikäsyrjintää vastaan työelämässä.
Eeva-Leena yrittää kiskoa naavapartaa leukapielistämme. On varmasti tuskallista
kolmikymppisille päättäjille ja muille luutuneille.
Kirja sisältää hyvän jaottelun iästä:
- Kalenteri-ikäsi
- Biologinen ikäsi arviosi mukaan
- Sosiaalinen ikäsi arviosi mukaan
- Persoonallinen ikäsi arviosi mukaan: 1,2,3,4, jossa 1 tarkoittanee lapsuutta,
2 vasta-alkajaa työelämässä jne.
Yhdessä asiassa hän on sokea: Hän mainitsee kuinka julkkikset (esimerkissä Jari sarasvuo)
näyttävät tuoreissa valokuvissa nuoremmilta kuin kymmenen, parikymmentä vuotta sitten.
Sehän johtuu vain muodista, kampaukset ja vaatteiden kuosi on muuttunut, eihän ihminen voi vanhempana näyttää nuoremmalta.
Amerikkalaisten samasta aihepiiristä kirjoittamat rohkaisu/innostamisteokset onnistuvat jotenkin olemaan raikkaampia, vaikka niitä sovjetin uhon aikana pidettiin naiveina.
Hänen väitteestään:
" Ihminen, joka käyttää koko potentiaaliaan, käyttää sitä kaikilla elämänalueilla."
olen eri mieltä.
Minulla ainakin on päinvastoin: jos satsaan 90 % johonkin on se varmasti pois jostain muusta.
Kaikessa on kyse energiasta, vai mitä ?
Eeva-Leena Vahtio on kirjoittanut kirjan: Tsemppiä viisikymppiset !
Kirja ageismia, ikäsyrjintää vastaan työelämässä.
Eeva-Leena yrittää kiskoa naavapartaa leukapielistämme. On varmasti tuskallista
kolmikymppisille päättäjille ja muille luutuneille.
Kirja sisältää hyvän jaottelun iästä:
- Kalenteri-ikäsi
- Biologinen ikäsi arviosi mukaan
- Sosiaalinen ikäsi arviosi mukaan
- Persoonallinen ikäsi arviosi mukaan: 1,2,3,4, jossa 1 tarkoittanee lapsuutta,
2 vasta-alkajaa työelämässä jne.
Yhdessä asiassa hän on sokea: Hän mainitsee kuinka julkkikset (esimerkissä Jari sarasvuo)
näyttävät tuoreissa valokuvissa nuoremmilta kuin kymmenen, parikymmentä vuotta sitten.
Sehän johtuu vain muodista, kampaukset ja vaatteiden kuosi on muuttunut, eihän ihminen voi vanhempana näyttää nuoremmalta.
Amerikkalaisten samasta aihepiiristä kirjoittamat rohkaisu/innostamisteokset onnistuvat jotenkin olemaan raikkaampia, vaikka niitä sovjetin uhon aikana pidettiin naiveina.
Hänen väitteestään:
" Ihminen, joka käyttää koko potentiaaliaan, käyttää sitä kaikilla elämänalueilla."
olen eri mieltä.
Minulla ainakin on päinvastoin: jos satsaan 90 % johonkin on se varmasti pois jostain muusta.
Kaikessa on kyse energiasta, vai mitä ?
Pom Pom: Lisää kirjoja miehille. Rakasta minutkin.
Lisää kirjoja miehille. Rakasta minutkin.
Roman Schatz: Rakasta minut.
Roman Schatz: Parturi.
Myytti suomenkielen vaikeudesta ulkomaalaiselle horjuu kun saksalainen vävypoika kirjoittaakin suomeksi.
Ja toinen myytti, saksalaisten huumorin puute, kaatuu myös.
Suomalaiset ovat aina rakastaneet ulkomaalaisia vävypoikiaan ja Romanin kohdalla se varmasti on erityisen
helppoa.
Kymmenen ammatin kirjailija näkee meidät ehkä terävämmin kuin haluaisimmekaan.
Roman Schatzin analyysi yhteiskunnastamme ennen vuotta 1990 olisi syytä korottaa ansaitsemaansa arvoon, vai mitä sanotte tästä:
"Suomessa vallitsi armoton kapitalismi.Maan sanomalehtien etusivuilla oli pelkästään mainoksia.Täällä ei vuokrattu ihmisille asuntoja, vaan ne piti ostaa.Puhelimia ei myöskään annettu vuokralle, vaan ihmisten piti ostaa puhelinosakkeita. Kaikki oli mielipuolisen kallista, ja pankit, joita siihen aikaan oli Suomessa vielä vielä monta erilaista, mainostivat ikkunoissaan "Ota lainaa niin paljon kuin jaksat kantaa ! Emme kysele turhia!
Saat muovikassin ilmaiseksi!"
Nerokas järjestelmä! Kommunistiset rakenteet, joita pyöritettiin keinotekoisesti kovetetulla, vapaasti vaihdettavissa ja lainattavissa olevalla valuutalla! Suomalaiset olivat ymmärtäneet Karl Marxin dialektisen materialismin perusteet oikein:He olivat tehneet teesistä ja antiteesistä proteesin!"
Juuri näinhän se oli. Ruosissa asuvana vertailu naapuriin paljastaa sen. Eikä kyse ole siitä, että ruoho on vihreämpää täällä.
Roman Schatz: Parturi.
Myytti suomenkielen vaikeudesta ulkomaalaiselle horjuu kun saksalainen vävypoika kirjoittaakin suomeksi.
Ja toinen myytti, saksalaisten huumorin puute, kaatuu myös.
Lisää kirjoja miehille. Rakasta minutkin.
Roman Schatz: Rakasta minut.
Roman Schatz: Parturi.
Myytti suomenkielen vaikeudesta ulkomaalaiselle horjuu kun saksalainen vävypoika kirjoittaakin suomeksi.
Ja toinen myytti, saksalaisten huumorin puute, kaatuu myös.
Roman Schatz: Parturi.
Myytti suomenkielen vaikeudesta ulkomaalaiselle horjuu kun saksalainen vävypoika kirjoittaakin suomeksi.
Ja toinen myytti, saksalaisten huumorin puute, kaatuu myös.
Suomalaiset ovat aina rakastaneet ulkomaalaisia vävypoikiaan ja Romanin kohdalla se varmasti on erityisen
helppoa.
Kymmenen ammatin kirjailija näkee meidät ehkä terävämmin kuin haluaisimmekaan.
Roman Schatzin analyysi yhteiskunnastamme ennen vuotta 1990 olisi syytä korottaa ansaitsemaansa arvoon, vai mitä sanotte tästä:
"Suomessa vallitsi armoton kapitalismi.Maan sanomalehtien etusivuilla oli pelkästään mainoksia.Täällä ei vuokrattu ihmisille asuntoja, vaan ne piti ostaa.Puhelimia ei myöskään annettu vuokralle, vaan ihmisten piti ostaa puhelinosakkeita. Kaikki oli mielipuolisen kallista, ja pankit, joita siihen aikaan oli Suomessa vielä vielä monta erilaista, mainostivat ikkunoissaan "Ota lainaa niin paljon kuin jaksat kantaa ! Emme kysele turhia!
Saat muovikassin ilmaiseksi!"
Nerokas järjestelmä! Kommunistiset rakenteet, joita pyöritettiin keinotekoisesti kovetetulla, vapaasti vaihdettavissa ja lainattavissa olevalla valuutalla! Suomalaiset olivat ymmärtäneet Karl Marxin dialektisen materialismin perusteet oikein:He olivat tehneet teesistä ja antiteesistä proteesin!"
Juuri näinhän se oli. Ruosissa asuvana vertailu naapuriin paljastaa sen. Eikä kyse ole siitä, että ruoho on vihreämpää täällä.
Sivistyksen turhaa painolastia.
Sivistyksestä voi todella kertyä turhaakin painolastia. Asiantuntijoiden mukaan ajattelemme 95.000 ajatusta vuorokaudessa. Vaikka seuraavana päivänä ajttelemme 95 %:sesti samoja ajatuksia edelleen asiantuntijoiden mukaan, voi sitä turhaa kertymää olla jossakin. Toisilla painaa sepalusta ja toisilla kiitää lujaa korvien välissä. Sitä turhaa. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.
PomPom: Huimaavat korot teatteriin.
PomPom: Huimaavat korot teatteriin.
Kun haluaa viihdettä voi sivistys/tieto/info tuntua turhalta painolastilta. Luen juuri Mirja Tervon kirjaa Huimaavat korot luksuskenkien viehätyksestä. Siinä on paljon asiatietoa ja infoa niin kengistä kuin kenkienmyynnistä New Yorkissa.
Haluaisin nähdä kirjasta tehdyn näytelmän.
Absurdia, aivan hullua, hirveätä, sehän sopisi näytelmäksi !
Haluaisin nähdä kirjasta tehdyn näytelmän.
Absurdia, aivan hullua, hirveätä, sehän sopisi näytelmäksi !
PomPom: Camilo Jose´ Cela.
PomPom: Camilo Jose´ Cela.
Sivistyksen turhasta painolastista yleisesti: Painolastin puolelle pääsee kyllä vuoden 1989 Nobel-kirjailija Camilo Jose´ Cela kirjallaan Masurkka kahdelle kuolemalle. Maailma on kaikesta kaikkialla näkyvästä räikeästä seksistä huolimatta kyllä huomattavasti siveellistynyt sitten vuoden 1989. Johtuisikohan se siitä, että on pulpahtanut esiin huomattavan älykkäitä naiskirjailijoita. Tänään on vaikea käsittää, että hänet on palkittu.
Mies jos näet vaimosi yöpöydällä Celan kirjan voit vaivatta kysyä: "Etkö yhtään häpeä ?"
Mies jos näet vaimosi yöpöydällä Celan kirjan voit vaivatta kysyä: "Etkö yhtään häpeä ?"
PomPom: Löylyä lissää.
PomPom: Löylyä lissää.
Arja Saionmaa selittelee vuodesta toiseen ruotsalaisille naistoimittajille hyppäsikö hän sänkyyn Olof Palmen, Mikis Theodorakiksen, Per Gyllenhammarin ym ym kanssa. Käyttää kiertoilmaisuja ja hymyilee valloittavasti. Nyt hän on kirjoittanut siitä kirjan. Pitäisiköhän se lukea ?
PomPom ei ymmärrä näitä vanhojen eltaantuneitten naimisten tutkimista. Joku amatööri tai oikea tiedemies käyttää suurennuslasia ja kertoo sitten josko se vaikutti historian kulkuun. Tapettiinko Olof Palme sen vuoksi ? Oliko Arja Saionmaalla rakastaja joka ei pitänytkään Olofin naamasta ?
PomPom ei ymmärrä näitä vanhojen eltaantuneitten naimisten tutkimista. Joku amatööri tai oikea tiedemies käyttää suurennuslasia ja kertoo sitten josko se vaikutti historian kulkuun. Tapettiinko Olof Palme sen vuoksi ? Oliko Arja Saionmaalla rakastaja joka ei pitänytkään Olofin naamasta ?
PomPom: Ironiaako ?
PomPom: Ironiaako ?
Ruotsalaisuudesta yleensäkin:
Kumma juttu mutta se mikä muualla ymmärretään älykkyydeksi onkin Ruotsissa ilkeilyä.
Ruotsalaiset ovat niin herkkänahkaisia, että täällä saa olla kieli keskellä
suuta koko ajan.
Tuorein esimerkki on tästä Ingmar Bergmanin lausahdukset huushollinpitäjälleen.
Jos juusto ei miellyttänyt hän saattoi sanoa:
- "Jos tämä juusto on Jarlsbergiä olen minä Kalle Anka."
- "Täkin pitää riittää tähän asti !"
Jne.
Nämä lippulappuset klubattiin huutokaupassa juuri 44.000 kr:lla. Tittelillä Bergmanin ilkeilyä.
Eli kaikki pitäisi säilyttää, että joskus olisi rikas. Eli tilanpuute on se mikä köyhdyttää.
Ironiaa vai sarkasmia vai mitä ? Tämän saa huomata etenkin hoitoalalla, joissa vanhat erittäin älykkäät miehet voivat olla
liki hätää kärsimässä kun nuori henkilökunta alkaa pitää heitä vain ilkeinä kiusantekijöinä.
He eivät yksinkertaisesti käsitä heitä.
Olisikohan tämä ruotsalaisen koululaitoksen tai kasvatuksen syytä ? Ja onko niin ollut aina ?
Kumma juttu mutta se mikä muualla ymmärretään älykkyydeksi onkin Ruotsissa ilkeilyä.
Ruotsalaiset ovat niin herkkänahkaisia, että täällä saa olla kieli keskellä
suuta koko ajan.
Tuorein esimerkki on tästä Ingmar Bergmanin lausahdukset huushollinpitäjälleen.
Jos juusto ei miellyttänyt hän saattoi sanoa:
- "Jos tämä juusto on Jarlsbergiä olen minä Kalle Anka."
- "Täkin pitää riittää tähän asti !"
Jne.
Nämä lippulappuset klubattiin huutokaupassa juuri 44.000 kr:lla. Tittelillä Bergmanin ilkeilyä.
Eli kaikki pitäisi säilyttää, että joskus olisi rikas. Eli tilanpuute on se mikä köyhdyttää.
Ironiaa vai sarkasmia vai mitä ? Tämän saa huomata etenkin hoitoalalla, joissa vanhat erittäin älykkäät miehet voivat olla
liki hätää kärsimässä kun nuori henkilökunta alkaa pitää heitä vain ilkeinä kiusantekijöinä.
He eivät yksinkertaisesti käsitä heitä.
Olisikohan tämä ruotsalaisen koululaitoksen tai kasvatuksen syytä ? Ja onko niin ollut aina ?
PomPom: Sinisiä ajatuksia ja punaisia viivoja.
Sinisiä ajatuksia ja punaisia viivoja.
Risto Uimonen kertoo kirjassaan Pääministerin puhuva pää (WSOY 2011) Esko Ahon lausuneen:
"Poliitikoksi voi tulla kertomalla että on poliitikko."
Siinähän sitä on resepti kaikille työttömille ja eläkeläisille.
On sentään aivan eri esitellä itsensä poliitikoksi kuin työttömäksi tai
eläkeläiseksi.
Eläkeläisen titteli tietysti voi muuttua luxukseksikin
- ainakin joillakin - ajan myötä kun muut kurjistuvat maksaessaan mahdollisesti kreikkalaisten
ja muitten eteläeurooppalaisten velkoja ja
kerätessään suomalaisten eläkepottia. Tai muita poliitikkojen aiheuttamia kupruja.
Vai hukkuvatko ne työeläkkeitä hoitavat vakuutusyhtiöt rahoihin kun suurempia
parkuja ei ole aikoihin kuulunut ?
Minä olen yksinkertainen, minä olen yksinkertainen,
taidanpa ryhtyä poliitikoksi kun se niin helppoa on.
Laulapa tämä, Ismo Alanko.
Risto Uimonen kertoo kirjassaan Pääministerin puhuva pää (WSOY 2011) Esko Ahon lausuneen:
"Poliitikoksi voi tulla kertomalla että on poliitikko."
Siinähän sitä on resepti kaikille työttömille ja eläkeläisille.
On sentään aivan eri esitellä itsensä poliitikoksi kuin työttömäksi tai
eläkeläiseksi.
Eläkeläisen titteli tietysti voi muuttua luxukseksikin
- ainakin joillakin - ajan myötä kun muut kurjistuvat maksaessaan mahdollisesti kreikkalaisten
ja muitten eteläeurooppalaisten velkoja ja
kerätessään suomalaisten eläkepottia. Tai muita poliitikkojen aiheuttamia kupruja.
Vai hukkuvatko ne työeläkkeitä hoitavat vakuutusyhtiöt rahoihin kun suurempia
parkuja ei ole aikoihin kuulunut ?
Minä olen yksinkertainen, minä olen yksinkertainen,
taidanpa ryhtyä poliitikoksi kun se niin helppoa on.
Laulapa tämä, Ismo Alanko.
Pom Pom: Camilo Jose´Cela.
Camilo Jose´Cela: Mehiläispesä.
Edelleen pysytään sivistyksen turhan painolastin puolella, vaikka kustantaja mainostaa teosta yhteiskuntakriittisenä romaanina.
Ei voi mitään, Cela sanoo sen itse:
"...säädyllisyys on lähes tyystin kadonnut ..... Voi vaikka saada
jotain jota ei vielä ole !"
Celan slummikertomukset jättävät kirjalliseen kitalakeen juuri tällaisen maun
Edelleen pysytään sivistyksen turhan painolastin puolella, vaikka kustantaja mainostaa teosta yhteiskuntakriittisenä romaanina.
Ei voi mitään, Cela sanoo sen itse:
"...säädyllisyys on lähes tyystin kadonnut ..... Voi vaikka saada
jotain jota ei vielä ole !"
Celan slummikertomukset jättävät kirjalliseen kitalakeen juuri tällaisen maun
Pom Pom: Nooan kompassi.
Pom Pom: Nooan kompassi.
Anne Tyler: Nooan kompassi (Otava 2010).
Mainosteksti kirjan kannessa kertoo kuinka Nooan kompassi kuvaa tarkkanäköisesti rakkauden voimaa ja anteeksiantoa.
Olikohan tekstin kirjoittaja lukenut kirjan ?
Minusta siinä ei kerrota siitä lainkaan.Vaan rakkaudettomuudesta, kuinka Nooan kompassi ei toimi. Ja siitä kuinka kunnollinen mies on helposti torvi naissuhteissaan. Minä henkilökohtaisesti olisin hermostunut täysin häneen. Hänellä oli erityisen kylmät suhteet kaikkiin lähi-ihmisiin: isään, ex-vaimoon, tyttäriin. Jopa lapsen- lapsi vaikutti tilapäiseltä vierailijalta. Åiti mainittiin muutamalla rivillä. Ja yhteiskunnan näkökulmasta katsoen hän oli hyvin kunnollinen, kaikin puolin kunnollinen. Eroperheeseensä hän suhtautui näin: Hän halusi sekä syödä kakun että pitää sen kokonaisena. Mystinen päähänkolautus taitaa olla symbolinen ? Hän oli taitava tunteitten sammuttamisessa. Sen ovat miehet osanneet aina, naisille se taitaa olla aivan uusi asia. Nooan kompassi käsittelee tunteitten sammuttamista. Kuinka Nooan kompassi ei toimi.
Mainosteksti kirjan kannessa kertoo kuinka Nooan kompassi kuvaa tarkkanäköisesti rakkauden voimaa ja anteeksiantoa.
Olikohan tekstin kirjoittaja lukenut kirjan ?
Minusta siinä ei kerrota siitä lainkaan.Vaan rakkaudettomuudesta, kuinka Nooan kompassi ei toimi. Ja siitä kuinka kunnollinen mies on helposti torvi naissuhteissaan. Minä henkilökohtaisesti olisin hermostunut täysin häneen. Hänellä oli erityisen kylmät suhteet kaikkiin lähi-ihmisiin: isään, ex-vaimoon, tyttäriin. Jopa lapsen- lapsi vaikutti tilapäiseltä vierailijalta. Åiti mainittiin muutamalla rivillä. Ja yhteiskunnan näkökulmasta katsoen hän oli hyvin kunnollinen, kaikin puolin kunnollinen. Eroperheeseensä hän suhtautui näin: Hän halusi sekä syödä kakun että pitää sen kokonaisena. Mystinen päähänkolautus taitaa olla symbolinen ? Hän oli taitava tunteitten sammuttamisessa. Sen ovat miehet osanneet aina, naisille se taitaa olla aivan uusi asia. Nooan kompassi käsittelee tunteitten sammuttamista. Kuinka Nooan kompassi ei toimi.
onsdag 25 januari 2012
Mindre snygg man.
Mindre snygg man.
En farbror berättar:
Det här hände tiden när det inte fanns telefoner. Man var tvungen att gå till någon man ville träffa. Hans pappa kom första gång hem till hans mamma och frågade efter henne. Mamman var inte hemma då, men hennes syster var den som pratade med främlingen, som inte var så lång.
Syster hälsade mamman sen senare på kvällen, att mindre snygg herreman hade frågat efter henne.
Hon skulle säga: Mindre, snygg herreman frågade efter henne...
En farbror berättar:
Det här hände tiden när det inte fanns telefoner. Man var tvungen att gå till någon man ville träffa. Hans pappa kom första gång hem till hans mamma och frågade efter henne. Mamman var inte hemma då, men hennes syster var den som pratade med främlingen, som inte var så lång.
Syster hälsade mamman sen senare på kvällen, att mindre snygg herreman hade frågat efter henne.
Hon skulle säga: Mindre, snygg herreman frågade efter henne...
Pom Pom: Imbi Paju
Imbi Paju: Torjutut muistot.
Kirja kauhusta ja sorrosta ja Viron historiasta. Harva ajattelee, että Viro on kuulunut Ruotsiin
parinsadan vuoden ajan. Tämä kausi oli hyvä ja päättyi vuoteen 1721.
Kauhukuvaukset voittavat Hollywoodin ja tulevat todennäköisesti luomaan samanlaisen pysyvän genreén kuin
keskitysleirikuvaukset. Kumpi oli pahempi, Stalin vai Hitler, sitä ei ole ratkaistu.
Molempien systeemi pyöri suurimmaksi osaksi kontrolloidulla valehtelemisella, virallisen tiedotuksen hienouksilla.
Puhumme hyvin vaivattomasti ja laskemme leikkiä pilapiirroksin mustien ihmissyönnistä.
Sensijaan jos valkoihoinen rupeaa ihmissyöjäksi siitä on melkein mahdotonta puhua.
Imbi kertoo:
" Puna-armeija piiritti Ukrainan. Kaikki asukkaiden ruokavarastot ja kotieläimet takavarikoitiin.
Joka päivä 25 000 ukrainalaista kuoli nälkään. Olot johtivat siihen, että ihmiset söivät lähimmäisiään -
vanhemmat omia lapsiaan ja päinvastoin ja lapsikuolleisuus lähenteli sataa prosenttia."
Isoäitini suku on peräisin Virosta. Koko lapsuuteni Viron kohtalo oli kuin suuri musta pilvi kotimme yllä.
Siitä ei uskallettu puhua ollenkaan, heti kuului hys hys jos joku aloitti.
Kun Stalin poistui vuonna 1953 ajasta ikuisuuteen, todennäköisesti helvettiin jopa lapsi huomasi helpotuksen isän
olkapäissä ja koko talon ilmapiirissä. Tämä on ensimmäisiä lapsuudenmuistojani. Toinen oli vuotta aikaisemmin
Elisabeth II:n kruunajaiset. Ja sitä ennen muistan kun sain lahjaksi puisen paloauton isotädiltäni. Siihen sai
kivasti asetella puisia palomiehiä järjestykseen. Täti kuoli kohta sen jälkeen. Olin 1 1/2 - vuotias.
Mutta takaisin Viron historiaan.
Isovanhemmat jotka kertovat lapsenlapsilleen asioita tekevät melkoisen
kulttuurityön. Systeemissä jossa vanhat asiat muuttuvat kielletyiksi ja virallisesti olemattomiksi
se on ainoa tie. Vaikeaksi tilanteen tekee sen, että mitä voi kertoa niin, että lapsenlapset eivät
käsitä väärin tai joudu vaikeuksiin. Vanhin lapsi sisarussarjassa saa näiden muistojen takia usein aivan
erilaisen lapsuuden kuin seuraavat, ainakin minä. Ensinnäkin hän on usein kaikkein rakastetuin isovanhemmilleen,
koska häntä odotettiin eniten, seuraavia lapsia tippui kenties joka vuosi niin että hyvä jos nimi pysyi mielessä.
Imbi muistaa kuinka Virossa vitsailtiin neuvostoaikana, että siellä ei sosialismista siirryttykään kommunismiin vaan - alkoholismiin. Paineitten helpottajana toimi patenttilääke.
Imbi Paju saa varmasti seuraajia ison joukon. Jonon alussa Sofi Oksanen.
Kirja kauhusta ja sorrosta ja Viron historiasta. Harva ajattelee, että Viro on kuulunut Ruotsiin
parinsadan vuoden ajan. Tämä kausi oli hyvä ja päättyi vuoteen 1721.
Kauhukuvaukset voittavat Hollywoodin ja tulevat todennäköisesti luomaan samanlaisen pysyvän genreén kuin
keskitysleirikuvaukset. Kumpi oli pahempi, Stalin vai Hitler, sitä ei ole ratkaistu.
Molempien systeemi pyöri suurimmaksi osaksi kontrolloidulla valehtelemisella, virallisen tiedotuksen hienouksilla.
Puhumme hyvin vaivattomasti ja laskemme leikkiä pilapiirroksin mustien ihmissyönnistä.
Sensijaan jos valkoihoinen rupeaa ihmissyöjäksi siitä on melkein mahdotonta puhua.
Imbi kertoo:
" Puna-armeija piiritti Ukrainan. Kaikki asukkaiden ruokavarastot ja kotieläimet takavarikoitiin.
Joka päivä 25 000 ukrainalaista kuoli nälkään. Olot johtivat siihen, että ihmiset söivät lähimmäisiään -
vanhemmat omia lapsiaan ja päinvastoin ja lapsikuolleisuus lähenteli sataa prosenttia."
Isoäitini suku on peräisin Virosta. Koko lapsuuteni Viron kohtalo oli kuin suuri musta pilvi kotimme yllä.
Siitä ei uskallettu puhua ollenkaan, heti kuului hys hys jos joku aloitti.
Kun Stalin poistui vuonna 1953 ajasta ikuisuuteen, todennäköisesti helvettiin jopa lapsi huomasi helpotuksen isän
olkapäissä ja koko talon ilmapiirissä. Tämä on ensimmäisiä lapsuudenmuistojani. Toinen oli vuotta aikaisemmin
Elisabeth II:n kruunajaiset. Ja sitä ennen muistan kun sain lahjaksi puisen paloauton isotädiltäni. Siihen sai
kivasti asetella puisia palomiehiä järjestykseen. Täti kuoli kohta sen jälkeen. Olin 1 1/2 - vuotias.
Mutta takaisin Viron historiaan.
Isovanhemmat jotka kertovat lapsenlapsilleen asioita tekevät melkoisen
kulttuurityön. Systeemissä jossa vanhat asiat muuttuvat kielletyiksi ja virallisesti olemattomiksi
se on ainoa tie. Vaikeaksi tilanteen tekee sen, että mitä voi kertoa niin, että lapsenlapset eivät
käsitä väärin tai joudu vaikeuksiin. Vanhin lapsi sisarussarjassa saa näiden muistojen takia usein aivan
erilaisen lapsuuden kuin seuraavat, ainakin minä. Ensinnäkin hän on usein kaikkein rakastetuin isovanhemmilleen,
koska häntä odotettiin eniten, seuraavia lapsia tippui kenties joka vuosi niin että hyvä jos nimi pysyi mielessä.
Imbi muistaa kuinka Virossa vitsailtiin neuvostoaikana, että siellä ei sosialismista siirryttykään kommunismiin vaan - alkoholismiin. Paineitten helpottajana toimi patenttilääke.
Imbi Paju saa varmasti seuraajia ison joukon. Jonon alussa Sofi Oksanen.
tisdag 24 januari 2012
Pom Pom: J.M.Coetzee - Pietarin mestari.
J.M.Coetzee: Pietarin mestari.
Nobel-kirjailija yrittää luoda venäläisten klassikoiden tunnelmaa, johtuneeko ihailusta vai opettelusta ?
Kirja on suorastaan harvinainen siinä, että suomalainen nainen kuvataan hyvin epämiellyttävänä.
Oikein tuntee kuinka kertoja ei pidä hänestä.
Taidamme olla aika hemmoteltuja kun ainakin minulle kuvaus on ainutlaatuinen. Ja pidän itseäni paljon lukeneena.
Vai johtuuko se siitä että olemme niin huomaamattomia, mitättömiä ettei meitä ole enempää huomattu ? Siinäpä kysymys.
Nyt olisi tilaisuus lisätä näkyvyyttä maailmalla äänestämällä Pekka Haavistoa. Media tulisi räjähtämään
kaikkialla. Se on sitten eri asia miten asioitten hoito sujuisi valtioitten kanssa, jotka eivät hyväksy hänenlaistaan
poikkeavuutta. Miten kohdella vierailulla olevaa valtionpäämiestä joka maan lakien mukaan pitäisi kiikuttaa vankilaan ?
Tai tämä on tietysti turha kysymys koska sama koskisi ketä tahansa toisen valtion päämiestä.
Helsingistä voisi tulla uuden taidemaailman toinen napa hänen valinnallaan: Olisi vain New York ja Helsinki.
Pariisi, Lontoo ja Berliini jäisivät jälkijunaan.
Nobel-kirjailija yrittää luoda venäläisten klassikoiden tunnelmaa, johtuneeko ihailusta vai opettelusta ?
Kirja on suorastaan harvinainen siinä, että suomalainen nainen kuvataan hyvin epämiellyttävänä.
Oikein tuntee kuinka kertoja ei pidä hänestä.
Taidamme olla aika hemmoteltuja kun ainakin minulle kuvaus on ainutlaatuinen. Ja pidän itseäni paljon lukeneena.
Vai johtuuko se siitä että olemme niin huomaamattomia, mitättömiä ettei meitä ole enempää huomattu ? Siinäpä kysymys.
Nyt olisi tilaisuus lisätä näkyvyyttä maailmalla äänestämällä Pekka Haavistoa. Media tulisi räjähtämään
kaikkialla. Se on sitten eri asia miten asioitten hoito sujuisi valtioitten kanssa, jotka eivät hyväksy hänenlaistaan
poikkeavuutta. Miten kohdella vierailulla olevaa valtionpäämiestä joka maan lakien mukaan pitäisi kiikuttaa vankilaan ?
Tai tämä on tietysti turha kysymys koska sama koskisi ketä tahansa toisen valtion päämiestä.
Helsingistä voisi tulla uuden taidemaailman toinen napa hänen valinnallaan: Olisi vain New York ja Helsinki.
Pariisi, Lontoo ja Berliini jäisivät jälkijunaan.
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)