Mustan kissan tango, tango, tango.
Lapsuudenkotiini kuului kaksi isoa taloa, jotka olivat toinen mäenpäällä ja toinen
mäenrinteessä. Toinen talo oli punainen hirsitalo ja toinen rapattu valkoinen.
Punaisessa talossa asui kulloisenkin elämäntilanteen mukaan ensin kolme tätiä, sitten
kaksi, sitten vain yksi täti ja lopulta isovanhempani. Tädit olivat eläkkeellä
olevia opettajattaria, Sortavalan naisseminaarin käyneitä ja kovasti arvonsa tuntevia.
Viimeinen täti oli tyypillinen vanhapiika. Hänen heikkoutensa olivat kissat. Niitä oli
jossain vaiheessa ehkä kymmenen vilistelemässä ja lisääntymässä ympäriinsä. Kissat
söivät paistia ja täti halvinta makkaraa. Mikään keskustelu tädin kanssa aiheesta ei
auttanut. Kissat olivat rakkaita. Tilanne meni sen verran överiksi, että me kaikki
muut perheenjäsenet aloimme inhota kissoja. Siinä vaiheessa kun täti sitten poistui
autuaammille metsästysmaille hänellä kuitenkin oli jäljellä enää yksi kissa. Tädin
pitkähkö sairaalassaoloaika oli luonut tilaisuuden lahjoittaa kissat naapureille.
Jäjelläoleva kissa oli iso, iso musta ja Mooses nimeltään. Kun taloissa oli tilaa,
sai Mooses kuljeskella rauhassa ympäriinsä. Jossain vaiheessa kuitenkin päätettiin,
että Mooseksen päivät ovat luetut. Isä-parka sai hoitaa tapauksen.
Sitten kerran olimme koko perhe keittiössä päivällisellä. Keittiön ikkunna edessä
oli suuri katoksellinen lintulauta talimöykkyineen ja kaurakuppineen.
Yhtäkkiä lintulaudan sisälle oli kiivennyt ISO musta kissa.
-Mooses, sanoimme me lapset yhteen ääneen.
-Ei se ole mahdollista, sanoi isä.
Mutta sieltä se kissa vain katsoi sisälle meidän syömistämme ja vaikutti hyvin
synkältä. Tuijotti oikein meitä jokaista vuoronperään. Siinä sitten etsittiin
järkisyitä, että sen täytyi olla Mooseksen kumppani, joka tuli etsimään rakastettuaan.
Mutta kun kenelläkään naapurilla ei ollut sennäköistä kissaa.
Meillä kaikilla oli hieman huono omatunto, kun emme olleet osanneet rakastaa Moosesta.
Kissa ei ollut paljon saanut hellimistä tädin poistumisen jälkeen, tavallisen hoidon
ja ruoan toki.
Ja sitten kissa vain hävisi, yhtä yhtäkkiä kuin oli ilmestynytkin.
Äiti oli sitä mieltä, että kissa oli "niitä". Siis kummitus.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar