Britta on esitellyt itsensä. Hän on hurjan tyylikäs. Puku on valkoinen courreges design. Kengät kiiltonahkaa. Kampaus kuin Jaqueline Kennedyllä aikoinaan. Istun laptoppini edessä ja kirjoitan tätä. Britta tulee istumaan tuoliini välittämättä minusta lainkaan. Yhtäkkiä huomaan tapailevani pianonkoskettimia, muutan ryhtiäni paremmaksi ja jopa hyräilen. Olen loistavalla tuulella. Hei, en se ole minä, hätkähdän...Britta on loistava pianisti.
Minä en. Britta on tyylikäs. Minä en.
Britta on feministi. Hänen huoneentaulunsa on ensi näkemältä herttainen paratiisikuva,
jossa on Adam ja Eeva. Käärme ei vielä ole ilmestynyt Paratiisiin.
Kun taulua katsoo hiukan vinosti, näkyy kuinka omena
putoaa puusta Adamin päähän. Päähän kasvaa iso kuhmu. Sitä parantamaan Adam tarvitsee
Eevaa huomattavasti nuoremman naisen, koska Eevalla on niin paljon muita tehtäviä,
ettei hän ehdi sitä tehdä.
Kummitusten luonnekuvaukset saattavat olla yksinkertaisia, koska he välttämättä eivät puhu
paljon, he enimmäkseen ovat ja seurailevat tilannetta. Onko se energian säästämistä tai
säännöstelyä? Sama kummitus tai ehkä mieluummin sanoisin hahmo, saattaa ilmestyä eri-ikäisenä.
Ikäkausien ominaisuudet eivät sekoitu, mutta persoonallisuus säilyy. Siis kummitukset liikkuvat
myös omassa entisessä ajassaan.
Britta valittaa usein sitä kuinka nykyään pitää tehdä kaikki itse. Kun ei ole eikä saa
palvelijoita.
Britta rakastaa taidettani, hän pitää maalaamistani tauluista ja kirjoittamistani kirjoista.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar