Yhteensattumia on elämä täynnä, kenties.
Olen aikaisin aamulla liikkeellä Tukholman Centralin asemalla ja odottelen junaa.
Vastaani kävelee aivan junaradan vieressä pitkä kelmeänkalpea homssuisen oloinen
noin kolmikymppinen mies reppu selässä. Hän katsoo herkeämättä minua, kuin olisi
minusta kiinnostunut. Hänen kasvonsa muistuttavat selkeästi miniäni sisaren kasvoja.
Hän on niin valkoinen, että mietin onko hän sairas. Hän kuitenkin kävelee reippaasti.
Ehdin ajatella, pitäisikö minun naisena olla tyytyväinen siitä, että hän huomioi minua.
Olin sentään viisikymppinen.
Enkä ollut millään tavalla edustuskunnossa, jos ei ollut hänkään, muistutti maalaispoikaa,
joka vierailee kaupungissa ensimmäistä kertaa.
On maanantaiaamu. Keskiviikkona saan suureksi surukseni tietää, että miniäni sisar on
siirtynyt ajasta ikuisuuteen maanantaina.Vain vähän yli kolmikymppisenä.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar