Vanha Rouva kummittelee.
Olin Tukholman asuntoni pesulassa kellarissa myöhään illalla. Kun kävelin pitkää, kapeaa
käytävää hissille tunsin, että en ollutkaan yksin. Vilkaisin nopeasti taakseni, mutta
ketään ei näkynyt. Kuitenkin tunne seuralaisesta vain vahvistui. Käytävä oli valaistu,
mutta himmeähkösti.
Vaistomaisesti nopeutin askeliani ja lopulta juoksin hissille. Huoahdin helpotuksesta kun hissinovi
pamahti kiinni. Mutta, kappas vaan, hissi lähti liikkeelle, mutta pysähtyi kerrosten väliin.
Jaha, pitääkös tässä oikein hermostua, ajattelin. Painelin nappeja ylöspäin alaspäin, mutta
en sentään vielä hälytysnappia. Oli vielä perjantai-ilta. Kenties saisin olla hississä
koko viikonlopun.
Sieluni silmin näin selvästi harmaan hahmon, noin 60-vuotiaan hyvin pukeutuneen vanhan naisen hahmon, joka oli
jäänyt hissikäytävään oven eteen vain metrin päähän minusta. Voin antaa hänestä hyvin yksityiskohtaisen
kuvauksen kampausta ja vaatetusta myöten.
Sitten ikuisuudelta tuntuvan viisiminuuttisen jälkeen hissi lähtikin yllättäen nykäisten liikkeelle
- ilman että olin edes painanut nappia.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar