Kaunis vanhempi nainen istuu kirjastoni Savina - Chesterfield nahkasohvalla. Hänellä on tummat hiukset ja hän on varmasti nuorena ollut häikäisevä kaunotar. Hänellä on kauniit helmet ja yksinkertainen, hienosti leikattu kotelopuku, joka on kuin suoraan muotilehdestä. Hän on kovasti huolissaan jostain, vääntelee käsiään. Kun kysyn, hän kertoo: Hän on huolissaan koska vesi nousee Venetsiassa ja hänen palazzonsa lattiat ovat vaarassa.
Enimmäkseen hän istuu puhumatta mitään.
Välillä hän suuttuu minulle ja vääntää vettä käsissään olevasta huivista ja sanoo: Näin minä teen kohta sinulle. Ne miehet, minä todistan kaikille, että olet rakastellut heidän kaikkien kanssa.
Sitten hän on taas huolissaan veden noususta Venetsiassa.
Joskus hän sanoo minulle jotain. Mutta enimmäkseen hän vain istuu hiljaa. Jos kysyn häneltä, hän saattaa vain viitata johonkin esineeseeni ja sillä tavoin vastata.
Sitten hän oivaltaa: Mitä ihmettä minä täällä teen, onhan minulla omiakin lapsia kotona.
Mutta ei hän poistu. Hän on kuin kotonaan.
Paljon myöhemmin saan kuulla, että hänellä oli tapana vierailla Prinssi Charlesin omistamassa palazzossa Venetsiassa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar