Pom Pom: Äiti.

Olisiko niin, että huumorin taju on synnynnäistä? Vai voiko sitä oppia?
Kun aikoinaan en ymmärtänyt äitini huumoria, hänellä oli tapana sanoa, että huumorin taju on
henkevyyden puntari. Tiesin siitä, että henkevyydessänikään ei ollut kehumista.
Huumorilla kilpailtiin.
Äitimyytti on ihanin kaikista myyteistä, vai mitä ? Sitä tekisi mieli raapaista aika usein, joko
omien kokemusten perusteella tai sitten kuultujen juttujen perusteella.
Äitini oli fanaattinen kukkien hoitaja ja rakastaja. Meillä oli kaikki huoneet täpötäynnä kukkia,
 aina. Ja minun tehtäväni oli niiden kastelu sun muu hoito. Siitä oli seurauksena se, että omassa
 taloudessani silloin kun sain itse päättää ei ollut kukan kukkaa 30 vuoteen.
Kuusivuotiaana poksauttelin verenpisaroitten sydämenmuotoiset kukat auki kun se tuntui mukavalta
 peukalon ja etusormen välissä. Siitä äiti sai aiheen kutsua minua sydäntensärkijäksi. Siitä nimestä
 hän ei luopunut edes liki 80:senä. Se oli hänen huumoriaan ja siitä aiheutui erinäistä haittaa ja
väärinkäsityksiä monessa tilanteessa.