Obama vai Mac, kumpi köyhdyttää ?
Kumpi köyhdyttää Obama vai Mac ? Rikastuttamista tavallinen tallustaja kun ei uskalla edes pohtia.
Kun Mac häviää, alkaa hänen jenginsä tehdä vain rahoja. Ja näin pörssi plus muu talouselämä vilkastuu.
Jos Mac olisi voittanut, olisivat talousmiehet alkaneet miettiä politiikan tekoa. Ja talouselämä olisi muuttunut sivubisnekseksi ja laantunut.
Näin yksinkertaista se on - teoriassa. Vai mitä ?
måndag 13 augusti 2012
Pom Pom: Puutullit.
Puutullit alas !
Me suomalaiset olemme tunnetusti
tolvanoita, tärähtäneitä,kaksisia,torvia,ilmainentolkuttomia,tyhjäpäitä,pässejä, törppöjä,tolloja, haukuttavia,
idiootteja, aivottomia,hulluja, ääliöitä,vahingossanaivia,kusipäitä,töllöjä,kakkapäätöllöttäjiä, dorkia,
töhertäjiä, pällejä,kaakkeja, urpoja,aivopestyjä,lusmuja,yksinkertaisia,pälliäisiä, keiloja,
mulkkuja,hölmöjä,aivokääpiötä,imbesillejä,aivoimbesillejä,pissoja,kakkoja,pissa-kakkoja,palikkoja,pälärejä,pösilöitä,
emuja, apareja, pahveja, maunoja, kuspoja, separeita, mutaria, apinoita, runkkuja, pässejä, aasia, lehmiä, juntteja, pönöjä, paskapäitä, paskakasoja, pottanaamojaerkkejä, vitsin pellejä, idareita
päläreitä,runkkuja, horoja, homoja, juntteja, tampioita, kuspoja, kusipäitä, hönöja, dorkia, mänttejä, pällejä, retardeja, sukkaajia, separeita, palikkoja, keiloja, ääliöitä, lehmiä, aaseja, pellejä,
paavoja,sekoja,paskiaisia, kusipäitä,runkkuja,ääliöitä,peeloja,spedejä,dillejä,
päläreitä,landeja, illejä, vökrejä, reijoja, hanseja, ekejä, penoja, juntteja, hiton mummjo,pällejä, hölömöjä,
dillejä,mällejä,tolloja,tampioita,urpoja,dorkia,tyhmiä,pulluja,pöllöjä,paavoja,ernoja,paviansseja,sekoja,sairaita,voihuja,janeja,höpöjä,
tampioita, pössejä, lätärejä, houkkia, pässi, tumpeloita, tahvoja, eteviä, ryhmynpenikoita, pösilöitä, pissiksiä,mulkuttomia,palikoita,sämpylöitä, nalleja,mällejä,palleja,dorkia,järjen pikku jätteläisiä,plösöjä,torsoja, höyniä, pöljiä, tyhmiä, pahoja, apareita, separeita, latva-b:tä, ja pelti-c:tä, rupusakkia,läskejä,vammaisia !
Joo, mutta
kukaan ei tosissaan voi tänä päivänä uskoa vaikka olemme olleet uskovinamme niin, sitä että me olisimme hyökänneet suuren naapurimme kimppuun, sitä jos mitä voisi kutsua suicidiksi teoksi.
Kun nyt kaikkia muitakin II-maailmansodan aiheuttamia vahinkoja korjataan KAIKKIEN osapuolten suostumuksella, eikö olisi myös aika puolittaa suomalaisten maksamat sotakorvaukset. 50/50 - se olisi kohtuullista.
Tämän voisi kätevästi hoitaa esimerkiksi puutulleilla, PUUTULLIT ALAS !
Me suomalaiset olemme tunnetusti
tolvanoita, tärähtäneitä,kaksisia,torvia,ilmainentolkuttomia,tyhjäpäitä,pässejä, törppöjä,tolloja, haukuttavia,
idiootteja, aivottomia,hulluja, ääliöitä,vahingossanaivia,kusipäitä,töllöjä,kakkapäätöllöttäjiä, dorkia,
töhertäjiä, pällejä,kaakkeja, urpoja,aivopestyjä,lusmuja,yksinkertaisia,pälliäisiä, keiloja,
mulkkuja,hölmöjä,aivokääpiötä,imbesillejä,aivoimbesillejä,pissoja,kakkoja,pissa-kakkoja,palikkoja,pälärejä,pösilöitä,
emuja, apareja, pahveja, maunoja, kuspoja, separeita, mutaria, apinoita, runkkuja, pässejä, aasia, lehmiä, juntteja, pönöjä, paskapäitä, paskakasoja, pottanaamojaerkkejä, vitsin pellejä, idareita
päläreitä,runkkuja, horoja, homoja, juntteja, tampioita, kuspoja, kusipäitä, hönöja, dorkia, mänttejä, pällejä, retardeja, sukkaajia, separeita, palikkoja, keiloja, ääliöitä, lehmiä, aaseja, pellejä,
paavoja,sekoja,paskiaisia, kusipäitä,runkkuja,ääliöitä,peeloja,spedejä,dillejä,
päläreitä,landeja, illejä, vökrejä, reijoja, hanseja, ekejä, penoja, juntteja, hiton mummjo,pällejä, hölömöjä,
dillejä,mällejä,tolloja,tampioita,urpoja,dorkia,tyhmiä,pulluja,pöllöjä,paavoja,ernoja,paviansseja,sekoja,sairaita,voihuja,janeja,höpöjä,
tampioita, pössejä, lätärejä, houkkia, pässi, tumpeloita, tahvoja, eteviä, ryhmynpenikoita, pösilöitä, pissiksiä,mulkuttomia,palikoita,sämpylöitä, nalleja,mällejä,palleja,dorkia,järjen pikku jätteläisiä,plösöjä,torsoja, höyniä, pöljiä, tyhmiä, pahoja, apareita, separeita, latva-b:tä, ja pelti-c:tä, rupusakkia,läskejä,vammaisia !
Joo, mutta
kukaan ei tosissaan voi tänä päivänä uskoa vaikka olemme olleet uskovinamme niin, sitä että me olisimme hyökänneet suuren naapurimme kimppuun, sitä jos mitä voisi kutsua suicidiksi teoksi.
Kun nyt kaikkia muitakin II-maailmansodan aiheuttamia vahinkoja korjataan KAIKKIEN osapuolten suostumuksella, eikö olisi myös aika puolittaa suomalaisten maksamat sotakorvaukset. 50/50 - se olisi kohtuullista.
Tämän voisi kätevästi hoitaa esimerkiksi puutulleilla, PUUTULLIT ALAS !
Pom Pom: Intonaatio.
Älä puhu pehmeitä, mutta...
PomPomilla on isoja projekteja, yksi niistä on Suomen kielen intonaation pehmentäminen.
Siis miltä kieli kuulostaa. Ei tarvitse kun soittaa jollekulle, josta automaatti vastaa:
Numeroon ei nyt saada yhteyttä tai muuta vastaavaa.
Niin KOVALLA kylmällä äänellä, että sitä pakosti oikaisee oikein selkänsä ja ottaa asennon.
Kuin konekiväärin tykkitulta. Kuin japania tai saksaa kiukkuiselta ihmiseltä.
Naiset sitäpaitsi helposti KUULOSTAVAT kuin kolmannen luokan...enpäs viitsi sanoa.
Ja vain siksi että intonaatio on liian kova. Eikä sanoilla ole juuri mitään vaikutusta siihen.
Siksi ranska, venäjä ja jopa ruotsi kuulostavat niin viehättäviltä kieliltä. Vain intonaation
vuoksi.
PomPomilla on isoja projekteja, yksi niistä on Suomen kielen intonaation pehmentäminen.
Siis miltä kieli kuulostaa. Ei tarvitse kun soittaa jollekulle, josta automaatti vastaa:
Numeroon ei nyt saada yhteyttä tai muuta vastaavaa.
Niin KOVALLA kylmällä äänellä, että sitä pakosti oikaisee oikein selkänsä ja ottaa asennon.
Kuin konekiväärin tykkitulta. Kuin japania tai saksaa kiukkuiselta ihmiseltä.
Naiset sitäpaitsi helposti KUULOSTAVAT kuin kolmannen luokan...enpäs viitsi sanoa.
Ja vain siksi että intonaatio on liian kova. Eikä sanoilla ole juuri mitään vaikutusta siihen.
Siksi ranska, venäjä ja jopa ruotsi kuulostavat niin viehättäviltä kieliltä. Vain intonaation
vuoksi.
Pom Pom: Tsunami.
Kummitusten sukuisiin asioihin laskisin myös telepatian. Tsunamivuonna 26.12. sain yhtäkkiä seuraavanlaisen ajatuksen,
"viestin":
"Ei ainakaan hyvin alkanut tämä loma, hei, tämähän on aivan kauheaa..." Ja sitten ei mitään. Vain hiljaisuutta. "Tiesin",
että sanoja oli joku kunnollinen suomalainen mies, tyyppiä perheenisä.
Ihmettelin hieman, mutta en enempi ajatellut sitä, koska tiedotusvälineet eivät olleet ehtineet kertoa mitään.
Parin päivän kuluttua kun katastroofi alkoi selvitä, järkytyin. Luin sittemmin onnettomuuslistat, mutta ketään läheisemmin
tuttua ei ollut mukana.
"viestin":
"Ei ainakaan hyvin alkanut tämä loma, hei, tämähän on aivan kauheaa..." Ja sitten ei mitään. Vain hiljaisuutta. "Tiesin",
että sanoja oli joku kunnollinen suomalainen mies, tyyppiä perheenisä.
Ihmettelin hieman, mutta en enempi ajatellut sitä, koska tiedotusvälineet eivät olleet ehtineet kertoa mitään.
Parin päivän kuluttua kun katastroofi alkoi selvitä, järkytyin. Luin sittemmin onnettomuuslistat, mutta ketään läheisemmin
tuttua ei ollut mukana.
Pom Pom: Kummitus rakastaa minua ?
Sydän.
Muutin ja pakkasin öljymaalattuja tauluja niin, että paperi oli välissä. Kun avasin pakkauksen, oli valkoinen paperipala
tarttunut kohtaan, jossa oli paksummin väriä. Aivan kauniin sydänkuvion muodostaen !
Tulkitsin tämän tervehdykseksi joltain kotikummitukseltani, mutta sattumaa se tietenkin vain oli. En ole hennonnut poistaa
exstrakoristetta taulustani. Se sopii siihen niin hyvin, että kukaan ei arvaa, ettei se ollut alunperin tekijän tarkoitus.
Muutin ja pakkasin öljymaalattuja tauluja niin, että paperi oli välissä. Kun avasin pakkauksen, oli valkoinen paperipala
tarttunut kohtaan, jossa oli paksummin väriä. Aivan kauniin sydänkuvion muodostaen !
Tulkitsin tämän tervehdykseksi joltain kotikummitukseltani, mutta sattumaa se tietenkin vain oli. En ole hennonnut poistaa
exstrakoristetta taulustani. Se sopii siihen niin hyvin, että kukaan ei arvaa, ettei se ollut alunperin tekijän tarkoitus.
Pom Pom: Kummitus esittää kutsun.
Kutsu.
On myöhäinen iltapäivä. Olen vieraana hoitokodissa, ehdottomasti eräässä Tukholman ykköspaikassa, joka on kuuluisa
kuninkaallisista vieraistaan. Olen huoneessa, jonka korkeus on paljolti yli 10 metriä. Huonekalut ovat mahtavia kolosseja,
yksi kaappikin on suuri kuin kolmasosa nykyajan pienestä yksiöstä. Taulut ovat suuria, yksi esittää Ruotsin kuningas Oscar II,
toinen on seinänlevyinen maisema. Lamppuja on monelta ajalta ja monessa kerroksessa, ainoa ruma yksityiskohta kalustuksessa.
Se on seikka jota olen ihmetellyt monesti, miksi nykyajan arkkitehdit eivät kiinnitä huomiota kattojen kauneuteen, vaan lamput
sojottavat aivan ihmeellisesti ja ehdottoman törkeästi uudenuutukaisine valopisteineen.
Olen yksin huoneessa. Yhtäkkiä ovi viereiseen ruokailuhuoneeseen avautuu itsestään. Iloinen vanha harmaanutuinen herrasmies
sanoo oikein ystävällisesti: Tule tänne meidän joukkoomme päivälliselle. Syömään. Tänne sinä sovit. Huone on aivan täynnä
samantyyppisiä vanhoja, jotka ovat pää kumartuneina lautasiin päin. Etualalla on miehiä. Heillä on mustat puvut ja valkoiset
korkeakauluksiset paidat ja huoneen täyttää puheensorina.
Kun hätkähdän ja katson uudestaan, ei siellä ole ketään. Tietenkään. Mutta ovi on auki. Ovi pitää normaalisti oikein aukaista,
ei sitä tuulenvire työnnä auki.
Kokemus on hämmentävä ja sulattelen sitä kauan enkä arvaa kertoa kenellekään. Luulisivat minun kenties leuhkivan ?
On myöhäinen iltapäivä. Olen vieraana hoitokodissa, ehdottomasti eräässä Tukholman ykköspaikassa, joka on kuuluisa
kuninkaallisista vieraistaan. Olen huoneessa, jonka korkeus on paljolti yli 10 metriä. Huonekalut ovat mahtavia kolosseja,
yksi kaappikin on suuri kuin kolmasosa nykyajan pienestä yksiöstä. Taulut ovat suuria, yksi esittää Ruotsin kuningas Oscar II,
toinen on seinänlevyinen maisema. Lamppuja on monelta ajalta ja monessa kerroksessa, ainoa ruma yksityiskohta kalustuksessa.
Se on seikka jota olen ihmetellyt monesti, miksi nykyajan arkkitehdit eivät kiinnitä huomiota kattojen kauneuteen, vaan lamput
sojottavat aivan ihmeellisesti ja ehdottoman törkeästi uudenuutukaisine valopisteineen.
Olen yksin huoneessa. Yhtäkkiä ovi viereiseen ruokailuhuoneeseen avautuu itsestään. Iloinen vanha harmaanutuinen herrasmies
sanoo oikein ystävällisesti: Tule tänne meidän joukkoomme päivälliselle. Syömään. Tänne sinä sovit. Huone on aivan täynnä
samantyyppisiä vanhoja, jotka ovat pää kumartuneina lautasiin päin. Etualalla on miehiä. Heillä on mustat puvut ja valkoiset
korkeakauluksiset paidat ja huoneen täyttää puheensorina.
Kun hätkähdän ja katson uudestaan, ei siellä ole ketään. Tietenkään. Mutta ovi on auki. Ovi pitää normaalisti oikein aukaista,
ei sitä tuulenvire työnnä auki.
Kokemus on hämmentävä ja sulattelen sitä kauan enkä arvaa kertoa kenellekään. Luulisivat minun kenties leuhkivan ?
Pom Pom. Hankala sukulainen.
Hankala sukulainen.
Minulla on oma mobiili töissä käsilaukussa niin, etten suinkaan aina kuule jos siihen soitetaan. Työpaikalla on eri mobiilit,
joilla soitetaan työasiat. Kun illalla katson omaani ja tarkistan onko joku soittanut, näyttää puhelimeni, että se on soittanut
66 kertaa viiden tunnin aikana tälle hankalalle sukulaiselle. Siis minä olen soittanut. Soittaminen jatkuu joka päivä niin
kauan kun minulla on numero muistiossani. Se lakkaa vasta kun poistan numeron puhelimen muistista.
Järkiminä yrittää keksiä sitä virheeksi puhelinverkostossa.
Minulla on oma mobiili töissä käsilaukussa niin, etten suinkaan aina kuule jos siihen soitetaan. Työpaikalla on eri mobiilit,
joilla soitetaan työasiat. Kun illalla katson omaani ja tarkistan onko joku soittanut, näyttää puhelimeni, että se on soittanut
66 kertaa viiden tunnin aikana tälle hankalalle sukulaiselle. Siis minä olen soittanut. Soittaminen jatkuu joka päivä niin
kauan kun minulla on numero muistiossani. Se lakkaa vasta kun poistan numeron puhelimen muistista.
Järkiminä yrittää keksiä sitä virheeksi puhelinverkostossa.
Pom Pom: Kummitteleva kuningas.
Keskiaikainen kuningas kerää ratsumiehiä Birkassa. Hänellä on koossa jo liki sata miestä. Paikka on tiheää koivumetsää.
Isot, harmaat kivet koristavat vehreyttä ja vihreää. Hänen kutsumanimensä on Fjodor Kultatukka ja hän on oikea kuningas.
Hän on matkalla Suomeen pelastamaan Neitsyttä, jota uhkaa rosvoruhtinas. Hän näyttää minulle paikan keskiaikaiselta kartalta.
Arvelen sen olevan lähellä Hämeenlinnaa.
Uni toistuu ja toistuu, mutta mitään muuta ei tapahdu.
Isot, harmaat kivet koristavat vehreyttä ja vihreää. Hänen kutsumanimensä on Fjodor Kultatukka ja hän on oikea kuningas.
Hän on matkalla Suomeen pelastamaan Neitsyttä, jota uhkaa rosvoruhtinas. Hän näyttää minulle paikan keskiaikaiselta kartalta.
Arvelen sen olevan lähellä Hämeenlinnaa.
Uni toistuu ja toistuu, mutta mitään muuta ei tapahdu.
Pom Pom: Kartanonherrakin kummittelee.
Kartanonherra on jo vanha herrasmies. Hän on pitkä, harteikas, mutta hoikka ja hyvin suoraryhtinen. Hän on hieman allapäin,
oikeastaan masentunut. Hän kävelee rauhattomasti koko ajan edes ja takaisin. Hänen vaimonsa on jättänyt hänet parinkymmenen
vuoden avioliiton jälkeen. Kartanonherra ei ole erityisemmin puhelias, hän tuhahtaa vain: ...niin, siellä Skånessahan niitä
hanhia riittää.
Vaimo on syntyisin Skånesta ja on muuttanut sinne takaisin.
oikeastaan masentunut. Hän kävelee rauhattomasti koko ajan edes ja takaisin. Hänen vaimonsa on jättänyt hänet parinkymmenen
vuoden avioliiton jälkeen. Kartanonherra ei ole erityisemmin puhelias, hän tuhahtaa vain: ...niin, siellä Skånessahan niitä
hanhia riittää.
Vaimo on syntyisin Skånesta ja on muuttanut sinne takaisin.
Pom Pom: Kop - kop - kop.
Kop - kop - kop säännöllisesti toistuvana ilmiönä. Ihmettelen ensin mistä se kuuluu,
savupiipusta, yläkerrasta. Mitä se on, asun yksin.
Onko kotikummitukseni August tullut takaisin ? Hän on rauhoittunut ja jättänyt minut jo kauan sitten.
Mutta nyt hän on siis palannut. Mietin mitä hän mahtaa temppuilla tällä kertaa. Hän on aina
yllätyksellinen, vahva ja niin energinen, että on oikein peloittava.
Mietin morsetuksen rytmiä -
kop - kop - kop toistuu. Viesti ei selviä.
En uskalla mennä yläkertaan. Mitähän siellä näkisin ?
Puuhastelen tavallisiani, luen, vastaan mailiin ja totun koputuksiin.
Mitään muuta ei tapahdu.
Sitten illalla vilkaisen ulos ikkunasta.
Kas, naapuri on aloittanut katonuusimisen ja uusi katto on jo puoliksi valmis.
savupiipusta, yläkerrasta. Mitä se on, asun yksin.
Onko kotikummitukseni August tullut takaisin ? Hän on rauhoittunut ja jättänyt minut jo kauan sitten.
Mutta nyt hän on siis palannut. Mietin mitä hän mahtaa temppuilla tällä kertaa. Hän on aina
yllätyksellinen, vahva ja niin energinen, että on oikein peloittava.
Mietin morsetuksen rytmiä -
kop - kop - kop toistuu. Viesti ei selviä.
En uskalla mennä yläkertaan. Mitähän siellä näkisin ?
Puuhastelen tavallisiani, luen, vastaan mailiin ja totun koputuksiin.
Mitään muuta ei tapahdu.
Sitten illalla vilkaisen ulos ikkunasta.
Kas, naapuri on aloittanut katonuusimisen ja uusi katto on jo puoliksi valmis.
Pom Pom: Kotikummitus August.
Kotikummitus August on hieno mies. Aina kun olin WC:ssä sulki hän oven hitaasti ja varmasti, ulkopuolelta.
Järkiminäni koittaa keksiä syytä, että askelten paino vaikuttaa jotenkin. Mutta lattia on tasainen, kova ja klinkkeriä.
Ja nyt kun August on rauhoittunut, ei ovi sulkeudukaan.
Järkiminäni koittaa keksiä syytä, että askelten paino vaikuttaa jotenkin. Mutta lattia on tasainen, kova ja klinkkeriä.
Ja nyt kun August on rauhoittunut, ei ovi sulkeudukaan.
Pom Pom: Albert Einstein.
Albert Einstein
Kymmenen vuoden ajan sain koko ajan ostaa uusia kelloja. Oli minkälainen hyvänsä,
halpa, kallis, vanha, uusi, aina ne hajosivat.
Nyt minulle on selvinnyt syy: Albert leikkii niillä. Albert on vasta nyt alkanut
näyttäytymään minulle. Hän on hyvin iloinen ja optimistinen ja osoittaa minulle
kirjahyllyäni. Hän ei sano mitään. Sen sijaan hän liikkuu nopeasti ja reippaasti
melkein koko ajan. Hänellä on viikset ja hiukan hapsottavat harmaat hiukset.
Hänen silmänsä vilkkuvat ilkikurisesti, mutta hän ei näytä kieltään.
Albert viihtyy oikein erinomaisesti luonani, mutta hän on vain kirja-
hyllyn edessä. Keittiöön tai makuuhuoneeseen hän ei tule muuten kun ehkä noutamaan
kelloja. Kellot eivät enää hajoa.En oikein käsitä onko hän löytänyt muuta puuhaa kuin
niiden raplaamisen. Se varmaan selviää joskus.
Sen Albert sanoo, että hän ei jätä minua koskaan.
Kymmenen vuoden ajan sain koko ajan ostaa uusia kelloja. Oli minkälainen hyvänsä,
halpa, kallis, vanha, uusi, aina ne hajosivat.
Nyt minulle on selvinnyt syy: Albert leikkii niillä. Albert on vasta nyt alkanut
näyttäytymään minulle. Hän on hyvin iloinen ja optimistinen ja osoittaa minulle
kirjahyllyäni. Hän ei sano mitään. Sen sijaan hän liikkuu nopeasti ja reippaasti
melkein koko ajan. Hänellä on viikset ja hiukan hapsottavat harmaat hiukset.
Hänen silmänsä vilkkuvat ilkikurisesti, mutta hän ei näytä kieltään.
Albert viihtyy oikein erinomaisesti luonani, mutta hän on vain kirja-
hyllyn edessä. Keittiöön tai makuuhuoneeseen hän ei tule muuten kun ehkä noutamaan
kelloja. Kellot eivät enää hajoa.En oikein käsitä onko hän löytänyt muuta puuhaa kuin
niiden raplaamisen. Se varmaan selviää joskus.
Sen Albert sanoo, että hän ei jätä minua koskaan.
Pom Pom: Britta.
Britta on esitellyt itsensä. Hän on hurjan tyylikäs. Puku on valkoinen courreges design. Kengät kiiltonahkaa. Kampaus kuin Jaqueline Kennedyllä aikoinaan. Istun laptoppini edessä ja kirjoitan tätä. Britta tulee istumaan tuoliini välittämättä minusta lainkaan. Yhtäkkiä huomaan tapailevani pianonkoskettimia, muutan ryhtiäni paremmaksi ja jopa hyräilen. Olen loistavalla tuulella. Hei, en se ole minä, hätkähdän...Britta on loistava pianisti.
Minä en. Britta on tyylikäs. Minä en.
Britta on feministi. Hänen huoneentaulunsa on ensi näkemältä herttainen paratiisikuva,
jossa on Adam ja Eeva. Käärme ei vielä ole ilmestynyt Paratiisiin.
Kun taulua katsoo hiukan vinosti, näkyy kuinka omena
putoaa puusta Adamin päähän. Päähän kasvaa iso kuhmu. Sitä parantamaan Adam tarvitsee
Eevaa huomattavasti nuoremman naisen, koska Eevalla on niin paljon muita tehtäviä,
ettei hän ehdi sitä tehdä.
Kummitusten luonnekuvaukset saattavat olla yksinkertaisia, koska he välttämättä eivät puhu
paljon, he enimmäkseen ovat ja seurailevat tilannetta. Onko se energian säästämistä tai
säännöstelyä? Sama kummitus tai ehkä mieluummin sanoisin hahmo, saattaa ilmestyä eri-ikäisenä.
Ikäkausien ominaisuudet eivät sekoitu, mutta persoonallisuus säilyy. Siis kummitukset liikkuvat
myös omassa entisessä ajassaan.
Britta valittaa usein sitä kuinka nykyään pitää tehdä kaikki itse. Kun ei ole eikä saa
palvelijoita.
Britta rakastaa taidettani, hän pitää maalaamistani tauluista ja kirjoittamistani kirjoista.
Minä en. Britta on tyylikäs. Minä en.
Britta on feministi. Hänen huoneentaulunsa on ensi näkemältä herttainen paratiisikuva,
jossa on Adam ja Eeva. Käärme ei vielä ole ilmestynyt Paratiisiin.
Kun taulua katsoo hiukan vinosti, näkyy kuinka omena
putoaa puusta Adamin päähän. Päähän kasvaa iso kuhmu. Sitä parantamaan Adam tarvitsee
Eevaa huomattavasti nuoremman naisen, koska Eevalla on niin paljon muita tehtäviä,
ettei hän ehdi sitä tehdä.
Kummitusten luonnekuvaukset saattavat olla yksinkertaisia, koska he välttämättä eivät puhu
paljon, he enimmäkseen ovat ja seurailevat tilannetta. Onko se energian säästämistä tai
säännöstelyä? Sama kummitus tai ehkä mieluummin sanoisin hahmo, saattaa ilmestyä eri-ikäisenä.
Ikäkausien ominaisuudet eivät sekoitu, mutta persoonallisuus säilyy. Siis kummitukset liikkuvat
myös omassa entisessä ajassaan.
Britta valittaa usein sitä kuinka nykyään pitää tehdä kaikki itse. Kun ei ole eikä saa
palvelijoita.
Britta rakastaa taidettani, hän pitää maalaamistani tauluista ja kirjoittamistani kirjoista.
Pom Pom: Yhteensattumista.
Yhteensattumia on elämä täynnä, kenties.
Olen aikaisin aamulla liikkeellä Tukholman Centralin asemalla ja odottelen junaa.
Vastaani kävelee aivan junaradan vieressä pitkä kelmeänkalpea homssuisen oloinen
noin kolmikymppinen mies reppu selässä. Hän katsoo herkeämättä minua, kuin olisi
minusta kiinnostunut. Hänen kasvonsa muistuttavat selkeästi miniäni sisaren kasvoja.
Hän on niin valkoinen, että mietin onko hän sairas. Hän kuitenkin kävelee reippaasti.
Ehdin ajatella, pitäisikö minun naisena olla tyytyväinen siitä, että hän huomioi minua.
Olin sentään viisikymppinen.
Enkä ollut millään tavalla edustuskunnossa, jos ei ollut hänkään, muistutti maalaispoikaa,
joka vierailee kaupungissa ensimmäistä kertaa.
On maanantaiaamu. Keskiviikkona saan suureksi surukseni tietää, että miniäni sisar on
siirtynyt ajasta ikuisuuteen maanantaina.Vain vähän yli kolmikymppisenä.
Olen aikaisin aamulla liikkeellä Tukholman Centralin asemalla ja odottelen junaa.
Vastaani kävelee aivan junaradan vieressä pitkä kelmeänkalpea homssuisen oloinen
noin kolmikymppinen mies reppu selässä. Hän katsoo herkeämättä minua, kuin olisi
minusta kiinnostunut. Hänen kasvonsa muistuttavat selkeästi miniäni sisaren kasvoja.
Hän on niin valkoinen, että mietin onko hän sairas. Hän kuitenkin kävelee reippaasti.
Ehdin ajatella, pitäisikö minun naisena olla tyytyväinen siitä, että hän huomioi minua.
Olin sentään viisikymppinen.
Enkä ollut millään tavalla edustuskunnossa, jos ei ollut hänkään, muistutti maalaispoikaa,
joka vierailee kaupungissa ensimmäistä kertaa.
On maanantaiaamu. Keskiviikkona saan suureksi surukseni tietää, että miniäni sisar on
siirtynyt ajasta ikuisuuteen maanantaina.Vain vähän yli kolmikymppisenä.
Pom Pom: Ensimmäinen kummitukseni.
Olin nuori ja kesätöissä sairaalassa. En missään tapauksessa uskonut kummituksiin tai
henkiin ylipäänsä ja nauroin avoimesti heti jos joku kertoi jotain sellaista ja tulkitsin
kertomisen pelotteluksi tai viihteeksi.
Vanha viehättävä nainen oli nukkunut pois yöllä. Tapauksessa oli jotain epäselvää eikä paikalla
ollut sairaanhoitaja pystynyt varmentamaan tapausta. Sairaalan työt oli jaettu siten, että
hänellä oli kaksi osastoa eli hän oli yksin osastolla meidän muiden ei-sairaanhoitajien kanssa.
Hän kutsui naapuriosastolla työskentelevän sairaanhoitajan avukseen. Myöskään hän ei pystynyt
sanomaan mitään varmaa.
Meitä oli neljä henkilöä vuoteen ympärillä. Potilashuone oli pitkän käytävän päässä viimeisenä.
Kello oli noin kolme yöllä ja osasto oli aivan hiljainen kaikkien muiden nukkuessa.
Yhtäkkiä alkoi kuulua laahaavia tohvelin ääniä, jotka lähestyivät. Äänet ikäänkuin täyttivät
koko huoneen. Sairaanhoitaja sanoi: Mene äkkiä sanomaan, ettei tänne saa tulla, täällä on
potilas huonona. Työtoverini käveli kolme metriä käytävään. Se oli tyhjä. Ei siellä ketään ollut.
Ja hän oli niin nopea,ettei kukaan olisi siinä ajassa ehtinyt poistumaan johonkin huoneeseen.
Sairaanhoitaja vain kohautti olkapäitään. Me muut vaikenimme ällistyneinä.
Potilasta pidettiin tavallista kauemmin osastolla odottamassa, mutta ei hän palannut elävien
puolelle. Siinä systeemissä ei edes kutsuttu lääkäriä paikalle.
Ja minun oli pakko muuttaa käsityksiäni kummituksista.
henkiin ylipäänsä ja nauroin avoimesti heti jos joku kertoi jotain sellaista ja tulkitsin
kertomisen pelotteluksi tai viihteeksi.
Vanha viehättävä nainen oli nukkunut pois yöllä. Tapauksessa oli jotain epäselvää eikä paikalla
ollut sairaanhoitaja pystynyt varmentamaan tapausta. Sairaalan työt oli jaettu siten, että
hänellä oli kaksi osastoa eli hän oli yksin osastolla meidän muiden ei-sairaanhoitajien kanssa.
Hän kutsui naapuriosastolla työskentelevän sairaanhoitajan avukseen. Myöskään hän ei pystynyt
sanomaan mitään varmaa.
Meitä oli neljä henkilöä vuoteen ympärillä. Potilashuone oli pitkän käytävän päässä viimeisenä.
Kello oli noin kolme yöllä ja osasto oli aivan hiljainen kaikkien muiden nukkuessa.
Yhtäkkiä alkoi kuulua laahaavia tohvelin ääniä, jotka lähestyivät. Äänet ikäänkuin täyttivät
koko huoneen. Sairaanhoitaja sanoi: Mene äkkiä sanomaan, ettei tänne saa tulla, täällä on
potilas huonona. Työtoverini käveli kolme metriä käytävään. Se oli tyhjä. Ei siellä ketään ollut.
Ja hän oli niin nopea,ettei kukaan olisi siinä ajassa ehtinyt poistumaan johonkin huoneeseen.
Sairaanhoitaja vain kohautti olkapäitään. Me muut vaikenimme ällistyneinä.
Potilasta pidettiin tavallista kauemmin osastolla odottamassa, mutta ei hän palannut elävien
puolelle. Siinä systeemissä ei edes kutsuttu lääkäriä paikalle.
Ja minun oli pakko muuttaa käsityksiäni kummituksista.
Pom Pom: Kartanon Rouva.
Kaunis vanhempi nainen istuu kirjastoni Savina - Chesterfield nahkasohvalla. Hänellä on tummat hiukset ja hän on varmasti nuorena ollut häikäisevä kaunotar. Hänellä on kauniit helmet ja yksinkertainen, hienosti leikattu kotelopuku, joka on kuin suoraan muotilehdestä. Hän on kovasti huolissaan jostain, vääntelee käsiään. Kun kysyn, hän kertoo: Hän on huolissaan koska vesi nousee Venetsiassa ja hänen palazzonsa lattiat ovat vaarassa.
Enimmäkseen hän istuu puhumatta mitään.
Välillä hän suuttuu minulle ja vääntää vettä käsissään olevasta huivista ja sanoo: Näin minä teen kohta sinulle. Ne miehet, minä todistan kaikille, että olet rakastellut heidän kaikkien kanssa.
Sitten hän on taas huolissaan veden noususta Venetsiassa.
Joskus hän sanoo minulle jotain. Mutta enimmäkseen hän vain istuu hiljaa. Jos kysyn häneltä, hän saattaa vain viitata johonkin esineeseeni ja sillä tavoin vastata.
Sitten hän oivaltaa: Mitä ihmettä minä täällä teen, onhan minulla omiakin lapsia kotona.
Mutta ei hän poistu. Hän on kuin kotonaan.
Paljon myöhemmin saan kuulla, että hänellä oli tapana vierailla Prinssi Charlesin omistamassa palazzossa Venetsiassa.
Enimmäkseen hän istuu puhumatta mitään.
Välillä hän suuttuu minulle ja vääntää vettä käsissään olevasta huivista ja sanoo: Näin minä teen kohta sinulle. Ne miehet, minä todistan kaikille, että olet rakastellut heidän kaikkien kanssa.
Sitten hän on taas huolissaan veden noususta Venetsiassa.
Joskus hän sanoo minulle jotain. Mutta enimmäkseen hän vain istuu hiljaa. Jos kysyn häneltä, hän saattaa vain viitata johonkin esineeseeni ja sillä tavoin vastata.
Sitten hän oivaltaa: Mitä ihmettä minä täällä teen, onhan minulla omiakin lapsia kotona.
Mutta ei hän poistu. Hän on kuin kotonaan.
Paljon myöhemmin saan kuulla, että hänellä oli tapana vierailla Prinssi Charlesin omistamassa palazzossa Venetsiassa.
Pom Pom: Mustasta kissasta vielä.
Mustan kissan tango, tango, tango.
... täti oli tyypillinen vanhapiika. Hänen heikkoutensa olivat kissat. Niitä oli
jossain vaiheessa ehkä kymmenen vilistelemässä ja lisääntymässä ympäriinsä. Kissat
söivät paistia ja täti halvinta makkaraa. Mikään keskustelu tädin kanssa aiheesta ei
auttanut. Kissat olivat rakkaita. Tilanne meni sen verran överiksi, että me kaikki
muut perheenjäsenet aloimme inhota kissoja. .
Siitä se inho syntyi.
Me kaikki, lapsetkin, saimme häviten kilpailla kissojen kanssa tädin rakkaudesta.
Ihan niin kuin PomPom saa kilpailla ukkelon kissan kanssa.
... täti oli tyypillinen vanhapiika. Hänen heikkoutensa olivat kissat. Niitä oli
jossain vaiheessa ehkä kymmenen vilistelemässä ja lisääntymässä ympäriinsä. Kissat
söivät paistia ja täti halvinta makkaraa. Mikään keskustelu tädin kanssa aiheesta ei
auttanut. Kissat olivat rakkaita. Tilanne meni sen verran överiksi, että me kaikki
muut perheenjäsenet aloimme inhota kissoja. .
Siitä se inho syntyi.
Me kaikki, lapsetkin, saimme häviten kilpailla kissojen kanssa tädin rakkaudesta.
Ihan niin kuin PomPom saa kilpailla ukkelon kissan kanssa.
PomPom: Mustan kissan tango, tango, tango.
Mustan kissan tango, tango, tango.
Lapsuudenkotiini kuului kaksi isoa taloa, jotka olivat toinen mäenpäällä ja toinen
mäenrinteessä. Toinen talo oli punainen hirsitalo ja toinen rapattu valkoinen.
Punaisessa talossa asui kulloisenkin elämäntilanteen mukaan ensin kolme tätiä, sitten
kaksi, sitten vain yksi täti ja lopulta isovanhempani. Tädit olivat eläkkeellä
olevia opettajattaria, Sortavalan naisseminaarin käyneitä ja kovasti arvonsa tuntevia.
Viimeinen täti oli tyypillinen vanhapiika. Hänen heikkoutensa olivat kissat. Niitä oli
jossain vaiheessa ehkä kymmenen vilistelemässä ja lisääntymässä ympäriinsä. Kissat
söivät paistia ja täti halvinta makkaraa. Mikään keskustelu tädin kanssa aiheesta ei
auttanut. Kissat olivat rakkaita. Tilanne meni sen verran överiksi, että me kaikki
muut perheenjäsenet aloimme inhota kissoja. Siinä vaiheessa kun täti sitten poistui
autuaammille metsästysmaille hänellä kuitenkin oli jäljellä enää yksi kissa. Tädin
pitkähkö sairaalassaoloaika oli luonut tilaisuuden lahjoittaa kissat naapureille.
Jäjelläoleva kissa oli iso, iso musta ja Mooses nimeltään. Kun taloissa oli tilaa,
sai Mooses kuljeskella rauhassa ympäriinsä. Jossain vaiheessa kuitenkin päätettiin,
että Mooseksen päivät ovat luetut. Isä-parka sai hoitaa tapauksen.
Sitten kerran olimme koko perhe keittiössä päivällisellä. Keittiön ikkunna edessä
oli suuri katoksellinen lintulauta talimöykkyineen ja kaurakuppineen.
Yhtäkkiä lintulaudan sisälle oli kiivennyt ISO musta kissa.
-Mooses, sanoimme me lapset yhteen ääneen.
-Ei se ole mahdollista, sanoi isä.
Mutta sieltä se kissa vain katsoi sisälle meidän syömistämme ja vaikutti hyvin
synkältä. Tuijotti oikein meitä jokaista vuoronperään. Siinä sitten etsittiin
järkisyitä, että sen täytyi olla Mooseksen kumppani, joka tuli etsimään rakastettuaan.
Mutta kun kenelläkään naapurilla ei ollut sennäköistä kissaa.
Meillä kaikilla oli hieman huono omatunto, kun emme olleet osanneet rakastaa Moosesta.
Kissa ei ollut paljon saanut hellimistä tädin poistumisen jälkeen, tavallisen hoidon
ja ruoan toki.
Ja sitten kissa vain hävisi, yhtä yhtäkkiä kuin oli ilmestynytkin.
Äiti oli sitä mieltä, että kissa oli "niitä". Siis kummitus.
Lapsuudenkotiini kuului kaksi isoa taloa, jotka olivat toinen mäenpäällä ja toinen
mäenrinteessä. Toinen talo oli punainen hirsitalo ja toinen rapattu valkoinen.
Punaisessa talossa asui kulloisenkin elämäntilanteen mukaan ensin kolme tätiä, sitten
kaksi, sitten vain yksi täti ja lopulta isovanhempani. Tädit olivat eläkkeellä
olevia opettajattaria, Sortavalan naisseminaarin käyneitä ja kovasti arvonsa tuntevia.
Viimeinen täti oli tyypillinen vanhapiika. Hänen heikkoutensa olivat kissat. Niitä oli
jossain vaiheessa ehkä kymmenen vilistelemässä ja lisääntymässä ympäriinsä. Kissat
söivät paistia ja täti halvinta makkaraa. Mikään keskustelu tädin kanssa aiheesta ei
auttanut. Kissat olivat rakkaita. Tilanne meni sen verran överiksi, että me kaikki
muut perheenjäsenet aloimme inhota kissoja. Siinä vaiheessa kun täti sitten poistui
autuaammille metsästysmaille hänellä kuitenkin oli jäljellä enää yksi kissa. Tädin
pitkähkö sairaalassaoloaika oli luonut tilaisuuden lahjoittaa kissat naapureille.
Jäjelläoleva kissa oli iso, iso musta ja Mooses nimeltään. Kun taloissa oli tilaa,
sai Mooses kuljeskella rauhassa ympäriinsä. Jossain vaiheessa kuitenkin päätettiin,
että Mooseksen päivät ovat luetut. Isä-parka sai hoitaa tapauksen.
Sitten kerran olimme koko perhe keittiössä päivällisellä. Keittiön ikkunna edessä
oli suuri katoksellinen lintulauta talimöykkyineen ja kaurakuppineen.
Yhtäkkiä lintulaudan sisälle oli kiivennyt ISO musta kissa.
-Mooses, sanoimme me lapset yhteen ääneen.
-Ei se ole mahdollista, sanoi isä.
Mutta sieltä se kissa vain katsoi sisälle meidän syömistämme ja vaikutti hyvin
synkältä. Tuijotti oikein meitä jokaista vuoronperään. Siinä sitten etsittiin
järkisyitä, että sen täytyi olla Mooseksen kumppani, joka tuli etsimään rakastettuaan.
Mutta kun kenelläkään naapurilla ei ollut sennäköistä kissaa.
Meillä kaikilla oli hieman huono omatunto, kun emme olleet osanneet rakastaa Moosesta.
Kissa ei ollut paljon saanut hellimistä tädin poistumisen jälkeen, tavallisen hoidon
ja ruoan toki.
Ja sitten kissa vain hävisi, yhtä yhtäkkiä kuin oli ilmestynytkin.
Äiti oli sitä mieltä, että kissa oli "niitä". Siis kummitus.
Pom Pom: Strindberg kummittelee.
Ja August Strindberg kummittelee. Horace Engdal on valittanut, että hän ei voi kirjoittaa
Strindbergistä mitään, koska aina paperit katoavat. Horace Engdal on Nobel-komitean jäsen eikä
Strindberg koskaan saanut kirjallisuuden Nobelia, siksikö ?
Minulla on koko ikäni ollut tapana hokea:
- Ah August, ah August sinä onnellinen mies. En tiedä tarkoittaako hokema Strindbergiä, se on
ehkä jostain laulusta tai sitten vain tätini keksimä. Nyt olen hieman varovaisempi.
Toissa syksynä August vieraili luonani vähän väliä ja välillä aivan hurjana. Ovenkahvat painuivat
yhtäkkiä alas ovessani kello kolme yöllä. Kukaan ei tullut sisään. Sitten kun uskalsin tarkistaa
eteisen, ei siellä tietenkään ollut ketään. Tiesin koko ajan, että se oli August.
Välillä August oikein ilmestyi minulle ja KESKUSTELI kanssani. Hän oli hyvin iloinen ja onnellinen
ja hyvin rakastunut minuun ja halusi koko ajan mennä naimisiin tai kihloihin kanssani.
Hänen yksi kirjansa on nimeltään Giftas (Naimisiin ?) ja ajattelin hänen mainostavan kirjaansa.
Kun sanoin, että August, sinä kai tiedät että et enää elä, emmehän me voi mennä naimisiin,
hän näytti hyvin miettiväiseltä eikä osannut sanoa siihen mitään. Keskustelimme ajasta, jolloin
hän oli elänyt ja että siitä oli kulunut pitkä aika. Keskustelimme oikein järkevästi. Sitten
kun August aina vain vieraili luonani yhtä ihastuneena, kysyin mitä minun hänen mielestään pitäisi
tehdä. Mitä hän halusi. Hän ei koskaan vastannut vaan näytti tyytyväiseltä. Kun kysyin haluaisiko
hän, että kirjoittaisin hänestä, hän innostui suunnattomasti ja sanoi kyllä.
Hän toisti usein lausetta:
Minä elän. Minä elän. Kaikkialla, koko maailman teattereissa.
Yhden kerran heräsin yöllä hirvittävään räjähdykseen ja tiesin, että August kulkee yläkertaan
johtavia portaita. Keskellä eteisen lattiaa oli pieninä sirpaleina Carl Larssonin lasitaulu.
Ääni oli sellainen, ettei taulu ollut vain pudonnut naulasta vaan se oli todella voimakkaasti
paiskattu lattiaan. August Strindberg ja Carl Larsson olivat hyviä ystäviä. Otin oikeuden
tulkita tapauksen siten, että August halusi vahvistaa sen kuka hän oli.
Jossain vaiheessa selitin hänelle, että hänen ilmestymisensä on minusta pelottavaa ja pyysin häntä
unohtamaan minut. Sen jälkeen on ollut rauhallista.
Strindbergistä mitään, koska aina paperit katoavat. Horace Engdal on Nobel-komitean jäsen eikä
Strindberg koskaan saanut kirjallisuuden Nobelia, siksikö ?
Minulla on koko ikäni ollut tapana hokea:
- Ah August, ah August sinä onnellinen mies. En tiedä tarkoittaako hokema Strindbergiä, se on
ehkä jostain laulusta tai sitten vain tätini keksimä. Nyt olen hieman varovaisempi.
Toissa syksynä August vieraili luonani vähän väliä ja välillä aivan hurjana. Ovenkahvat painuivat
yhtäkkiä alas ovessani kello kolme yöllä. Kukaan ei tullut sisään. Sitten kun uskalsin tarkistaa
eteisen, ei siellä tietenkään ollut ketään. Tiesin koko ajan, että se oli August.
Välillä August oikein ilmestyi minulle ja KESKUSTELI kanssani. Hän oli hyvin iloinen ja onnellinen
ja hyvin rakastunut minuun ja halusi koko ajan mennä naimisiin tai kihloihin kanssani.
Hänen yksi kirjansa on nimeltään Giftas (Naimisiin ?) ja ajattelin hänen mainostavan kirjaansa.
Kun sanoin, että August, sinä kai tiedät että et enää elä, emmehän me voi mennä naimisiin,
hän näytti hyvin miettiväiseltä eikä osannut sanoa siihen mitään. Keskustelimme ajasta, jolloin
hän oli elänyt ja että siitä oli kulunut pitkä aika. Keskustelimme oikein järkevästi. Sitten
kun August aina vain vieraili luonani yhtä ihastuneena, kysyin mitä minun hänen mielestään pitäisi
tehdä. Mitä hän halusi. Hän ei koskaan vastannut vaan näytti tyytyväiseltä. Kun kysyin haluaisiko
hän, että kirjoittaisin hänestä, hän innostui suunnattomasti ja sanoi kyllä.
Hän toisti usein lausetta:
Minä elän. Minä elän. Kaikkialla, koko maailman teattereissa.
Yhden kerran heräsin yöllä hirvittävään räjähdykseen ja tiesin, että August kulkee yläkertaan
johtavia portaita. Keskellä eteisen lattiaa oli pieninä sirpaleina Carl Larssonin lasitaulu.
Ääni oli sellainen, ettei taulu ollut vain pudonnut naulasta vaan se oli todella voimakkaasti
paiskattu lattiaan. August Strindberg ja Carl Larsson olivat hyviä ystäviä. Otin oikeuden
tulkita tapauksen siten, että August halusi vahvistaa sen kuka hän oli.
Jossain vaiheessa selitin hänelle, että hänen ilmestymisensä on minusta pelottavaa ja pyysin häntä
unohtamaan minut. Sen jälkeen on ollut rauhallista.
Pom Pom: Kuninkaallisia kummituksia.
Nämä kuninkaalliset kummitukset alkoivat vuosia vuosia sitten.
Olin turistina jossakin kirkossa. En todellakaan muista missä. Luultavasti Englannissa tai
Alankomaissa. Seuralaiseni oli jokin tilapäinen ystävätär, sihteerityttö jostakin suuresta
firmasta.
Olimme lasivitriini vieressä. Lasivitriinissä oli Kuningatar Joku monen sadan vuoden takaa.
HÄN ALKOI LIIKKUA . Ja sekunnissa hän oli edessäni seisomassa alttarilla miehensä,
Kuninkaan kanssa. Hän ojensi kättään minua kohti kutsuvasti ja sanoi : Tyttäreni.
He olivat hyvin pienenkokoisia, ehkä vain 150 cm:siä.
Juoksimme melkein kirkuen ulos kirkosta. Seuralaiseni oli ainakin nähnyt vitriinissä olevan Kunin-
gattaren liikkuvan, muuten en olisi ollenkaan uskonut aistejani. Jälleen en arvannut kertoa mitään
näkemääni.Siihen aikaan en tietenkään uskonut kummituksiin ja tapaus unohtui. En edes painanut
mieleeni paikan tai Kuningattaren nimeä, mitä nyt suuresti kadun.
Järkiminä ajatteli mahdollisuutta, että joku oli jotenkin onnistunut liikuttamaan vitriiniä
jollakin kepposella, mahdollisesti olimme piilokameraohjelmassa.
Olin turistina jossakin kirkossa. En todellakaan muista missä. Luultavasti Englannissa tai
Alankomaissa. Seuralaiseni oli jokin tilapäinen ystävätär, sihteerityttö jostakin suuresta
firmasta.
Olimme lasivitriini vieressä. Lasivitriinissä oli Kuningatar Joku monen sadan vuoden takaa.
HÄN ALKOI LIIKKUA . Ja sekunnissa hän oli edessäni seisomassa alttarilla miehensä,
Kuninkaan kanssa. Hän ojensi kättään minua kohti kutsuvasti ja sanoi : Tyttäreni.
He olivat hyvin pienenkokoisia, ehkä vain 150 cm:siä.
Juoksimme melkein kirkuen ulos kirkosta. Seuralaiseni oli ainakin nähnyt vitriinissä olevan Kunin-
gattaren liikkuvan, muuten en olisi ollenkaan uskonut aistejani. Jälleen en arvannut kertoa mitään
näkemääni.Siihen aikaan en tietenkään uskonut kummituksiin ja tapaus unohtui. En edes painanut
mieleeni paikan tai Kuningattaren nimeä, mitä nyt suuresti kadun.
Järkiminä ajatteli mahdollisuutta, että joku oli jotenkin onnistunut liikuttamaan vitriiniä
jollakin kepposella, mahdollisesti olimme piilokameraohjelmassa.
Pom Pom: Kuningatar Desireé kummittelee.
Asiantuntijat kait kutsuvat tämäntyyppisiä juttuja valveuniksi, mutta minä kyllä sanon
niitä kummituksiksi. Ne eivät missään tapauksessa ole mitään toiveunia senverran hämmentäviä
ne ovat.
Yleensä ne alkavat siten, että on hieman uninen olo, mutta on ehdottomasti valveilla.
Ajankohta oli muutama kuukausi ennen Kruununprinsessa Viktorian ja Danielin kihlausta.
Kuningatar Desirée oikein keskusteli kanssani.
Ensin hän esitteli itsensä sanoen (ruotsiksi):
Olen Kuningatar Desirée, ensimmäinen OIKEA ruotsin kuningatar. Ja jotenkin tuli ilmi, että
aika oli 1800-luvun alkua.
Hän oli suuressa salissa, joka oli täynnä juhlapukuista kansaa, enemmän miehiä kuin naisia.
Miehet olivat harmaita ja oikein näyttivät kummituksilta, mutta olivat tyypilliseen
1800-luvun tapaan pukeutuneita. Miehet eivät noteeranneet minua millään tavalla, eivät edes
vilkaisseet.
Vain Kuningatar Desirée huomioi minut. Hän oli äärimmäisen huolestunut, oikein hermostunut ja
kysyi:
Mitä Kuningas Carl XVI Gustaf oikein tarkoittaa sillä minua koskevalla ramppisopimuksella ?
Hän puhui vanhahtavaa ruotsia (Vaf menar konungen Carl XVI Gustaf med det där rampavtal ?) Että
olen näyttämöllä, rampilla.
(Hän ei tarkoittanut englanninkielistä tramp-sanaa, joka on luuska tms.)
En osannut vastata siihen mitään. En ole mistään tarkistanut kieltä, mutta en ole kuullut
nykyruotsissa käytettävän rampavtal-sanaa tai ramp-sanaa yleensäkään.
Sitten hän sanoi, että me täällä olemme niin kaukana ajassa, että me emme voi tehdä mitään. Ja
näytti huolestuneelta.
Sitten seurasi muutamien viikkojen väliajoin aina silloin tällöin pieniä keskusteluja, jotka
ovat häipyneet sumuiseen menneisyyteen. Kuningatar Desirée sanoi muutaman sanan ja minä
enimmäkseen vain nyökkäilin. Ja olin hyvin hämmentynyt.
Sitten Kruununprinsessa Viktoria ja Daniel julkaisivat kihlauksensa.
Jonkin ajan kuluttua olin jälleen hovissa. Miehet eivät edelleenkään noteeranneet minua
lainkaan. Kuningatar Desirée hymyili minulle, mutta ei sanonut mitään. Kysyin jotakin, mutta
hän ei vastannut mitään, nyökkäsi vain hillitysti hymyillen.
niitä kummituksiksi. Ne eivät missään tapauksessa ole mitään toiveunia senverran hämmentäviä
ne ovat.
Yleensä ne alkavat siten, että on hieman uninen olo, mutta on ehdottomasti valveilla.
Ajankohta oli muutama kuukausi ennen Kruununprinsessa Viktorian ja Danielin kihlausta.
Kuningatar Desirée oikein keskusteli kanssani.
Ensin hän esitteli itsensä sanoen (ruotsiksi):
Olen Kuningatar Desirée, ensimmäinen OIKEA ruotsin kuningatar. Ja jotenkin tuli ilmi, että
aika oli 1800-luvun alkua.
Hän oli suuressa salissa, joka oli täynnä juhlapukuista kansaa, enemmän miehiä kuin naisia.
Miehet olivat harmaita ja oikein näyttivät kummituksilta, mutta olivat tyypilliseen
1800-luvun tapaan pukeutuneita. Miehet eivät noteeranneet minua millään tavalla, eivät edes
vilkaisseet.
Vain Kuningatar Desirée huomioi minut. Hän oli äärimmäisen huolestunut, oikein hermostunut ja
kysyi:
Mitä Kuningas Carl XVI Gustaf oikein tarkoittaa sillä minua koskevalla ramppisopimuksella ?
Hän puhui vanhahtavaa ruotsia (Vaf menar konungen Carl XVI Gustaf med det där rampavtal ?) Että
olen näyttämöllä, rampilla.
(Hän ei tarkoittanut englanninkielistä tramp-sanaa, joka on luuska tms.)
En osannut vastata siihen mitään. En ole mistään tarkistanut kieltä, mutta en ole kuullut
nykyruotsissa käytettävän rampavtal-sanaa tai ramp-sanaa yleensäkään.
Sitten hän sanoi, että me täällä olemme niin kaukana ajassa, että me emme voi tehdä mitään. Ja
näytti huolestuneelta.
Sitten seurasi muutamien viikkojen väliajoin aina silloin tällöin pieniä keskusteluja, jotka
ovat häipyneet sumuiseen menneisyyteen. Kuningatar Desirée sanoi muutaman sanan ja minä
enimmäkseen vain nyökkäilin. Ja olin hyvin hämmentynyt.
Sitten Kruununprinsessa Viktoria ja Daniel julkaisivat kihlauksensa.
Jonkin ajan kuluttua olin jälleen hovissa. Miehet eivät edelleenkään noteeranneet minua
lainkaan. Kuningatar Desirée hymyili minulle, mutta ei sanonut mitään. Kysyin jotakin, mutta
hän ei vastannut mitään, nyökkäsi vain hillitysti hymyillen.
Pom Pom: Kummittelee.
Ruotsissa on oikea kummitusbuumi muutamien televisio-ohjelmien takia. Suomella on tapana tulla jälkijunassa kaikissa muoti-ilmiöissä. Ja se tarkoittaa sitä, että ihmiset uskaltavat kertoa yliluonnollisia kokemuksiaan pelkäämättä leimautumista höppänöiksi.
PomPomille ovat ruotsalaiset kirjailijat ja ikivanhat kuninkaalliset vaarallisia.
Minulla oli kausi, jolloin ostelin antiikkihuutokaupoista ja muualta Maria Langin dekkareita tarkoituksena koota kaikki hänen kirjansa kirjastooni. Olin lukenut ne kyllä aikaisemmin, mutta nyt sitten lueskelin aikani kuluksi uudestaan.
Sitten kerran kun olin saanut kerätyksi kotiini kaikki hänen kirjansa, istuin kotona pehmeässä nojatuolissa ja tunsin
itseni hieman uneliaaksi. Jostain syystä tunsin äkkiä tarvetta katsoa peiliin.
Ja, kas kun olin peilin edessä ja parantelin kampaustani...
omat kasvoni alkoivat yhtäkkiä muuttua Dagmar Langen (=Maria Langin oikea nimi) kasvoiksi osa osalta, muutos alkoi tukasta.
Säikähdin tietysti hirveästi ja olin äkkiä täysin hereillä. Sulattelin asiaa hämmentyneenä enkä arvannut kertoa kenellekään.
Sitten monta kuukautta tämän tapauksen jälkeen näin kummituksista kertovan ohjelman, jossa se mainittiin
aika tavalliseksi ilmiöksi kummituksien tutkijoille.
Nyt olen pikku hiljaa tullut siihen tulokseen, että olen valmis myymään kokoelmani...
vaikka ilmiö ei ole toistunut, sen verran tehokas se oli.
Joten jos joku on kiinnostunut täydellisestä sarjasta Maria Langin dekkareita, kertokoon.
PomPomille ovat ruotsalaiset kirjailijat ja ikivanhat kuninkaalliset vaarallisia.
Minulla oli kausi, jolloin ostelin antiikkihuutokaupoista ja muualta Maria Langin dekkareita tarkoituksena koota kaikki hänen kirjansa kirjastooni. Olin lukenut ne kyllä aikaisemmin, mutta nyt sitten lueskelin aikani kuluksi uudestaan.
Sitten kerran kun olin saanut kerätyksi kotiini kaikki hänen kirjansa, istuin kotona pehmeässä nojatuolissa ja tunsin
itseni hieman uneliaaksi. Jostain syystä tunsin äkkiä tarvetta katsoa peiliin.
Ja, kas kun olin peilin edessä ja parantelin kampaustani...
omat kasvoni alkoivat yhtäkkiä muuttua Dagmar Langen (=Maria Langin oikea nimi) kasvoiksi osa osalta, muutos alkoi tukasta.
Säikähdin tietysti hirveästi ja olin äkkiä täysin hereillä. Sulattelin asiaa hämmentyneenä enkä arvannut kertoa kenellekään.
Sitten monta kuukautta tämän tapauksen jälkeen näin kummituksista kertovan ohjelman, jossa se mainittiin
aika tavalliseksi ilmiöksi kummituksien tutkijoille.
Nyt olen pikku hiljaa tullut siihen tulokseen, että olen valmis myymään kokoelmani...
vaikka ilmiö ei ole toistunut, sen verran tehokas se oli.
Joten jos joku on kiinnostunut täydellisestä sarjasta Maria Langin dekkareita, kertokoon.
Pom Pom: Kummitus.
Taas kummittelee ?
Sairaalassa kummittelee ?
Eräs ystäväni työskentelee sairaalassa, on tehnyt sitä 26 vuotta, on täysin
realisti, selväpäinen ja hänellä oli tapana
naureskella kaikille kummitusjutuille.
Kunnes:
Eräs potilas, vanha nainen, hieman dementti,
valittelee, että se nainen, joka hänen kanssaan täällä huoneessa on, puhuu paljon,
mutta puhuu aina vain saksaa.
Nainen asuu yksin huoneessa eikä hänellä juurikaan käy vierailijoita, ei ainakaan öisin.
Edellinen potilas, joka asui loppuaikansa samassa huoneessa oli nainen, täysin
saksankielinen, opitut kielet kuten hänellä ruotsi
kun tuppaavat loppuaikoina unohtumaan. Hänellä oli kovia tuskia tuottanut sairaus, johon hän
sitten menehtyi.
Ystäväni on hoitanut molempia naisia. Iltaisin ja öisin hän on nykyään hyvin tarkka siitä,
että sytyttää
kaikki valot kun hän menee huoneeseen. Toistaiseksi siellä ei ole näkynyt ketään ylimääräistä.
Sairaalassa kummittelee ?
Eräs ystäväni työskentelee sairaalassa, on tehnyt sitä 26 vuotta, on täysin
realisti, selväpäinen ja hänellä oli tapana
naureskella kaikille kummitusjutuille.
Kunnes:
Eräs potilas, vanha nainen, hieman dementti,
valittelee, että se nainen, joka hänen kanssaan täällä huoneessa on, puhuu paljon,
mutta puhuu aina vain saksaa.
Nainen asuu yksin huoneessa eikä hänellä juurikaan käy vierailijoita, ei ainakaan öisin.
Edellinen potilas, joka asui loppuaikansa samassa huoneessa oli nainen, täysin
saksankielinen, opitut kielet kuten hänellä ruotsi
kun tuppaavat loppuaikoina unohtumaan. Hänellä oli kovia tuskia tuottanut sairaus, johon hän
sitten menehtyi.
Ystäväni on hoitanut molempia naisia. Iltaisin ja öisin hän on nykyään hyvin tarkka siitä,
että sytyttää
kaikki valot kun hän menee huoneeseen. Toistaiseksi siellä ei ole näkynyt ketään ylimääräistä.
Pom Pom: Kuuluisia pareja - Ansa ja Tauno.
Kiitos kysymästä, tunnustan että en ole niitä juurikaan nähnyt vaanhoja suomalaisia elokuvia, kuuluvat lokeroon sitten kun olen eläkkeellä...
Tauno Palon olen nähnyt livenä parikymppisenä, olin aivan otettu kun hän hymyili minulle. Hyvä tuuli sen vuoksi kesti vissiin viikon, niin ne julkut (tai komeat miehet) vaikuttaa elämisen laatuun.Tauno oli komea ja Ansa söötti.
Tauno Palon olen nähnyt livenä parikymppisenä, olin aivan otettu kun hän hymyili minulle. Hyvä tuuli sen vuoksi kesti vissiin viikon, niin ne julkut (tai komeat miehet) vaikuttaa elämisen laatuun.Tauno oli komea ja Ansa söötti.
Pom Pom: Inho.
Olenko ymmärtänyt oikein: Nykyihminen inhoaa työntekoa enemmän kuin koskaan ennen.
Mistä se johtuu ? Englantilaisen kulttuurin suuresta suosiosta ? Siellä ainakin vanhan käsityksen mukaan arvostettiin kaikkia muita asioita työntekoa enemmän.
Joku viisas on laskenut, että tekemämme työn määrä on pienentynyt 80 vuodessa noin puoleen.
Mistä se johtuu ? Englantilaisen kulttuurin suuresta suosiosta ? Siellä ainakin vanhan käsityksen mukaan arvostettiin kaikkia muita asioita työntekoa enemmän.
Joku viisas on laskenut, että tekemämme työn määrä on pienentynyt 80 vuodessa noin puoleen.
Pom Pom: Kuumenee...
That´s why
Pakkohan julkkiksiin on suhtautua sen mukaan millainen maine heillä on päivän pörssissä eikä ihan
kuin Rouva ja Herra Harjuun, vaikka se vaihtelisi kuinka. Kuitenkin heillä on parempi tilanne
mainepörssissä kuin yksittäisellä, jolta on maine mahdollisesti pilattu ja joka on siten keikahtanut
kuumalle puolelle tilapäisesti. Koska julkkiksilla on jo apulaiset, työkalut ja kokemus tilanteen
hallitsemiseen.
Pakkohan julkkiksiin on suhtautua sen mukaan millainen maine heillä on päivän pörssissä eikä ihan
kuin Rouva ja Herra Harjuun, vaikka se vaihtelisi kuinka. Kuitenkin heillä on parempi tilanne
mainepörssissä kuin yksittäisellä, jolta on maine mahdollisesti pilattu ja joka on siten keikahtanut
kuumalle puolelle tilapäisesti. Koska julkkiksilla on jo apulaiset, työkalut ja kokemus tilanteen
hallitsemiseen.
Pom Pom: Halu.
Olet halujen kohde tahdoit taikka et.
Minusta tärkeää on ottaa selville mitä todella haluaa elämältään. Se ei ole ollenkaan niin helppoa
ja yksinkertaista kuin luulisi, ainakaan naiselle. Kun ensin toteuttaa sen mitä äiti ja isä ja mummi
ja vaari ja sisarukset haluaa ja sitten mitä koulu ja yhteiskunta haluavat ja sitten mitä poikaystävät
ja aviomies ja ystävättäret haluaa ja sitten sen mitä lapset ja sitten lapsenlapset haluavat...
voi alkaa oivaltaa mitä itse todella haluaa elämältään. Ja sitten sitä yleensä on jo eläkkeellä tai melkein haudassa tai liki kuollut.
Niin se käy.
Minusta tärkeää on ottaa selville mitä todella haluaa elämältään. Se ei ole ollenkaan niin helppoa
ja yksinkertaista kuin luulisi, ainakaan naiselle. Kun ensin toteuttaa sen mitä äiti ja isä ja mummi
ja vaari ja sisarukset haluaa ja sitten mitä koulu ja yhteiskunta haluavat ja sitten mitä poikaystävät
ja aviomies ja ystävättäret haluaa ja sitten sen mitä lapset ja sitten lapsenlapset haluavat...
voi alkaa oivaltaa mitä itse todella haluaa elämältään. Ja sitten sitä yleensä on jo eläkkeellä tai melkein haudassa tai liki kuollut.
Niin se käy.
Pom Pom: Ukkoseksi.
Mitähän töitä se seksinpuute inspiroi ? Haudankaivuuta ? Patoloogia ? Poliisia ? Toisten
seksiä kyttääviä, jees, mutta mitäs työtä se on ? Sosiologiaako ?
Ei seksinpuute inspiroi ainakaan kirjoittamiseen.
Tämä ei ole 5 pennin psykologiaa vaan silkkaa maalaisjärkeä:
Ihannemies on joku sellainen joka luonnostaan osaa lemmentaidot ilman että niitä on
tarvinnut opiskella satojen (!) naisten kanssa.
Minun sukupolveni naiset oppivat miesvaltaisilla aloilla työelämässä pärjäämisen matkimalla
ukkoja niin
paljon kuin mahdollista ja oppimaan heidän metkunsa. Ainakin ruotsalaiset feministit
soveltavat vanhaa ukkoseksiä suoraan kääntäen. Seuraava kehitysvaihe, muotitrendi, voi
olla tämä:
Ukkoseksistä hyväksytään riemulla aikuisen miehen (melkein) poikuusvaatimus : kun tuntuu
ERITTÄIN
epämiellyttävältä ajatella, että SE on ollut siellä ja siellä ja siellä...
On vanha sanonta, että ystäviään ymmärtää muutoin muttei heidän kumppanin valintaansa eikä
rahankäyttöään. Onkohan se hitusen mustasukkaisuutta, että sitä kumppanin valintaa on
vaikea ymmärtää ?
seksiä kyttääviä, jees, mutta mitäs työtä se on ? Sosiologiaako ?
Ei seksinpuute inspiroi ainakaan kirjoittamiseen.
Tämä ei ole 5 pennin psykologiaa vaan silkkaa maalaisjärkeä:
Ihannemies on joku sellainen joka luonnostaan osaa lemmentaidot ilman että niitä on
tarvinnut opiskella satojen (!) naisten kanssa.
Minun sukupolveni naiset oppivat miesvaltaisilla aloilla työelämässä pärjäämisen matkimalla
ukkoja niin
paljon kuin mahdollista ja oppimaan heidän metkunsa. Ainakin ruotsalaiset feministit
soveltavat vanhaa ukkoseksiä suoraan kääntäen. Seuraava kehitysvaihe, muotitrendi, voi
olla tämä:
Ukkoseksistä hyväksytään riemulla aikuisen miehen (melkein) poikuusvaatimus : kun tuntuu
ERITTÄIN
epämiellyttävältä ajatella, että SE on ollut siellä ja siellä ja siellä...
On vanha sanonta, että ystäviään ymmärtää muutoin muttei heidän kumppanin valintaansa eikä
rahankäyttöään. Onkohan se hitusen mustasukkaisuutta, että sitä kumppanin valintaa on
vaikea ymmärtää ?
Pom Pom: Vanha Rouva kummittelee.
Vanha Rouva kummittelee.
Olin Tukholman asuntoni pesulassa kellarissa myöhään illalla. Kun kävelin pitkää, kapeaa
käytävää hissille tunsin, että en ollutkaan yksin. Vilkaisin nopeasti taakseni, mutta
ketään ei näkynyt. Kuitenkin tunne seuralaisesta vain vahvistui. Käytävä oli valaistu,
mutta himmeähkösti.
Vaistomaisesti nopeutin askeliani ja lopulta juoksin hissille. Huoahdin helpotuksesta kun hissinovi
pamahti kiinni. Mutta, kappas vaan, hissi lähti liikkeelle, mutta pysähtyi kerrosten väliin.
Jaha, pitääkös tässä oikein hermostua, ajattelin. Painelin nappeja ylöspäin alaspäin, mutta
en sentään vielä hälytysnappia. Oli vielä perjantai-ilta. Kenties saisin olla hississä
koko viikonlopun.
Sieluni silmin näin selvästi harmaan hahmon, noin 60-vuotiaan hyvin pukeutuneen vanhan naisen hahmon, joka oli
jäänyt hissikäytävään oven eteen vain metrin päähän minusta. Voin antaa hänestä hyvin yksityiskohtaisen
kuvauksen kampausta ja vaatetusta myöten.
Sitten ikuisuudelta tuntuvan viisiminuuttisen jälkeen hissi lähtikin yllättäen nykäisten liikkeelle
- ilman että olin edes painanut nappia.
Olin Tukholman asuntoni pesulassa kellarissa myöhään illalla. Kun kävelin pitkää, kapeaa
käytävää hissille tunsin, että en ollutkaan yksin. Vilkaisin nopeasti taakseni, mutta
ketään ei näkynyt. Kuitenkin tunne seuralaisesta vain vahvistui. Käytävä oli valaistu,
mutta himmeähkösti.
Vaistomaisesti nopeutin askeliani ja lopulta juoksin hissille. Huoahdin helpotuksesta kun hissinovi
pamahti kiinni. Mutta, kappas vaan, hissi lähti liikkeelle, mutta pysähtyi kerrosten väliin.
Jaha, pitääkös tässä oikein hermostua, ajattelin. Painelin nappeja ylöspäin alaspäin, mutta
en sentään vielä hälytysnappia. Oli vielä perjantai-ilta. Kenties saisin olla hississä
koko viikonlopun.
Sieluni silmin näin selvästi harmaan hahmon, noin 60-vuotiaan hyvin pukeutuneen vanhan naisen hahmon, joka oli
jäänyt hissikäytävään oven eteen vain metrin päähän minusta. Voin antaa hänestä hyvin yksityiskohtaisen
kuvauksen kampausta ja vaatetusta myöten.
Sitten ikuisuudelta tuntuvan viisiminuuttisen jälkeen hissi lähtikin yllättäen nykäisten liikkeelle
- ilman että olin edes painanut nappia.
Pom Pom: Newsweekin juttu.
Tämä on kyllä viimeinen vitsi Newsweekiltä ! Miten me jotka olemme syytelleet epäonnistumisistamme
Suomen valtiota, Suomen hallitusta, suomalaisia poliitikkoja, suomalaista junttimaista
kansanluonnetta ja viime kädessä maantieteelistä asemaamme, ollenkaan tulemme itsemme kanssa toimeen
tämän jälkeen. Kun kaikki onkin omaa syytämme, oma polla ei säteile.
Tähän asti olemme saaneet unelmoiden katsella rapakon taa ja ajatella jospa olisin syntynyt siellä
niin olisivat kaikki asiat paremmin.
Suomen valtiota, Suomen hallitusta, suomalaisia poliitikkoja, suomalaista junttimaista
kansanluonnetta ja viime kädessä maantieteelistä asemaamme, ollenkaan tulemme itsemme kanssa toimeen
tämän jälkeen. Kun kaikki onkin omaa syytämme, oma polla ei säteile.
Tähän asti olemme saaneet unelmoiden katsella rapakon taa ja ajatella jospa olisin syntynyt siellä
niin olisivat kaikki asiat paremmin.
Pom Pom: Villakoiran ydin.
Onko tällä eri maissa yhtaikaa esiintyvällä ongelmalla jokin yhteinen nimittäjä ? Lähtömaassa
on vain syntynyt buumi, joka leviää kulovalkean tavoin ? Eli onko siis karkoittavissa maissa
enemmän kuin ennen näitä ongelmaisia ?
Luterilaiset opit:
- Ole rikas.
- Ole kaunis.
- Ole terve.
- Tee ahkerasti työtä.
eivät oikein pure tavalliseenkaan väestöön, jos on työttömyyttä.
on vain syntynyt buumi, joka leviää kulovalkean tavoin ? Eli onko siis karkoittavissa maissa
enemmän kuin ennen näitä ongelmaisia ?
Luterilaiset opit:
- Ole rikas.
- Ole kaunis.
- Ole terve.
- Tee ahkerasti työtä.
eivät oikein pure tavalliseenkaan väestöön, jos on työttömyyttä.
Pom Pom: Virpi Hämeen-Anttila.
Virpi Hämeen-Anttila: Päivänseisaus.
Ihmisiä varjokuvina - liukuhihnalta. Henkilökuvat ovat kuin varjokuvia yhdestä
ihmisestä - kirjailijattaresta itsestään.Henkilöillä on vahvoja luonteenpiirteitä,
mutta silti he ovat vaisuja, heikkoja, eivätkä piirry selkeästi esiin. Näin on aina
sivulle 260 asti. Sitten päähenkilö saa hieman särmää, vähäksi aikaa.
Äidin ja pojan vaikea suhde tai oikeastaan suhteettomuus on vahva teema.
Äiti oli lähtenyt kotoa vieraan miehen matkaan neljäkymmentä vuotta sitten.
Pojan osalta suhde on vain torjuntaa, torjuntaa ilman selityksiä tai muutosta,
eikä ainakaan ymmärrystä. Hän suunnitteli kostoa, mutta sitä hänen ei tarvinnut
toteuttaa, koska hän tunsi voittaneensa äitinsä.
Onko tämä suomalaisen kehitysromaanin tunnistuskoodi ?
Ja äiti vietteli hänet hylänneen poikansa upealla makuuhuoneellaan - kuoltuaan.
Niin halpaan miehet menevät, ovat he sitten isiä tai poikia, sanoisi sitkeä feministi.
Kansi on aivan ihana, sen haluaisin julisteena kotiin, Jussi Kaakisen tekemä.
Äklö Happy End.
Ihmisiä varjokuvina - liukuhihnalta. Henkilökuvat ovat kuin varjokuvia yhdestä
ihmisestä - kirjailijattaresta itsestään.Henkilöillä on vahvoja luonteenpiirteitä,
mutta silti he ovat vaisuja, heikkoja, eivätkä piirry selkeästi esiin. Näin on aina
sivulle 260 asti. Sitten päähenkilö saa hieman särmää, vähäksi aikaa.
Äidin ja pojan vaikea suhde tai oikeastaan suhteettomuus on vahva teema.
Äiti oli lähtenyt kotoa vieraan miehen matkaan neljäkymmentä vuotta sitten.
Pojan osalta suhde on vain torjuntaa, torjuntaa ilman selityksiä tai muutosta,
eikä ainakaan ymmärrystä. Hän suunnitteli kostoa, mutta sitä hänen ei tarvinnut
toteuttaa, koska hän tunsi voittaneensa äitinsä.
Onko tämä suomalaisen kehitysromaanin tunnistuskoodi ?
Ja äiti vietteli hänet hylänneen poikansa upealla makuuhuoneellaan - kuoltuaan.
Niin halpaan miehet menevät, ovat he sitten isiä tai poikia, sanoisi sitkeä feministi.
Kansi on aivan ihana, sen haluaisin julisteena kotiin, Jussi Kaakisen tekemä.
Äklö Happy End.
Pom Pom: Äiti.
Olisiko niin, että huumorin taju on synnynnäistä? Vai voiko sitä oppia?
Kun aikoinaan en ymmärtänyt äitini huumoria, hänellä oli tapana sanoa, että huumorin taju on
henkevyyden puntari. Tiesin siitä, että henkevyydessänikään ei ollut kehumista.
Huumorilla kilpailtiin.
Äitimyytti on ihanin kaikista myyteistä, vai mitä ? Sitä tekisi mieli raapaista aika usein, joko
omien kokemusten perusteella tai sitten kuultujen juttujen perusteella.
Äitini oli fanaattinen kukkien hoitaja ja rakastaja. Meillä oli kaikki huoneet täpötäynnä kukkia,
aina. Ja minun tehtäväni oli niiden kastelu sun muu hoito. Siitä oli seurauksena se, että omassa
taloudessani silloin kun sain itse päättää ei ollut kukan kukkaa 30 vuoteen.
Kuusivuotiaana poksauttelin verenpisaroitten sydämenmuotoiset kukat auki kun se tuntui mukavalta
peukalon ja etusormen välissä. Siitä äiti sai aiheen kutsua minua sydäntensärkijäksi. Siitä nimestä
hän ei luopunut edes liki 80:senä. Se oli hänen huumoriaan ja siitä aiheutui erinäistä haittaa ja
väärinkäsityksiä monessa tilanteessa.
Kun aikoinaan en ymmärtänyt äitini huumoria, hänellä oli tapana sanoa, että huumorin taju on
henkevyyden puntari. Tiesin siitä, että henkevyydessänikään ei ollut kehumista.
Huumorilla kilpailtiin.
Äitimyytti on ihanin kaikista myyteistä, vai mitä ? Sitä tekisi mieli raapaista aika usein, joko
omien kokemusten perusteella tai sitten kuultujen juttujen perusteella.
Äitini oli fanaattinen kukkien hoitaja ja rakastaja. Meillä oli kaikki huoneet täpötäynnä kukkia,
aina. Ja minun tehtäväni oli niiden kastelu sun muu hoito. Siitä oli seurauksena se, että omassa
taloudessani silloin kun sain itse päättää ei ollut kukan kukkaa 30 vuoteen.
Kuusivuotiaana poksauttelin verenpisaroitten sydämenmuotoiset kukat auki kun se tuntui mukavalta
peukalon ja etusormen välissä. Siitä äiti sai aiheen kutsua minua sydäntensärkijäksi. Siitä nimestä
hän ei luopunut edes liki 80:senä. Se oli hänen huumoriaan ja siitä aiheutui erinäistä haittaa ja
väärinkäsityksiä monessa tilanteessa.
Pom Pom: Kanit tykkää siitä.
Kani.
Suomalaiset eivät ole köyhyyttä nähneetkään sitten sota-ajan kun eivät ymmärrä kaninlihan päälle !
Maistuu hiukan samantyyppiseltä kuin kana. Ja kasvaa luultavasti 100 % nopeammin. Nopeasti kasvanut
liha on terveellisempää, sanovat viisaat. Lisääntymisen helppouden pitäisi olla taloudellisesti kiinnostavaa.
Maajussit perustakaa kanitarhoja. Ja kokit kehitelkää reseptejä. Tänään ja huomenna.
Suomalaiset eivät ole köyhyyttä nähneetkään sitten sota-ajan kun eivät ymmärrä kaninlihan päälle !
Maistuu hiukan samantyyppiseltä kuin kana. Ja kasvaa luultavasti 100 % nopeammin. Nopeasti kasvanut
liha on terveellisempää, sanovat viisaat. Lisääntymisen helppouden pitäisi olla taloudellisesti kiinnostavaa.
Maajussit perustakaa kanitarhoja. Ja kokit kehitelkää reseptejä. Tänään ja huomenna.
Pom Pom: Uimonen.
Risto Uimonen: median mahti, kirja kauhumediasta.
Tämän kauhumedian vallan hyväksyvät innolla ne, jotka eivät ole sen negstiivista puolta kokeneet.
Median luomus Maija-Riitta Ollila jopa erehtyy pitämään tidotusvälineitä tuomioistuimena. Se on
toki inhimillistä, koska hän on itse mitä suurimmassa määrin median tuote.
Vähän tylsä kirja, jonka pitäisi herättää juristit miettimään kuka se pomo yhteiskunnassa oikein on.
Ja kenen pitäisi olla.
Tämän kauhumedian vallan hyväksyvät innolla ne, jotka eivät ole sen negstiivista puolta kokeneet.
Median luomus Maija-Riitta Ollila jopa erehtyy pitämään tidotusvälineitä tuomioistuimena. Se on
toki inhimillistä, koska hän on itse mitä suurimmassa määrin median tuote.
Vähän tylsä kirja, jonka pitäisi herättää juristit miettimään kuka se pomo yhteiskunnassa oikein on.
Ja kenen pitäisi olla.
Pom Pom: Easy go-go.
Easy go-go.
Miksi. Siinähän se on, että easy go muuttuu easy go go:ksi ja sitten onkin hulabaloo, easy go-go. Siksi.
Niin yksityisellä kuin julkisella puolen. Paitsi että julkisella puolen on aina easy go-go, ellei suitsita
kaikin mahdollisin tavoin.
Easy come, easy go-go.
Miksi. Siinähän se on, että easy go muuttuu easy go go:ksi ja sitten onkin hulabaloo, easy go-go. Siksi.
Niin yksityisellä kuin julkisella puolen. Paitsi että julkisella puolen on aina easy go-go, ellei suitsita
kaikin mahdollisin tavoin.
Easy come, easy go-go.
Pom Pom: Easy come come.
Easy come come.(Easy come, easy go.)
Yksityisellä ihmisellä tulee jossain raja vastaan:
- et voi syödä enempää koska lihot
- et voi ostaa vaatteita enempää koska et yksinkertaisesti tarvitse niitä, aika vähän todella kulutat
esimerkiksi vuodessa.
- ei ole mitään mieltä omistaa monta autoa jos käyttää vain yhtä
- ei voi asua kovin monessa paikassa yhtä aikaa
Miksi ei koko yhteiskunnassa pelaa samat lait ? Koska yhteiskunta ei huolla varojaan yhtä huolellisesti
kuin yksityinen ihminen, vaan käyttäytyy kuin päätön kana, kaakattaa taukoamatta ja yrittää kaikkiin
suuntiin samanaikaisesti.
Eikö tätä kautta löytyisi uutta ratkaisumallia, jolla yhteisten asioiden hoitamiseen saataisiin järki
mukaan ?
Yksityisellä ihmisellä tulee jossain raja vastaan:
- et voi syödä enempää koska lihot
- et voi ostaa vaatteita enempää koska et yksinkertaisesti tarvitse niitä, aika vähän todella kulutat
esimerkiksi vuodessa.
- ei ole mitään mieltä omistaa monta autoa jos käyttää vain yhtä
- ei voi asua kovin monessa paikassa yhtä aikaa
Miksi ei koko yhteiskunnassa pelaa samat lait ? Koska yhteiskunta ei huolla varojaan yhtä huolellisesti
kuin yksityinen ihminen, vaan käyttäytyy kuin päätön kana, kaakattaa taukoamatta ja yrittää kaikkiin
suuntiin samanaikaisesti.
Eikö tätä kautta löytyisi uutta ratkaisumallia, jolla yhteisten asioiden hoitamiseen saataisiin järki
mukaan ?
Pom Pom: Elämä on tylsää.
Elämä on tylsää. Aika monilla suomalaisilla mieskirjailijoilla on pakottava tarve saada se
välittymään kirjan kansien väliin.Kuten esimerkiksi Hannu Salamalla.
Hannu Väisänen on hämmentävä poikkeus.Viime vuonna ilmestyneessä Kuperat ja koverat hän kertoo
esimerkiksi tarinan kuinka esi-isien henget poistuvat mädän hampaan hoidon yhteydessä. Ja kuinka hän
olisi halunnut kertoa sen hammaslääkärille, mutta malttoi sentään mielensä. Tällä hetkellä
uskon, että en koskaan unohda sitä tarinaa, sen verran ällistyttävä se on. Luulen, että
hammaslääkäriparkakaan ei olisi siitä toipunut.
välittymään kirjan kansien väliin.Kuten esimerkiksi Hannu Salamalla.
Hannu Väisänen on hämmentävä poikkeus.Viime vuonna ilmestyneessä Kuperat ja koverat hän kertoo
esimerkiksi tarinan kuinka esi-isien henget poistuvat mädän hampaan hoidon yhteydessä. Ja kuinka hän
olisi halunnut kertoa sen hammaslääkärille, mutta malttoi sentään mielensä. Tällä hetkellä
uskon, että en koskaan unohda sitä tarinaa, sen verran ällistyttävä se on. Luulen, että
hammaslääkäriparkakaan ei olisi siitä toipunut.
Pom Pom: Saisio.
Pirkko Saisio: Lokikirja.
Aika jännä juttu, täynnä kivoja oivalluksia tekstinä ja piirroksina. Kiinnostaa vaikka itse veneilen vain
isoilla paateilla. Hiukan vaikealukuinen koska on käsinkirjoitettu. Olisikohan autenttisuus vähentynyt jos
tekstit olisivat olleet koneella kirjoitettuja ?
Aika jännä juttu, täynnä kivoja oivalluksia tekstinä ja piirroksina. Kiinnostaa vaikka itse veneilen vain
isoilla paateilla. Hiukan vaikealukuinen koska on käsinkirjoitettu. Olisikohan autenttisuus vähentynyt jos
tekstit olisivat olleet koneella kirjoitettuja ?
Pom Pom: Väärät signaalit.
Väärät signaalit. 2000-luvulla ei ole ollut mitään olla runoilija. Olet täysi nolla jos ilmoitat
ammatiksesi runoilija.
Kysymys ei ole osaamisesta. Runoja kirjoittavat ovat äärimmäisen herkkiä ympäristölle. Nyt on vallalla
ihmiskäsitys, jossa kaikkien pitäisi olla ylisosiaalisia ja ulospäinkääntyneitä. Jos et ole on sinussa
jotain vikaa. Nämä yliherkät tyypit, jotka normaalisti kirjoittaisivat runoja, käyttävät nykyajassa kaiken
energiansa ollakseen ylisosiaalisia ja ulospäinkääntyneitä ja - menestyviä. Alitajuisesti yhteiskunnan
asenteet vaikuttavat, vaikka emme niitä tunnustaisi. Kaikki me haluamme olla menestyjiä.
ammatiksesi runoilija.
Kysymys ei ole osaamisesta. Runoja kirjoittavat ovat äärimmäisen herkkiä ympäristölle. Nyt on vallalla
ihmiskäsitys, jossa kaikkien pitäisi olla ylisosiaalisia ja ulospäinkääntyneitä. Jos et ole on sinussa
jotain vikaa. Nämä yliherkät tyypit, jotka normaalisti kirjoittaisivat runoja, käyttävät nykyajassa kaiken
energiansa ollakseen ylisosiaalisia ja ulospäinkääntyneitä ja - menestyviä. Alitajuisesti yhteiskunnan
asenteet vaikuttavat, vaikka emme niitä tunnustaisi. Kaikki me haluamme olla menestyjiä.
Pom Pom: Herta Myller - Iso fasaani.
Herta Myller: Ihminen on iso fasaani.
Hertan laulu:
"Läksin Berliiniin mä kerran, juhlin siellä lailla herran. Trallallaa, trallallaa, koko pitkän yön.
Mulle tyttäresi anna, jotta saisin häntä panna. Trallallaa, trallallaa, koko pitkän yön.
On turha herran tänne tulla, tytär siveä on mulla. Trallallaa, trallallaa, kok pitkän yön.
Äiti, älä ole hupsu, miksi mulla on tää tupsu. Trallallaa, trallallaa, koko pitkän yön.
Äiti tupsus mulle lainaa, omaani kun pienuus vaivaa.Trallallaa, trallallaa, koko pitkän yön.
Sitä en mä sulle anna, isäkin kun tahtoo panna. Trallallaa, trallallaa, koko pitkän yön."
Hertta on kerännyt kansanviisauksia ja tehnyt niistä timanttia taidetta. Nyt se selviää milloin nainen
on varmasti ollut uskoton: Kun kävelee jalkaterät ulospäin. Mites sen muuten varmasti tietäisikään ?
Hertan laulu:
"Läksin Berliiniin mä kerran, juhlin siellä lailla herran. Trallallaa, trallallaa, koko pitkän yön.
Mulle tyttäresi anna, jotta saisin häntä panna. Trallallaa, trallallaa, koko pitkän yön.
On turha herran tänne tulla, tytär siveä on mulla. Trallallaa, trallallaa, kok pitkän yön.
Äiti, älä ole hupsu, miksi mulla on tää tupsu. Trallallaa, trallallaa, koko pitkän yön.
Äiti tupsus mulle lainaa, omaani kun pienuus vaivaa.Trallallaa, trallallaa, koko pitkän yön.
Sitä en mä sulle anna, isäkin kun tahtoo panna. Trallallaa, trallallaa, koko pitkän yön."
Hertta on kerännyt kansanviisauksia ja tehnyt niistä timanttia taidetta. Nyt se selviää milloin nainen
on varmasti ollut uskoton: Kun kävelee jalkaterät ulospäin. Mites sen muuten varmasti tietäisikään ?
Pom Pom: Tuula-Liina.
Tuula-Liina Varis: Muotokuvamaalarin tytär.
Tuula-Liina kieputtelee kirjan lopussa kuin muinoin Yhdysvaltojen ministeri (George P.Shultz (?)
kuolemattomassa lausunnossaan: he eivät tiedä tietävänsä jne, kuka muistaa tarkemmin ?):
" Muistin, että unohdin. Niin tapahtuu nykyisin joka päivä. Millaista on sitten, kun ei enää muista,
että unohti ? Eikö unohtaminen ole silloin lakannut ? Millaista on sitten, kun unohtaminen on lakannut
ja kaikki on muistoa ?"
Tuula-Liina kieputtelee kirjan lopussa kuin muinoin Yhdysvaltojen ministeri (George P.Shultz (?)
kuolemattomassa lausunnossaan: he eivät tiedä tietävänsä jne, kuka muistaa tarkemmin ?):
" Muistin, että unohdin. Niin tapahtuu nykyisin joka päivä. Millaista on sitten, kun ei enää muista,
että unohti ? Eikö unohtaminen ole silloin lakannut ? Millaista on sitten, kun unohtaminen on lakannut
ja kaikki on muistoa ?"
Pom Pom: Satavuotias joka katosi.
Särmätön svenski.
Jonasson on toimittaja. Hänen kirjansa on kuin satiiri ruotsalaisuudesta, kuinka särmättömästä
svenskistä tykkäävät kaikki ja kuinka hän säilyy tilanteesta kuin tilanteesta ilman sotia...
inhimillisyydellään.
Jonasson on toimittaja. Hänen kirjansa on kuin satiiri ruotsalaisuudesta, kuinka särmättömästä
svenskistä tykkäävät kaikki ja kuinka hän säilyy tilanteesta kuin tilanteesta ilman sotia...
inhimillisyydellään.
onsdag 8 augusti 2012
Pom Pom: Sinisiä ajatuksia ja punaisia viivoja.
PomPom: Sinisiä ajatuksia ja punaisia viivoja.
Risto Uimonen kertoo kirjassaan Pääministerin puhuva pää (WSOY 2011) Esko Ahon lausuneen:
"Poliitikoksi voi tulla kertomalla että on poliitikko."
Siinähän sitä on resepti kaikille työttömille ja eläkeläisille.
On sentään aivan eri esitellä itsensä poliitikoksi kuin työttömäksi tai
eläkeläiseksi.
Eläkeläisen titteli tietysti voi muuttua luxukseksikin
- ainakin joillakin - ajan myötä kun muut kurjistuvat maksaessaan mahdollisesti kreikkalaisten
ja muitten eteläeurooppalaisten velkoja ja
kerätessään suomalaisten eläkepottia. Tai muita poliitikkojen aiheuttamia kupruja.
Vai hukkuvatko ne työeläkkeitä hoitavat vakuutusyhtiöt rahoihin kun suurempia
parkuja ei ole aikoihin kuulunut ?
Minä olen yksinkertainen, minä olen yksinkertainen,
taidanpa ryhtyä poliitikoksi kun se niin helppoa on.
Laulapa tämä, Ismo Alanko.
Risto Uimonen kertoo kirjassaan Pääministerin puhuva pää (WSOY 2011) Esko Ahon lausuneen:
"Poliitikoksi voi tulla kertomalla että on poliitikko."
Siinähän sitä on resepti kaikille työttömille ja eläkeläisille.
On sentään aivan eri esitellä itsensä poliitikoksi kuin työttömäksi tai
eläkeläiseksi.
Eläkeläisen titteli tietysti voi muuttua luxukseksikin
- ainakin joillakin - ajan myötä kun muut kurjistuvat maksaessaan mahdollisesti kreikkalaisten
ja muitten eteläeurooppalaisten velkoja ja
kerätessään suomalaisten eläkepottia. Tai muita poliitikkojen aiheuttamia kupruja.
Vai hukkuvatko ne työeläkkeitä hoitavat vakuutusyhtiöt rahoihin kun suurempia
parkuja ei ole aikoihin kuulunut ?
Minä olen yksinkertainen, minä olen yksinkertainen,
taidanpa ryhtyä poliitikoksi kun se niin helppoa on.
Laulapa tämä, Ismo Alanko.
Pom Pom: Erilaisia perhekulttuureja.
Erilaisia perhekulttuureja:
Ruotsissa työskennellessä on se kyseenalainen ilo ja kunnia, että työtoverit ovat todella riemunkirjavia niin taustakulttuuriltaan kuin tavoiltaankin. Joskus saa hokea itselleen, että sulatteleppa tätä vähän ennen kuin reagoit milläänlailla.
Ehdottomasti hauskimpia työkavereita on ollut mustaakin mustempi mies Keski-Afrikasta. Hänellä on 52 veljeä....sisaret lisäksi, hänen isällään on 8 vaimoa.....monet mustat ovat yllättävän kiitollisia kirkolle, lähetyssaarnaajat ovat auttaneet heidät alkeellisista oloista opiskelemaan. En tiedä miten se on järjestynyt, koska heistä useimmat ovat muslimeja ja kirkot ovat olleet anglikaanisia tai luterilaisia.
Toinen työkaverini kertoi juuri järjestäneensä lapsensa 1-vuotispäiväjuhlat: ruokittu oli 185 kutsuttua vierasta ja sukulaista sekä 50 kuokkimaan tullutta. Hän on Bangladeshista, jossa lapsikuolleisuus on jotain aivan toista kuin mihin me olemme tottuneet, joten lasten 1-vuotispäivät ovat todella isoja juhlia.
Näihin taustoihin verrattuna ei ole ihme, että meitä tavallisia suomalaisia pidetään usein epäsosiaalisina kummajaisina.
Kuka se sitten lopultakin sanoo eri kulttuureja vertailtaessa kumpi ompi parempii, sänky vaiko seslonkii...
Ehdottomasti hauskimpia työkavereita on ollut mustaakin mustempi mies Keski-Afrikasta. Hänellä on 52 veljeä....sisaret lisäksi, hänen isällään on 8 vaimoa.....monet mustat ovat yllättävän kiitollisia kirkolle, lähetyssaarnaajat ovat auttaneet heidät alkeellisista oloista opiskelemaan. En tiedä miten se on järjestynyt, koska heistä useimmat ovat muslimeja ja kirkot ovat olleet anglikaanisia tai luterilaisia.
Toinen työkaverini kertoi juuri järjestäneensä lapsensa 1-vuotispäiväjuhlat: ruokittu oli 185 kutsuttua vierasta ja sukulaista sekä 50 kuokkimaan tullutta. Hän on Bangladeshista, jossa lapsikuolleisuus on jotain aivan toista kuin mihin me olemme tottuneet, joten lasten 1-vuotispäivät ovat todella isoja juhlia.
Näihin taustoihin verrattuna ei ole ihme, että meitä tavallisia suomalaisia pidetään usein epäsosiaalisina kummajaisina.
Kuka se sitten lopultakin sanoo eri kulttuureja vertailtaessa kumpi ompi parempii, sänky vaiko seslonkii...
Pom Pom: Tuomas Vimma - Gourmet.
Tuomas Vimma: Gourmet.
Tässä on Sinulle sanakirja, jos aiot lukea tämän kaunokirjallisen teoksen.
Tuomas Vimman gourmet-kirja on avoimesti saatavilla kaikissa tavallisimmissa kirjakaupoissa, vaikka
se on ilmeisesti tarkoitettu vain Wannebeelle tai vastaaville. Rahvasta ei ole varsinaisesti
kielletty sitä lukemasta, mutta aivojen nyrjähtämisestä varoitetaan.
Tietysti tämä voisi olla uuden linjan ja aallon kansansivistämiskirja
sitten kun Berlusconi ym. vastaavat EU:n myötä oikein kunnolla tulevat
valtaan Suomessa. Eihän tänään elämässämme ole juuri olemassa muuta kuin
media, media,media...
P.S. Sivistyssanakirja on omaehtoinen: saat hakea käännössanat ihan itse, jostain...
_____________________
Metiers de la bouche,
maitres de chai,
Le Guide Rouge,
Chez Dominique,
hummericarpaccio,
sommelier,
dozo argentino,
mon fils,
sotto voce,
ganymede,
Paul Bocuse Institut,
Apicius,
Larousse Gastronomique,
farinellimainen altto,
Tsuji Culinary Institute,
koskihikari-riisi,
Place de la Madeleine,
Gambero Rosso,
paahdettu meriantura "Meuniere",
Ferme ta bouche quand tu parles !
apologia,
morfeemi,
norna,
ancylusaika,
petit con,
Mais tu me rends dingue avec tes conneries !
Je mén branle !
adriaattinen,
gout friand,
sacrebleu,
Chez Marius,
1997 Nicolas Feuillatte Blanc de Blancs Brut Bollingerin Vieilles Vignes Franqaise,
diesbachinsininen,
Moleskine,
Madonna bocchinara,
brummelmainen elämäntyyli,
bon chic,
bon genre,
Chamonix, Aspen (skimbasesonki),
grande complication-kronometri = kello,
Krug,
Ramsay,
Keller,
Grimod de la Reyniere Almanach des Gourmandsis,
Tailleventin Viandrer,
metsäporon sisäfilee + viljaporsaan ihra + katajanmarjat + suolakurkku,
suppilovahvero + riekko + hanhenrasva + pihlajanmarja,
tillikurkku,
ginigraavattu fisu,
curaqaosorbet,
Crepes Suzette + appelsiinikukkajäätelö + marinoidut appelsiinilohkot,
debauche,
Casablanca-liljat,
quomilainen käsinkudottu matto,
Hinsicus Royal,
palladiuminvärinen smokki,
Mensurschlägerin iskun jättämää,
Renommiersckmiss,
huteroseksuaalinen,
88 Krug Clos du Mesnil Blanc de Blanc,
Madina Oberoi-hotelli,
Dirty Sanchez,
fines de claires,
Alexandre Dumas: Lettres sur la cuisine aùn pretendu gourmand napolitain,
amuses-guenleje,
vihreällä teellä ja fenkolilla maustettu tonnikala + katkarapuappelsiinivinaigret + soijamajoneesi,
umbran väriset silmät,
poltetun terre vertin, sumakin sekä strasbourgilaisen hanhenmaksan sävyjä,
Wine Spectator - lehti,
tattivocatea,
kampasimpukka-parmesaanitoastie,
filomeidee,
bishoujo,
antropometrinen mittaus,
rara avis,
prässätty häränrinta + yrttimuhennetut etanat + papucassoullet + piparjuurivaahto,
passionhedelmäsouffle´,
inkiväärisuklaaleivonnaiset,
Portviini: 1980 Warre´s Vintage Port (erinomainen karaktääri ja syvyys, keskipitkä maku),
kahvi + Baileys,
Heinz Guderian,
Escoffier,
Larousse Gastronomique,
Kyppersbuschin kiertoilmauuni,
ankkaprässi,
parilointihäkki,
Messier 51,
naurahti oreadimaisesti,
Cuveé Nicolas Franqois Billecart,
sabrace,
agraffe,
tiettyä hiivaisuutta juomassa, tiivis ja syvä, erinomainen lopetus, nokkela olematta nenäkäs,
G.W.Sundmans,
bramiini,
Kampela + kesätryffelisiivut + hummerinpyrstövaahto Brillet-Savarinin tapaan,
ankanmaksaterriini + kyyhkyconsomne´+ curryllä maustettua vasikanmakkaraa +,
Pyreneiden kevätkaritsaa kyssäkaalipyreen kera,
Loiseau: Omenapiirakka Zeusta pakeneva Asteria,
nereidimäisesti,
indolept,
lammasrulla,
huikka a`la regalade,
Tokaja Hegyalja,
Aszu,
avec ma bite et mon couteau,
ergofobinen elämäntyyli,
neljännen tason WSET Diploma,
piquette,
Kymmenes muusa : Gastreia (Brillat-Savarin),
Fine-lehti,
Viard und Fourets Universal-Kockbuch (= 1800-luvun Le Cousinier Impe´rial),
kerites-szaggato = aidanrepijä, vahva juoma = aprikoosipalinkaa,
TCA (korkkivikaisissa pulloissa) 2,4,6 - trikloorianisol,
dekanteri,
linnunsilmächili,
galuska = pelmenejä muistuttava keitetty durumvehnäpallo,
barthrumin ruokahalulla,
Cabernet Franc,
Merlot,
Cabernet Sauvignon,
Ke´kfrancos,
ISO XL5-standard lasi,
Blaufränkisch,
snaga,
Bollinger,
arroundissement,
Champs de Mars,
l´art de la bonne che´re,
Hotel Glou Deluxe,
magnaaninharmaa,
Kuolematon perulainen (shakkimatti),
Vladimir Kramnik,
Echec et mat,
kuningasintialainen puolustus,
fischeriläinen tornitus,
Land Rover Defender,
Atrian vakuumipakkausbaikaa,
astrologinen mielikuvitus,
toquepää,
hypergeuninen,
sistiset lipat,
monni pisciovorisen pas de deuxin ja merirapu-perunacancellonien kanssa,
Vaniljavalkosipulivoissa haudutettua kanaa + avokadolasagnea +
paahdettua mantelimaitoa + iranilaista tripla-nolla Imperial Osetra-kaviaaria,
Taikinoitu japaninpeurafilee + perulainen päärynämeloonikastike,
Kilpikonnanliemisorbet,
Edard VII:n kruunajaismenun mukaisesti Cotelettes de becassines a`la Souvaroff -
luuttomaksi perattuja hanhenmaksalla täytettyjä taivaanvuohia,
Juustot:
bjursholmlainen hirvenmaitojuusto,
eteläitalialainen Caciocavallo Podolico,
Vieux Boulogne,
Le Burge de Rocastin Wisconsilainen 12-vuotias cheddar,
Lehtikullalla päällystetty tahitinvaniljajäätelö Amedei Porceleana,
Karibianmeren Chuao-suklaakastike,
Grand Passion-jälkiruokakaviaari,
abligurittiset bakkanaalit,
Novaja Zemljan peura,
Pearyn karibu,
Grantin karhu,
Depeche Moden Blasphemous Rumours,
Coniston-järven nieriä,
Imperial Osetra,
Beluga,
Chateau Petrus,
Chablis Grand Cru Les Preusesia,
orichaluemin metallinpunainen,
Louis Jadot Meursault-Blagny 1er Cru,
Pepinokastike hirven kanssa,
Bonnes-Mares Grand Cru 2001,
Viinikyliä:
Pommard, Gevrey,Nuits StGeorges,
Grand Veneur-kastike,
Beaux seins et jolie derriere,
trymoo,
bougainvilleanpunainen,
Lladron nuoret nymfit-posliiniveistos,
Rosita Vendella,
Avalanche-ruusut,
Acqua Pauna,
dikdikantilooppi,
organoleptinen analyysi,
89-Krug,
parmalainen culatello +jabukolainen pata negra kuullotetaan vaniljatankojen sekä
valkosipulin kanssa toulouselaisessa hanhenrasvassa,
Maissikana + salottisipuli + timjam + 1/2 pulloa La Fleur-Petrusta,
Avokadolasagne + cancellonit + walesilainen LLanllyr-vesi,
Siika, meritaimen + elegantti surf´n ´turf-hetki + mustamakkararavioli + simpukkaliemi,
Bain-mariessa haudutettu strasbourgilainen lämmin pericordilainen savustettu
elsassilainen hanhenmaksa,
foie gras-palaset,
deuxse´vreläinen pineau,
salvialla maustettu riekko,
dekantoida,
Smindyrides,
rapucancelloni,
mustikalla värjätty sokeri,
friteeratut origamikalat,
sormisuola,
piece-monte´e - kyhäelmä,
12,6 -asteinen chablis,
rautaoksidinväriset silmät,
trutta,
chablis,
campaillouleipä,
englantilainen couwert Larnere`-aikakaudelta,
Lion passant- tunnus hopean ja kuparin suhteesta,
240-osainen Osborne Theomum Olsenin käsinmaalaama Hutschenreuther vuodelta 1914,
gavage,
1947 Chateau Lafleur,
High-shoulder,
Pekka Nuikki,
dekanteri,
pomerolilainen,
ichorinpunainen,
Mötikkä,
Madeiralla maustettu lihaliemi, jossa keitetään huhtasieniä,
Knipschildt (kaakao),
delicieux,
doseerata,
ratsata,
Chateau Lafleur,
Paul Bocuse, Albert ja Michel Roux, Alain Ducasse, Bernard Poussin (nouvelle cousine)
La Fourchette d´Argent,
Gault Millau,
Auberge de l´Eridan,
Legin d`Honneurin ansioristiritarikunta,
A`boire on je tue le chien !
Les Fre`res Troisgros,
apprentissageaika,
Certificat dáptitude professionel,
Fillet de beuf Rossin,
La vache !
juuri lentämään oppineittein tuulihaukkojen riemulla,
fo tiao qiang-keitto = kiinalainen soppa: Buddha hyppää muurin yli,
1996 La Grande Dame,
agraffe,
Royal Ashera (servali + leopardikissa + kotikissa),
Philipponnet Clos de Goisses,
tryffelimajoneesi,
Waguy-liha,
Artznerin hanhenmaksa,
kamsatkalaisia kuningasravunjalkoja,
Carpentrasilainen tryffeliöljy,
Mogelsbergiläinen savulohi,
Cést une blague ou quoi ?
Ecuadorilainen Carmenagoa,
Norsunluurannkkolainen Bambarra,
Antigualainen criollo,
As-tu perdu la tete ?
Sandwich Supreme,
boot camp,
agonia,
Duchesseperunat, Baskilaiset perunat, Hunajaperunat, Kermaperunat, Perunacocotte,
Perunat a`la boulangere, Perunat a`la maitre d´hotel, Perunat a`la sardalaise,
Perunat au jus, Perunat a`la cantalieuse, Perunat Anna, Perunat Me`re Carles,
Perunat Parmentier,
1996 Pol Roger,
cava,
Oeil de perdrixin värinen,
Helsinki: Carma,Dominique, Postres, Sunttu, Savoy, Demo, Olo, La Cocina, Yume,
Palace Gourmet,
Paahdettu paprika,
Glaseerattu vasikanfile,
Metos-hellat,
Tarte tatini,
Krug: Grande Cuvée,
Deutz: Brut Classic,
lasillinen 51:tä,
Kastikkeita: Cumberland, Gribiche, Godard, Sauce anglaise,
Care´me ja Escoffier-määritelmät: allemande, béchamel, espagnole, veloute´ ja
tomaattikastike,
Curnousky,
bechamel-kastike (muskottipähkinä, suola, pippuri),
Mornay-kastike,
Soubise-kastike,
demiglace,
financiere,
Richelieu,
bordelaise,
Saint-Maloon grillatulle kalalle tarkoitettuun kastikkeeseen:
valkoviini + salottisipuli + suurustetaan munankeltuaisella + paistettujen
herkkusienten nestettä + voita + anjovisuutetta,
Alex Allegrier-Carton,
Pierre Troisgros,
Bernard Poussin,
seroosi,
Salade Francillon,
Chateau dÝquem,
2,4-Dithiapentane=keinotekoinen aine, jota myydään aitona tryffeliöljynä,
tuber melanosporum,
Clos de lÓratoire 2003 Saint Emilionista,
Escoffierin-ajan ranskalainen keittiö,
cuisine tendence,
Paupiettes de sole Dugle´re´ni,
Souffle de komard a`lámericaine,
Poulet saute´Archiduceni,
Faisan Souvaroff,
Filet de beuf Richelieu,
Tournados Henri IV,
Délices de Saint-Antoine en feuillete´,
Tryffeleillä täytetyt fasaanit,
Brillat-Savarin,
katalonialainen cava,
kalifornialainen garage-viini,
itävaltalainen Eiswein,
1997 Screaming Eagle,
Parker-pisteet,
avignonenruskea,
Dom Pérignon,
Riedelin samppanjalasit,
Elsassilainen karppiresepti,
jatobaparkettilattia,
La Poja,
La Dame Blanche (=eläkkeelle vetäytynyt huora),
Moleskine,
Etananmunat + verjuiskastike + platinalastut,
Tryffeliöljyssä friteerattu kuningasmerimakkarajulienne,
Frettipyydetyt riukiunkaniineista tehdyt rillettesit,
Karamellisoitu kvitten,
Tonnikalan maiti,
Pohjoisen sinievätonnikalan spermaa,
Merisiilin sukurauhasia Newton Pippinsiiderikastikkeessa,
Pariisin Hustler Club,
poelon,
Moisakiilalaisia vihersammakonreisiä baltiantoukokämmekkäjauhoissa,
kapustarinta,
Limogeslainen posliinilautanen,
Strutsinmunamaljakko,
Cristoflen pöytähopea,
Melchizedek-kokoinen (40 l) Drappierin samppanjapullo,
samppanjasapeli,
Alkupaloja:
Sidr-hunajakastike, St Johnin-järven onananichelohen poskilihan kanssa
tarjottava taikinoitu ruonanjokelainen jokihelmisimpukanmaksaragu
sekä Phou-Luang-vuorten saolanpoikasten selkäydintä kirkkaassa
tammenherkkutattiliemessä,
Gastronominen ilotulitus,
90 cm:n kokinhattu,
amphiclesmäinen entrance,
Viherrevonhäntäemulsio,
Kurobuta-syltty,
Ratafia de Champagne-marinoidut metsonjalat lillukanmarja-karpalojuissin
kanssa,
1990 Saloni,
Mesquitesavustettua siikaa sakesakkaliemessä,
Hettalaisella villiporolla täytettyjä kiirunan siivenkärkiä,
Balvenie Cask 191-viskikaastikkeessa,
Savustetut Poblano-chilipippurit,
Kiyosawa-teesrbet,
Alba Querus Reserve-kinkkuellipsit,
Drappier & Saloni samppanjat,
2005 Leviathan,
2004 Crocker & Starr:sauvignon blanc,
Glaseerattu beefalon sisäfileen keskiosa,
Timanttien läpi filtteröity Diaka-votka,
mayansininen,
sauce allemanden värinen,
Rkatsitelivaahdoketta Thiessen-saskatoonimarenkipurjoilla,
Sokeroituja vihanneskrysanteemin terälehtiä liekehtivän absinttisorbetin
kanssa,
Crocker & Starr,
Varjomocelli-kirjsikkapiiras,
salmanazar-kokoinen pullo,
Kazakstanilainen kiljuhanhensydäncassouletti Niman Ranchin pekonihillolla,
Mustasaksanpähkinähillolla marinoitu ahvenanmaanlammas,
Syntymättömän vasikan maksasta tehty shabu-shabulla,
Chateau Cheval Blanc-vertikaali.
_______________________
Sen pituinen se. M.O.T.
Elämä lyhyt, paita pitkä vai miten sitä sanotaankaan.
Niin miten ?
Tässä on Sinulle sanakirja, jos aiot lukea tämän kaunokirjallisen teoksen.
Tuomas Vimman gourmet-kirja on avoimesti saatavilla kaikissa tavallisimmissa kirjakaupoissa, vaikka
se on ilmeisesti tarkoitettu vain Wannebeelle tai vastaaville. Rahvasta ei ole varsinaisesti
kielletty sitä lukemasta, mutta aivojen nyrjähtämisestä varoitetaan.
Tietysti tämä voisi olla uuden linjan ja aallon kansansivistämiskirja
sitten kun Berlusconi ym. vastaavat EU:n myötä oikein kunnolla tulevat
valtaan Suomessa. Eihän tänään elämässämme ole juuri olemassa muuta kuin
media, media,media...
P.S. Sivistyssanakirja on omaehtoinen: saat hakea käännössanat ihan itse, jostain...
_____________________
Metiers de la bouche,
maitres de chai,
Le Guide Rouge,
Chez Dominique,
hummericarpaccio,
sommelier,
dozo argentino,
mon fils,
sotto voce,
ganymede,
Paul Bocuse Institut,
Apicius,
Larousse Gastronomique,
farinellimainen altto,
Tsuji Culinary Institute,
koskihikari-riisi,
Place de la Madeleine,
Gambero Rosso,
paahdettu meriantura "Meuniere",
Ferme ta bouche quand tu parles !
apologia,
morfeemi,
norna,
ancylusaika,
petit con,
Mais tu me rends dingue avec tes conneries !
Je mén branle !
adriaattinen,
gout friand,
sacrebleu,
Chez Marius,
1997 Nicolas Feuillatte Blanc de Blancs Brut Bollingerin Vieilles Vignes Franqaise,
diesbachinsininen,
Moleskine,
Madonna bocchinara,
brummelmainen elämäntyyli,
bon chic,
bon genre,
Chamonix, Aspen (skimbasesonki),
grande complication-kronometri = kello,
Krug,
Ramsay,
Keller,
Grimod de la Reyniere Almanach des Gourmandsis,
Tailleventin Viandrer,
metsäporon sisäfilee + viljaporsaan ihra + katajanmarjat + suolakurkku,
suppilovahvero + riekko + hanhenrasva + pihlajanmarja,
tillikurkku,
ginigraavattu fisu,
curaqaosorbet,
Crepes Suzette + appelsiinikukkajäätelö + marinoidut appelsiinilohkot,
debauche,
Casablanca-liljat,
quomilainen käsinkudottu matto,
Hinsicus Royal,
palladiuminvärinen smokki,
Mensurschlägerin iskun jättämää,
Renommiersckmiss,
huteroseksuaalinen,
88 Krug Clos du Mesnil Blanc de Blanc,
Madina Oberoi-hotelli,
Dirty Sanchez,
fines de claires,
Alexandre Dumas: Lettres sur la cuisine aùn pretendu gourmand napolitain,
amuses-guenleje,
vihreällä teellä ja fenkolilla maustettu tonnikala + katkarapuappelsiinivinaigret + soijamajoneesi,
umbran väriset silmät,
poltetun terre vertin, sumakin sekä strasbourgilaisen hanhenmaksan sävyjä,
Wine Spectator - lehti,
tattivocatea,
kampasimpukka-parmesaanitoastie,
filomeidee,
bishoujo,
antropometrinen mittaus,
rara avis,
prässätty häränrinta + yrttimuhennetut etanat + papucassoullet + piparjuurivaahto,
passionhedelmäsouffle´,
inkiväärisuklaaleivonnaiset,
Portviini: 1980 Warre´s Vintage Port (erinomainen karaktääri ja syvyys, keskipitkä maku),
kahvi + Baileys,
Heinz Guderian,
Escoffier,
Larousse Gastronomique,
Kyppersbuschin kiertoilmauuni,
ankkaprässi,
parilointihäkki,
Messier 51,
naurahti oreadimaisesti,
Cuveé Nicolas Franqois Billecart,
sabrace,
agraffe,
tiettyä hiivaisuutta juomassa, tiivis ja syvä, erinomainen lopetus, nokkela olematta nenäkäs,
G.W.Sundmans,
bramiini,
Kampela + kesätryffelisiivut + hummerinpyrstövaahto Brillet-Savarinin tapaan,
ankanmaksaterriini + kyyhkyconsomne´+ curryllä maustettua vasikanmakkaraa +,
Pyreneiden kevätkaritsaa kyssäkaalipyreen kera,
Loiseau: Omenapiirakka Zeusta pakeneva Asteria,
nereidimäisesti,
indolept,
lammasrulla,
huikka a`la regalade,
Tokaja Hegyalja,
Aszu,
avec ma bite et mon couteau,
ergofobinen elämäntyyli,
neljännen tason WSET Diploma,
piquette,
Kymmenes muusa : Gastreia (Brillat-Savarin),
Fine-lehti,
Viard und Fourets Universal-Kockbuch (= 1800-luvun Le Cousinier Impe´rial),
kerites-szaggato = aidanrepijä, vahva juoma = aprikoosipalinkaa,
TCA (korkkivikaisissa pulloissa) 2,4,6 - trikloorianisol,
dekanteri,
linnunsilmächili,
galuska = pelmenejä muistuttava keitetty durumvehnäpallo,
barthrumin ruokahalulla,
Cabernet Franc,
Merlot,
Cabernet Sauvignon,
Ke´kfrancos,
ISO XL5-standard lasi,
Blaufränkisch,
snaga,
Bollinger,
arroundissement,
Champs de Mars,
l´art de la bonne che´re,
Hotel Glou Deluxe,
magnaaninharmaa,
Kuolematon perulainen (shakkimatti),
Vladimir Kramnik,
Echec et mat,
kuningasintialainen puolustus,
fischeriläinen tornitus,
Land Rover Defender,
Atrian vakuumipakkausbaikaa,
astrologinen mielikuvitus,
toquepää,
hypergeuninen,
sistiset lipat,
monni pisciovorisen pas de deuxin ja merirapu-perunacancellonien kanssa,
Vaniljavalkosipulivoissa haudutettua kanaa + avokadolasagnea +
paahdettua mantelimaitoa + iranilaista tripla-nolla Imperial Osetra-kaviaaria,
Taikinoitu japaninpeurafilee + perulainen päärynämeloonikastike,
Kilpikonnanliemisorbet,
Edard VII:n kruunajaismenun mukaisesti Cotelettes de becassines a`la Souvaroff -
luuttomaksi perattuja hanhenmaksalla täytettyjä taivaanvuohia,
Juustot:
bjursholmlainen hirvenmaitojuusto,
eteläitalialainen Caciocavallo Podolico,
Vieux Boulogne,
Le Burge de Rocastin Wisconsilainen 12-vuotias cheddar,
Lehtikullalla päällystetty tahitinvaniljajäätelö Amedei Porceleana,
Karibianmeren Chuao-suklaakastike,
Grand Passion-jälkiruokakaviaari,
abligurittiset bakkanaalit,
Novaja Zemljan peura,
Pearyn karibu,
Grantin karhu,
Depeche Moden Blasphemous Rumours,
Coniston-järven nieriä,
Imperial Osetra,
Beluga,
Chateau Petrus,
Chablis Grand Cru Les Preusesia,
orichaluemin metallinpunainen,
Louis Jadot Meursault-Blagny 1er Cru,
Pepinokastike hirven kanssa,
Bonnes-Mares Grand Cru 2001,
Viinikyliä:
Pommard, Gevrey,Nuits StGeorges,
Grand Veneur-kastike,
Beaux seins et jolie derriere,
trymoo,
bougainvilleanpunainen,
Lladron nuoret nymfit-posliiniveistos,
Rosita Vendella,
Avalanche-ruusut,
Acqua Pauna,
dikdikantilooppi,
organoleptinen analyysi,
89-Krug,
parmalainen culatello +jabukolainen pata negra kuullotetaan vaniljatankojen sekä
valkosipulin kanssa toulouselaisessa hanhenrasvassa,
Maissikana + salottisipuli + timjam + 1/2 pulloa La Fleur-Petrusta,
Avokadolasagne + cancellonit + walesilainen LLanllyr-vesi,
Siika, meritaimen + elegantti surf´n ´turf-hetki + mustamakkararavioli + simpukkaliemi,
Bain-mariessa haudutettu strasbourgilainen lämmin pericordilainen savustettu
elsassilainen hanhenmaksa,
foie gras-palaset,
deuxse´vreläinen pineau,
salvialla maustettu riekko,
dekantoida,
Smindyrides,
rapucancelloni,
mustikalla värjätty sokeri,
friteeratut origamikalat,
sormisuola,
piece-monte´e - kyhäelmä,
12,6 -asteinen chablis,
rautaoksidinväriset silmät,
trutta,
chablis,
campaillouleipä,
englantilainen couwert Larnere`-aikakaudelta,
Lion passant- tunnus hopean ja kuparin suhteesta,
240-osainen Osborne Theomum Olsenin käsinmaalaama Hutschenreuther vuodelta 1914,
gavage,
1947 Chateau Lafleur,
High-shoulder,
Pekka Nuikki,
dekanteri,
pomerolilainen,
ichorinpunainen,
Mötikkä,
Madeiralla maustettu lihaliemi, jossa keitetään huhtasieniä,
Knipschildt (kaakao),
delicieux,
doseerata,
ratsata,
Chateau Lafleur,
Paul Bocuse, Albert ja Michel Roux, Alain Ducasse, Bernard Poussin (nouvelle cousine)
La Fourchette d´Argent,
Gault Millau,
Auberge de l´Eridan,
Legin d`Honneurin ansioristiritarikunta,
A`boire on je tue le chien !
Les Fre`res Troisgros,
apprentissageaika,
Certificat dáptitude professionel,
Fillet de beuf Rossin,
La vache !
juuri lentämään oppineittein tuulihaukkojen riemulla,
fo tiao qiang-keitto = kiinalainen soppa: Buddha hyppää muurin yli,
1996 La Grande Dame,
agraffe,
Royal Ashera (servali + leopardikissa + kotikissa),
Philipponnet Clos de Goisses,
tryffelimajoneesi,
Waguy-liha,
Artznerin hanhenmaksa,
kamsatkalaisia kuningasravunjalkoja,
Carpentrasilainen tryffeliöljy,
Mogelsbergiläinen savulohi,
Cést une blague ou quoi ?
Ecuadorilainen Carmenagoa,
Norsunluurannkkolainen Bambarra,
Antigualainen criollo,
As-tu perdu la tete ?
Sandwich Supreme,
boot camp,
agonia,
Duchesseperunat, Baskilaiset perunat, Hunajaperunat, Kermaperunat, Perunacocotte,
Perunat a`la boulangere, Perunat a`la maitre d´hotel, Perunat a`la sardalaise,
Perunat au jus, Perunat a`la cantalieuse, Perunat Anna, Perunat Me`re Carles,
Perunat Parmentier,
1996 Pol Roger,
cava,
Oeil de perdrixin värinen,
Helsinki: Carma,Dominique, Postres, Sunttu, Savoy, Demo, Olo, La Cocina, Yume,
Palace Gourmet,
Paahdettu paprika,
Glaseerattu vasikanfile,
Metos-hellat,
Tarte tatini,
Krug: Grande Cuvée,
Deutz: Brut Classic,
lasillinen 51:tä,
Kastikkeita: Cumberland, Gribiche, Godard, Sauce anglaise,
Care´me ja Escoffier-määritelmät: allemande, béchamel, espagnole, veloute´ ja
tomaattikastike,
Curnousky,
bechamel-kastike (muskottipähkinä, suola, pippuri),
Mornay-kastike,
Soubise-kastike,
demiglace,
financiere,
Richelieu,
bordelaise,
Saint-Maloon grillatulle kalalle tarkoitettuun kastikkeeseen:
valkoviini + salottisipuli + suurustetaan munankeltuaisella + paistettujen
herkkusienten nestettä + voita + anjovisuutetta,
Alex Allegrier-Carton,
Pierre Troisgros,
Bernard Poussin,
seroosi,
Salade Francillon,
Chateau dÝquem,
2,4-Dithiapentane=keinotekoinen aine, jota myydään aitona tryffeliöljynä,
tuber melanosporum,
Clos de lÓratoire 2003 Saint Emilionista,
Escoffierin-ajan ranskalainen keittiö,
cuisine tendence,
Paupiettes de sole Dugle´re´ni,
Souffle de komard a`lámericaine,
Poulet saute´Archiduceni,
Faisan Souvaroff,
Filet de beuf Richelieu,
Tournados Henri IV,
Délices de Saint-Antoine en feuillete´,
Tryffeleillä täytetyt fasaanit,
Brillat-Savarin,
katalonialainen cava,
kalifornialainen garage-viini,
itävaltalainen Eiswein,
1997 Screaming Eagle,
Parker-pisteet,
avignonenruskea,
Dom Pérignon,
Riedelin samppanjalasit,
Elsassilainen karppiresepti,
jatobaparkettilattia,
La Poja,
La Dame Blanche (=eläkkeelle vetäytynyt huora),
Moleskine,
Etananmunat + verjuiskastike + platinalastut,
Tryffeliöljyssä friteerattu kuningasmerimakkarajulienne,
Frettipyydetyt riukiunkaniineista tehdyt rillettesit,
Karamellisoitu kvitten,
Tonnikalan maiti,
Pohjoisen sinievätonnikalan spermaa,
Merisiilin sukurauhasia Newton Pippinsiiderikastikkeessa,
Pariisin Hustler Club,
poelon,
Moisakiilalaisia vihersammakonreisiä baltiantoukokämmekkäjauhoissa,
kapustarinta,
Limogeslainen posliinilautanen,
Strutsinmunamaljakko,
Cristoflen pöytähopea,
Melchizedek-kokoinen (40 l) Drappierin samppanjapullo,
samppanjasapeli,
Alkupaloja:
Sidr-hunajakastike, St Johnin-järven onananichelohen poskilihan kanssa
tarjottava taikinoitu ruonanjokelainen jokihelmisimpukanmaksaragu
sekä Phou-Luang-vuorten saolanpoikasten selkäydintä kirkkaassa
tammenherkkutattiliemessä,
Gastronominen ilotulitus,
90 cm:n kokinhattu,
amphiclesmäinen entrance,
Viherrevonhäntäemulsio,
Kurobuta-syltty,
Ratafia de Champagne-marinoidut metsonjalat lillukanmarja-karpalojuissin
kanssa,
1990 Saloni,
Mesquitesavustettua siikaa sakesakkaliemessä,
Hettalaisella villiporolla täytettyjä kiirunan siivenkärkiä,
Balvenie Cask 191-viskikaastikkeessa,
Savustetut Poblano-chilipippurit,
Kiyosawa-teesrbet,
Alba Querus Reserve-kinkkuellipsit,
Drappier & Saloni samppanjat,
2005 Leviathan,
2004 Crocker & Starr:sauvignon blanc,
Glaseerattu beefalon sisäfileen keskiosa,
Timanttien läpi filtteröity Diaka-votka,
mayansininen,
sauce allemanden värinen,
Rkatsitelivaahdoketta Thiessen-saskatoonimarenkipurjoilla,
Sokeroituja vihanneskrysanteemin terälehtiä liekehtivän absinttisorbetin
kanssa,
Crocker & Starr,
Varjomocelli-kirjsikkapiiras,
salmanazar-kokoinen pullo,
Kazakstanilainen kiljuhanhensydäncassouletti Niman Ranchin pekonihillolla,
Mustasaksanpähkinähillolla marinoitu ahvenanmaanlammas,
Syntymättömän vasikan maksasta tehty shabu-shabulla,
Chateau Cheval Blanc-vertikaali.
_______________________
Sen pituinen se. M.O.T.
Elämä lyhyt, paita pitkä vai miten sitä sanotaankaan.
Niin miten ?
Pom Pom: Niccoló Ammaniti.
Niccoló Ammaniti: Taivaan ja maan välillä.
Tatuoituja tunteita.
Niccoló Ammaniti: Taivaan ja maan välillä.
Quentin Tarantinon ja J.D.Salingerin risteytys, tämän vuosituhannen Sieppari ruispellossa,
vuodelta 2008.
Uskomaton kertoja ja tyylitaituri.
Mutta porvari saa odottaa pääsyä hänen kirjojensa kansien sisään.
Ja sitä odottavat - koko maailman porvarit.
Lue !
Niccoló Ammaniti: Taivaan ja maan välillä.
Quentin Tarantinon ja J.D.Salingerin risteytys, tämän vuosituhannen Sieppari ruispellossa,
vuodelta 2008.
Uskomaton kertoja ja tyylitaituri.
Mutta porvari saa odottaa pääsyä hänen kirjojensa kansien sisään.
Ja sitä odottavat - koko maailman porvarit.
Lue !
Pom Pom: Rakasta minutkin.
Rakasta minutkin.
Roman Schatz: Rakasta minut.
Roman Schatz: Parturi.
Myytti suomenkielen vaikeudesta ulkomaalaiselle horjuu kun saksalainen vävypoika kirjoittaakin suomeksi.
Ja toinen myytti, saksalaisten huumorin puute, kaatuu myös.
Suomalaiset ovat aina rakastaneet ulkomaalaisia vävypoikiaan ja Romanin kohdalla se varmasti on erityisen
helppoa.
Kymmenen ammatin kirjailija näkee meidät ehkä terävämmin kuin haluaisimmekaan.
Roman Schatzin analyysi yhteiskunnastamme ennen vuotta 1990 olisi syytä korottaa ansaitsemaansa arvoon,
vai mitä sanotte tästä:
"Suomessa vallitsi armoton kapitalismi.Maan sanomalehtien etusivuilla oli pelkästään mainoksia.Täällä
ei vuokrattu ihmisille asuntoja, vaan ne piti ostaa.Puhelimia ei myöskään annettu vuokralle, vaan ihmisten piti
ostaa puhelinosakkeita. Kaikki oli mielipuolisen kallista, ja pankit, joita siihen aikaan oli Suomessa vielä
vielä monta erilaista, mainostivat ikkunoissaan "Ota lainaa niin paljon kuin jaksat kantaa ! Emme kysele turhia!
Saat muovikassin ilmaiseksi!"
Nerokas järjestelmä! Kommunistiset rakenteet, joita pyöritettiin keinotekoisesti kovetetulla, vapaasti
vaihdettavissa ja lainattavissa olevalla valuutalla! Suomalaiset olivat ymmärtäneet Karl Marxin dialektisen
materialismin perusteet oikein:He olivat tehneet teesistä ja antiteesistä proteesin!"
Juuri näinhän se oli. Ruosissa asuvana vertailu naapuriin paljastaa sen. Eikä kyse ole siitä, että ruoho
on vihreämpää täällä.
Roman Schatz: Parturi.
Myytti suomenkielen vaikeudesta ulkomaalaiselle horjuu kun saksalainen vävypoika kirjoittaakin suomeksi.
Ja toinen myytti, saksalaisten huumorin puute, kaatuu myös.
Suomalaiset ovat aina rakastaneet ulkomaalaisia vävypoikiaan ja Romanin kohdalla se varmasti on erityisen
helppoa.
Kymmenen ammatin kirjailija näkee meidät ehkä terävämmin kuin haluaisimmekaan.
Roman Schatzin analyysi yhteiskunnastamme ennen vuotta 1990 olisi syytä korottaa ansaitsemaansa arvoon,
vai mitä sanotte tästä:
"Suomessa vallitsi armoton kapitalismi.Maan sanomalehtien etusivuilla oli pelkästään mainoksia.Täällä
ei vuokrattu ihmisille asuntoja, vaan ne piti ostaa.Puhelimia ei myöskään annettu vuokralle, vaan ihmisten piti
ostaa puhelinosakkeita. Kaikki oli mielipuolisen kallista, ja pankit, joita siihen aikaan oli Suomessa vielä
vielä monta erilaista, mainostivat ikkunoissaan "Ota lainaa niin paljon kuin jaksat kantaa ! Emme kysele turhia!
Saat muovikassin ilmaiseksi!"
Nerokas järjestelmä! Kommunistiset rakenteet, joita pyöritettiin keinotekoisesti kovetetulla, vapaasti
vaihdettavissa ja lainattavissa olevalla valuutalla! Suomalaiset olivat ymmärtäneet Karl Marxin dialektisen
materialismin perusteet oikein:He olivat tehneet teesistä ja antiteesistä proteesin!"
Juuri näinhän se oli. Ruosissa asuvana vertailu naapuriin paljastaa sen. Eikä kyse ole siitä, että ruoho
on vihreämpää täällä.
Pom Pom: Jenny Gucci.
Jenny Gucci
Jos/kun olet naisena harkitsemassa avioeroa, lukaisepa ensin Jenny Guccin Guggikriget.
Miehille en suosittele, koska voivat mokomat oppia copycatiksi.
Kulta glamourista näyttää voivan rapistua ja haalistua, vaikka olisikin aitoa.
Näiden superrikkaiden kohdalla miettii automaattisesti heidän varakkuuttaan. Usein paljastuu se, että omaisuus ei kuitenkaan vaikuta tekevän onnelliseksi.
Se on kumma juttu, niin paljon kuin kaikki (!) teemme sen hankkimiseksi.
Jenny Gucci kuvaa hyvin kirjassaan kuinka paljon hän ja lähi-ihmiset saivat suunnattoman kalliita lahjoja.
Niistä ei edes ilahduttu ellei tunneviesti ollut mieleinen.
Eli kaiken pitää ihmisparan kokea kantapään kautta ennenkuin tajuaa jotain.
Ja usein tulee mieleen, että jos terveyttä ei ota huomioon tasan käyvät ihmisen osat. Jos jollakulla jokin asia on paremmin, on jokin toinen niin kauhean paljon huonommin.
Miehille en suosittele, koska voivat mokomat oppia copycatiksi.
Kulta glamourista näyttää voivan rapistua ja haalistua, vaikka olisikin aitoa.
Näiden superrikkaiden kohdalla miettii automaattisesti heidän varakkuuttaan. Usein paljastuu se, että omaisuus ei kuitenkaan vaikuta tekevän onnelliseksi.
Se on kumma juttu, niin paljon kuin kaikki (!) teemme sen hankkimiseksi.
Jenny Gucci kuvaa hyvin kirjassaan kuinka paljon hän ja lähi-ihmiset saivat suunnattoman kalliita lahjoja.
Niistä ei edes ilahduttu ellei tunneviesti ollut mieleinen.
Eli kaiken pitää ihmisparan kokea kantapään kautta ennenkuin tajuaa jotain.
Ja usein tulee mieleen, että jos terveyttä ei ota huomioon tasan käyvät ihmisen osat. Jos jollakulla jokin asia on paremmin, on jokin toinen niin kauhean paljon huonommin.
Pom Pom: Camilo Jose´Cela - Mehiläispesä.
Camilo Jose´Cela: Mehiläispesä.
Edelleen pysytään sivistyksen turhan painolastin puolella, vaikka kustantaja mainostaa teosta
yhteiskuntakriittisenä romaanina.
Ei voi mitään, Cela sanoo sen itse:
"...säädyllisyys on lähes tyystin kadonnut ..... Voi vaikka saada
jotain jota ei vielä ole !"
Celan slummikertomukset jättävät kirjalliseen kitalakeen juuri tällaisen maun.
yhteiskuntakriittisenä romaanina.
Ei voi mitään, Cela sanoo sen itse:
"...säädyllisyys on lähes tyystin kadonnut ..... Voi vaikka saada
jotain jota ei vielä ole !"
Celan slummikertomukset jättävät kirjalliseen kitalakeen juuri tällaisen maun.
Pom Pom: Frederic Beigbeder.
Frederic Beigbeder
Kauhuskenaarioita suosikkiammateista, tässä mainosmaailmasta, pääsee samaan kategoriaan kuin
Huimaavat korot.
"Tiedättekö mikä on rikkaiden ja köyhien välinen ero ?
Köyhät myyvät huumeita voidakseen ostaa Niket, kun taas rikkaat myyvät Nikejä ostaakseen
huumeita."
Riveillä ja rivien välissä paljastellaan hurjia totuuksia:
Kananpojan kasvu 42:ssa päivässä munasta entisen kolmen kuukauden sijasta.
Coca Colaan ei enää lisätä kokaiinia, vaan sensijaan fosforihappoa ja sitruunahappoa,
jotka luovat illuusion janon sammumisesta ja luovat keinotekoisen riippuvuuden.
(Olikohan tämä tieto Pepsin sponsoroimaa ?)
Geenimanipuloidut mansikat eivät jäädy talvella, koska niihin on lisätty kylmien vesien
kaloista otettu geeni.
Syöpä leviää. Öljyfirmat tekevät kaikkensa sähköautojen vastustamiseksi.
Aurinkovoiteet suojaavat vain UVB-säteiltä mutta eivät haitallisilta UVA-säteiltä.
Melanoomat leviävät.
Sivilisaatio on rakennettu sinun luomillesi väärille haaveille. Se tekee kuolemaa.
Menestyvä copy tienaa yhdellä lauseella Porschen, hänellä ei ole työaikoja, on
vain deadline.
Työttömyysluvut ja töiden katoaminen takaavat sen, että näistä kirjoista huolimatta
suosikkiammattien suosio ei laske.
Työtä painavat vain kohauttavat olkapäitään kertakäyttöilmiöille, niinkö se käy ?
Kauhuskenaarioita suosikkiammateista, tässä mainosmaailmasta, pääsee samaan kategoriaan kuin
Huimaavat korot.
"Tiedättekö mikä on rikkaiden ja köyhien välinen ero ?
Köyhät myyvät huumeita voidakseen ostaa Niket, kun taas rikkaat myyvät Nikejä ostaakseen
huumeita."
Riveillä ja rivien välissä paljastellaan hurjia totuuksia:
Kananpojan kasvu 42:ssa päivässä munasta entisen kolmen kuukauden sijasta.
Coca Colaan ei enää lisätä kokaiinia, vaan sensijaan fosforihappoa ja sitruunahappoa,
jotka luovat illuusion janon sammumisesta ja luovat keinotekoisen riippuvuuden.
(Olikohan tämä tieto Pepsin sponsoroimaa ?)
Geenimanipuloidut mansikat eivät jäädy talvella, koska niihin on lisätty kylmien vesien
kaloista otettu geeni.
Syöpä leviää. Öljyfirmat tekevät kaikkensa sähköautojen vastustamiseksi.
Aurinkovoiteet suojaavat vain UVB-säteiltä mutta eivät haitallisilta UVA-säteiltä.
Melanoomat leviävät.
Sivilisaatio on rakennettu sinun luomillesi väärille haaveille. Se tekee kuolemaa.
Menestyvä copy tienaa yhdellä lauseella Porschen, hänellä ei ole työaikoja, on
vain deadline.
Työttömyysluvut ja töiden katoaminen takaavat sen, että näistä kirjoista huolimatta
suosikkiammattien suosio ei laske.
Työtä painavat vain kohauttavat olkapäitään kertakäyttöilmiöille, niinkö se käy ?
Pom Pom: Huimaavat korot.
Huimaavat korot.
PomPom: Huimaavat korot teatteriin ?
Kun haluaa viihdettä voi sivistys/tieto/info tuntua turhalta painolastilta. Luen juuri Mirja Tervon
kirjaa Huimaavat korot luksuskenkien viehätyksestä. Siinä on paljon asiatietoa ja infoa niin kengistä
kuin kenkienmyynnistä New Yorkissa.
Haluaisin nähdä kirjasta tehdyn näytelmän.
Absurdia, aivan hullua, hirveätä, sehän sopisi näytelmäksi !
Kun haluaa viihdettä voi sivistys/tieto/info tuntua turhalta painolastilta. Luen juuri Mirja Tervon
kirjaa Huimaavat korot luksuskenkien viehätyksestä. Siinä on paljon asiatietoa ja infoa niin kengistä
kuin kenkienmyynnistä New Yorkissa.
Haluaisin nähdä kirjasta tehdyn näytelmän.
Absurdia, aivan hullua, hirveätä, sehän sopisi näytelmäksi !
Pom Pom: Tulevaisuudesta ?
Tulevaisuudesta ?
Valtioiden rajat kartalla haalistuvat - ainakin Euroopassa.
Tilalle tulevat suuret firmat omalaatuisine henkilöstöpoliitikkoineen, jotka
haluavat päättää työntekijöiden lastenteosta.
Naisille järjestetään kurinpalautuksia julkisine raiskauksineen ja
salaa laitettuine kivuliaine kierukoineen. Ym vastaavaa.
Juristien arvovalta murenee. Ja kaikkein ihmeellisintä on se
että se yleisesti hyväksytään. Kaikki joilla on ollut ongelmia,
pieniä tai suuria, lain kanssa, hyväksyvät sen salaa
naureskellen. Ja kilpailevat ammattikunnat haistavat mahdollisuuden
nousuun yhteiskunnassa.
Lääkärit saavat vapaat kädet tehdä kokeitaan. Sehän on pyhää tiedettä.
Psykiatrit nousevat arvostuksessa koska täytyyhän pienen ihmisen
saada jostain apua kun Jumalaakaan ei enää yleisesti ole.
Ne jotka kuvittelevat elättävänsä itsensä kirjoittamalla saavat
miettiä päänsä puhki miten, koska pian kaikki lehdet ovat netissä
luettavina - ilmaiseksi.
Kodit ovat siistejä, valoisia ja ilmavia - kuin mainoksissa -
koska epäsiistejä päivälehtiä ei näy missään.
Blogeilla elävät vain muutamat mainosfriikit, ehkä kaksi % koko alasta.
Ja johonkin ne rahatkin kerääntyvät. Suuriin lasipalatseihin -
jossain kaukana. Olo on epätodellinen, koska olet nähnyt vain muovikortteja
jo vuosien ajan. Huolimatta siitä että teet töitä scheemalla 24/7.
Ja vaikka maksat kaikki laskusi etuajassa uhkaa Sinua koko ajan
ulosottomies, koska joku on keksinyt maksukorttisi koodin.
Kamerallako ? Kamera ei taidakaan olla ystäväsi.
Sinua vainoaa varas ja ulosottomies, kyse on vain siitä kumpi on
nopeampi.
Ainoa rahanlähde on vahingonkorvaukset jos osaat niitä hakea, sillä
oikeuksiasi loukataan koko ajan.
Kuljet koko ajan kamera ja mikrofoni käsissäsi koska muutenhan
et pysty todistamaan oikeuksiasi loukatun.
Jos olet taiteilija ja hyvä sellainen saat olla varma että
ideasi ovat tunnettuja pari minuuttia syntymänsä jälkeen toisella
puolen maapalloa tai kenties naapurillesi tai työkaverillesi tai
opettajallesi, joka on keksinyt kykysi.
Tekniikan kehittyessä saat miettiä onko makuuhuoneessasi kaikkien
maiden mikrofonit ja mikrokamerat vai vain yhden, sen kotivaltion.
Mikäli se on vielä olemassa.
Tulevaisuudessa luultavasti kaipaat sitä.
Koska valheellinenkin turvallisuus on parempaa kuin ei mitään.
Ja kirjoittavana ihmisenä näet painajaisia pisteestä, koska sehän
on tekstin päätös, kuolema. Piste.
Tilalle tulevat suuret firmat omalaatuisine henkilöstöpoliitikkoineen, jotka
haluavat päättää työntekijöiden lastenteosta.
Naisille järjestetään kurinpalautuksia julkisine raiskauksineen ja
salaa laitettuine kivuliaine kierukoineen. Ym vastaavaa.
Juristien arvovalta murenee. Ja kaikkein ihmeellisintä on se
että se yleisesti hyväksytään. Kaikki joilla on ollut ongelmia,
pieniä tai suuria, lain kanssa, hyväksyvät sen salaa
naureskellen. Ja kilpailevat ammattikunnat haistavat mahdollisuuden
nousuun yhteiskunnassa.
Lääkärit saavat vapaat kädet tehdä kokeitaan. Sehän on pyhää tiedettä.
Psykiatrit nousevat arvostuksessa koska täytyyhän pienen ihmisen
saada jostain apua kun Jumalaakaan ei enää yleisesti ole.
Ne jotka kuvittelevat elättävänsä itsensä kirjoittamalla saavat
miettiä päänsä puhki miten, koska pian kaikki lehdet ovat netissä
luettavina - ilmaiseksi.
Kodit ovat siistejä, valoisia ja ilmavia - kuin mainoksissa -
koska epäsiistejä päivälehtiä ei näy missään.
Blogeilla elävät vain muutamat mainosfriikit, ehkä kaksi % koko alasta.
Ja johonkin ne rahatkin kerääntyvät. Suuriin lasipalatseihin -
jossain kaukana. Olo on epätodellinen, koska olet nähnyt vain muovikortteja
jo vuosien ajan. Huolimatta siitä että teet töitä scheemalla 24/7.
Ja vaikka maksat kaikki laskusi etuajassa uhkaa Sinua koko ajan
ulosottomies, koska joku on keksinyt maksukorttisi koodin.
Kamerallako ? Kamera ei taidakaan olla ystäväsi.
Sinua vainoaa varas ja ulosottomies, kyse on vain siitä kumpi on
nopeampi.
Ainoa rahanlähde on vahingonkorvaukset jos osaat niitä hakea, sillä
oikeuksiasi loukataan koko ajan.
Kuljet koko ajan kamera ja mikrofoni käsissäsi koska muutenhan
et pysty todistamaan oikeuksiasi loukatun.
Jos olet taiteilija ja hyvä sellainen saat olla varma että
ideasi ovat tunnettuja pari minuuttia syntymänsä jälkeen toisella
puolen maapalloa tai kenties naapurillesi tai työkaverillesi tai
opettajallesi, joka on keksinyt kykysi.
Tekniikan kehittyessä saat miettiä onko makuuhuoneessasi kaikkien
maiden mikrofonit ja mikrokamerat vai vain yhden, sen kotivaltion.
Mikäli se on vielä olemassa.
Tulevaisuudessa luultavasti kaipaat sitä.
Koska valheellinenkin turvallisuus on parempaa kuin ei mitään.
Ja kirjoittavana ihmisenä näet painajaisia pisteestä, koska sehän
on tekstin päätös, kuolema. Piste.
Pom Pom: J.M.Coetzee.
J.M.Coetzee: Pietarin mestari.
Nobel-kirjailija yrittää luoda venäläisten klassikoiden tunnelmaa, johtuneeko ihailusta vai opettelusta ?
Kirja on suorastaan harvinainen siinä, että suomalainen nainen kuvataan hyvin epämiellyttävänä.
Oikein tuntee kuinka kertoja ei pidä hänestä.
Taidamme olla aika hemmoteltuja kun ainakin minulle kuvaus on ainutlaatuinen. Ja pidän itseäni paljon lukeneena.
Vai johtuuko se siitä että olemme niin huomaamattomia, mitättömiä ettei meitä ole enempää huomattu ? Siinäpä kysymys.
Nyt olisi tilaisuus lisätä näkyvyyttä maailmalla äänestämällä Pekka Haavistoa. Media tulisi räjähtämään
kaikkialla. Se on sitten eri asia miten asioitten hoito sujuisi valtioitten kanssa, jotka eivät hyväksy hänenlaistaan
poikkeavuutta. Miten kohdella vierailulla olevaa valtionpäämiestä joka maan lakien mukaan pitäisi kiikuttaa vankilaan ?
Tai tämä on tietysti turha kysymys koska sama koskisi ketä tahansa toisen valtion päämiestä.
Helsingistä voisi tulla uuden taidemaailman toinen napa hänen valinnallaan: Olisi vain New York ja Helsinki.
Pariisi, Lontoo ja Berliini jäisivät jälkijunaan.
Nobel-kirjailija yrittää luoda venäläisten klassikoiden tunnelmaa, johtuneeko ihailusta vai opettelusta ?
Kirja on suorastaan harvinainen siinä, että suomalainen nainen kuvataan hyvin epämiellyttävänä.
Oikein tuntee kuinka kertoja ei pidä hänestä.
Taidamme olla aika hemmoteltuja kun ainakin minulle kuvaus on ainutlaatuinen. Ja pidän itseäni paljon lukeneena.
Vai johtuuko se siitä että olemme niin huomaamattomia, mitättömiä ettei meitä ole enempää huomattu ? Siinäpä kysymys.
Nyt olisi tilaisuus lisätä näkyvyyttä maailmalla äänestämällä Pekka Haavistoa. Media tulisi räjähtämään
kaikkialla. Se on sitten eri asia miten asioitten hoito sujuisi valtioitten kanssa, jotka eivät hyväksy hänenlaistaan
poikkeavuutta. Miten kohdella vierailulla olevaa valtionpäämiestä joka maan lakien mukaan pitäisi kiikuttaa vankilaan ?
Tai tämä on tietysti turha kysymys koska sama koskisi ketä tahansa toisen valtion päämiestä.
Helsingistä voisi tulla uuden taidemaailman toinen napa hänen valinnallaan: Olisi vain New York ja Helsinki.
Pariisi, Lontoo ja Berliini jäisivät jälkijunaan.
Pom Pom: Imbi Paju.
Imbi Paju: Torjutut muistot.
Kirja kauhusta ja sorrosta ja Viron historiasta. Harva ajattelee, että Viro on kuulunut Ruotsiin
parinsadan vuoden ajan. Tämä kausi oli hyvä ja päättyi vuoteen 1721.
Kauhukuvaukset voittavat Hollywoodin ja tulevat todennäköisesti luomaan samanlaisen pysyvän genreén kuin
keskitysleirikuvaukset. Kumpi oli pahempi, Stalin vai Hitler, sitä ei ole ratkaistu.
Stalinin systeemi pyöri suurimmaksi osaksi valehtelemisella, virallisen tiedotuksen hienouksilla.
Puhumme hyvin vaivattomasti ja laskemme leikkiä pilapiirroksin mustien ihmissyönnistä.
Sensijaan jos valkoihoinen rupeaa ihmissyöjäksi siitä on melkein mahdotonta puhua.
Imbi kertoo:
" Puna-armeija piiritti Ukrainan. Kaikki asukkaiden ruokavarastot ja kotieläimet takavarikoitiin.
Joka päivä 25 000 ukrainalaista kuoli nälkään. Olot johtivat siihen, että ihmiset söivät lähimmäisiään -
vanhemmat omia lapsiaan ja päinvastoin ja lapsikuolleisuus lähenteli sataa prosenttia."
Isoäitini suku on peräisin Virosta. Koko lapsuuteni Viron kohtalo oli kuin suuri musta pilvi kotimme yllä.
Siitä ei uskallettu puhua ollenkaan, heti kuului hys hys jos joku aloitti.
Kun Stalin poistui vuonna 1953 ajasta ikuisuuteen, todennäköisesti helvettiin jopa lapsi huomasi helpotuksen isän
olkapäissä ja koko talon ilmapiirissä. Tämä on ensimmäisiä lapsuudenmuistojani. Toinen oli vuotta aikaisemmin
Elisabeth II:n kruunajaiset. Ja sitä ennen muistan kun sain lahjaksi puisen paloauton isotädiltäni. Siihen sai
kivasti asetella puisia palomiehiä järjestykseen. Täti kuoli kohta sen jälkeen. Olin 1 1/2 - vuotias.
Mutta takaisin Viron historiaan.
Isovanhemmat jotka kertovat lapsenlapsilleen asioita tekevät melkoisen
kulttuurityön. Systeemissä jossa vanhat asiat muuttuvat kielletyiksi ja virallisesti olemattomiksi
se on ainoa tie. Vaikeaksi tilanteen tekee sen, että mitä voi kertoa niin, että lapsenlapset eivät
käsitä väärin tai joudu vaikeuksiin. Vanhin lapsi sisarussarjassa saa näiden muistojen takia usein aivan
erilaisen lapsuuden kuin seuraavat, ainakin minä. Ensinnäkin hän on usein kaikkein rakastetuin isovanhemmilleen,
koska häntä odotettiin eniten, seuraavia lapsia tippui kenties joka vuosi niin että hyvä jos nimi pysyi mielessä.
Imbi muistaa kuinka Virossa vitsailtiin neuvostoaikana, että siellä ei sosialismista siirryttykään kommunismiin vaan - alkoholismiin. Paineitten helpottajana toimi patenttilääke.
Imbi Paju saa varmasti perillisiä ison joukon. Jonon alussa Sofi Oksanen.
Kirja kauhusta ja sorrosta ja Viron historiasta. Harva ajattelee, että Viro on kuulunut Ruotsiin
parinsadan vuoden ajan. Tämä kausi oli hyvä ja päättyi vuoteen 1721.
Kauhukuvaukset voittavat Hollywoodin ja tulevat todennäköisesti luomaan samanlaisen pysyvän genreén kuin
keskitysleirikuvaukset. Kumpi oli pahempi, Stalin vai Hitler, sitä ei ole ratkaistu.
Stalinin systeemi pyöri suurimmaksi osaksi valehtelemisella, virallisen tiedotuksen hienouksilla.
Puhumme hyvin vaivattomasti ja laskemme leikkiä pilapiirroksin mustien ihmissyönnistä.
Sensijaan jos valkoihoinen rupeaa ihmissyöjäksi siitä on melkein mahdotonta puhua.
Imbi kertoo:
" Puna-armeija piiritti Ukrainan. Kaikki asukkaiden ruokavarastot ja kotieläimet takavarikoitiin.
Joka päivä 25 000 ukrainalaista kuoli nälkään. Olot johtivat siihen, että ihmiset söivät lähimmäisiään -
vanhemmat omia lapsiaan ja päinvastoin ja lapsikuolleisuus lähenteli sataa prosenttia."
Isoäitini suku on peräisin Virosta. Koko lapsuuteni Viron kohtalo oli kuin suuri musta pilvi kotimme yllä.
Siitä ei uskallettu puhua ollenkaan, heti kuului hys hys jos joku aloitti.
Kun Stalin poistui vuonna 1953 ajasta ikuisuuteen, todennäköisesti helvettiin jopa lapsi huomasi helpotuksen isän
olkapäissä ja koko talon ilmapiirissä. Tämä on ensimmäisiä lapsuudenmuistojani. Toinen oli vuotta aikaisemmin
Elisabeth II:n kruunajaiset. Ja sitä ennen muistan kun sain lahjaksi puisen paloauton isotädiltäni. Siihen sai
kivasti asetella puisia palomiehiä järjestykseen. Täti kuoli kohta sen jälkeen. Olin 1 1/2 - vuotias.
Mutta takaisin Viron historiaan.
Isovanhemmat jotka kertovat lapsenlapsilleen asioita tekevät melkoisen
kulttuurityön. Systeemissä jossa vanhat asiat muuttuvat kielletyiksi ja virallisesti olemattomiksi
se on ainoa tie. Vaikeaksi tilanteen tekee sen, että mitä voi kertoa niin, että lapsenlapset eivät
käsitä väärin tai joudu vaikeuksiin. Vanhin lapsi sisarussarjassa saa näiden muistojen takia usein aivan
erilaisen lapsuuden kuin seuraavat, ainakin minä. Ensinnäkin hän on usein kaikkein rakastetuin isovanhemmilleen,
koska häntä odotettiin eniten, seuraavia lapsia tippui kenties joka vuosi niin että hyvä jos nimi pysyi mielessä.
Imbi muistaa kuinka Virossa vitsailtiin neuvostoaikana, että siellä ei sosialismista siirryttykään kommunismiin vaan - alkoholismiin. Paineitten helpottajana toimi patenttilääke.
Imbi Paju saa varmasti perillisiä ison joukon. Jonon alussa Sofi Oksanen.
fredag 3 augusti 2012
Pom Pom: Mindre snygg man.
Mindre snygg man.
En farbror berättar:
Det här hände tiden när det inte fanns telefoner. Man var tvungen att gå till någon man ville träffa. Hans pappa kom första gång hem till hans mamma och frågade efter henne. Mamman var inte hemma då, men hennes syster var som pratade med främlingen, som inte var så lång.
Syster hälsade mamman sen senare på kvällen, att mindre snygg herreman hade frågat efter henne.
Hon skulle säga: Mindre, snygg herreman frågade efter henne...
En farbror berättar:
Det här hände tiden när det inte fanns telefoner. Man var tvungen att gå till någon man ville träffa. Hans pappa kom första gång hem till hans mamma och frågade efter henne. Mamman var inte hemma då, men hennes syster var som pratade med främlingen, som inte var så lång.
Syster hälsade mamman sen senare på kvällen, att mindre snygg herreman hade frågat efter henne.
Hon skulle säga: Mindre, snygg herreman frågade efter henne...
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)