Sitten Panu löysi jälleen symbioottisen kontaktipintansa. Ja Katri kyllästyi, tähti kun on. Sitäpaitsi siellähän oli kaksi tähteä samassa kodissa, eihän se sovi. Saavat vain kaikki kierosilmäisiksi. Ja lokoset eivät sovikaan toistensa uomiin vaan kolhivat ja raapivat haavoja.
Joitakin kirjallisia helmiä: "...nyt kaivataan paljastuksia, avoimia aukkoja, pursuilevia muotoja..." naisten pukeutumisesta. Jollakulla on aina mukana "Viskipullo järkyttyneitä naisia varten."
"Olisiko siinä taiteen yksi juju, antaa ilmiasu sille mitä ilman on jäänyt."
"Tunteiden täyttymys ja hauta." Mikä se on ? Pariisi. Sehän se on, koko elämä. Siksikö kaikki rakastavat Pariisia ?
Fontenoy ja Cafe´de Flore, Courbet LÓrigine, ne varmasti Katri Helena tietää tänään vaikka ei olisi aina tiennyt. Opettaja Proffa opetti.
Panu kertoo ranskalaisten kiinnostuksesta tähteemme. Herää toive, josko Katri Helena sittenkin levyttäisi ranskaksi, voisi olla pikantti juttu suomalaista raikkautta ja pirteyttä sorisevien tummapintaisten ärrien jukkoon.
Jos saisin leikkiä kallonkutistajaa, sanoisin, että tyyppi Panu ei löydä naismaailmassa kotiin ennenkuin valitsee vaimokseen ruotsinkielisen. Silloin hän saisi olla suomenkielen puolella se Iso Kukko Tunkiolla, se parempi. Hänhän on paennut ruotsinkieltä koko ikänsä, äiti oli ruotsinkielinen. Niin paljon se lapsuus vaikuttaa.
Ne, jotka nauttivat kanssasisartensa epäonnesta, odottavat hänen seuraavaa kirjaansa: Marja, jonka poimin. Tai vastaavaa. Jossain vaiheessa voisi tietysti olla paikallaan kirja: Äitini, hurri. Sisäistetystä ongelmasta suomen kieli - ruotsin kieli suomalaisessa yhteiskunnassa. Hän on ollut tästä linkistään hurreihin visusti hiljaa koko uransa ajan ja siksi selvinnyt niin hyvin keskustan ja muun Suomen kovakallokulttuurin kanssa.
Kuka tekisi paljastuskirjan Panu Rajalasta. Olisi aika, vaikka hän kertoo paljon itsestään kirjoissaan. Liki mainostekstinä, ymmärrettävästi. Hän tekee naissuhteistaan ongelmia kirjoittamalla heistä tällä tavalla.Panu Rajala tekee minusta kananlihalla olevan feministin. Tiedäthän siis sellaiselle kun Linda pikkuhuppelissa lähetti pillustaan kuvan naapurin Kallelle. Kalle vastasi ja kysyi: Onko meidän kalkkunat karanneet teidän puolelle ? Panun kirja olisi voittanut, jos se olisi tavallinen rakkauskertomus ilman osoitteita. "Valmiit" henkilöt vähentävät kuvauksen tarvetta. Mutta miksi ihmeessä nämä totuudentorvet aina luulevat, että me kaikki viihdymme tirkistelijän roolissa ?
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar