Pom Pom: Mielikuvitus.

Kun vanhenet ja koittaa aika joistain elintoiminnoista luopumiseen, voit joutua käyttämään mielikuvitusta apunasi, apuvälineenä saavuttaaksesi laatuelämää, johon kenties olet tottunut.

Ei se ollutkaan niin, että mielikuvitus kuuluisi vain lapsuuteen. Vaan päinvastoin.

Asenteemme mielikuvitukseen pitäisi muuttaa kokonaan. Passiivisen hyväksymme kun kulutamme kulttuuria.

Mutta että aktiivisesti ja omakohtaisesti käyttäisimme sitä parantamaan elinolosuhteitamme. Jotta koko yhteiskuntamme voisi hyvin.

Voisi olla helpompaa kuin rahallinen apu tilanteessa, jossa tyhjästä on paha nyhjästä.

Terveessä yhteiskunnassa yhdenkään kulttuurityöntekijän ei pitäisi olla työttömänä vaan aktivoimassa mielikuvitusta kaikissa marginaaliryhmissä.

Ajattelemme helposti: enhän minä ole luova, en minä voi käyttää mielikuvitusta. Miksi ? Kysymys on vain asenteesta ja aloittamisesta.

Yhteiskuntamme on ominut mielikuvituksen vain lapsille ja muutamalle harvalle friikille taiteilijalle, joille se sen sallii.

Sinun pitää lopettaa uskomasta ihmisiin, jotka sanovat, ettei sinulla ole mielikuvitusta.

Kyllä heitä riittää, jotka ovat sitä mieltä. Opettajat, vanhemmat, ammatinvalintaa ohjaavat, ystävät, konsultit säilyttääkseen leipänsä ja monet muut.

Yhdessä vaiheessa luulin menettäväni näköni, tulevani sokeaksi. Suljin silmäni ja rupesin kuvittelemaan kaikenlaisia kuvia. Kauniita, ihania. En nähnyt elokuvia, mutta pieniä videonpätkiä, taidetta, tauluja. Videonpätkäni olivat psykedeelisen ja realismin kohtaamisia, yhdistelmiä. Olen vakuuttunut, että kuka tahansa pystyisi samaan. Ja olen varma, että näkisin kokonaisia filmejä jos focusoituisin siihen

Jos kaipaat ystäviäsi, joilla on parempaa tekemistä kuin tavata sinua, mielikuvituksessasihan voit seikkailla heidän kanssaan mielin määrin. Lapsellista, sanoo joku heti. Hanki uusia, sanoo joku. Mutta se ei ehkä aina ole niin yksinkertaista.

En saa aikaiseksi, että matkustelisin. Pysyn kotona. Rakastan yksinkertaisia ja epäterveellisiä rutiinejani. Syön silloin kun on nälkä, ei minun tarvitse kytätä yleisiä ruoka-aikoja ja ravintoloiden aukioloaikoja ja sitä onko seuralaisillani nälkä vai ei. Katselen upeita valokuvia merimaisemista ynnä muista. Itse paikalla olen näin vähintään pari sekuntia.

Järjestän itselleni konsertteja Youtubessa maailman parhaitten tähtien kanssa, mahdottoman livenä.

Jos hermot oikein kunnolla brakaa, sitä en kyllä tiedä miten sen voisi kompensoida.

Jos kuulo menee, toistaiseksi luotan vahvasti uuteen tekniikkaan, kuulolaitteet ovat tehokkaita, siitä en huolestu.

Olen haaveillut kirjoittavani loistavan seikkailu - ja jännärikirjan, jonka päähenkilö toimii kuin Monte Criston Kreivi. Tai Ilkka Remeksen henkilögalleria. Jossa olisi vetoa.

Viimeisessä lauseessa paljastaisin, että päähenkilö elääkin kaiken vain mielikuvituksessaan.

Joka todellisuudessa makaa hoitolassa pakettina ja vihanneksena. Eikä ympäristönsä mielestä ymmärrä yhtään mitään. Ja on tehnyt sitä viimeiset 15 vuotta. Joiden poistamista ajasta ikuisuuteen pohtivat yhteiskunnan materialistiset tehopakkaukset aina silloin tällöin.

Onneksi on niitä, jotka ajattelevat: Ei, ei, minun rakasta isoäitiäni, ihanaa isääni, joka vain on sairas.

Jos joku varastaa/käyttää tämän ideani, olen vain onnellinen. Koska en itse ehdi kirjoittaa kaikkia ideoitani valmiiksi kirjaksi asti.

Copy Left, vassoguu.