Pom Pom: Stiffened by the Arctic Ocean.

We have all this summer in the Nordic countries. Holotna, Is that where it comes to the cold, the Arctic Ocean?

Pom Pom: Jäämerenkangistamia.

Olemme kaikki tänä kesänä Pohjoismaissa. Holotna, sieltäkö se kylmyys tulee, Jäämereltä ?

Pom Pom: JumpDick.

HRH Prince Andie, that TipTopCharacter. Just like the signs of the zodiac, Capricorn. Read the horoscope so you know what kind of he is. Hard-working, enterprising, patriotic backbone of our community. Career-person to whom the systemic character, and the common good are important values. Once Andie began to question the son of my friends. I told him that I have not had as few jumpdick. A long time ago. Said that should fix the situation. Someone suggested the Rolling Stones. Iiiiiik!

Pom Pom: Hyppymulkku.

HKK Andie, tuo TipTopKaraktääri. Aivan kuin horoskooppimerkkinsä, Kauris. Lue horoskooppia niin tiedät millainen hän on. Ahkera, yritteliäs, isänmaallinen yhteisön tukipilari. Uraputki-ihminen, jolle järjestelmällisyys ja yhteinen hyvä ovat tärkeitä arvoja. Kerran Andie rupesi kyselemään poikaystäviäni. Kerroin, että ei minulla ole ollut kuin muutama hyppymulkku. Kauan sitten. Sanoi, että pitäisi korjata tilanne. Ehdotti jotakuta Rolling Stonesista. Iiiiiik !

Pom Pom: To my lady friend, Anja.

This is by no means a hint that the varying tasks Anja would be similar to some of the features, but I collect them for her because she is liking cows, she has told it. Always keep up with to explain, by the way ... Ps.Internet tells that they are in Edinburgh or nearby.

Pom Pom: Anjalle !

Tämä ei ole missään tapauksessa vihjaus, että Anjalla olisi joitain muistuttavia ominaisuuksia, vaan kerään näitä hänelle koska hän kertomansa mukaan PITÄÄ lehmistä. Aina pitää selittää tekemisiään, muuten... P.S. Netin mukaan ovat Edinburghissa tai lähistöllä.

Pom Pom: Lead by the donkey.

Edinburgh parade in 2014. Edinburgh Military Tattoo. The parade led by women, one of them - a donkey! British feminism. Did it hit its target too well when I could not find any photos of it? Hit me at least. The British always manage to get me in a good mood.

P.S. Besides, the donkey is very sympathetic when it is more closely acquainted. And pretty, too.

Pom Pom: Aasi johtamassa.

Edinburghin paraati 2014. Edinburgh Military Tattoo. Naisparaatia johti, yhtä niistä - aasi ! Brittien feminismiä. Osuiko se liian hyvin maaliinsa kun en löytänyt siitä yhtään kuvaa ? Minuun ainakin osui. Britit onnistuvat aina saamaan minut hyvälle tuulelle.

Pom Pom: Holotna !

Holotna this summer, 2014. How long.

Pom Pom: My 2000´s.

My ex-husband called me a few scores of his childhood. And a few others. For some who knows where.

Pom Pom: Holotna !

Holotna tänä kesänä, 2014. Kuinka kauan.

Pom Pom: Minun 2000 - lukuni.

Entinen mieheni maksoi minulle joitain kalavelkoja lapsuudestaan. Ja muutama muu. Jostain ties mistä.

Pom Pom: The day of engagement.

I am very much disappointed when HRH Prince Carl-Philip is betrothed to me. He simply announced that they have denied the writers! Maybe a little bit better way than by email for no reason. It is very important with respect to an end, that tells why. An entire generation confused girls and boys, already thinking that it was because of the stop. Well, now I know, I'll personally. I would, of course, inferred from its little in advance: Who is now the writers have to. When the royal talk always say we when an ordinary citizen would imagine it the first person.

Engagement is an important event. My generation does not become engaged at all, they just went straight to get married, so-called. forced reasons. It was streetsmart then. It is only funny the way that we have got rid of. When the brides were ashamed of eyes achieved aunts accurate gaze below.

The generation before me got engaged. In a small home village ran as a joke for twenty years a true story describing the event: How can a future bride was playing around the owner and asked, that where it is Kaarlo when we had to go today engaged.

But I'm not bitter at all, at least not yet:

Congratulations to HRH Prince Carl-Philip & Sofia!

Pom Pom: Päivän kihlaus.

Olen kovasti pettynyt kun HKK Prinssi Carl-Philip ei kihlannutkaan minua. Hän vain yksinkertaisesti ilmoitti, että he evät tarvitse kirjoittajia ! Ehkä vähän parempi tapa kuin emaililla ilman syytä. On hyvin tärkeää suhteen lopettamisessa, että kertoo syyn. Kokonainen sukupolvi hämmentyneitä tyttöjä ja poikiakin miettii jo, että mistä se johtui se stoppi. No, nytpä tiedän, minä henkilökohtaisesti. Taisin tietysti aavistaa jo sen hieman etukäteen: Kuka nyt kirjoittajia tarvitsisi. Kun kuninkaalliset puhuvat he sanovat aina me kun tavallinen kansalainen kuvittelisi kyseessä olevan ensimmäisen persoonan.

Kihlajaiset ovat tärkeä tapahtuma. Minun sukupolveni ei mennyt kihloihin ollenkaan, he vain menivät suoraan naimisiin, ns. pakkosyillä. Se oli streetsmartia silloin. On vain hauska, että siitä tavasta olemme päässeet eroon. Kun morsiamet saivat hävetä silmät päästään tätien tarkkojen katseiden alla.

Minua edeltänyt sukupolvi meni kihloihin. Pienessä kotikylässäni kulki vitsinä parikymmentä vuotta tositapahtumasta kertova juttu: Kuinka tuleva morsmaikku soitteli ympäri pitäjää ja kyseli, että missä se Kaarlo on kun meidän piti mennä tänään kihloihin.

Mutta minä en ole ollenkaan katkera, ainakaan vielä:

Onnea HKK Prinssi Carl-Philip & Sofia !

Pom Pom: Good Luck HRH Prince Carl-Philip & Sofia.

Surprise Pairs. Contrary to the "normal sense," it is originally from these, marrying couples are surprisingly often similar in appearance, at least from some angles. Does the appearance of our time focusing it? Is it out of something? The romanticism? Is not that pairs not like looking in a mirror when you look at each other? Unity, similarity feeling grows all the time? Is it just marry fashion, according to fashion fucking. Pertti Saarikoski told once married his first wife because she recalled Brigitte Bardot. The men they dare to reveal their choice criteria? I trust in and belong to the marriage proposal. I am always looking for the ass, which would pay for it all. Good luck Prince Carl-Philip and Sophia! A lot.

Pom Pom: Onnea Carl-Philip & Sofia !

Yllätysparit. Vastoin "normaalijärkeä", sitä perinnäistä, naivat parit ovat yllättävän usein samannäköisiä, ainakin jostain kulmasta. Tekeekö aikamme focusoituminen ulkonäköön sen ? Onko se pois jostakin ? Romantiikasta ? Eikö se pareilla ole kuin katsoisivat peiliin kun katsovat toisiaan ? Yhteisyyden, samaisuuden tunne kasvaa, koko ajan ? Onko se vain naimamuotia, muodin mukaan naimista. Pertti Saarikoski kertoi joskus naineensa ensimmäisen vaimonsa siksi koska hän muistutti Brigitte Bardotia. Uskaltavatko miehet paljastaa valintansa perusteita ? Minä uskallan eikä kosintaa kuulukaan. Minä etsin jatkuvasti sitä aasia, joka maksaisi kaiken. Onnea Prinssi Carl-Philip ja Sophia ! Paljon.

Pom Pom: Metsästyksen jumalatar.

Siellä se on jossain pienessä kylässä se kivenharmaa Diana-patsas. Luonnollisen kokoinen, iso lierihattu kiharaisessa päässä. Istuu aasin selässä, kun ei halunnut ratsastaa hevosella. Niinkuin muinoin Maria.

Pom Pom: Jag älskar Lars Wallin.

Pom Pom: Why do I Laugh.

I always have a lot of fun, I laugh to myself!

Pom Pom: Miksi nauran.

Minulla on aina hauskaa, nauran itselleni !

Pom Pom: Love.

You know you're in love when you have found someone you want to wake up next to in the morning.

Pom Pom: Rakastunut.

Tiedät olevasi rakastunut kun olet löytänyt jonkun jonka vieressä haluat herätä aamuisin.

Pom Pom: Today is Friday !

Unpair couples marched once one feet, flat feet. The festivities begin! Maybe even dancing going. And something else. Yet this time.

Pom Pom Tänään on perjantai !

Eriparia olevat parit marssivat kerrankin yhtäjalkaa, tasajalkaa. Juhlat alkakoon ! Ehkä tanssikin sujuu. Ja jokin muu. Vielä tämän kerran.

Pom Pom: Yes.

- How many% the're Swedish? If you do not want to be a swede, the question is offensive. If you want / would like to be a swede, the question is more or less polite.

Pom Pom: This way.

Sex is an attack.

Pom Pom: Your lemon is poisonous.

The envelope has been sprayed with pesticide. Should not we take to require non-toxic lemons?

Pom Pom: Sitruunasi on myrkyllinen.

Kuoreen on ruiskutettu tuholaismyrkkyä. Eikö meidän pitäisi ryhtyä vaatimaan myrkyttömiä sitruunoita ?

Pom Pom: Näinpäin.

Seksi on hyökkäys.

Pom Pom: Niin.

- Kuinka moni%:sesti olet ruotsalainen ? Jos et halua olla ruotsalainen, kysymys onkin loukkaava. Jos haluat/haluaisit olla ruotalainen, kysymys on enmpi tai vähempi kohtelias.

Pom Pom: Uutuus !

No words but this is not without Words.

Pom Pom: The Number Psychosis.

This one too.

I love the large crowds.

They will look on me.

They see me.

I look in a mirror them myself.

Then I'm bigger.

Then I am.

Pom Pom: Joukkopsykoosi.

Tämäkin. Minä rakastan suuria joukkoja. Ne katsovat minuun. Ne näkevät minut. Peilaan niihin itseäni. Silloin olen suurempi. Slloin olen olemassa.

Pom Pom: Scotland, Africa and my Auntie.

Female acquaintance decided to get something going. The hype was huge. All became leaders. Other titles were not on the staff. Staff received a new personality radiation. Background People of the bishops did. Oh, we Maija became the leader! Hey, Jones became the boss. Now, of course we are doing well! A renewal of the car, or just a sofa set? The winter jacket at least went to the new. Well, nothing more happened. Working is returned to the point about the the former pattern. Liabilities had increased by only ...

Fashion Pertussis is that everyone should be bosses. Sometimes you wanted to point out that what is more stupid the more powerful your need is to get bossiksi. But we had already learned to be quiet.

Getting Boss often only reveal the inability to lead, poor management and the fact that can not get the hang of roughly anything.

Africa will tell the whole world that blacks do not guess at all know how to lead. And when you do not know how, the help, for the violence.

Leadership is the fact that things are going to be without actual coercion, pleasure. And often without you even noticing.

Scotland wants to get to learn leadership. Changes in demand charges. There seems to be too much of the funds somewhere, which is to get rid of? If and when things are going then there is should be taken to make changes.

The data can see it clearly. You have been using something like our website, you will like it and all should work fine. Then some wise-ass has decided to shine on their own opinion, with good ideas. And suddenly the whole page does not work at all, you will not find anything and the faintest. And the page tells you the new ultra-fine improvement.

The changes are as one grain (Amendment) box, type one, then two, then the box must therefore already two grains (the change), the next four, etc. So in the end is a huge amount of work behind the new system complete.

The system, which does not work at all as it was believed. Creeps to mind the suspicion that the former was better. No one's face can not stand it, rather than proposing a return to the old status.

But it's been many great new inexperienced bosses with stupidity and screwing around pay for the following decades.

_______________

Pom Pom: Scotlanti, Afrikka ja mun Täti.

Naistuttavani päättivät perustaa firman. Innostus oli valtava. Kaikista tuli johtajia. Muita titteleitä ei henkilökunnassa ollut. Henkilökunta sai persoonaansa uutta säteilyä. Taustahenkilöt sen kait tekivät. Ai, meidän Maijasta tuli johtaja ! Hei, Jussista tuli pomo. Nythän meillä menee hyvin ! Uusitaanko auto vai vain sohvaryhmä ? Talvipalsa ainakin meni uusiksi.

No, mitään sen kummempaa ei tapahtunut. Kohta työntekokin palautui suurinpiirtein entisiin uomiinsa. Velat vain olivat kasvaneet ...

Muotihinku on, että kaikkien pitäisi päästä bosseiksi. Joskus teki mieli huomautella, että mitä tyhmempi sen kovempi tarve on päästä bossiksi. Mutta me olimme jo oppineet hiljaisiksi.

Bossiksi pääseminen vain usein paljastaa kyvyttömyyden johtaa, huonon johtamisen ja sen, että ei tajuta suurinpiirtein mistään mitään.

Afrikka kertoo koko maailmalle, että mustat eivät taidakaan osata johtaa. Ja kun ei osata, otetaan avuksi väkivalta.

Johtaminen on sitä, että saadaan asiat sujumaan ilman varsinaista pakkoa, miellyttävästi. Ja usein kuin huomaamatta.

Scotlanti haluaa päästä opettelemaan johtamista. Muutokset vaativat kuluja. Siellä taitaa olla liikaa varoja jossain, joista halutaan päästä eroon ? Jos ja kun asiat sujuvat silloin ei pitäisi ryhtyä tekemään muutoksia.

Datassa sen huomaa selvästi. Olet vuosia käyttänyt jotain webbisivua, pidät siitä ja kaikki sujuu hienosti. Sitten joku valopää on päättänyt loistaa omasta mielestään hyvillä ideoilla. Ja yhtäkkiä koko sivu ei toimikaan, et löydä sieltä mitään ja tuskastut. Ja sivulla kerrotaan uudesta hienosta parannuksesta.

Muutokset ovat kuin se yksi jyvä (muutos) ruutuun yksi, niin sitten ruutuun kaksi tuleekin jo kaksi jyvää (muutosta), seuraavaan neljä jne. Eli lopulta valtavan työn takana on uusi systeemi valmis.

Systeemi, joka ei toimikaan niin kuin uskottiin. Mieleen hiipii epäilys, että entinen oli parempi. Kenenkään kasvot eivät kestä sitä, että ehdotettaisiin paluuta takaisin entiseen.

Mutta on saatu monta suurta uutta kokematonta bossia, joiden torveiluja maksamme seuraavat vuosikymmenet.

Pom Pom: Has it been studied ?

Grated lemon peel on food than the food. And some orange shell, too. Are they toxic? Or free from pesticides?

Pom Pom: Onko tutkittu ?

Sitruunan kuorta raastetaan ruokaan kuin ruokaan. Ja jonkinverran appelsiininkuortakin. Ovatko ne myrkyttömiä ? Vapaita tuholaismyrkyistä ?

Pom Pom: Alexander Söderberg - Andalusian friend.

May not be quite as brutal as the epoch created by Luis Bunuel and Salvador Dali created a surreal film, Un chien Andalou, to which the name refers to, but almost. Was anything needed for survival is 586 pages. Literary qualities of the book's title and one of the most without features the person whose name is Carlos Fuentes, in the time left a great writer. Thus the name look like. When a person is killed it is very difficult to hide. This restaurant is invented meat grinders. It is after all, to describe how much people eat human flesh. There is no need to describe the vision is automatically created. Simple raw and icy cold, with the Russian mafia is salt. The police are the criminals. Not only one police, but the police. And the few lines of coke. That's the whole book. Publisher advertise the book as a struggle between good and evil. I did not find it good at all? The book is sold in 30 countries, almost out of the box. Sequels are coming.

Pom Pom: Alexander Söderberg - Andalusialainen ystävä.

Ei ehkä ihan yhtä raaka kuin epookin luonut Luis Bunuelin ja Salvador Dalin luoma surrealistinen elokuva, Un chien andalou, johon nimi viittaa, mutta melkein. Syitten selviämiseen on tarvittu 586 sivua. Kirjallisia ansioita ovat kirjan nimi ja eräs melkein ominaisuudeton henkilö, jonka nimi on Carlos Fuentes, jo ajasta poistunut loistava kirjailija. Siis nimi look like. Kun ihminen tapetaan häntä on vaikea kätkeä. Tässä keksitään ravintoloiden lihamyllyt. Sitä ei sentään kuvata kuinka ihmiset syövät ihmisenlihaa. Ei tarvitse kuvata, näky syntyy automaattisesti. Yksinkertaista raakaa ja jäistä kylmyyttä, jossa venäläismafia on suolana. Poliisit ovat rikollisina. Ei poliisi, vaan poliisit. Ja muutama viiva kokaa. Siinä koko kirja. Kustantaja mainostaa kirjaa hyvän ja pahan taisteluna. En löytänyt sitä hyvää lainkaan ? Kirja on myyty 30 maahan liki kättelyssä. Jatko-osat ovat tulossa.

Pom Pom: Sex again ?

Yes and No. No and Yes. Sex is cheating, is not it ?

Pom Pom: A feral Woman?

And that's what women are supposed to be much happier when you are in the modern age. Let´s compare a little bit.

Before:

- The time before the cooking everything possible was done for yourself. The mustard was made by himself, the bread was baked every week.

- Laundry: one day of the week was reserved for the laundry at least every other week.

- All the clothes were made for yourself. The wool of the sheep were clipped, they were spun, and only then could weave.

Now:

- Repeatedly press a few buttons and then, casually, and something else in mind and at the same time making it. Trades Machinery and semi-finished products are to assist us.

Instead, that would have been pleased and happy women 60-70 centuries completely went wild. These household chores instead of the women began to hunt for love. Hippie gave the tools and the opportunity. Loving the length and breadth of society. Everyone knows that all depends on the woman, now, always men do it when you only have the opportunity to ...

In Sweden, cooking slowly phenomenon: the mother and daughters is bad spacing. When mothers began to marry their daughters' boyfriends. Could not resist the competitive situation, to show you something ... It's no wonder that family relationships experienced knocks.

When you love hunting dream clouds dropped down the ground as rain or wind blew them a rainbow, lovehangover women began to hunt for money and power, and might honour, too. And want to fight to the right places. Although the age-old low and undervalued position had created a whole new type of human: Cunning conspirator.

Women wanted their own money, even though the IQ told the rich man was expropriation. Wanted to conscription. Grandmother would have been horrified and great-grandmother even more. And the women today are not satisfied with the least bit compares the contrary.

Because it did not go any reasonably. As it was and should be.

Pom Pom: Villiintynyt Nainen ?

Kaiken järjen mukaan naisten pitäisi olla paljon tyytyväisempiä nykyaikana kun ovat. Vertaillaanpa vähän.

Ennen:

- Aika ruuanlaittoon ennen kun kaikki mahdollinen tehtiin itse. Sinappikin tehtiin itse, leivät leivottiin joka viikko.

- Pyykki: yksi viikonpäivä varattiin pyykkiin ainakin joka toinen viikko.

- Kaikki vaatteet tehtiin itse. Villat kerittiin lampaista, ne kehrättiin ja sitten vasta voitiin kutoa.

Nyt:

- Painelemme muutamaa nappia silloin tällöin, puolihuolimattomasti ja jotain muuta ajatellen ja tehden samanaikaisesti.

Koneet ja kauppojen puolivalmisteet ovat apunamme.

Sensijaan, että olisivat olleet tyytyväisiä ja onnellisia naiset 60-70-luvuilla villiintyivät täysin.

Näiden kotitöiden sijaan naiset alkoivat metsästää rakkautta. Hippiliike antoi siihen työkalut ja mahdollisuuden. Naivat pitkin ja poikin yhteiskunnassa. Kaikkihan sen tietävät, että kaikki riippuu naisesta, miehethän nyt aina kun vain on tilaisuus...

Ruotsissa muhii ilmiö: äidillä ja tyttärillä onkin huonot välit. Kun äidit rupesivat naimaan tyttäriensä poikaystäviä. Eivät voineet vastustaa kilpailutilannetta, näyttää jotain... Ei ihme, että perhesuhteet kokivat kolhuja.

Kun rakkaudenmetsästyksen unelmapilvet satoivatkin sateena maahan tai tuuli puhalsi ne sateenkaaren taa, alkoivat naiset morkkiksessa metsästää rahaa ja valtaa ja ehkä kunniaakin. Ja haluta oikeille taistelupaikoille. Vaikka vuosisatainen alistusasema olikin luonut aivan uuden ihmistyypin: Juonikkaan juonittelijan.

Naiset halusivat omaa rahaa, vaikka älykkyysosamäärän kertoikin kuinka rikkaan miehen oli ominut. Halusivat sotaväkeen. Isoäiti olisi ollut kauhuissaan ja isoäidin äiti vielä enemmän. Eivätkä naiset tänään ole piirunvertaa tyytyväisempiä, päinvastoin. Koska se ei mennytkään kaiken järjen mukaan. Niinkuin piti ja pitäisi.

Pom Pom: Sense of fashion.

Raising our children according to fashions. We love our children, as the amount of fashion. We eat the food which is all the rage.

Just a couple of generations ago, families were usually 10 to 20 children. The children were only mouths that needed to be fed,'s bodies that needed to be protected from frost and other weather quirkes. Children was too much, the children were on the road, the children were stressful and a burden.

Love the faded volume. If they could not keep up down the line, they were rejected. That is, the society was terribly cold viewed from below, through the eyes of its smallest. Bringing home care.

Then came the era when society raised our children, who had been 3-4. Women were taught that some women eat them, if children will be less than four. Four of the appropriate amount. And then came the love moderately. School and society responded to the upbringing completely, the parents were to live his own life-time without any hassle. Society depended. Its solid steel bars were collabse safe during. If the kids wanted something they got it sees, a lot of parents do not support the children's interests. Except for a few, and then came the results. As Björn Borg's parents.

It was a deadly alone the survival of the ideal and requirement.

Today, children are the gold pieces. It is no longer trusted the school or society to increase the children at all. Many parents invest in their children's activities, and all education. Will something from them without living their own lives, something that crashes onto the retirement age? It can be seen then.

Is not it really quite chilling, that is such a fashionfactor in our feelings ?

Pom Pom: Muotitunne.

Kasvatamme lapsemme muotien mukaan. Rakastamme lapsiamme niin kuin muoti määrää. Syömme sitä mikä on ruokamuotia.

Vain pari sukupolvea sitten perheissä oli tavallisesti 10-20 lasta. Lapset olivat vain suita, jotka piti ruokkia, kehoja jotka piti suojata pakkaselta ja muilta säiden oikuilta.

Lapsia oli liikaa, lapset olivat tiellä, lapset olivat rasittavia ja rasite. Rakkaus haaleni määrän mukaan. Jos he eivät pysyneet ruodussa, heidät hylättiin. Eli yhteiskunta oli hirvittävän kylmä alhaaltapäin katsottuna, sen pienimmän silmin katsottuna. Kasvatuksesta huolehti koti.

Sitten tuli aikakausi, jolloin yhteiskunta kasvatti lapsemme, joita oli 3-4. Naisille opetettiin, että toiset naiset syövät heidät, jos lapsia on vähemmän kuin neljä. Neljä oli sopiva määrä. Ja rakkautta tuli sitten kohtalaisesti.

Koulu ja yhteiskunta vastasi kasvatuksesta täysin, vanhemmat saivat elää omaa elämäänsäkin aika huolettomina.

Yhteiskuntaan luotettiin. Sen vankat kalterit olivat sortumatonta terästä. Jos lapset halusivat jotain he saivat sen tahtomalla, vanhemmat eivät paljon tukeneet lastensa harrastuksia. Paitsi muutamat ja silloin tulikin tuloksia. Kuten Björn Borgin vanhemmat. Siitä syntyi tappava yksinselviytymisen ihanne ja vaatimus.

Nykyään monet appivanhemmat tukevat lastensa avioliittoja aivan eri tavalla kuin ennen. Toki sitä on tehty ennenkin, jotkut, mutta se ei ehkä ollut niin yleistä. Oltiin vasta siirrytty pois siitä systeemistä, että vanhemmat valitsivat lastensa puolisot. Siirryttiin ajattelemaan, että koska ovat itse valinneet, selvitkööt nyt sitten. Eikä asioihin paljon puututtu. Vasta lisääntyvien avioerojen myötä on alettu tajuta, että tuki ja apu voi olla monesti tarpeen.

Nykyään lapset ovat kultapaloja. Enää ei luoteta koulun tai yhteiskunnan kasvattavan lapsia ollenkaan. Monet vanhemmat satsaavat kaiken lastensa harrastuksiin ja kasvatukseen. Jääkö heiltä jotain elämättä omassa elämässään, jotain, joka kaatuu päälle eläkeiässä ? Se nähdään sitten.

Eikö ole oikeastaan aika karmeata, että tunteissamme on tällainen muotifaktori ?

Pom Pom: Depped ?

I know that I am not depressed when my account is empty week after payday. At least not before that.

Pom Pom: Depissä ?

Tiedän, että en ole masentunut, kun tilini on tyhjä viikon kuluttua palkkapäivästä. Ainakaan ennen sitä.

Pom Pom: Henry VIII.

- Why did the British do not forget to Henry VIII? - To make their women afraid.

Pom Pom: Henrik VIII.

- Miksi britit eivät unohda Henrik VIII:tta ? - Pelotellaakseen naisiaan.

Pom Pom: Tantalus Love.

Someone is making me a Tantalus pain. I'm rich and earthy with the gods. I do not know the rules other than to break. I reveal the secrets of the gods heard the banquet. I promise all of the nectar of a new Prime Minister from. There should be some rule or the truth that it is only related to adolescence. But perhaps Justice is done. I have received a punishment than a teenager. I just do not understand is that if I could not NO I will be just wrong. Do you remember your first love as a teenager? That if it had not been unfortunate so badly it had been the case, at least for us girls. Tartaro is real, nothing else has. The wine is lost when I try to drink it. The illusion or hallucination? When I reach toward something, it just moves away. You're so close, close, close, You unreachable.

Pom Pom: Tantaloksen Rakkaus.

Joku tekee minulle Tantaloksen tuskia. Olen rikas ja läheinen julmalten kanssa. Sääntöjä en osaa muuta kuin rikkoa. Paljastan jumalten pidoissa kuulemani salaisuudet. Lupaan nektaria kaikille uudesta pääministeristä lähtien. Pitäisi olla jokin sääntö tai totuus, että se liittyy vain teini-ikään. Mutta ehkä Oikeus tapahtuu. Olen saanut rangaistuksen kuin vain teini-ikäinen. En vain ymmärrä sitä, että jos en saisikaan EItä minun kävisi vain hullusti. Muistatteko ensirakkauttanne teini-ikäisenä ? Että jos se ei olisikaan ollut onnetonta, niin huonosti siinä olisi käynyt, ainakin meille tytöille. Tartarokseni on todellinen, mikään muu ei ole. Viini katoaa kun yritän sitä juoda. Illuusio vai hallusinaatio ? Kun kurkotan kohti jotain, se vain etääntyy. Olet niin lähellä, lähellä, lähellä, Sinä saavuttamaton.

Pom Pom: Vuosi lisää.

Muumit ja Aku Ankka vain paranee vuosien myötä. Miten on minun laitani, eilen oli syntymäpäiväni ? Ne alkavat olla painajaisia, ei ole totta jne. Pitääkö tätä uskoa jne. On TÄRKEÄÄ, että ystävät muistavat. Muuten menee päivä täysin pilalle. Vaikka olen syntynyt sunnuntaina. Ja aina liputetaan ! Sireenit, juhannusruusut ja pionit kukkii. Ja on kesän tuoksu.

Pom Pom: Vertaisarviointia.

Vertaisarviointia tänään. Kello on paljon jossain. Kello on vähän jossain.

Pom Pom: Economic his own secret folders.

Learning to calm the money works. Therefore, economists do not necessarily favor educated ones.

Pom Pom: Ekonoomin salaiset kansiot.

Opiskelu rauhoittaa rahanteosta. Siksi ekonoomit eivät välttämättä suosikaan lukeneistoa.

Pom Pom: Most exciting hat in Ascott 2014 ?

Who had the most exciting hat in Ascott ? Princess Beatrice ? Her wall plate chips ? Princess Eugenie´s Rose was fine, too !

Pom Pom: Ascotin hatut 2014.

Kenen hattu oli jännin Ascotissa ? Prinsessa Beatricen ? Voilastuja ? Voipytystä vuoltu ? Prinsessa Eugenien Ruusu oli hieno !

Pom Pom: A version of the Autobiography.

My childhood was quiet exciting, action-packed and interesting. We lived in the manor life on the land, even though the Home Accounts by no means the magnitude of the spoiled. A large and active family did it and had a wonderful thing. We had two adjoining houses, red and white. The red house was the "extra" aunts, my father, an old maid aunts home. They had been together stage three. My grandparents lived upstairs. Father's cousins ​​and his family spent their summer holidays. Christmas holidays and the Easter holiday with us.

Grandfather had planted apple trees, nearly three hundred houses in the south side of the slope. The garden was indescribably beautiful apple trees in bloom at the time. Trees went gradually down, as in Japanese gardens. Around the village people came to look at it, some secret, do not tell us. Once we got a pleasant surprise when the controller's cultural committee, or whatever it was that chose the top three most beautiful yards, was selected by our garden. We had received the third prize. In fact, we actually we were a bit blind to the beauty of our garden, it was always the case. Christmases were like a picture postcard. Every Christmas Virkku horse pulled us up very early Christmas service. Felt like tinkle and the snowfall was like from a Christmas card. The sled was warm sheepskin and skin rugs everywhere, even below freezing could be a lot.

In some cases, in retrospect was virtually incomprehensible waste of money. Love or weakness were the subject of magazines! For us, all came from middle-class magazines. Somehow I was terribly important that all of your Journal. Our economy became Kotiliesi THREE, THREE Aamulehti, THREE Suomen Kuvalehti, etc. And the children had to definitely be in your future as Journal, Journal of the title. Lasten Kuvalehti and Nasta appeared at that time. The Post said, wondering whether the driver several times, but no one did not occur to the head, that one leaf would suffice! Books were respected, but they were bought in moderation, as gifts at Christmas and birthdays. It was nice of you to the post overseer came all the time, every day. "We were there!" Books were respected, but they were bought in moderation, as gifts at Christmas and birthdays. Detectives were hidden in the attic almost to the ceiling, that children should not hold them. They were a secret vice, this thing was they were not real literature

My grandmother had four sons, I was the first grandchild and I got the girl of her unqualified her love. Virgin aunties wasted love for us children. Mother's side was also a two aunts, who the girl was important, the second was just the boys and the other was an old maid.

Relatives were exciting. Father's cousin was married to a Japanese pilot with. He flew from Pori to greet us frequently. Twenty metric birches rowed a couple of meters of the crown when he shaved a little too low, as was the tearaway. We ran all race out into the yard to wave when we heard aircraft buzz and we saw how Ali greeted us happily. It was exciting when my little cousin was half Japanese!

Mother's side of my aunt lived with his family in Toronto, the Canadian citizen was correct under the Queen of England. Large packages came from there for Christmas.

I was an ardent collector of stories. One branch of the family had played themselves out in Monaco in Espoo, Finland Petas of the estate. The father´s cousin was advertising manager by Fazer. 5 of a noble family was related link. My father was a second cousin to the Count. Someone's family lived in a noble residence beauty "indefinite" in relation to, it was a hush - hush and silenced completely. And now it is impossible to get from the more detailed information, then the information will be lost forever when someone does not like the situation either and makes sure that at least the children will hear. My father's aunt had married a lord of the manor called Bergh. The whole of my childhood, I learned how important the letter h after the name. Bergh, not Berg. It was the most important thing to my grantauntie ! She had been a teacher, who had been passed at various events fire as a speaker. Home, religion and country were the subjects. The old maid's family and home was when she gathered her relatives around her. The father of one cousin was married to Finnish National Opera with a conductor.

Another cousin was married to Ad-TV, Heikki Packale´n. He also spent summer holidays with us. I remember the age of 10, playing with him hard badminton. He was a great narrator. He had been involved in making the Finnish canded camera. He was a native of Rauma, of course, knew how to dialect, and was great imitator and a clown. We children had a lot of fun! Through him, we had also a TV early, when there were only a few dozen in the country. I am all my childhood lived among the American Family series, which at that time was rare. No one schoolmates had seen them. The neighbors came to us often to watch TV.

Paternal uncle was the Sokos department store in Northern Finland manager. His son always came with large cloudberrybuckets holiday. The younger family moved to Sweden was widely, but frequently visited us. Coffee Packages and Marabou chocolate was their gift. So we find Sweden had our kids even then in existence. Kitchenswedish we spoke and our foreign words were swedish , even though the way we were completely in finnish. Some of the father's cousins ​​was the home language in Swedish and English. One of the noble branch of the family had been committed to the German admirer. When Hitler's actions were discovered, the German language as their home language was abandoned and began to speak only English and Swedish at home for the kids. German Language only forgotten. Maybe they up to play ignorant if anyone spoke German.

Villagers came with matters in us every Friday. When knew that it was the bakingday. All were under his arm regardless of the - no complaints have ever been - freshly baked, warm flat bread as a gift to his home. It's no wonder that we were regarded more wealthy than we were. That was until the good old days, my mother the year.

My childhood is the fact that the parents were always at home. It is difficult and impossible to imagine a childhood in which so it has not been. I am grateful to my childhood and I very happy.

There it was, in my childhood, the WHOLE WORLD a small village !

Pom Pom: Omaelämäkerta A-versio.

Lapsuuteni oli rauhallisen jännittävä, vauhdikas ja mielenkiintoinen.

Elimme kartanoelämää maalla, vaikka kotitilani ei suinkaan ollut suuruudella pilattu. Suuri ja aktiivinen suku sen teki ja oli ihana asia. Meillä oli kaksi vierekkäin olevaa taloa, punainen ja valkoinen. Punainen talo oli "ylimääräisten" tätien, isäni vanhapiikatätien koti. Heitä oli yhdessä vaiheessa kolme. Isovanhempani asuivat yläkerrassa. Isän serkut perheineen viettivät kesälomansa. joululomansa ja pääsiäislomansa meillä. Isoisä oli istuttanut liki kolmesataa omenapuuta talojen eteläpuolelle, rinteeseen. Puutarhamme oli kuvaamattoman kaunis omenapuiden kukinta-aikaan. Puut menivät asteettain alaspäin, kuin japanilaisissa puutarhossa. Ympäri kylää tuli ihmisiä katsomaan sitä, jotkut salaa, eivät kertoneet meille. Kerran saimme iloisen yllätyksen kun pitäjän kulttuurilautakunta vai mikä se oli joka valitsi palkintosijoille kauneimmat pihat, oli valinnut meidän puutarhamme. Olimme saaneet kolmannen palkinnon. Itse asiassa me itse olimme hieman sokeita puutarhamme kauneudelle, sehän oli aina ollut.

Joulut olivat kuin suoraan postikortista. Joka joulu veti Virkku-hevonen meidät hyvin aikaisin joulukirkkoon. Aisakello kilkatti ja lumipyry oli kuin suoraan joulukortista. Reessä oli lämmintä lampaannahkojen ja vällyjen alla, vaikka pakkasta saattoi olla paljon.

Joissakin asioissa näin jälkeenpäin katsoen oli käsittämätöntä tuhlausta. Rakkauden tai heikkouden kohteena olivat aikakauslehdet ! Meille tulivat kaikki porvarilliset lehdet. Jotenkin oli hirvittävän tärkeää, että kaikilla oli oma lehti. Meidän talouteemme tuli KOLME Kotiliettä, KOLME Aamulehteä, KOLME Suomen Kuvalehteä jne. Ja lapsilla piti ehdottomasti olla omalla nimellä tuleva lehti, nimikkolehti. Lasten Kuvalehti ja Nasta ilmestyivät silloin. Postinkuljettaja siitä sanoi ihmetellen useasti, mutta kenenkään päähän ei juolahtanut, että yksi lehti riittäisi ! Oli kait kivaa kun postia tuli koko ajan, joka päivä. "Olimme olemassa !" Kirjoja kunnioitettiin, mutta niitä ostettiin kohtuullisesti, lahjoiksi jouluna ja syntymäpäivinä. Dekkarit olivat kätkettynä vintille liki katonrajaan, etteivät lapset niitä saisi käsiinsä. Ne olivat salainen pahe, eiväthän ne olleet oikeaa kirjallisuutta

Isoäidilläni oli neljä poikaa, minä olin ensimmäinen lapsenlapsi ja sain tyttönä hänen varauksettoman rakkautensa. Vanhapiikaisotädit tuhlasivat rakkauttaan meihin lapsiin. Äidin puolelta oli myös kaksi tätiä, joille tyttö oli tärkeä, toisella oli vain poikia ja toinen oli vanhapiika.

Sukulaiset olivat jännittäviä.

Reuter - sukupuussaa kahdeksassa sukupolvessa esiintyvä nimi - tiedotteli maailmalta.

Isän sukulaisen nainut Urpo Wilska luki metsäaiheisia pakinoitaan radiossa.

Olin hulluna runoilija Eino Leinoon. Mitähän olisinkaan tehnyt jos olisin silloin tiennyt myös hänen kuuluvan isän sukupuuhun.

Isän serkku oli naimisissä japanilaisen lentäjän kanssa. Hän lenteli Porista meitä tervehtimään usein. Parikymmentämetriset koivut sousivat parin metrin säteellä latvuksistaan kun hän ajeli vähän liian alhaalla, hurjapää kun oli. Juoksimme kaikki kilvan ulos pihalle vilkuttamaan kun kuulimme lentokoneen surinaa ja näimme kuinka Ali tervehti meitä iloisesti. Oli jännää kun pikkuserkku oli puoliksi japanilainen !

Äidinpuoleinen tätini perheensä kanssa asui Torontossa oli oikein Kanadan kansalaisena Englannin Kuningattaren alainen. Isot paketit tulivat sieltä jouluksi.

Olin kiihkeä tarinoiden kerääjä. Yksi sukuhaara oli pelannut Monacossa pois itseltään Espoossa olevan Petaksen kartanon. Isän serkku oli mainosjohtajana Fazerilla. 5 aatelissukuun oli lähilinkki. Isäni pikkuserkku oli kreivi. Joku suvun kaunotar asui jossakin aateliskartanossa "epämääräisessä" suhteessa, se oli hys - hys ja vaiettiin täysin. Ja nyt on mahdotonta saada siitä tarkempaa tietoa, niin ne tiedot katoavat lopullisesti kun joku ei pidäkään tilanteesta ja pitää huolen siitä, etteivät ainakaan lapset saa kuulla. Isäni täti oli nainut kartanonherran nimeltä Bergh. Koko lapsuuteni sain kuulla siitä kuinka tärkeä oli kirjain h nimen perässä. Bergh, ei siis Berg. Se oli maailman tärkein asia isotädilleni ! Hän oli ollut opettaja, joka oli kulkenut erilaisissa tilaisuuksissa palopuhujana. Koti, uskonto ja isänmaa olivat aiheet. Vanhanpiian perhe ja koti oli se kun hän keräsi sukunsa ympärilleen.

Isän yksi serkku oli naimisissa Kansallisoopperan kapellimestarin kanssa. Toinen serkku oli naimisissa Mainos-TV:n johtaja Heikki Packalenin kanssa. Hän vietti myös kesälomiaan meillä. Muistan kuin 10-vuotiaana pelasin hänen kanssaan ahkerasti sulkapalloa. Hän oli mahtava kertoja. Hän oli ollut mukana tekemässä suomalaista piilokameraohjelmaa. Hän oli kotoisin Raumalta, osasi tietenkin murretta ja oli mainio matkija ja pelle. Meillä lapsilla oli hauskaa ! Hänen kauttaan meille tuli myös TV aikaisin, silloin kun niitä oli vasta muutama kymmenen maassa. Elin koko lapsuuteni amerikkalaisten perhesarjojen parissa, mikä oli siihen aikaan harvinaista. Ei kukaan koulukavereistani ollut niitä nähnyt. Naapurit tulivat meille usein katsomaan televisiota.

HKK Prinsessa Margaretin rakkaushuolet itkettivät meitä lapsiakin ainakin yhden kesän kun sukulaistäti luki ääneen meille niitä lehdistä. Olimme niin pieniä, että emme tajunneet niitä, mutta mukana elimme. HKK Kuningatar Elizabethin kruunajaiset olivat suuri ja tärkeä tapahtuma ja niistä puhuttiin vuosia myöhemminkin. Kruunusta luopunut Edward oli PUNAINEN Prinssi, josta yksi perunalajike oli saanut nimensä, valisti isä meitä.

Kun Stalin poistui ajasta se oikein tuntui ilmapiirissä ja kevensi isän hartioita. Huoli ison naapurin tekemisistä oli ollut todellista siellä keskellä Hämettä.

Vaarin veljen Teofiluksen 50-luvulla tai ehkä jo aikaisemmin perustama menestyksekäs rakennusfirma toimii yhä tänä päivänä Tampereella. Se myytiin jossain vaiheessa.

Yksi aatelissukuhaara oli ollut vannoutunut saksalaisihailija. Kun Hitlerin teot paljastuivat, saksankielestä kotikielenä luovuttiin ja alettiin vain puhua englantia ja ruotsia kotona lapsille. Saksankieli vain unohdettiin. Taidettiin jopa leikkiä ymmärtämätöntä jos joku puhui saksaa.

Isän setä oli Sokoksen Pohjois-Suomen johtaja. Hän poikansa tulivat aina suurien lakkaämpärien kanssa lomalle.

Auto oli suuri musta Sture Baker.

Nuorempi suku oli laajalti muuttanut Ruotsiin, mutta vieraili ahkerasti meillä. Kahvipaketit ja Marabou-suklaa oli heidän tuliaisensa.Joten Ruotsikin oli meille lapsille jo silloin olemassa.

Helsingin kaupungin lähettämät kesälapset toivat oman lisänsä kesäämme.

Kyläläiset lappoivat meille aina perjantaisin asioissaa. Kun tiesivät, että se oli leipomapäivä. Kaikki saivat kainaloonsa asiasta riippumatta - valituksia ei koskaan tullut - vastaleivotun, lämpimän rieskan tuliaisiksi kotiinsa. Ei ihme, että meitä pidettiin varakkaimpana kuin me olimme. Näin oli ennen vanhaan hyvään aikaan, äitini aikana.

Minun lapsuuteeni kuuluu se, että vanhemmat olivat aina kotona. On vaikeaa ja mahdotonta kuvitella lapsuutta jossa niin ei ole ollut. Olen tästä kiitollinen ja pidän lapsuuttani erittäin onnellisena.

Siellä se oli, lapsuudessani, KOKO MAAILMA pienessä kylässä !

Pom Pom: Mitä nimemme kertovat.

Ihmettelemme usein idän ihmisten runollisen kauniita ja kummallisia nimiä. Tuhat kukkaa, Onnenkantajaa jne. mutta kyllä meidänkin kulttuurimme nimet kertovat jotain. Kuten Aina Ilona, Olga Aina Hilja, Toivo Kuula, Tyyni Ilma, Anna. Kalevin mielestä oli tärkeää, että nainen sai tuntea itsensä halutuksi, oli haluttu. Hän antoi tyttärelleen nimen Anna.

Pom Pom: Hikoiletko etikettiasioissa ?

Anna rahalahja rasiassa , ei kirjekuoressa !

Pom Pom: The key of the good life.

The key of the good Life is djust: Everything is how you take it, everything.

Pom Pom: The language struggle.

Only Finland and Sweden to fight the language. It is not understood by the richness of multilingualism. The battle is between the very real war, there is no trick. Many feel this sting. How on earth survives kieliensä with Switzerland. There is a French, a German and an Italian region. At least not belong to foreign countries, it would be nothing to rustle.

Pom Pom: Kielitaistelu.

Vain Suomessa ja Ruotsissa taistellaan kielestä. Ei ymmärretä monikielisyyden antamaa rikkautta. Taistelu on välillä aivan todellista sotaa, ei mitään leikin laskua. Monet tuntevat sen nahoissaan kirvelynä. Miten ihmeessä Sveitsi selviää kieliensä kanssa. On ranskalainen, saksalainen ja italialainen alue. Ei ainakaan ulkomaille kuulu, että olisi mitään kähinää.

Pom Pom: It is so.

In the Little country you must be standard in Everything. Otherwise it doesn´t work. It is everything or nothing.

Pom Pom: Time or money ?

Which is disappearing faster, the money or the time ?

Pom Pom: The couple.

Why you ask and Think how long time you have been together ? You should ask and think how happy you are together. How much you love each others. Or why think at all. You can do something else.

Pom Pom: Topical Midsummer wearing in Finland this year.

Those crazy Finns. Does all the Swedes, the Finns have such a fashion? Or the Americans or the British or the French or the Italians? Does the whole world? Last I guess we discovered when we called for the world to Donald Duck pants that the aunties in the library the need to ensure blushing. Yes it is, so that when close to the North Pole lives, so one must take into account dressing up a little differently than in the Mediterranean countries and the rest of the southern latitudes. While the fashion would change, we have decided to be deaf to complaints, yes, our grandma's model can be the next generation. P.S. This is the model Andie, which I am weawing when I am alone in the evenings. As now than he djust was at Ascot, alone (thank god). I am not sure if I remembered the size right because it´s shifting quite often, but quite sure I am.

Pom Pom: Who done it ?

All the big thoughts has allways been or what you say ? It´s only that nobody has said it earlie. Therefore I am asking Who done it ? Found that the genes are immortal. Not even the big philosophs has told it. Some briton but who ?

Pom Pom: Me and my copies.

I am bigger than my ego, because I have those w´ho copies me.

Pom Pom: Puhallus.

Tuuleeko huipulla vai puhaltaako alhaalta. Kun/jos oikein kovasti puhaltaa sehän nostaa helmat ylös...

Pom Pom: Blow.

The wind blows at the top or bottom to blow? When a very hard blow from the bottom that's to bring up the skirts ...

Pom Pom: Omaelämäkerta B-versio.

Herra Velkoja, Herra Karhu ! Avasin juuri päivän postin. Oli yksi syntymäpäiväonnittelu, josta yhtäkkiä muistin kuinka kauhean vanha kohta olen. Siitä huolimatta tulin todella iloiseksi siitä. Toinen kirje oli teiltä, jossa kerrotte aiheuttavanne minulle rankkoja vaikeuksia jos en viimeistään tänään maksa velkojani. Allekirjoituksena ei ollut VenäläisMafia, mutta tyyli oli. Kun vihjaatte vaikeuksiin haluan kertoa teille jotain, että osaatte sitten valita oikein. Synnyin kahdeksan kuukautta äitini häiden jälkeen, keskosena. Epäilykset oikeasta isästäni syntyivät näin tehokkaasti ilman, että minulla olisi siihen ollut varsinaisesti osaa tai arpaa. Joka kerta kun ompeluseuran kitkerä vanhapiika tai joku kateellinen vihjasi jotain, oli se äidilleni kuin isäntä olisi haukkunut rengin, renki potkaissut koiraa, koira purrut kissaa jne. Minä olin se kaikkein pienin ja alimmainen ketjussa. Äitini alkoi alitajuisesti syyttää minua ja muisti kertoa kasvuaikana kuinka hän ei ollut ollenkaan halunnut minua, kuinka epätoivottu olin, kuinka kauhea olin ollut. Äidillä oli ollut kauniimman sisarensa kanssa kaksoishäät, eikä sisar tullut heti raskaaksi vaan sai pitää hauskaa ja matkustella ja huvitella mielin määrin tuoreen aviomiehensä kanssa. Ja että äiti ei saanut ja se oli minun syyni. Ja synnytys oli ensisynnyttäjälle ollut vaikea, mikä tietysti oli minun syyni. Sensijaan kolme vuotta myöhemmin syntynyt veljeni oli ollut niin helppo vauva, oli nukkunut kaikki yönsä heti ja vain jokellellut pulskana päivät. Keskosena minulla on ollut kaiken maailman fyysiset vaivat jatkuvasti. Kyllä se niin on, vaikka sitä ei yleisesti myönnetä, että siitä se johtuu. Maalaistalossa riittää töitä, ne eivät koskaan lopu. Olen intohimoinen kirjallisuuden lukija, kuin narkki konsanaan, oikea UnelmaNarkki. Mutta lukeminen on liki suurin synti maalaistalossa, laiskempaa ihmistähän ei löydy. Veljelläni ei ollut tätä pahetta. Koulu oli kolmen kilometrin päässä, sinne kuljettiin jalan, polkupyörällä tai kävellen. Susia pelättiin metsäväleillä ja aina niitä tuntui vilkkuvan pimeässä puitten välissä. Taas rasahti. Ja taas. Ja vilahti jotain. Sitten juostiin lujaa. Talvet olivat kylmiä ja syksyt sateisia, alkukeväät loskaisia. Kesällä tehtiin töitä, me lapset seitsemän vuotiaasta, heinäpellolle vaan. Ruislyhteet raapivat kädet pahasti elokuussa. Työaika oli koko kesän kello seitsemästä kello kahdeksaan illalla vain ruoka- ja kahvitauoilla. Karmeinta lapsityövoiman käyttöä, mutta se oli aivan yleistä silloin, samanlaista oli naapurin lapsilla. Kun koulu alkoi syksyllä, oli se kuin lomaa. Ja kivaa. Pari naisopettajaa eivät tykänneet vaatteistani ja mobbasivat minua, hyviä numeroita ei tullut millään vaikka mitä olisi tehnyt. Mutta miesopettajien suosikki olin. Ja kaverit olivat kivoja. Yhden isättömän tytön muistan yrittäneen nokittaa minua, vaikka ystäviä jollain lailla olimmekin. Joten koulusta selvisin suuremmitta vammoitta. Naapurin tyttären häät pilasin. Saksalainen sulhanen oli ilmeisesti pahasti hermostunut. Hän haki minua yllättäen tanssimaan miltei kesken häävalssin. Skandaali oli valmis. Sain erikoiskollaamisen perääni siltä alueelta ilmeisesti lopuksi iäkseni. Sitten alkoi työelämä. Siellä tutustuin kunnon hakkaamiseen, eriasteiseen ja erilaatuiseen. Duunareille ei koskaan kelvannut työni. Pomot eivät valittaneet, mutta ei tarvinnut olla kuin vähän duunariin kallellaan oleva tyyppi niin jopa rakenteli ansoja. Sitten kun he rupesivat olemaan vallassa, muuttuivat duunarit niin paljon "paremmiksi", että olivat kuin halkeaisivat paremmuuteensa. Aina aloittivat, pitivät minua pahimpana kilpailijanaa. Rakensivat lopulta rasismipelin, jossa tekivät päinvastaista rasismia. Kaikki tummaihoiset, myös mustalaiset olivat parempia töissään kuin minä. Ei oota myytiin. Kukaan ei oikealla antanut töitä, koska eihän nyt niin surkealle tyypille voi niitä antaa. Kukaan ei kysynyt minulta mitään. Avioon menin kun mieheni alkoi tiputtaa pois muita tyttöystäviään. Olin kuulemma näistä 10:stä paras. No sitä kesti ne kuuluisat pari vuotta. Sitten mieheni löysi uuden. Erosimme ja senjälkeen olen saanut parikymmentävuotta kuunnella kuinka tytöt ylistävät häntä. Koko Tukholma kuulemma rakastaa häntä. Koulussa yläluokilla yksi opettaja oli niin hulluna aineisiini, että julkaisi ainakin yhden paikallislehdessä kysymättä lupaani. Kokemattomana olisin varmasti suostunut, mutta nykyjärjellä en antaisi missään tapauksessa sille julkaisulupaa. Sain niskaani luultavasti itse Kekkosen, koska pakinani oli vahvan kriittinen. Vakavastipa olivat siihen suhtautuneet on fiilinki tänään. En vieläkään osaa pitää sanoja niin vaarallisina. Mutta voihan ne isonkin tulipalon aloittaa. Mutta kritiikki persoonaani kohtaan syntyi. Ja se, että hallitsevalla puolueella oli minuun on - off suhde. Rasittavaa sinänsä. Lehdistö antoi minulle sitruunan. Jostain minulle tuntemattomasta syystä olin joutunut poliittiseen epäsuosioon. Lähdin työttömyyttä pakoon Tukholmaan. Koko kotini vuokrahuoneistossa tyhjennettiin. Eniten olen kaivannut valokuvia. Lapseni kaikki lelutkin vietiin. Kun tulin maksamaan parin kuukauden vuokraa jälkikäteen, ilmoitti sihteeri Marita, että kaikki on viety kaatopaikalle. Kun kaikki kodin tarvikkeet piti hankkia uusiksi, kesti se vuosia. Veljeni erosi. Eikä millään löydä uutta vaimoa itselleen. Sisareni erosi. Ja löytää uusia vähän liikaakin. Isäni kuoli. Äitini kuoli. Kukaan sukulaiseni ei halua olla kanssani tekemisissä kun olen julkaissut yhden kirjan. Kukaan vanha koulutoverini ei halua olla tekemisissä kanssani ilmeisesti samasta syystä. Mitä enemmän kirjoitan sitä enemmän saan sellaisia kiinnostuneita, jotka haluaisivat tehdä sitä kanssani kerran tai kahdesti. Mutta en mitään muuta kiinnostusta. Ehkä verottajan. Liika innostus on kuin olisi kiikkulaudalla. Olen siinä alapuolella olevassa päässä. Olen siis yksin. Ja hirvittävän yksinäinen. Tätini mies kertoi toistamiseen muistavansa minua testamentissa. Eipä muistanut. Läheinen sukulaistätini ei myöskään muistanut minua. En käsitä kuinka se on mahdollista. Minulla oli käsitys, että me molemmat pidimme todella toisistamme. Ei edes pientä muistoesinettä. Lapsenlapseni, jota rakastan yli kaiken, sanoo minulle, että katso peiliin ja ole hiljaa. Mikään dieetti ei pure minuun, ei edes Dieetti nimeltä Nälkä. Olen epätoivoinen. Minulla on kaappi täynnä vaatteita, joita haluaisin käyttää. Työkavereillani oli tapana tulla syödä mussuttamaan kymmenen sentin päähän minusta, heistä oli hauskaa kiusata laihduttajaa. Kuinka monta % ihmisistä on aitoja sadisteja ? Kaikki työkaverit ? Vai ovatko kaikki ? Onko se jokin muoti-ilmiö ? Tätä Jobin kirjaa voisin jatkaa loputtomiin. Mitä rahantekokeinoja minulla on ? Pokerissa voitan aivan mahdottomasti, mutta kuitenkin loppusaldo on 0. Pelaan kuudella pöydällä samanaikaisesti. Madame Fortune juoksee karkuun heilauttaen helmojaan ja tanssien Can-Cania minun rahoillani. Joku ne saa. Ja minä sentään osaan pokeria. Satsaan likipitäen vain Täyskäteen. Rahan ominaisuus on kerääntyä sinne jossa sitä jo ennestään on. Joten minulta rahansaanti on vaikeaa. Ja Te, Herra Velkoja ja Herra Karhu, lupaatte, että voitte aiheuttaa minulle vaikeuksia ellei suoritusta tule. Siihen en voi sanoa muuta kuin että jaha !

Pom Pom: What is immortal in your physics ?

-Do you know what the physics is immortal? Your soul belongs to the spiritual side. -Your genes. If you have children. And your child will get in due course the children. Etc. A British researcher has realized it.

Pom Pom: Mikä fysiikassasi on kuolematonta ?

-Tiedätkö mikä fysiikassasi on kuolematonta ? Sielusi kuuluu henkiselle puolelle. -Geenisi. Jos sinulla on lapsia. Ja lapsesi saavat aikanaan lapsia. Jne. Brittitutkija on oivaltanut sen.

Pom Pom: Antje Jackelén.

Good luck and God bless Sweden's first female Archbishop of Antje Jackelén! When we learn Your difficult name we can leave out the beginning of the Annex. Are the attributes of a man and a woman completely disappear?