Pom Pom: The King from Finland.

Minä tiedän ratkaisun meidän suomalaisten ongelmiin.
Melkein kaikkiin.
Ratkaisu on uskomaton.
Se ratkaisisi meitä vuosisatoja riivanneen ongelman.
Se olisi määrätyllä tavalla helppo, se ikäänkuin leijuu jo ilmassa ja odottaa vain poimijaansa.
Meillä on kompleksi ruotsalaisten rinnalla. Jostain syystä meillä ei ole sitä muualla, njaa, jonkinverran on,
mutta se on aina parannettavissa joillain keinoilla.
Tätä yhtä emme ole onnistuneet voittamaan vaikka olemme tehneet mitä.
Siis että me emme ole tarpeeksi hienoja.
Emme ole tarpeeksi älykkäitä.
Emme ole tarpeeksi miellyttäviä.
Ei tässä auta kuin yksi resepti.
Suomesta pitää tehdä kuningaskunta. Ja valita kuninkaaksi Britannian HRH Prinssi Andrew.
Hänestä tulisi King Andrew I From Finlandia. Jotenkin suomalaiset ovat hänet siksi jo kastaneetkin, unissaan ainakin.
Yhtäkkiä olisimmekin hienompia kuin ruotsalaiset ! Sillä jokainen ruotsalainen hyväksyy ja ymmärtää Englannin olevan hieno.
Hienompi kuin Ruotsi. Sitä ei edes tarvitsisi kyseenalaistaa.
Siinä samalla ratkeisi toinenkin ongelma, suomalaisten kielipää. Kaikkihan me tiedämme, että se äidinkieli on
jotenkin helpompi. Siis se kieli minkä saa syntyessään. Kukaan ei enää valittaisi kielitaidottomuuttamme maailmalla
kun kaikki osaisivat englantia.
Ja Prinssi Andrew pärjäisi kyllä siinä roolissa. Hän on monessa liemessä keitetty, joten kokemusta olisi.
Ja hänellä on tämä pitkän linjan koulutus,häntähän on jo koulutettu yli 50 vuotta.24/7/50.
Kyllä sillä on merkitystä jos koulutus jatkuu ympärivuorokauden ja vuosia ja vuosia ja vuosia.
Ja kun vähän siristätte silmiänne hänhän on ihan samanlainen kuin Ahti Karjalainen. Tai siis paljon hienompi
siinäkin kun hän juo vain viiniä, ei ollenkaan väkeviä. Eikä ole koskaan juovuksissa.
Kepulaiset ovat sen kuulemma huomanneetkin.
Joskus aikaisemmin kävi mielessä, että Ruotsin Prinsessa Madeleine olisi sopiva Suomen kuningattareksi.
Ja jotkut ihastuivat kun hän valitsi miehekseen tämän Criisin.
Olisi siinä riittänyt aina puhumista silloin kun ei jaksa
huonosta ja hyvästä ja kehnosta säästä puhua. Ja Criisiä olisi uskaltanut arvostellakin vähän eri tavalla kun
se näyttää sitä keskisormeensakin silloin tällöin. Ei hän sensuroi sillä tavalla itseään kuin nämä pitkän linjan koulutetut.
Siis sensuroi itseään. Ja vielä kun ovat senverran varakkaita, ettei kansan olisi tarvinnut olla huolissaan siitä,
ettei raha-asiat ole kunnossa ja ruokaa pöydässä.
Mutta sen verran ollaan oltu älykkäitä, ettei kukaan ole sentään Criisille tätä hommaa
tarjonnut vaikka olisi niin ajatellut kun hän ei kutsutnutkaan meidän Sauliamme häihinsä. Ei Sauli aikä hänen vaimonsa
toki Prinsessa Madeleinen ensimmäistä naimista olleet tutkineet vaan kyllä sen ovat tehneet itse ruotsalaiset niinkuin heillä on tapana.
Ja miltä se olisi kuulostanut jos olisimme maailman lehdistä saaneet lukea jatkuvasti,
että Kuningas Criisi I tekee sitä ja tätä.
Meillä on valmiiksi jo vuosikymmeniä vähennetty presidentin tehtäviä niin paljon enempi vain muodollisiksi,
että ei olisi iso vaiva vaihtaa se ja
muutama muu nimike tyylikkäimmiksi. Ja niin saisimme oman kuninkaan.
Herkkähermoisetkin kestäisivät nämä vallanvaihtotouhut kun kukaan ei olisi sanomassa,
että Kuningas on kuollut, eläköön Kuningas. Koska kuningas valittaisiin aina vaaleilla.
Vaalien jälkeen hurrattaisiin ainoastaan: Eläköön kuningas !