Pom Pom: Aftertaste.

Aftertaste.

Siis jälkimaku. Surkea tällä kertaa, erityisen surkea. Onko eräiden suomalaisten tahojen opettama oppi a´la USA
kovimmasta mahdollisesta kaupallisuudesta mennyt perille naapureille ? Liian hyvin ?
Eivät antaneet meille pointteja kun arvelivat meidän olevan kaikkein pahin kilpailija ?
Ja yrittivät taata sillä voittoa itselleen ?
Tai pitivät niin varmana voittajana, että ajattelivat kyllä muut äänestää.
Kappale oli idealtaan vanhanaikainen, joka soti perinnäistapoja vastaan.
A) Eihän nainen voi kosia.
B) Asuna hääpuku, jota perinnäisesti sulhanen ei saa nähdä ennen vihkimistilaisuutta.
C) Ja vielä homopusu ?
Vaikka naisten homouteen suhtaudutaan aivan eri tavalla kuin miesten. Naiset vain vähän naureskelevat ja
kohauttavat olkapäitään. Ja miehet ajattelevat, että kyllä se minullekin antaa tai antaisi jos olisin aktiivinen.
Sensijaan naiset kyllä uskovat, etteivät saa homomiehiltä. Paitsi tunnetusti tietysti Helena Lindgren.
Ja sitä paitsi naisten homous taiteilijapiireissä Ruotsissa, USA:ssa ja mahdollisesti Briteissä ja nyt Ranskassa on vain
suurinta huutoa. Jota muoti-ilmiönä varmasti haluavat kokeilla entiset neutritkin.
Yhdellä esiintyjällä oli hame on fire aluksi ja lopussa jäässä.
Mitä siitä pitäisi ajatella, oliko sen jonkun pettyneen tai pessimistisen miehen tai naisen suunnittelema ?
Siis: Wild West has come here.
Naapurit olivat niin paljon omien kappaleidensa puolesta että diskasivat pahimman kilpailijansa antamalla meille 0 points.
Kuka muu kuin me suomalaiset niille on voinut opettaa aitoa kaupallisuutta ?
Koska me naiset uskotaan ettei me olla tasa-arvoisia ? Ehkä tämä olisi syytä muistaa paremmin muualla Euroopassa
kuin täällä pohjoismaissa. Sanon tämän ääneen itselleni. Tekihän tämä Kristan kappale minullekin varsinaisen tempun ?
Vähän on kuin olisin herännyt with the hang-over ? Mitähän sitä on tullut tehtyä. Mutta tämä kappale Marry me
otti minut niin täysillä mukaan, että...
Ehkä ei ollut niin hyvä idea se kosiminen...katsotaan.
Kristan täytyy löytää uusi hitti. PIAN.
Our old complex is back ! What to do next year ? Tai siis kahden vuoden kuluttua näkemiin, niinhän se homma käy.
Kaikki hienothan sen tietävät, että hyvä jälkimaku on kaikkein tärkeintä elämässä. Emmeköhän mekin opi sen joskus.
Minä olisin laulanut laulun sanoin: LOVE ME, BABY. Toivottavasti Krista tekee siitä esitysversion näillä sanoilla. It´s the magic of the words which makes IT.
LOVE ME.