Pom Pom: Hesan ratikassa.

Olen saapunut Viking Linella Tukholmasta Helsinkiin. Kiipeän keskustaan ajavaan ratikkaan.
Pieni vaaleakiharainen tyttö istuu etupenkillä vinottain minuun joten voin tarkastella häntä kaikessa rauhassa.
Hänellä on pinkki t-paita, jossa on harmaita pääkalloja. Hänellä on pinkit tossut. Mustat farkut ja koiran
kantolaukku. Hän on sievä kuin mikä. Jos olisi nuorten in - kilpailuja, hän olisi itsestään selvä voittaja.
Koira on pentu ja samaa rotua kuin  Kuningatar Elizabethin suosikit.
Ajan Skatalta kohti rautatieasemaa. Presidentinlinnan kulmalla pelmahtaa pulskistunut Tarja Halonen - kopio istumaan eteeni.
Jos paikka olisi ollut Hollywood olisin luullut että kyse on jostain showsta, niin hän on näköinen. Vuosi vain on väärä.
Tai mistä sitä tietää, kyllähän entinenkin presidentti sillä suunnalla voi liikkua.
Lähestymme Suurkirkkoa. Se on kaunis ja puhdas kuin aina, oli sää mikä hyvänsä.
Tsaari on paikallaan kuten pitääkin. Ja sen edessä sattuu olemaan pysäköitynä bussi, jonka kyljessä on isoilla kirjaimilla
Royalbus.fi.
Ratikka jatkaa matkaansa vaivalloisesti kitisten. Vastaan tulee ilmiselvästi Turun opiskeluajoilta tuttu oikeustieteen
opiskelija, joka poltti sotilaspassinsa jonain mielenosoituksena Kekkosen aikana. Tai siis hän muutama kymmenen vuotta vanhempana.
Hänet tunnistaa ruskeista silmistä ja ilmeestä. Tai siis ehkä vain - näköinen. Mielikuvitukseni tekee temppujaan, tietty.
Mutta tapaus oli totta, me opiskelijapiireissä sen tiesimme, mutta se vaiettiin täysin, hys - hys. Ei siitä sorkat kopissu
eikä suut supissu. Niin se homma kävi silloin.
Seuraavaksi kävelee tuimannäköinen juristi reippaasti kohti entistä raastupaa ikäänkuin suunnittelisi minun haastamistani.
Jotainhan ne aina voivat keksiä jos joku oikein suuttuu. Ja poliisit vain älähtää: se kenties vähän unohtelee.
Koristeellisesta Romanoffin patsaasta  tulee mieleen koko suku. Nyyh, se Andie on palannut Fergiensä luo. Siinä meni
romanssihaaveet. Jos vielä shouwaan, tulee syyte, että haluan rakastajattareksi. Hyvät Frouvat sun muut, eikös poikamiehelle
shouvaaminen ole ihan hyväksyttävää ? Häät Suurkirkossa olisivat olleet ihan tyylikkäät.
Kun Andie palasi Fergiensäå luo, aloin ensimmäisen kerran suunnittelemaan elämääni, matkalippujakin aloin ostamaan
ihan paluuseen kotiportille asti. Eihän sitä aikaisemmin voinut tehdä kun koko ajan seurasi jatkuvasti suuria yllätyksiä
yllätysten perään.
Joku filmintekijä tulee seuraavaksi vastaan raahaten varusteitaan.
Leopardi - piponi ei tee suurempaa vaikutusta. Hän vain vilkaisee ja sitten - hymyilee.
Jotkut asiat olemme onnistuneet markkinoimaan hyvin maailmalle, kuten sosiaaliturvamme Romaniaan.
Tällä lyhyellä matkalla näin kolme pyytävää kättä - tyhjänä.
Siirryn Metroon. Vastapäätä minua istuu vanha kulunut nainen jokin rääsy päällään. Vaatteessa näkyvällä paikalla
loistaa uusi hintalappu.Mistähän viestinnästä siinä oli kyse. Hänellä on sylissä selkäreppu, koska eihän sen kanssa
muuten voi istua. Reppu on kuvioitu lasten satuhahmoilla, Mikki Hiirellä ja kumppaneilla. Olen tainnut saapua
satumaailmaan. Toisesta satumaailmasta.