Olen kenkäfriikki. Minulla on aina suhde kenkiini. Muistan kauan poisheittämiset. Jokaisen parin kohdalla mietin miten pitkän tien olen niillä kulkenut. En voi heittää niitä pois ennenkuin ne ovat todella lopussa, käyttämättömässä kunnossa.
Eikä se johdu ollenkaan siitä, että potkujen antaminen kengällä on huomattavasti tehokkaampaa kuin paljaalla jalalla. Ehei, eheei.
Tänään saan uudet ihanat romanttiset aamutossut, vaaleanpunaiset tietty, netistä ostetut. Ja voin heittää vanhat pois. Sanon voin koska pohjat ovat jo seitinohuet, ei ihan puhki mutta melkein. Väri on haalistunut tuntemattomaksi ruskeaan vivahtavaksi sävyksi ja jotenkin ne ovat venyneet siten. että kantapää helposti lipsahtaa sivuun. Jos minulla olisi vakimies kotona hän olisi varmasti ne jo salaa heittänyt roskikseen.
Uudet eivät ole niin viehkot ja korkeakorkoiset ja naiselliset, että en voisi niitä ollenkaan käyttää.
Eli voin heittää vanhat pois jo ennen kuin olen noutanut paketin postista. Joskus olen hankkinut sellaiset, joita voi vain lasikaapissa katsella ja ihailla omituisten itseä koskevien haaveiden leijuessa päänupissa.
Tavallisten kenkien kohdalla on jo monta vuotta käynyt niin, että kun hetken ideasta heitän pois suosikkikengät, uusia pareja pitää olla vähintään kolme, jotta käyttökelpoinen löytyisi. Suosikiksi matkaa on muutama kuukausi.
Ah kaikki huomio, tänään minä olen se uusi ja viehättävä, jolla on pinkit ruusuilla koristetut aamutossut.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar