Jo ajasta poistuneella miehelläni oli hyvin rakastettava tapa aamuisin kertoa näkemiään unia.
Tässä pari:
Stefan on suurikokoinen mies. Kädet kuin lapiot ja kengännumerokin on vaatimattomat 49, joten ymmärrät varmasti mitä tarkoitan suurikokoisella. En liioittele. Hän on kaupungilla, kävelee. Hän huomaa, että kello on jo aika paljon. Stressi päästä kotiin alkaa painaa. Hän etsii oikeaa katua, etsii ja etsii. Yhtäkkiä hän huomaa, että häntä seuraa pieni mies, koko ajan parin metrin päässä. Stefan löytää vihdoin oikean junan. Hän astuu junaan, istuu penkille ja juna menee eteenpäin. Vihdoin juna pysähtyy. Kaikki ihmiset ovat jo poistuneet junasta. Junan kuljettaja kulkee ohi. Stefan kysyy häneltä milloin lähdetään Farstaan. Kuljettaja vastaa, että tämä on vain sellainen juna, joka kulkee päätepysäkille, eikä sitten minnekään. Stefan huomaa, että junanvaunu on peräisin 1800-luvulta, koristeellinen ja korea. Eikä sitten tapahdukaan mitään. Pieni mies on unohtunut johonkin.
Seuraavana yönä Stefan on taas kaupungilla ja etsii kotiinlähtevää junaa. Hänen perässään on taas se sama pieni mies. Stefan ostaa nakkisämpylän. Pieni mies, joka on saksalainen ja nimeltään Gerhard, tulee ja nappaa sen. Samoin käy seuraavan nakkikioskin lähellä. Stefan alkaa menettää kärsivällisyyttään ja yhtäkkiä hän muistaa, että samaa se pieni mies on tehnyt koko ajan. Aina kun hän onnistuu ison vaivannäön jälkeen saamaan jotain käsiinsä, tulee sama pieni mies ja sieppaa sen.
Nyt hän kääntyy ja on valmis antamaan miehelle oikeasta suorasta. Pieni mies alkaa kasvaa. Hän kasvaa ja kasvaa. Stefan sanoo, että sinähän olet itse piru. Pieni suureksi kasvanut mies vastaa: Sehän minä olenkin.
Siihen Stefan herää hikisenä.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar