Äiti, Kultamuru !
Olen matkalla töihin Tukholmassa. Bussi on täynnä, joten kiipeän takimmaiselle penkille, jossa vielä on istuinpaikka. Vieressäni istuu siistin näköinen jotenkin onnettoman tuntuinen nuorimies. Hän alkaa jutella ruotsiksi ja kertoo tulleensa juuri ulosheitetyksi asunnostaan. Ja että hänellä on nälkä. Ja olisiko minulla heittää 20 kr, että hän voisi syödä jotain.
Vastoin tapojani kaivan kolikot ja annan ne hänelle. Hetken näyttää siltä kuin hän katuisi, ettei pyytänyt vähän enemmän. Sitten hän (tyhjentääkseen omaatuntoaan liiasta painolastista ?) paljastaa, että hän kärsii aivan hirvittävistä alkoholiongelmista. Ja että hänen äitinsä on suomalainen. Poistuessaan bussista hän taputtaa minua käsivarrelle ja sanoo suomeksi murtaen : Äiti, Kultamuru ! Kiitos !
Ei ollenkaan tuntunut siltä, että olisin tuhlannut rahoja, vaikka kaveri oli ilmeisesti paljon enemmän janoinen kuin nälkäinen.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar