Pom Pom:Hippikulttuurista murhakulttuuriin.

Olen sen verran elänyt, että sain kokea hippikulttuurin. Emme me nuoret hippejä olleet, mutta liike antoi elämäämme miellyttävää vapautta. Arkipäivän moralistit vaikenivat ällistyksissään.

Kirjallisuudessa dekkarit eivät olleet oikeata kirjallisuutta, eivät olleet hienoja. Niitä ei saanut näkyä kotona kirjahyllyissä, vaan ne olivat vintin kätköissä, korkeimmalla hyllyllä, katonrajassa niin etteivät lapset saaneet niitä käsiinsä. Muistan kuinka isoäitini häpeillen vastasi kysymykseeni mitä ne olivat. Papit olivat arvossaan yhteiskunnan korkeimmilla palleilla. Kenelläkään kunniallisella ei ollut tatuointeja. Jos oli nuoruudensyntejä tällä alueella, ne kätkettiin huolellisesti. Tänään dekkarit ovat liki ainoita kirjoja, jotka myyvät. Jonathan Kellermann, Jo Nesbo, Lars Keppler. Ja ne ovat kuin teurastusten kuvauksia. Ihmisteurastusta kuin vain keskiysleireissä tai sodissa. Ne käännetään heti kaikille kielille. Ne ovat taitureita mielenkiinnon herättämisessä. Silti ei voi sanoa muuta kuin että nehän pilaavat kirjallisuuden maineen. Arvostettu akateemikko, Nobel-komitean jäsen, Kerstin Ekman siirtyi kirjoittamaan dekkareita. Samoin minä urani alussa.

Tänään kummalliset moralistit tuhoavat joidenkin ihmissuhteet. Omituisilla oivalluksilla ja valheilla. Joillekuille ei kertakaikkiaan hyväksytä normaalia elämää. Se on vain meediaa, sanovat vallanpitäjät. Sinun pitää oppia käsittelemään sitä. Niinkuin me. Meidän virheitämme eivät näe ne sokeat, sokaistuneet, jotka hyökkäävät muutamien kimppuun. Maaliksi pääsevään ollaan rakastuneita ? Ihastuneita ? Vihastuneita ? Sekopään tuntein ? Nykyajan noitavainoja ? Nettivihaa, josta valittavat useat julkkikset. Vielä ei ole näkynyt ihmisrovioita, asiat hoidetaan kierommin. Haetaan sairauksien takaa näkymätöntä tappajaa ja kun löydetään, isketään heti. Siksikö terveydenhoitoala ei toimi. Yhteiskunnan työkalut ovat parempia ja tehokkaampia kuin ennen. Yhä useampi on jäänyt miettimään tapettiinko isoäiti tai isoisä laitoksessa. Nyt ollaan siirtymässä kotihoitoon, jossa tappaminen voi tapahtua yksinäisyydellä. Jälleen Ruotsia matkien, siitä tavasta emme ole päässeet eroon.

Mielisairaaloitten alkuperäinen nimi kehittyneimmissä ja vanhemmissa kulttuureissa oli asyl, joka tarkoittaa turvapaikkaa. Sairaat ovat herkempiä joutumaan maalitauluiksi, he ovat usein omituisia, erilaisia. Niitä, jotka alitajuisesti tai tietoisesti provosoivat aggressiiviset ihmiset kimppuunsa. Suurien sairaalasäästöjen vuoksi heillä ei ole nyt sairaalan seiniä suojanaan. Poliisi on voimaton. Murhaajat voivat helposti käydä terveiksi julistettujen potilaiden kimppuun.

Murhatilstoja tutkimatta voi nähdä, että murhia ja tappoja tapahtuu tänään viikossa yhtä paljon kuin ennen puolessa vuodessa.

Pitäisi löytyä uusi Martin Luther King,joka saisi kansanjoukot kuuntelemaan ja uskomaan parempiin asioihin.

Tatuointiuskomusten taikauskon sijaan. Odotan tatuointiuskomuksista tieteellistä väitöskirjaa. Olisi kiva tietää mihin lapsenlapsemme luokkatovereineen uskovat. Ja tulevat uskomaan. Ympäristön vaikutukset nuoriin voittavat ne vaikutukset, mitkä kotoa saa. Pariksikymmeneksi vuodeksi. Se kuluu ennenkuin omat ajatukset syntyvät. Tavallisesti, jos elämä kuluu rauhallisesti ja ilman suurempia kolhuja. Sanoo isoäiti ja varsinkin isoisä.

Minäkin lähden tästä kohta murhaamaan. Mutta teen sen vain kynälläni.

Armon Vuonna 2015.