Pom Pom: Liisa Rinne - Odotus.

Adoptio on iso asia kaikille osapuolille.

Vastentahtoinen lapsettomuus vaurioittaa pahasti ihmistä, on vaikea kuvitella mikä korvaisi sen. Niin rankka asia, että adoptiosta kertominen lapselle siirtyy ja siirtyy ja lopulta jää Ailalta ja Lasselta.

Olisiko joskus vain pitänyt sanoa: Hei, tuo on sun BIO. Ja kohauttaa olkapäitään.

Jos adoption saa selville vasta teini-iässä tai parikymppisenä voi koko jälkielämä mennä oikean ajojahdiksi. Tiedän Ruotsissa useita adoptoituja, jotka ovat lähteneet toiselle puolen maailmaa hakemaan äitiään tai isäänsä, vaikka tiedossa olisi vain oikea maa. Niin tärkeä asia se on siinä vaiheessa kun omaa minäkuvaa luodaan.

Kirjan hylkäävä äiti, Kerttu on kylmänkalsea tyyppi, josta ei juuri paljastukaan muuta. Kuin Kerttu olisi aina ajatellut vain uraansa, vain se oli tärkeää. Niitä työuskovaisia. Ulkopuolinen ei voi ajatella muuta kuin että oli lapsen onni päästä adoptoiduksi.

Odotus on kiltin tytön kirjoittama kuvaus kiltin tytön elämästä. Kuinka lapsi ilman omaa syytä joutuu isojen asioiden eteen ja taakse.

Liisa Rinne kirjoittaa taitavasti, kirja on kuin täydellinen taiturimainen oppinäyte kirjoittamisen maisterilta.

Kuinka suvulta salataan raskaus sukupolvesta toiseen. Suvutta elämistä, liki ?

Naiskulttuuria, jossa isän tärkein harrastus on ompeleminen ja muut miehet ovat vain väistyviä harmaita varjoja. Tämä tekee tästä naisille suositeltavan kirjan, vaikka adoptio koskee aivan varmasti myös miehiä. Mutta miehet kaipaavat lukuelämyksiltään useimmiten hieman enemmän konkreettisuutta.

Pieni on suurta ja suuri on pientä - kirja.

Esikoiskirjailija luo odotuksen seuraavasta.