Utuisena humanistina kiersin tarkasti kaiken tekniikkaan liittyvän kaukaa parinkymmenen vuoden ajan. Tulevan DI:nkin jätin, vaikka hän ällistyksekseni kehui minun olevan parempi kirjoittaja kuin tunnustettu kirjailija Aulikki Oksanen, vaikka en ollut siihen aikaan kirjoittanut juuri mitään. Kadun ja kaipaan häntä nyt. Tämä tiedoksi jos lohduttanee.
Minulla oli "kauheita" serkkupoikia, jotka hajottivat ompelukoneen ja kokosivat sen sitten takaisin. Ja muita koneita samaan malliin. Me kauhistelimme kun poikien äiti ylpeänä kertoi näistä urotöistä. No, heistä tuli sittemmin diplomi-insinöörejä, joten ammatinvalinta ei ollut ongelma missään vaiheessa.Kun veljeni lähestyi ajokortti-ikää hänelle selvisi, että isällä ei olisikaan varaa ostaa hänelle autoa. Niinpä hän aloitti kahdesta ruuvista ja muutamasta pellinpalasesta ja kokosi itselleen auton. Sopivasti syntymäpäivänä se sitten kaikkien ihmeeksi käynnistyikin ! Sillä ajettiinkin sitten viisi, kuusi vuotta.
Että tätä rataa.Kun daata tuli, oli minun pakko muuttua. Opiskelin Tukholmassa ohjelmoijaksi, oikein parin vuoden kurssin. Meillä oli opettajina tyyppejä, jotka suurinpiirtein pistivät meidät keksimään daatakoneen. Alussa olin niin pihalla ja kuutamolla, että piti lukea samat kirjat sekä ruotsiksi että suomeksi. No, nyt sujuu jollain lailla, mutta aina välillä yllättää vanha kaiken tekniikan kauhu ja kammo. Uudet tekniikan vempeleet saattavat olla viikkoja paketissa hankinnan jälkeen.
Kyllä minä tässä, kyllä, kyllä, mutta IKEASTA en taida ostaa huonekaluja.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar