60-luku sai meidät unohtamaan sen. Mehän olimme rehellisiä !
Pitäisikö se sittenkin opetella ?Minulla oli sukulaistäti, joka vietti usein joulut ja kesät luonamme. Hän oli pinttynyt tupakoija. Meillä asuvat isäni tädit eivät voineet missään tapauksessa hyväksyä naisten tupakointia. Sehän oli melkein kuolemansynti. He olivat aikansa terveysvalistajia tietämättään. Niinpä tämä daami poltteli vain wc:ssä käydessään. Salaa, ei vahingossakaan niin että kukaan näkisi. Sitä hän ehkä ei tullut ajatelleeksi, että tupakanhaju paljasti hänet. Mutta kukaan ei inahtanut hänelle siitä koskaan sanakaan, emme edes me lapset pieninä.
Tätä jatkui 30 vuotta !Ja niin säilyi sopu sukulaisten kesken.
Entä nyt ? On kuin suvut olisivat hajonneet monilla. Siksikö, että yhteiskunta sälyttikin yhtäkkiä sukujen huono-onniset ja vaivaiset suvun niskoille. Hyvinvointiyhteiskunnan alasajo, miksi ihmeessä ?Hurraa, 50-luku !
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar