Pom Pom: Naapuri lihottaa minua.

Minulla on oikein viehättävä vanha rouva naapurina. Olen koko kevään ostanut korvapuusteja pakastimeen tarjotakseni hänelle pullakahvit. En vaan saa sitä aikaiseksi. Häntä ei ole sopivasti näkynyt, en nyt ihan sitä varten kehtaa oveen koputella. Mutta yksin iltakahvilla hupenee yksi sun toinen omaan suuhuni. Todennäköisesti kun hänet näen onkin pakkaseni tyhjä enkä voikaan kutsua juuri nyt... 2000 kaloria ylimääräistä muutaman kerran viikossa... täytyy kai alkaa oikein laskemaan. Lapsiperheen äitinä en muka voinut noudattaa järkevän syömisen dieettiä kun piti koko ajan huolehtia, että huonosti syövät saivat välttämättömän. Sitten miehen torveilut kaipasivat lohdutusta silloin tällöin... Aina se on jonkun syy. Naapurin syy nyt. Eikä hän edes ole sen kummempi leipoja. Olisikohan se sittenkin minun syyni, miksi en hyväksy sitä ? Olen kyllä ahkerasti syyttänyt aineenvaihduntani heikkoutta. Laborantit vain tekevät virheitä kun hormooneissani ei olekaan vikaan. Olenko täysin poispilattu ja hemmoteltu ? Petän itseäni. Olisi parempi pettää muita tässä kovassa ja karmeassa maailmassa. Niinkuin muutkin. Nyt päätän tunnustaa, että ongelmani on syöminen. Sen syy. Aikaisemmin minulle oli maailman tärkein asia, että minulla ei ole sitä, syömisongelmaa. Massaongelma täällä kun 2/3 maailmasta näkee nälkää. Minulla on siis massaongelma. Mitähän se kallonkutistaja sanoisi minulle ? Sanoisi kait, että tarvitsen kuria. Mieskallonkutistaja sanoisi, että tarvitsen miehen, joka pistää minut järjestykseen. Naiskallonkutistaja sanoisi: Hei, minä tunnen sinut. Mitähän se naapuri sanoisi, jos tietäisi, että on ollut koko kevään minun lihottajani.