Pom Pom: Turkissa.

Turkin matkakokemuksia.
Antalyassa meidät otti vastaan poliisi, joka oli kuin George Clooney - kopio. Toinenkin George - Clooney - kopio
vilahteli hotellin receptsuunissa.
Opas hymyilee kuin Prinssi Andrew. Tai Zorbas.
Oppaalle eivät kelpaa maksuksi kultahampaat, ellei niitä ole huolella pesty. Sanoo hän. Ja 7-vuotias poika
naapuripenkillä uskoo sen ensin, sitten onneksi virnuilee.
Ehdottomien kieltojen maassa taisin päästä jo tulomatkalla lentokoneessa syntisten puolelle yhdellä vodkadrinkilläni.
Ilmeet sen kertoivat ja täydellinen hiljaisuus lähtiessä. Ukkojen luvatussa maassa pinnistän tarkaavaisuuteni äärimmilleen,
etten tarpeettomasti rikkoisi rajoja. Joimme omenateetä puistossa paikallisten ukkojen kanssa. Meitä turistinaisia oli
kolme, ketään paikallista naista ei näkynyt. Elämys kuitenkin ja tee oli vahvaa, hyvää ja kuumaa, maustettu hunajalla.
Tarjoiltiin iloisten hymyjen kera.
Opas luettelee naapureilta: Syyria, Armenia, Georgia, Irak, Iran, Venäjä. Eivät kaikkein rauhallisimpia maailmassa.
Hallitukset ovat pahoja, mutta ihmiset ystävällisiä ja yrittävät vain hankkia elantoaan.
Eräälle turistille, joka oli kadottanut nimensä - oli väärässä bussissa, opas antoi turkkilaisen nimen ja kertoi, että
hänen oppaansa oli Jeesus. Ja että hänen nimensä oli Mooses. Mooses oli voittaja tässä kisassa, kun kansalaisista yli 90 % oli
muslimeja.
Muslimitorniin vei niin kapeat portaat, että jos oli takamus liian leveä, niihin voisi jäädä kiinni. Kukaan ryhmästämme ei
halunnut kokeilla sitä.
Vapaaehtoinen opas kuljetteli meitä pitkin Antalyan sokkeloisia katuja. Kun hänelle tarjottiin euroja maksuksi, ei hän
kelpuuttanut niitä, sanoi, että ei voi vaihtaa. Siis niin tarkkoja ovat viranomaiset Turkissa.
Ryhmäni suhtautui minuun erityisen ystävällisesti ja suopeasti.
Lopussa selvisi miksi, opas oli esitellyt minut jonkun kriisiryhmän naisedustajaksi.
Joku kysyikin oliko minut huijattu joukkueen maskotiksi pistämällä minut istumaan johonkin vaaleanpunainen pupupuku
päällä ?
Ei sentään. Saan kuitenkin oppaalta pusun poskelle ja muutakin huomiota.

Tässä turkkilainen välipala:
Turkkilaista jugurttia
päälle kiekaus hunajaa
ja unikonsiemeniä.
Raikasta ja hyvää.

Mainoksen uhrina ostin unikonsiemeniä ison pussin. Nälkä oli mukana kokkina, niin hyvältä välipala oli maistunut. Sittemmin maistoin vain unikonsiemeniä, ne eivät maistuneet "millekään."  Sitten heräsin, luokitellaanko ne huumeiksi. Ne olivat vapaasti myynnissä, opas oli laskenut leikkiä jotain hashiksesta. Kansan vakitavat kun joka puolella maailmaa voivat poiketa vahvasti lainsäätäjän tarkkuudesta. Riskinotto ei kiinnostanut tippaakaan. Joten söin pussillisen kolmessa päivässä. En kyllä havainnut mitään mahdollisesta vaikutuksesta. Aikaisempi kiviseinän jyrkkyyteni huumeitten suhteen on muuntumassa lieväksi hyväksymiseksi. Syy: paha arthros, johon särkylääkkeet ovat heikentäneet tehoaan. Täytyy saada lisää, lisää ... olo on sietämätön vahvassa säryssä. Kanssaihmiset vilkuilevat jo usein levotonta liikkumistani. On mahdotonta istua hiljaa paikallaan pitempia aikoja. Ja lääkkeethän ovat monet vain täysiä huumeita. On kohta aika alkaa kerjätä niitä lääkäreiltä. Kaiken hyväksymisenkin  pitää oppia kantapään kautta, niin surkea on ihmisen niin sanottu äly.

Olin rantakahviossa ja join hyvää turkkilaista kahvia. Olin suoraan lentoreitin alapuolella. Joka viides minuutti vähintään -
oli kuin pommit olisivat pudonneet päälleni. Tulisin hulluksi jos minun pitäisi sietää pitempään niitä ääniä. Amerikkalaiset
työläiset olisivat jo vetäneet työnantajansa moneen kertaan oikeuteen vastaavassa tilanteessa. Eurooppalaiset vain sietävät
ja sietävät eivätkä ehkä ymmärrä vaatia oikeuksiaan.
Olisikohan psykiatrilla ohjeita henkilökohtaisen panssarin rakentamiseen ? Ettei mikään kolauttaisi tai rasittaisi vaan
että erinäiset häiriöt voisi vain ohittaa. Olisi vain kuin hanhi, jonka selkään kaadetaan  kylmää vettä. Resepti siihen
panssariin, kiitos.
Vähän samaan tyyliin kuin se respti, että vain huonomuistiset voivat olla onnellisia. Ikääntyessään.
Vapaaehtoinen oppaamme esitteli meille Afroditen rintakuvan. Kaunis oli ja viinirypäleitä hiuksissa. Lupasin, että niin
minullakin on ensi kerralla.
Noan Arkki pysähtyi Ararat- armenialaisten pyhälle vuorelle ja on tärkeä maamerkki Turkissa.
Turistit eivät kuitenkaan pääse alueelle, koska se on sotilasaluetta.
Valuutta on liira. Eurot kuitenkin kelpaavat melkein kaikkialla. Toisin kuin Ruotsissa, jossa kait vain NK:ssa saa ostaa
euroilla. Mieheni uhkasi muinoin mennä johonkin Peräkylän Coopiin ja vaatia oikeutta saada maksaa euroilla silloin kun kävi kuumin keskustelu valuutan vaihdosta. Käytännössä ainakin turistista tuntuu siltä, että Turkki on siirtynyt euroon.
Ilman virallisia päätöksiä ja hyväksymisiä. Kätevää. Kyllä ne liikemiehet osaa.
Onko se Turkin pyrkimistä EY:n ?
Lapsi oli unohtanut pallon ruohikkoon. Kirkasvärisen pallon toisella puoliskolla on huutavin kirjaimin teksti Winner.
Potkaisen sen reippaasti - en voi vastustaa sitä liikettä - ja pallo pyörii näkymättömiin. Toivon lapsen löytävän sen
kun se muistuu mieleen. Täytyyhän se voittaja löytyä, se oikea juju elämässä. Toivon lapsen löytävän sen nopeammin kuin minä.
Eihän sitä tiedä, vaikka se toivomus jäisi leijumaan sen pallon atmosfääriin energiaa tuottavana primus motorina.
Löytää nopeammin sen jujun kuin mitä minä olen löytänyt. Yksineläjänä mietin kuinka ne Prinssin puolisot ja puolisoehdokkaat
kun helposti vanhenevat. Kun pitää selvittää sitä ja sitä. Tein sen kielletyn tempun ja aloin tarkastelemaan lahjahevosen
hampaita. Olivat melkein liian hyvät kun puree niillä niin tehokkaasti.
Valtion palveluksessa olevan oppaan, Kurkun, mukaan turkkilaiset ovat ykiavioisia. Vain kurdit ovat moniavioisia.
Kristittyjen Johanneksen kirkko näytetään, mutta samalla kerrotaan, että kristittyjä ei enää Turkissa ole. Sitä me
länsimaalaiset emme ole tienneet, että kurdit ovat enemmän islamisteja kuin turkit. Tämä oppaan tiedotuksesta.
Minareettien tornit ovat korkeita ja kapeita. Jumala ehkä kehoitti Mohammedia rakentamaan rukoustornit niin, että ne muistuttaisivat ylöspäin kohottautuneita sormia, jotka näkyisivät ylös taivaaseen. Jotta Jumala näkisi Mohammedin olevan uskollinen niin kuin sanassa sanotaan.
Hotellimme oli kuin jättiläinen. En ole koskaan ollut niin isossa hotellissa. Huoneesta resepsuuniin tai ravintolaan kesti kävellä yli viisi minuuttia.
Ehkä 700 m ? Lattiat ovat osaksi marmoria. Musiikki soljuu ihanasti marmoriholvien käytävillä. Käveli monta sataa metriä ja se oli
vaihtunut toiseksi - ilman rajoja tai taukoja. Tuli hyvin epätodellinen olo, väistämätön ajatus syntyi: tällaistako on paratiisissa ?
Valitut kappaleet olivat samantyyppisiä kuin Rentoutuskaseteilla. 10 points. Indeed.
Viikon lopulla jo opimme käyttämään Koneen hissejä. Ne ovat nopeita, varmoja ja käteviä. Ruotsalaiset uudemmat hissit odottavat
vammaisia niin kauan, että ovat vaarassa tehdä minut vammaiseksi hitaudellaan.
Opas kertoo vitsin, varmuuden vuoksi poliittisesti 20 vuotta vanhan. Kun Suomen pääministeri oli vierailulla Turkissa,
sikäläinen pääministeri vei hänet oopperaan. Kun takana oli pitkä työputki, hän nukahti. Heräsi sitten äkisti, ei tiennyt
missä oli ja ryntäsi ulos ja pyysi taksin ajamaan hänen pääministerin palatsiin. Taksi alkoi kertoa hänelle vitsiä, ei
tuntenut tärkeää miestä. Pääministeri sanoi: Minä olen pääministeri. Hyvä on, kerron sitten oikein hitaasti, sanoi taximies.
Niin kuin minä tässä. Ehkä.
Sitten seurasi ohjelmassa retki Cleopatran Poolille. Saimme ihmetellä valkoista vuorta, joka näkyi kauas.
Myös Tanskan argeologiaa harrastava kuningatar Margareta näkyi olevan  kiinnostunut Cleopatran Poolista.
Antiikin Cleopatra matkusti Marcus Aureliuksensa kanssa Turkin Hierapoliksen Pamukkalaan kylpemään kalkkivedessä. Hän ei siis kylpenytkään maidossa niinkuin naistenlehdet ovat meille kertoneet. Hän oli kuuluisa kauniista ihostaan. Kuinkahan moni naisparka on ruvennut kylpemään maidossa tämän uskomuksen takia ? Niin, mitäpä sitä ei tekisi kauneutensa vuoksi.