Pom Pom: Martti Huhtamäki, pommintekijä.

Martti Huhtamäki on malttanut säästää uransa isoimman pommin omaan kirjaansa, Mara puhuu omiaan.
Pommintekijöitähän ne iltapäivälehtien toimittajat ovat. Niin, että useimmat pommit ovatkin vain tyhjiä tussahduksia.
Että se olikin Kekkonen, joka sanoi vetonsa  Max Jacobsonin YK:n pääsihteeriuralle. Eikä  silloinen Neuvostoliitto. Kekkonen on nykyään niin parjattu ja mollattu, että sen uskoo !
Kekkosen teki suureksi ja rakastetuksi maan isäksi se, että hän ei hyökännyt pienten, heikkojen ja vaivaisten kimppuun niinkuin pari seuraajansa.
Että Kekkonen ei kestänyt suuria lähipiirissään vaan tuhosi heidät. Loi mutapainikulttuurin  suomalaiseen politiikkaan jo suhteissaan Virolaiseen ja Karjalaiseen. Joka miekkaan tarttuu se miekkaan sortuu sanoo jo sanakin. Kyllä tällä väitteellä Max Jacobsonin lahtaamisesta murenee viimeinenkin Kekkospatsas.
Sen oli kertonut Kalle Kaihari, lähiystävä.
Seuraava pommi ei edes tussahda. Että Paavo Väyrysen biologinen isä olisi sakemanni.
Virolainen oli aktiivisempi kuin useimmat tiesivät.
Koivistoa kiinnosti vain Venäjän historia.
Halonen ei antanut vuorineuvostitteliä Kakkoselle. Siksikö, että tällä oli tutkinto Uppsalasta.
Siinä on tietty heikkouden leima, Ruotsi oli ennen Paijala, joka huolsi juoppomme ja heikkolahjaisemmat, jitka eivät kovassa suomalaisessa kilpailuyhteiskunnassa pärjänneet.
Täällä asuvana on semmoinen tunne, että Halonen tuli sutena perässä, haistoi veren hajun ja puri
veljespuolueen avulla. Tai pitäisikö sanoa sisaruspuolueen avulla.  Yhdessä toimiminen kun vasemmalla toimii näkyvämmin ja paremmin kuin muualla.
Huhtamäki ei mainitse, että hänen suvullaan olisi ollut mielipiteitä hänen urastaan, aika monet moralistit eivät hyväksy iltapäivälehden toimittamista ammatiksi.
Tämä tuli mieleeni siksi, että olen hänelle hyvin kaukaista sukua Luoman suvun kautta. Äidinäitini sukua on helppo seurata 1600-luvulle, suora linkki, ei ainuttakaan au-lasta tai muuta kuprua 400 vuoteen. Mukana ovat Perälät, Pirilät, Pirit, Jussi Lähde, Kuoppamäet, Toivo Kärki, jopa Viktoria Mullova ja Huhtamäet ynnä muut.  Äidinisän suku on täysin päinvastaista, ei julkihuijareita sielläkään, mutta au-lapsia pilvin pimein, jokaisessa sukupolvessa.
Teini-ikäisenä ja sen jälkeen sai nahoissaan tuntea kuinka tärkeää oli keskittyä siveänä pysymiseen, se oli ehdottomasti se kaikkein tärkein asia. Vaikka veisi kaiken energian.
Ja kirjoittaminen on hyvin kyseenalaista toimintaa.
Kolmas pommi oli että Christina Onassis oli sortunut huumeisiin. Aikaisemmin kirjoiteltiin vain, että hän söi laihdutuslääkkeitä, piristyslääkkeitä ja unilääkkeitä yliannoksia ja vuoronperään. Ehkä uskottavaa.
Christina Onassiksen näin livenä joskus vuosia Kalastajatorpan tapauksen jäökeen, silloin
kun hän oli onnellisesti naimisissa ranskalaismiehensä kanssa.
Neljäs pommi oli romanttinen tapaaminen Silvian kanssa. Minä en ymmärrä miten minä olen tähän tilanteeseen joutunut, että selostan Silvian romansseja. Mutta niitä tulee nyt vähän sieltä ja täältä...
Uskotaan jos halutaan.
Viides pommi oli se, että minun palvomani Ilja Glazunov oli vakoilija. Niin, niin.
Niki Laudan olen minäkin nähnyt. Fiksu mies.
Monia pieniä hauskoja juttuja oli mukana. Kuinka vahingossa vedonlyöntijutussa hypittiin ison
bossin Volvo lyttyyn jne.
Nyt tiedämme, miten loistaville kilpaorille käy kun ne vanhenee. Ne siirtyvät perhe-elämään. Ihan niin kuin muutkin.
Viisi pommia. Kokeile räjähtävätkö ne sinulla.