Pom Pom: Taiteilija Lemmikki Louhimies jakaa RUUSUJA !

Eeva-Maija Harju-Virta: Tanssi tähtien alla.

Ensin tulevat kehut ja ihastelut:

Tanssi tähtien alla on tiivis, kiitävä romaani Pellonperän kylästä, jossa tapahtuu lapsen myrkytysmurha. Se muuttaa kylän elämän mediasirkukseksi. Kyläläisten reaktioiden kuvaus on hulvatonta. Miten kukin reagoi, kun lähes kaikki ovat epäiltyjä. Kuvailu on komein piirroin todellisuutta karrikoivaa ja samalla hahmottuu televisiota katsova 1980-luvun suomalaiskylä liiankin todentuntuisena – farssina. Tanssi tähtien alla romaania lukee ahmien ja sitten on pettynyt, kun se loppuu.

Pellonperän ihmisten tarina on parempi kuin Vadelmavenepakolainen, joka oli venytetty.

Tästä tulisi vielä railakkaampi näytelmä kuin vadelmaveneläisistä.

Eeva-Maija Harju-Virran kieli on ilottelevaa, piruilevaa ja niin nopeaa, että välillä pelkään, että joku ironian piikki jää huomaamatta. Pellonperän kylän hullunkuriset perheet tuovat mieleen Kiljusen herrasväen ja hölmöläistarinat, kylän mehukas henkilögalleria toistaa tv-sarjojen hurlumheitä. Partneria vaihdetaan useammin kuin pikkukylässä kannattaisi.

Kirja on kirjoitettu 1989 ja se on Harju-Virran kirja numero 19. Hän on sen tuottaja, indituottaja eli ite-tuottaja. Onneksi olkoon. Kirjan tiiviin otteen toivoisi tavoittavan kaikki jaarittelijat ja venyttelijät.

Kirjan ehdoton valtti on se, ettei se ole pitkäveteinen. Ei juolahtaisi mieleenkään jättää sitä kesken.

Sitten on harmittelujen vuoro. Kirjan nimi Tanssi tähtien alla ei ole lupaus tästä kirjasta, ehei. Tanssi tähtien alla nimi selittyy kirjan edistyessä, mutta tuotelupauksena se on harhaanjohtava. Lupaa romantiikkaa ja ah, tuleekin ironista realismia. Nimi viittaa tv-ohjelmaan Tanssii tähtien kanssa, mikä lienee tarkoituskin. Sillä kyläläiset muistuttavat tv-ohjelmien ihmisiä.

On kai tanssittu tv-julkimoiden kanssa liiankin kanssa kotisohvalla, ainakin matkittu kiivasta parinvaihtoa. Hormonipohjainen toiminta hukuttaa alleen koulutuksen oletetusti kyläläisille antaman ymmärryksen.

Entäs sitten ruusuinen kansi? Kyllähän sekin on piikittelyä omissa pilvissään leuhottaville Pellonperän kyläläisille ja meille kaikille, mutta ruusut kirjan nimen kanssa yhdessä lupaavat varmasti vaaleanapunaista rakkautta. Sitä kirja ei ole.

Miten minä sitten tartuin juuri tähän kirjaan, vaikka nimi ja ruusut tökkivät? En ollut hakemassa romantiikkaa! Turun Pienessä Kirjapuodissa tiesin olevan indikirjoja ja halusin niitä.

Olin lukenut Harju-Virralta aiemmin Hopeahevonen kiitää Tanskaan ja Pom Pom pakinoi. Hänen sanojensa konekiväärin tunsin. Tämä oli minulle uusi kirja, otin sen vaikka ruusut panivat hanttiin.

Enkä kadu, hauskaa oli.

Eikä olisi tarvittu kalliita tutkimuksia suomalaisten henkisestä tilasta, kun olisi luettu tämä Harja-Virran Pellonperän kylän henkisen tilan kuvaus.

Rehellinen läpivalaisu. Fiktio voi olla todempi kuin jaakaileva viisastelu.

Huumorin röntgensäteistä kiitos.

Kun meitä epäillään, niin huomaamme itsellämme olevan paljon salattavaa.

Perun ehkä puolet ruusu-moitteistakin, koska ruusuissa kuitenkin on taikaa. Taideteollisessa opiskellessani meillä oli muoto-opin kurssi ja opettajani Severi Parko selitti, että ihmisillä on erillinen ruusujen tarve. Kun tehdään muovikuppi, sitä menee kaupaksi jonkun verran. Kun samaan kuppiin laitetaan ruusukuvio, sitä myydään paljon enemmän.Toivon että kirjan kannen ruusut myyvät tämän ilotulituksen suomalaiskylän syvien tuntojen paljastumisesta.

Miten tällaisen ite-kirjan sitten saisi hyppysiinsä, jos ei ole Turussa? Kirjailija Eeva-Maija Harju-Virta on facebookissa ja hänellä on kotisivut. Tilaussähköpostiosoite on hotmailissä.

Mikä minusta siitten olisi oikea nimi ja kansi? (Anteeksi vielä tämä innokas jälkiviisaus ja neuvontainto, suoraan Pellonperän tyyliin.) Esimerkiski: Epäilyt sotkevat kylän tai Epäilyvenekyläläinen. Kuvana voisi olla naurava poliisi lukemassa kirjeitä.