Pom Pom: Selfie.

Kukahan opettaisi minua mainostamaan ?

Vaikka kuinka kehun  itseäni Suomen liki parhaimmaksi kirjailijaksi.
Ja todistan kaikki muut aataminaikuisiksi, jotka eivät kirjoita kenellekään muulle
kuin juopottelu- tai saunamakkarakaverilleen kiinnostavia kirjoja. Jotka eivät ymmärrä,
että 70-lukulainen sosialismiporno ja suomalaisten tylsyys ja huumorittomuus  ei enää vedä.
Nyt on fiksujen ja filmaattisten ja vähän vanhempien naisten aika.
Nuorilla naisilla on vähän vaikeaa kun elämä ei usein ole muuta kuin kiiltokuvaa.
Kuvata sitä sitten, eihän se käy.

Vaikka keksin kuinka kaikille muille kirjailijoille parempia kirjojen nimiä kuin he
ovat käyttäneet.

Vaikka kuinka keksin heidän kirjoilleen parempia loppuja aina hiipivästä hulluudesta lähtien.
Ja vielä saan niille julkisuutta blogeissani.
Kummalllista.
Kukaan ei kiinnostu kirjoistani. Mutta kiinnostuvat minusta.
Ja pakottavat minut miellyttämään kaikkia.
Mikä voi olla hieman vaikeaa tällaisten tekstien jälkeen.
Ja minä olen ihan itse tehnyt tämän itselleni.
En minä ole suicidaalinen, luulin vain olevani uusi Jukka Kajava.
Tiedäthän hokeman Kenet Kajava haukkuu tänään.
Niin vaarallisia voivat olla ihanteesi, jos olet kovin sitkeä juoksemaan niiden perässä.
Saavutat sen tavalla tai toisella, mutta sitten ehkä huomaat, että se onkin tuhonnut sinulta kaiken muun.
Tai et ehkä huomaa sitä itse. Mutta vanhempasi huomaisivat jos eläisivät. Tai joku muu.