Pom Pom: Paavo, Paavo.

Kuinka Paavo I:stä tuli Yksi Paavo. Joka perustaa uuden puolueen. Vaikka entisiäkin on liikaa.

Paavo hymyilee jälleen. Paavo ei luovuta. Paavo ei masennu. Paavo ei ... Ei, ei, ei.

Paavon mollaaminen on vain nostalgiaa.

Kekkosen aikanahan me saimme sanoa mistä emme tykkää eikä sitä kukaan ottanut tosissaan tai liian vakavasti.

Onkohan Paavo oppinut jotain ? Mitä ?

Paavolle löytyisi ohjelmaa, vaikkapa tämä: Soneran nuorten herrasjohtajien töpit ja mutkat voisi suoristaa. Yllättivät kaikki täysin tyhmyydellän. Ja mitäs tyhmille tehdään, huijataan.

Senaikaisten poliitikkojen olisi pitänyt saada Saksa perumaan huijauksensa. Sensijaan maksettiin inahtamatta valtavat summat. On vanhoja asioita ennenkin korjattu paljon jälkeenpäin.

Paavohan sen voisi tehdä. Paavollahan on hyvät suhteet Saksanmaahan, jopa niin että luulivat omaksi pojakseen. Ainakin joku kertoi lehtien palstoilla Paavon biologisen isän olleen saksalaisen.

Sopisi Paavon agendaan.

Ja kehitysavun muuttaminen kotimaiseksi pakolaisavuksi. Paavohan sen tekee.

Paavo vastustaa euroja. Vaikka kerää niitä enemmän kuin moni muu.

Turha änkyröidä, mutta hän kerääkin uudella puolueella vain muut kapinalliset ruotuun ?

Älyvarat pitäisi saada pohtimaan euron puolesta jotain.

Paavon pitäisi saada Putin euron puolelle.

Dollari, punta, jeni ja euro.

Siinä olisi mahtavat valuutat samanarvoisina.

Saataisiin kunnon pelikenttä.

Koollakin olisi silloin merkitystä. Olisi kiva huomata se.

Israel voisi myös ottaa euron. Heillä varmasti niitä jo onkin.

Samoin Kiina.

Euro vahvaksi !