Pom Pom: Lemmikki Valkeameri.

Viena Valkeameri on julkaissut kirjan Kaivo ja oliivipuu (2014).

Kirjailija etsii nimeään, hän on Lemmikki Valkeameri, hän on Lemmikki Louhimies. Kaikilla nimillä yhtä lyömätön.

Hänen kielensä on yksinkertaisesti ihanaa, täynnä uusia kielikuvia ja sanontoja.

"Olemassaolo leikkaa läpi kolmen aikamuodon, menneen, tämän ja tulevan. Sitä on ikuisuus, loputtomuus, äärettömyys, mittaamattomuus ... Naurusta ripsuu sokeria kuin munkista...Tunnelma on ajanut kolarin... hurmoksesta olen pudonnut alas, nenäni poimii nyt lannan hajut ... pehmeää kuin viikunan sisus ...laulan kuin joutsenta kuristettaisiin ja erityisen lahjakkaasti nuotin viertä ... jarruvalot suhteessa vilkkyvat ... reikäinen omatunto ... Isä on vaikenija ammatiltaan ... Suomessa naisen sitä käytetään pisteenä ja pilkkuna ... näyttää seksikkäältä raskaana ! Ei ankalta ... Yksi osa mysteeriota on selvinnyt, mutta yhä sataa lunta salailun mustilla vuorilla ... Märän pahvin näköistä mussua pään päällä ei voi kutsua taivaaksi ... rakastaa minua päätoimisesti ... Vakuutan ammattini perusteella (gynekologi), että partnerin vaihtaminen ei kummoistakaan löytöretkeilyä ole. Useilla on aivan perusmalli ilman lisävarusteita ... seksikeskeinen parinvaihtaja tai abortteja tekevä nainen ei ansaitse nimitystä äiti ... tämä on kohta äiditön maa ... Jumalan hiekkapaperivalinta on aina sopivaa karkeusastetta, siihen on luotettava ... Hyvyys on tahtoa eikä tunne ... Eikö ihminen ole tekonsa ?"

Aihe on vakava ja rankka: abortit. Ja katolisuus. Jos teema tuntuu kaukaiselta, kehoitan siitä huolimatta tutustumaan tähän teokseen, asiallisuus tunteiden metsikössä pelastaa. Kaikilla meillä on varmasti jo mielipide aiheesta, mutta uusharkinta voi olla meillä todella edessä - tämän kirjan vuoksi.

Lisäksi Kaivo ja oliivipuu on kunnon lukuromaani. Kuvattu perhe on niin elävä, että alkaa elää. Toivelistalle lisään jatko-osan.

Jään riemumielin odottelemaan myös koska se kuuluisa herra Ali Riman alkaa kirjoittaa.