Pom Pom: Panu Rajala.

Nuoruuden neljäs näytös, hänen uusin kirjansa. Ei hän seniliteettiä tai alzheimeria tarkoita, vaikka niissä kummassakin mennään kohti nuoruutta reipasta vauhtia. Tai sitten hitaasti, mutta mennään kuitenkin.

Hän virallistaa, että Venäjää saa taas haukkua vapaasti.

Mukana seikkailee akateemikko Mutta Kuusi. Lienee painovirhe vai onko hän sittenkin niitä kuuluisia Muttiaisia. Jotka kertovat kuinka hienosti asiat voitaisiin tehdä, mutta ...

Hän paljastaa Veikko Huovisen paljastaneen, että on olemassa ammattimainen puolueenhaukkuja. "...joka tienasi hyvät päivälliset haukkumalla isännille aina vastapuolen poliitikkoja." Nykyisin ei se kävisi ihan niin vain. Pitäisi olla monta. Jos yksi kääntäisi takkiaan niin ahkerasti kuluisivat kyynärpäät puhki ja iskunterävä luu tulisi näkyviin.

Kerrankin pisteitä medialle, joka sen huumoripulaisena innolla paljastaisi. Huumorinköyhänä aikana. Johtuukohan koko ajan leimautuminen siitä, että nuoret ovat vallassa ?

Aktiiviset toimijat eivät yleensä pidä huumorista. Se on ikävaarien ja vanhojen pappojen ikioma pelto ja sarka.

Panu Rajala paljastuu pääministeri Juha Sipilän todelliseksi kannattajaksi.

" Kun vetää eteenpäin oikein suoraviivaisesti, toimittajat epäilevät tosi peluriksi...kun ei juonittele, niin silloin vasta juonikas mies onkin."

P.S. Panu painoi sillä lausumalla kutsukorttinsa 6.12.2015 tilaisuuteen! Niin sitä pitää.