Pom Pom: Virallisesti Italiassa.

Nämä lampaat sanovat bää-ä-ää, oikein ruotsiksi. Eivät mää-ä-ää.

Olen muutaman kerran ollut mukana näillä suosituilla matkoilla, joille pääsevät mukaan vain harvat ja valitut ja tsekatut. Kunkkua ei näy, mutta on kuin hän olisi mukana, taustalla. Se on fiilinki. Kaikki aivan kuin odottavat koko ajan koska hän ilmestyy. Tai ainakin joku hovista. Viime kerralla oli mukana pari kolme, jotka kertoivat matkustelleensa kunkun kanssa. Tänään kerskujat ovat hiljaa, onko Kunkku töppäillyt ?

Arlandassa on tylsää kuten tavallisesti. Olen totaalisesti parantunut nuoruuden luuloista, että matkustaminen on jotain luxusta. Koko ajan tulee vain mieleen kuinka mukavaa olisi olla kotona, täyden jääkaapin ja pehmeän sohvan lähellä.

Päivän kohokohta on 80-90 - vuotias pariskunta, jotka saapuvat juuri kun matkatavarabuukkaus alkaa. Heidän ei tarvinnut turhia odotella niinkuin minun, joka varaan nykyään matka-aikaani reilun varauksen junien myöhästelyyn. He ovat kuin historiankirjan sivulta. He ovat hoikkia, charmikkaita, hyvin hoidettuja, molemmat. Miehellä on vahatut viikset. Kuin Salvador Dalilla, mutta harmaat. Rouva on sievä pieni posliininukke Shirley Temple - kampauksessa, siniharmaassa housupuvussa. Pariskunnasta tulee mieleen jokin muinainen keisarinvalta Saksassa. He ovat niin tyylikkäitä, että tekisi mieli vihjaista toimittajille. Mitähän valintoja he ovat tehneet elämässään ? Mitä he ajattelevat ? Mihin he uskovat ? Ovatko he onnistuneet siirtämään uskomuksensa lapsilleen tai lastenlapsilleen ? Muille mahdollisille kannattajille ? Vaikeimpia asioita maailmassa on saada lapsensa uskomaan samoihin asioihin kuin itse, tuntuu joskus.

Mukana on muutamia happamiakin pariskuntia. Ja ikäneitoja äitiensä kanssa. Koska tarjous oli ollut edullinen kahdelle hengelle ? Täytyihän se käyttää.

Matkaa alkaa ja pian olemmekin Italiassa. Lentokoneen laskeutuminen oli melkoinen tömähdys, sellainen meteli, että luuli koneen räjähtävän miljooniksi palasiksi muutamassa sekunnissa. Joku toteaa, että jokin jarru oli lukkiutunut. Hyvin meni mutta läheltä piti - tilanne, ilmeisesti.

Opas lupaa umpiruotsalaiselle porukalle sellaista yllätystä, että tuolilta pudotaan. Kelaan läpi mahdollisuuksia. Että umpiruotsalaiset kokisivat suurta, sen täytyy liittyä jotenkin Kunkkuun. Prinssi Carl-Philip on svensexalla naapurissa, Kreikassa. Onko hän tulossa tänne ? Ja missä roolissa ? Silvia ja Madde ovat juuri olleet tapaamassa paavia Roomassa. Olemme kuitenkin Trevissä. Umbria ja Spoleto on ohitettu. Prinsessa odottaa toista lastaan. Aikooko hän synnyttää lentokoneessa kun lentelee niin ahkerasti ? Tulossa ainutlaatuinen tapaus, synnytys 10.000 metrin korkeudessa ? Niin, tuota, jos kuuluu 10.000 - klubiin, se voi kuulua asiaan.

Matkatoimisto ilmeisesti rakastaa vapautta. Infoa ei anneta paljon mitään etukäteen eikä nytkään matkan aikana. Silloin voi muuttaa ohjelmaa tilanteen mukaan. Ja kulloinkin sopivammaksi.

Opas kertoo etruskien muinoin tehneen kaiken hyvän Italian historiassa. Opas on italialais - ruotsalainen, asunut Italiassa 30 vuotta. Hän kertoo, että etruskien alkuperäksi on arveltu suomalaisia ! Lähinnä suomalais-unkarilaista linjaa. Seurue on täysin umpiruotsalaista minua lukuunottamatta, en epäile että hän yrittäisi nuolla minua. Me suomalaiset tarvitsemme ruotsalaisia meistä kertomaan maailmalla, niin se on.

Matkaseurueessa tyylikäs vanhempi ladylike nainen näyttää sitä kuin hän olisi menossa tapaamaan 30-vuoden takaista rakastajaansa. Salaa. Hänellä on vartalonmyötäinen punainen hyvänlaatuista kangasta oleva leninki, joka nuolee vartaloa. Hänen kiharansa ovat vastalaitetut. Hänellä on kahdeksan sentin korkokengät, melkein aavistuksen liian korkeilla koroilla hänen ikäiselleen. Tyylikäs kuin harvat, mutta ehkä jokunen vuosikymmen sitten. Siis tarkoitan, että hän on löytänyt ajattoman tyylin. Hän sivelee lantiotaan, katsoo minuun ja sanoo: Ja sinunko piti muka olla exclusiv ! Ällistyn niin, että jään sanattomaksi, kuten tavallisesti todella yllättävissä tilanteissa. Keneksiköhän hän minua luulee ? Joksikin haamuksi menneisyydestään ?

Jymy-ylläriksi paljastuu ylimääräinen Rooman matka. Kaikki vaikuttavat tyytyväisiltä. Kunkku antaa odottaa itseään, hieno kun on.

Suomalaiseen varmuuteen tottuneelle tämä kaikki on hämmentävää.

Oppaan apumies vetää Visani kaksi kertaa samasta laskusta. Hän rypistää kuitit, viskaa ne pois ja antaa ymmärtää, ettei laskutus onnistunut. Sanoo, että hoidamme sen huomenna. Vanha nainen tulee pöydän luo etsimään Visaansa, jonka väittää kadottaneensa johonkin pöydälle. Laskutusta ei tehdä seuraavana päivänä ja oletan, että saan laskun myöhemmin perääni. Kotona kuitenkin huomaan, että laskutus oli sittenkin onnistunut, yhden kerran. Siksikö, että tililläni ei olisi ollut katetta kahteen kertaan ? Tarpeettomia ajatuksia, toivottavasti, mutta minua hermostuttavat kortit ja niiden käyttö. Opas lupaa uutta ylläriä kotiinpaluupäivänä. Ei paljasta yhtään enempää. Se on juhla, johon on satsattu enemmän.

Matka meni hyvin, teki vakiympyräni neliöksi ihan niin kuin oli tarkoituskin.

P.S. Harvat ja valitut ja tsekatut on mainoskikka, mutta ainuttakaan invandraria ei ollut mukana, muuta kuin minä.

Kiitti, Kunkku & Silvia.

Vaikka luultavasti ette edes tiedä fixanneenne jotain.

Hienoa oli.