Pom Pom: Kimmo Oksanen - Kasvonsa menettänyt mies.

Kimmo Oksasen omaelämäkerrallinen kirja on karmea potilaskertomus siitä kuinka vahva vihollinen on herpes. Ja bakteerit. Ja lääkäreiden töppäyksiä ? Vain potilas voi kertoa niistä nykyisen lainsäädännön mukaan ? Tai ehkä toinen potilas. Ei ainakaan alemmalla tasolla terveydenhoitoalalla työskentelevä.

Minä tunsin Kimmo Oksasen vain nimeltä ennen tätä kirjaa. En kyllä tiennyt tarinaa.

Eikö sillä sanonnalla, että joku saa kasvot tarkoiteta sitä, että hän tulee tunnetuksi ? Siksi kastaisin hänen kirjansa täksi: Kimmo Oksanen - Kasvot saanut mies. Mies, joka sai kasvot.

Ulkonäöllä on merkitystä ihmiselle, teini-ikäisille, naisille, onnettomuuksien uhreille ? Kirjan tehoa lisää tabu, että ei kukaan yleensä voi ääneen ja julkisesti valittaa omasta ulkonäöstään. Ainakaan tosissaan, huumoriksi menee heti. Jotenkin se on tabu. Eivät naisetkaan voi tehdä sitä menettämättä kasvojaan. Pitää vain tsempata ja uskotella ystävättärilleen sun muulle ympäristölle rakastavansa omaa peilikuvaansa. Mutta sitä ei saa tehdä liikaa. Kuinka tärkeää on, että ympäristö hyväksyy ulkonäön, etteivät lapset naureskele ja teini-ikäiset hihittele. Koko muotimaailma elää siitä, että ihmisillä ei ole liian hyvää itsetuntoa tällä alueella, niinhän se on.

"Liettualais-ranskalainen filosofi Emanuel Levinas sanoi, että jokaiset ihmiskasvot ovat pyyntö ja vaatimus, ehkä suorastaan rukous."

"... jokaiset ihmiskasvot pyytävät toisilta kasvoilta ystävyyttä ja hyvyyttä..."

Ja sairaita pitää ymmärtää. Sairas onkin se, joka ei osaakaan käyttäytyä sairaiden lähellä.

Sairautensa jälkeen Kimmo Oksanen erottuu tapeteista. Mitä hän ehkä ei tehnyt ennen.- Sanoo maantienvärinen, kaikessa keskinkertainen keskiverto keski-ikäinen kansalainen, jota kukaan ei koskaan erota tapeteista, ei vahingossakaan.

Kuinka pärjään bakteerikammoni kanssa tämän kirjan jälkeen ? Nyt ainakin lähden pesemään käteni ja takuulla myös desinfioin.