lördag 6 september 2014

Pom Pom: Outi Pakkanen - Marius.

Pakkanen on pannut paremmaksi.

Hyytävä kertomus Puhalluksesta, täydellisestä rikoksesta. On useita vaihtoehtoja kuka sen taloudellisen potin saa. On rivien välissä, eihän tässä mainita sanallakaan edes talousrikosepäilyksiä. Mutta ne kyllä kiiltävät rivien välissä katinkultana.

Tuhlataan, eletään ylellisesti, kuin viimeistä päivää. Collectors collectors collector ? Kuka se on ? Aina mielenkiintoista. Joka kerää lopulta sen potin tai ainakin sen suurimman potin. Kaikki on niin täydellistä kuin vain täydellisissä talousrikoksissa, joissa kukaan ulkopuolinen ei voi tehdä muuta kuin vaieta ja leikkiä ymmärtämätöntä.

Asiantuntijoita myös hulluksi tekemisessä ?

Kirja loppuu uhkaukseen. Onko se hyvä loppu ? Ainutlaatuista ? En tiedä. Asiantuntijat keräävät kirjojen hyviä loppuja ja loistavia alkuja. Jos uhkaus toteutuu, paha voittaa ? Vai kuka on paha ? Se kauniimpi ja tyylikkäämpi nainen, joka saa miehen toisen kerran ? Joka saa hylätyn sekoamaan ? Pahaenteinen tulevaisuus, joka tulee ...

"Mikäs kiire tässä on, valmiissa maailmassa." Ehtii vaikka seota. Vain miestä puuttuu, niinkö ? Sanoo ainakin amatööripsykologi, joita maailma on täynnä. Sehän se naisen saa sekoamaan vanhan kansan mielestä. Ja kaikkien miesten mielestä, tietty.

Kaikuu kauniina, juhlallisena ja lupaavana kuin Prinsessa Ruususen Häämarssi, vain Prinssi puuttuu Outi Pakkasen Mariuksessa.

Loistava dekkari, Outi.

Siinä on syvyyttä ja dimensioita ehkä enemmän kuin olet tarkoittanutkaan.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar