Harju-Virta: september 2014

For those it was the worst, who were trying to clean up the Jews' money. Lenin and Mao, both were rejected, but not until long after his death. When the practice showed and proved that they were just hopeless theoreticians of all despite of practical life.

The worst cleaners themselves are often as money magnets. Jimmy Åkesson trying to clean up the Swedish workaholic Immigrants money. Let's see what happens. Tomorrow 09/14/2014 counts.

Money is just a means of payment.

If we had chosen a squirrel skins, I wonder if those gone as well? Would they inspired the cleaners?

Palme tried to clean up the weapons of the world. And he was hit by a weapon. Prior to that, he was long been like a bullet magnet.

Illogical to win - always.

Pom Pom: Raha.

Maailmaa on muutaman kerran yritetty siivota rahasta.

Jeesus: Juutalaisten rahoista.

Hitler: Juutalaisten rahoista.

Lenin: Rikkaitten rahoista.

Mao: Rikkaitten rahoista.

Niille kävi kaikkein huonoimmin, jotka yrittivät siivota juutalaisten rahoista. Lenin ja Mao, molemmat hylättiin, mutta vasta kauan kuolemansa jälkeen. Kun käytäntö osoitti ja todisti, että he olivat vain toivottomia teoreetikkoja kaikesta käytännön elämään puuttumisestaan huolimatta.

Pahimmat siivoajat ovat itse usein kuin rahamagneetteja.

Jimmy Åkesson yrittää siivota Ruotsia työhullujen invandrarien rahoista. Katsotaan kuinka käy. Huominen 14.9.2014 ratkaisee.

Raha on vain maksuväline. Jos olisimme valinneet oravannahat, olisikohan niille käynyt samoin ? Olisivatko he innostaneet siivoajia ?

Palme yritti siivota maailman aseista. Ja häneen osui ase. Sitä ennen hän oli pitkään ollut kuin luotimagneetti.

Epäloogisuus voittaa - aina.

Pom Pom: Kerstin Ekman.

The sleeping Beauty in Swedish Academy.

Fraudsters parade.

Name promised more joyful when you gave me. We are used to that scam artists are fun, thanks to Hollywood and other our amusing entertainers.

What look and mild-mannered woman writers should be? And the woman in general?

Kerstin Ekman has written an excellent analysis of it.

She says: "But Ahlin wrote yet so that everything was singing and playing." In fact, she writes so that the red ocher is diappearing. And so that women will wake up and recognize themselves. Look in the mirror with their own eyes, and no longer for others.

What if Lillemor and Babban would have been sisters without knowing it? What if Lillemor would have killed Babban and sunk into the black at the end of the pond? But for us, it would be agreed to, as Lillemor was hopelessly kind, paid conscientiously everything promised, behaved beautifully, she was pretty doll until the end. Babban was bad as a petty criminal, but she would not have agreed to a killer, revenge was absorbed in her own bones - consumption creativity. She had big creativity, creativity sin, paradox and lethality.

Cheats were only two. If someone just knows something, I guess it may be an fraudster title?

Pom Pom: Kerstin Ekman.

Ruotsin Akatemian nukkuva Prinsessa.

Huijareiden paraati.

Nimi lupasi enemmän iloittelua kun antoi. Olemme tottuneet, että huijarit ovat hauskoja, kiitos Hollywoodin ja muiden huvittajiemme.

Minkä näköisen ja tapaisen sen kirjoittavan naisen oikein pitäisi olla ? Ja naisen yleensä ?

Kerstin Ekman on kirjoittanut loistavan analyysin siitä.

Hän sanoo: " Mutta Ahlin kirjoitti silti niin että lauloi ja soi." Itse hän kirjoittaa niin että punamulta hiutuu. Ja niin että naiset heräävät ja tunnistavat itsensä. Katsovat peiliin omin silmin eivätkä enää toisten.

Entä jos Lillemor ja Babban olisivat olleet sisaruksia tietämättä siitä ? Entä jos Lillemor olisi tappanut Babbanin lopussa ja upottanut mustaan lampeen ? Mutta eihän se olisi sopinut, koska Lillemorhan oli toivottoman kiltti, maksoi tunnollisesti kaiken lupaamansa, käyttäytyi kauniisti, oli sievä nukke loppuun asti. Babban oli paha kuin pikkurikollinen, mutta hänkään ei olisi sopinut tappajaksi, kosto oli imeytynyt hänen omiin luihinsa - ravinnoksi luovuudelle. Hänellä oli luonteessaan luovuus, luovuuden synti, paradoksi ja tappavuus.

Huijareita oli vain kaksi. Jos joku vain tietää jotain, ei kai sillä saa huijarin titteliä ?

Pom Pom: Jimmy Åkesson.

Jestas, minähän olen pokerissa parempi kuin hän !

onsdag 10 september 2014

Pom Pom: Best Journal of Woman ?

President Kekkonen has been in the afterlife for almost thirty years and more is revealed for new female stuff. I confess that we had time to get bored in time yes, there were so many. Even without Sylvi The X-Files. After all was known that Urho´s balls attracted many public women.

Journal of woman Maaret Tyrkky (Nametranslation: Offered in the - joke) was for us young women, it is wonderful that burst the glass roof, reached wherever men. She was the only woman who was accepted. I know.

For we fine and chaste girls if at all didn´t realize that work as the womanjournalist could be that kind of cockcapturingplace . Well, now we know it.

The truth would not be tolerated when the light of day at that time. What about now?

Maarit Tyrkkö, now Huovinen, has decided to test it by publishing the book Girl with a tape recorder.

Pom Pom: Arvoisa Toimittaja Tyrkky.

Kekkonen on ollut tuonpuoleisessa jo liki kolmekymmentä vuotta ja yhä paljastuu uusia naisjuttuja. Tunnustan, että niihin ehti aikanaan kyllä kyllästyä, niitä oli niin paljon. Ilman Sylvin Salaisia Kansioitakin. Olihan tunnettua, että Urhon killuttimet kiinnostivat monia julkisuuden naisia.

Toimittaja Maaret Tyrkky oli meille nuorille naisille se ihmeellinen, joka puhkaisi lasikaton, pääsi sinne minne miehetkin. Oli ainoa nainen, joka hyväksyttiin. Niinpä.

Emmehän me hienot ja siveät tytöt silloin ollenkaan käsittäneet, että toimittajantyö saattoi olla sellainen kalunpyyntipaikka. No, nyt sen tiedämme.

Totuus ei olisi sietänyt silloin päivänvaloa. Entä nyt ?

Maarit Tyrkkö, nyk. Huovinen, on päättänyt testata sen julkaisemalla kirjan Tyttö ja nauhuri.

Pom Pom: Yes !

So clever:

tisdag 9 september 2014

Pom Pom: The famous overnight?

Is it more than that gets once 200 000 mother - in - laws ?

Pom Pom: Kuuluisaksi yhdessä yössä ?

Onko se muuta kuin että yhtäkkiä saa 200 000 anoppia ?

söndag 7 september 2014

Pom Pom: Today 7.9.2014.

Bound as the dog. With emotions. To the boring life ?

Pom Pom: Idag.

Bunden som hunden. Med känslor. Till det tråkiga livet ?

lördag 6 september 2014

Pom Pom: Outi Pakkanen - Marius.

Pakkanen has taken the better.

A chilling report of Blow Up, the perfect crime. There are several options for who the economic pot gets. It is between the lines, does this mention of even economic and financial crimes. But yes they are shiny between the lines shine as Micah. Wasted, going through a luxuriously, as the last day. Collectors collectors collector? Who is it? Always interesting. Which collects the end of the pot, or at least the largest pot. Everything is so perfect as a complete financial crimes in which no one outside You can not do anything other than to remain silent and play ignorant.

Experts also crazy making?

The book ends the threat. Is it a good ending? Unique? I do not know. Experts collect books, good endings and great beginnings. If the threat is realized, evil will win? Or who is evil? It's beautiful and stylish woman who makes a man a second time?

Which does not pass go crazy? The ominous future that will be ... "What's the rush is ready for the world." Even though the time to go bananas. Only man is missing, right? Says at least an amateur psychologist, that the world is full. That's the woman must go crazy old people said that. And all men's view, of course.

Echoes beautiful, solemn and promising as Sleeping Beauty's Wedding March, only Prince missing in Outi Pakkanen´s Marius.

A great detective story, Outi.

It has a depth and dimensions may be more than you meant at all.

Pom Pom: Outi Pakkanen - Marius.

Pakkanen on pannut paremmaksi.

Hyytävä kertomus Puhalluksesta, täydellisestä rikoksesta. On useita vaihtoehtoja kuka sen taloudellisen potin saa. On rivien välissä, eihän tässä mainita sanallakaan edes talousrikosepäilyksiä. Mutta ne kyllä kiiltävät rivien välissä katinkultana.

Tuhlataan, eletään ylellisesti, kuin viimeistä päivää. Collectors collectors collector ? Kuka se on ? Aina mielenkiintoista. Joka kerää lopulta sen potin tai ainakin sen suurimman potin. Kaikki on niin täydellistä kuin vain täydellisissä talousrikoksissa, joissa kukaan ulkopuolinen ei voi tehdä muuta kuin vaieta ja leikkiä ymmärtämätöntä.

Asiantuntijoita myös hulluksi tekemisessä ?

Kirja loppuu uhkaukseen. Onko se hyvä loppu ? Ainutlaatuista ? En tiedä. Asiantuntijat keräävät kirjojen hyviä loppuja ja loistavia alkuja. Jos uhkaus toteutuu, paha voittaa ? Vai kuka on paha ? Se kauniimpi ja tyylikkäämpi nainen, joka saa miehen toisen kerran ? Joka saa hylätyn sekoamaan ? Pahaenteinen tulevaisuus, joka tulee ...

"Mikäs kiire tässä on, valmiissa maailmassa." Ehtii vaikka seota. Vain miestä puuttuu, niinkö ? Sanoo ainakin amatööripsykologi, joita maailma on täynnä. Sehän se naisen saa sekoamaan vanhan kansan mielestä. Ja kaikkien miesten mielestä, tietty.

Kaikuu kauniina, juhlallisena ja lupaavana kuin Prinsessa Ruususen Häämarssi, vain Prinssi puuttuu Outi Pakkasen Mariuksessa.

Loistava dekkari, Outi.

Siinä on syvyyttä ja dimensioita ehkä enemmän kuin olet tarkoittanutkaan.

torsdag 4 september 2014

Pom Pom: Beggar of Love.

https://www.facebook.com/video.php?v=701840696521060

Father Ray Kelly, he makes me the beggar of Love.

Pom Pom: Love today.

You

the whole world

to the east

west

the future

thing of the past

the present moment

children

older

spouse

and other other residents.

I need

need

needs

all need love.

If you do not get it

scab to share it

maybe you will get back

something.

Your reputation may go to

but it is worth it.

Perhaps.

Perhaps not.

Pom Pom: Rakkautta tänään.

Sinuun

minuun

koko maailmaan

itään

länteen

tulevaisuuteen

menneisyyteen

nykyhetkeen

lapsiin

vanhempiin

puolisoon

ja muihin kanssaeläjiin.

tarvitsen

tarvitset

tarvitsee

kaikki tarvitsevat rakkautta.

Jos et saa sitä

rupea jakamaan sitä

ehkä saat takaisin

jotain.

Maineesi saattaa mennä

mutta se on sen arvoista.

Kenties.

Kenties ei.

onsdag 3 september 2014

Pom Pom: My 80´s when Italo Calvino wrote about me, his true admirer.

Italo Calvino: General Library (Tammi 2012). Italo Calvino applied:

A man walked up the sidewalk in the middle of the street, took a couple of steps backward gaze up at the facing, raised hands torveksi her mouth and screamed towards the upper layers of the house, "Eeva-Maija!"

A man's shadow was afraid, and snuggled up to his feet.

Another man passed by. The man shouted again: "Eeva-Maija!" A man came to the second and said: "You must scream louder, he does not hear otherwise. Let's try together. If I count to three and then begin. "

He declined: "One, two, three." And they cried out together: "Eeva-Maija!"

A small number of a friend, who was returning to the theater or the café, spotted them. "Wait," they said, "we will come to that." They, too, took the middle of the street, and become the first man fell one two three, and they shouted in chorus: "Ee - va-Ma - ija!"

A couple of other passers-by joined them, a quarter of an hour to get a set was already big, almost fifty people a set. And whenever this arrived at this someone new.

Was not very easy to shout at the same time. There was always someone who started too early or too late to quit, but in the end the group to moderate. It agreed that the "Ee" shouted low and long, "va" high and long, "Ma-ija" low and short. It sounded pretty good. At times became a little discord, when someone does not kept pace.

A number of started already sounds pretty when someone is coherent with the sound on the basis of a face full of freckles, asked:

"But are you quite sure that he is at home?"

"I'm certainly not," said the man started.

"Too bad," someone else said. "From you, therefore, forgot the key to your home?"

"No, replied the man started," Yes, I have the key. "

"No," they all wondered, "why do not you go in?"

"I do not live here," replied the man started. "I live on the other side of the country."

"Well, uh, I'm sorry if I'm curious," man with freckles in his sound asked, skeptical, "who lives here then?"

"I just do not know."

That is among the well-liked.

"In that case," said one of the voice belonged to a lot of teeth, "could you tell me why you cry here Eeva-Maija? "

"I'm concerned, we might as well shout for someone else or in another place. Same for me it is."

Reply aroused public resentment.

"Surely you do not like us trying to fool?" man with freckles in his sound asked suspiciously.

"Of course not," said the man started to hurt, and turned to the other in the waiting that they would strengthen his sincerity. But all were silent without realizing what he was seeking. The atmosphere was bothered.

"Well, done this," someone said good-naturedly. "Let's scream, Eeva-Maija once again and let's after all the home. "

And so they repeated once again: "One two three Eeva-Maija!" But it does not sound too good.

Then they split up, each in its own direction.

Started the man had already turned the square, when he thought he heard a voice that cried, "Ee - va - Ma -ija!"

Someone had apparently left to scream. Someone stubborn.

Pom Pom: Minun 80-lukuni kun Italo Calvino kirjoitti minusta, totisesta ihailijattarestaan.

Italo Calvino: Kenraali kirjastossa (Kustannusosakeyhtiö Tammi 2012). Italo Calvinoa soveltaen:

Mies käveli jalkakäytävältä keskelle katua, otti pari askelta taaksepäin katse ylös suunnattuna, nosti kädet torveksi suunsa eteen ja huusi kohti talon ylimpiä kerroksia: "Eeva-Maija !"

Miehen varjo säikähti ja käpertyi hänen jalkoihinsa.

Joku toinen mies kulki ohi. Mies huusi uudestaan: "Eeva-Maija !" Mies tuli toisen luo ja sanoi:"Teidän pitää huutaa kovempaa, ei hän muuten kuule. Yritetään yhdessä. Jospa minä lasken kolmeen ja sitten aloitetaan."

Hän laski: "Yksi, kaksi, kolme." Ja he huusivat yhdessä: "Eeva-Maija !"

Pieni ystäväjoukko, joka oli palaamassa teatterista tai kahvilasta, huomasi heidät. "Odottakaa", he sanoivat, "me tulemme mukaan." Hekin siirtyivät keskelle katua, ja ensiksi tullut mies laski yksi kaksi kolme, ja he huusivat kuorossa: "Ee - va-Ma - ija !"

Pari muuta ohikulkijaa liittyi seuraan, varttitunnin päästä joukko oli jo iso, melkein viidenkymmenen hengen joukko. Ja aina tämän tästä saapui joku uusi.

Ei ollut helppo huutaa hyvin yhtä aikaa. Aina oli joku joka aloitti liian aikaisin tai lopetti liian myöhään, mutta lopulta joukko onnistui kohtalaisesti. Se sopi, että "Ee" huudettiin matalana ja pitkänä, "va" korkeana ja pitkänä, "Ma-ija" matalana ja lyhyenä. Se kuulosti melko hyvältä. Välillä tuli pientä eripuraa, kun joku ei pysynyt tahdissa.

Joukko alkoi jo kuulostaa varsin sopusointuiselta kun joku jolla äänen perusteella oli kasvot täynnä pisamia, kysyi:

"Mutta oletteko ihan varmoja, että hän on kotona ?"

"En minä ainakaan", sanoi se aloittanut mies.

"Ikävä juttu", joku toinen sanoi. "Teiltä siis unohtui avain kotiin ?"

"Ei, vastasi se aloittanut mies, "kyllä minulla avain on."

"No", kaikki ihmettelivät, "miksi te ette mene sisään ?"

"En minä täällä asu", vastasi se aloittanut mies. "Asun toisella puolen maata."

"No, tuota, anteeksi jos olen utelias", pisamaääninen kysyi epäilevästi, "kuka täällä sitten asuu ?"

"En minä vain tiedä."

Tästä ei joukossa oikein pidetty.

"Siinä tapauksessa", sanoi yksi jonka äänessä kuului paljon hampaita, "voisitteko kertoa, miksi te huudatte täällä Eeva-Maijaa ?"

"Minun puolestani me voisimme yhtä hyvin huutaa jotakuta toista, tai jossakin toisessa paikassa. Sama se minulle on."

Vastaus herätti yleistä närää.

"Ette kai te pidä meitä pilkkananne ?" pisamaääninen kysyi epäluuloisesti.

"En tietenkään", sanoi se aloittanut mies loukkaantuneena ja kääntyi muihin päin odottaen että he vahvistaisivat hänen vilpittömyytensä. Mutta kaikki olivat vaiti tajuamatta mihin hän pyrki.

Tunnelma oli vaivautunut.

"No, tehdään näin", joku sanoi hyväntahtoisesti. "Huudetaan Eeva-Maijaa vielä kerran ja lähdetään sen jälkeen kaikki kotiin."

Ja niin he toistivat vielä kerran:"Yksi kaksi kolme Eeva-Maija !" Mutta se ei kuulostanut kovin hyvältä.

Sitten he hajaantuivat kukin omaan suuntaansa.

Aloittanut mies oli jo kääntynyt aukiolle, kun hän oli kuulevinaan äänen joka huusi:"Ee - va - Ma -ija !"

Joku oli ilmeisesti jäänyt huutamaan. Joku itsepäinen.

tisdag 2 september 2014

Pom Pom: Dear Andie.

It's late and it's already a lot. Have you remembered to put thick lamb´s wool foot? The castle walls are so rocky, cold and thick and watches resonant voice. You do not need to change to sleep well, says a man does for science. I have always known it.

måndag 1 september 2014

Pom Pom: Todettu jälleen.

Viini on intiimi juoma