Pom Pom: Sairas, sairaampi, kuollut !

Media haluaa sairauksille kasvot. On muotia. Bipolaarit hyväksytään aivan eri tavalla kuin ennen. Syy: Stephen Fry, joka kertoi avoimesti sairauksistaan. Ei ole ollenkaan häpeällistä olla hullu, enää. Sillähän on aikaansaatu loistava ura. Vain skitsoilla on vaikeaa. Kukaan ei halua antaa kasvojaan sille sairaudelle. Koska se ei ole taloudellisesti tuottavaa. Epätoivoiset runoilijat eivät useinkaan tienneet itse sitä, että he olivat skitsoja. Hehän olivat jännittäviä poikkeuksia säännöistä, joita yhteisöt seurasivat kiinnostuneina. Ja veronmaksajat elättivät, sillä syömättä ja varsinkaan juomatta ei elä. Ja Kylähullu voi olla tietyllä tavalla tarpeellinen. Parkinsonistakin selviää, selviäähän Mike Fox:kin. Fetma: Jos laihduttajat eivät levittelisi läskejään lehtien palstoilla olisi tyhjää. Ja lihavat voisivat huonommin. Pukeutumisohjeet, joissa kätkeminen on tärkeintä, puuttuisivat. Diabeteksellä on monet kasvot, mutta he eivät ole erityisemmin suosiossa, koska karkkeja täytyy myydä. Sydän ja sen viat on aina esillä. Koko ajan kuolee kuusikymppisiä täysin terveitä miehiä. Isäni sanoikin jo 50-vuotissyntymäpäivänään, että nyt alkoi se nuppakymmen, jolla päitä putoaa. Tilastoja lukematta on sellainen tuntuma, että se on siirtynyt vähän tuonnemmaksi, eteenpäin ja nuppakymmen alkaakin vasta kuusikymppisenä. Alzheimeriinkin on löytynyt jo lääkkeitä, ei ole lähipiirin kokemusta siitä joko ne ovat löytäneet tiensä tavallisille potilaille. 5:2 - dieetti on suuressa suosiossa. Kukaan ei ole julkisesti kertonut, että se ei ainkaan sovi porfyriapotilaille, joille eivät paastot eivätkä GI-dieetit käy. Heille on laihduttaminen ja hoikkana pysyminen sitä kaikkein vaikeinta kun pitää syödä hiilihydraatteja. Suomessa heitä on vain 200, Ruotsissa noin 1000. Sairaus on sen verran harvinainen, että sitä sairastavat eivät ole massatiedotuksen kohteena. ADHD:tä tuntuvat sairastavan melkein kaikki mediaihmiset. Taitaa olla kaikkein hyväksytyin sairaus. Kaikki ymmärtävät niin kauan kun ei vain satu ihan lähipiiriin. Ovat niin vaikeita, ennen sanottiin, että tyhjät tynnyrit pitävät eniten ääntä. Kukaan ei ole sanonut ääneen sitä ADHD:stä, mutta lienee ajatellut sitäkin enemmän. Kirjoittava ihminen voi todeta: En ole ADHD, siksi en pärjääkään. Syöpäsairaiden kanssa olemme itkeneet jo kymmeniä vuosia. Autistit ovat hiljaa. Ehkä he vain toimivat. Menestyneet miehet hiljaisessa maassa, Suomessa, on tunnistettu vähitellen autisteiksi ja vaimot ja sisaret ja tyttöystävät ja lähisihteerit ovat saaneet tiettyä ja määrätynlaista tyydytystä kun vaikeat onkin sairaita eikä heissä kenties olekaan niin paljon vikaa, kenties ei ollenkaan. Hyvä media, hullu valtias, huhut kuolemastani ovat liioiteltuja, toistaiseksi. Hurraa ! Nyt on myös Aspergerin syndrooma saanut kasvot. Oikein sievät. Nätti Paula, joka pitää esitelmiä sairaudestaan. Jos ei ole lähipiiriin sattunut potilasta on aika kauhuissaan oireista. Mahdotonta oppia historiaa ? Minulla oli aikaisemmin keinona keksiä joitain hävyttömiä vitsejä muistiavuksi. Mitä härskimpi vitsi oli sen paremmin siihen liittämäni asiat muistin. Varoin tarkasti kertomasta niitä muille, silloinen roolini ei olisi niitä kestänyt. Sitten vuosia myöhemmin luin jonkun amerikkalaisen muistioppaan, jossa hän suositteli suurinpiirtein samoja keinoja. Niin se on jos jotain keksimme, toisella puolen maailmaa jokun on keksinyt saman ! Maailma onkin pieni, kuin kynänteroittimen kokoinen maapallo. Aina joskus.