söndag 2 juni 2013

Pom Pom: Camouflage.


Wikipedia viisaasti tietää, että materiaalilla, väreillä tai valaistuksella voimme salata
näkyvyyttämme tai naamioitua kokonaan. Nopeilla liikkeillä vaikeutamme paikallistamista.
Keinotekoisilla varjoilla voimme hämätä paljon, jopa saada aikaan läpinäkyvän illuusion.
Kun krypteeraan datani se on taitavaa camouflagea. Kuitenkin tekstini saadaan selville.
Hehän ovat taitavampia kuin vakoojat konsanaan sota-aikana.
Kun käytän ilmaisussani vain symboleita, kätken tai yritän kätkeä varmasti jotain.
Totuus, josta olen valittanut aikaisemmin on, että mitä enemmän kerron sitä enemmän kaikki
luulevat minun salaavan jotain.
Kun muutan Suomesta Ruotsiin minulla tuskin on tarvetta kertoa kaikille muille onnettomille,
että olen supersuomalainen. Ainoastaan vähemmistömme saa plussaa kertomalla täällä mikä maa.
mikä valuutta on alkuperäinen. En kadehdi heitä koska he ovat vähemmistöä molemmin puolin
Pohjanlahtea ja tunnettuahan on, että vähemmistöön kuuluminen on aina aika paskamaista.
Siis alan käyttää camouflagea avukseni niin paljon kuin suinkin. Ystävälliset tyhmät
valistavat kyllä työpaikoilla ja muualla mistä maasta olen tullut koska nimeni on niin
selvästi suomenkielinen ja tekevät turhaksi kaikki maassaan sulautumisyritykseni. Joten
parempia keinoja etsin mutta tietenkin turhaan. Koskaan ei mieleeni juolahtanutkaan, että
haluaisin muuttaa Ruotsiin puhuakseni suomea. Fokusoidun hiomaan ruotsinkielentaitojani.
Mutta nämä ystävälliset tyhmät ovat itsepäisiä ja tehokkaita. Niinpä kaikki jotka suinkin
osaavat puhuvat minulle suomea. Hyvin usein jotain kielitaantumaa jostain 50-luvulta
ja jostain Kainuun tai Lapin syrjäkylästä. Niinhän se homma käy.
Kaipaan kipeästi opastusta parempaan camouflageen Mietin mitä leopardi tekisi jos se
yhtäkkiä kadottaisi pilkkunsa. Kyllä sillä voisi elanto vaikeutua ja se voisi ruumiiksi
muuttua. Isompia petoja sillekin riittää.
Uskontokin voi olla vain camouflagea. Samoin fackin jäsenyys.
Keeping down with the Jones on tuttua kaikille pienillä paikkakunnalla asuville. Et voi
olla rikkaampi kuin naapurisi, et ainakaan kauaa.
Ruotsissa tekee mieli sanoa: Kulttuurihomot, älkää olko niin ihania. Alitajuntani tekee
minulle vakavia temppuja. Olen sinkku ja katselen ympärilleni sillä silmällä. Ihastun
jonkinasteisesti komeisiin miehiin silloin tällöin. He paljastuvat kerta toisensa jälkeen
täällä homoiksi.Alitajuntani päättää - kysymättä minulta lupaa - ruveta käyttäytymään
mahdollsimman miesmäisesti miellyttääkseni heitä. Seksuaalisuuteni tekee sen. Huomaan sen
aina jälkeenpäin ja yritän taistella sitä vastaan. Mutta huomaan luovuttaneeni. Nytkin
ainoat miehet Ruotsissa, jotka koen kiinnostaviksi ja joihin haluaisin tutustua ovat -
homoja.
Naisten viha tekee saman asian. Jos kohtaan sitä yritän alitajuisesti muuttua niin
miesmäiseksi kuin suinkin. Koska kaikki naiset pitävät miehistä. Miten muuten se pitäisi
kohdata ? Joskus on tunne kuin kulkisi Hampurin Reeperbahnilla katselemassa lasivit-
riinejä.
Totean, että Ruotsi ei sovi minulle.Minä haluan olla nainen, naisellinen nainen. Jälleen
valitan sitä, että en voi olla nainen. Ruotsi, teet minut miesmäiseksi. En pidä siitä.
Ja Suomessa yhteiskunta palkitsi "miesmäisyyttä" työelämässä, ura kulki piikkisuoraan
ylöspäin ja huipulle. Mitä miesmäisempi olet sitä paremmin sujui ura.
Miksi kerron tämän kaiken ?
Ehkä jollain muullakin on ollut samoja tuntemuksia. Jopa ongelmia. Luettuaan nämä rivit
hän ehkä ymmärtää tilanteensa paremmin ja voi tehdä omat ratkaisunsa selkeämmin.
Yleensä en pidä itseäni ainutlaatuisena, mutta näitä tuntemuksia en ole kuullut kenenkään
valittavan.
Minä haluan pilkkuni takaisin.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar