IN MEMORIAM
IRJA TUULIKKI RINKAMA 27.5.1919 - 22.11.2012.
o.s. Harju.
Isäni sanoi joskus, että meidän suvun hanhet on joutsenia. Nousevat lentoon, kuitenkin. Niin Irjastakin, isän
serkusta tuli ensin Kapellimestarin primadonna ja sittemmin oopperan kapellimestari, säveltäjä Nisse Rinkaman
(v:een 46 Ringbom) ensimmäinen vaimo.
Irjan isä oli Pöllölän poika Teofilus Harju Ruovedeltä.
Hän perusti aikoinaan Tampereelle rakennusliike Mattinen ja Niemelä Oy:n, joka on vieläkin toiminnassa.
Irja syntyi Tampereella, eli suurimman osan elämästään Helsingissä ja nukkui pois Tampereella.
Hänet haudattiin 19.1.2013 Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle Harjujen sukuhautaan kauniin ja heleän laulun ja ystävien saattamana.
Koti oli isänmaallinen ja ankarana sota-aikana pieni kiharatukkainen tyttö pyrki lotaksi. Selkäreppu
oli puolen tytän kokoinen.Valitsija sanoi ratkaisevat sanat: "Mene tyttö kotiin, kyllä me tämä sota selvitään."
Ja niin ura lottana jäi saamatta. Sitä Irja pahoitteli useaan kertaan.
Loistoakin oli elämässä Irjalla.
Savoyn juhlapöydistä tarttui mukaan Irjan lempikukaksi päivänkakkara. Niitä oli vaikea löytää muistotilaisuuteen kun
kukkakioskit ovat kadonneet ja muuttuneet vitriiniautomaateiksi.
Monet julkkikset kuuluivat myöhäiseen ikään asti lähiystäväpiiriin.
Vanhemmiten Irja joskus joutui toteamaan, että eihän tässä meinaa kauneus millään riittää !
Hän keräsi sillä sanomisella meiltä muilta vahvasti sympatiapinnoja !
Pitkään elämään mahtui myös draamaa.
Se kenties aiheutti sen, että Irja oli mielipiteissään toisinaan vahva kuin tuomiopäivän pasuuna.
Kovin onnettomuus oli ainoan pojan poistuminen ajasta ikuisuuteen
yllättäen alle 50-vuotiaana. Lapsen kuolemasta oli mahdotonta toipua ja Hietaniemen hautausmaalle kulki usein
lohduton tie. Asianajaja Riku Rinkama oli keskellä aktiivista elämää valmistelemassa väitöskirjaa kun terveys petti.
Takana oli ura TV:ssä nuoriso-ohjelman vetäjänä (sittemmin Tiffany-johtajan) Meri Lintulahden kanssa
ja useat esiintymiset Hampurin televisiossa.
Suosio Saksassa oli valtava, mahtoiko siitä olla kiittäminen supervaaleita kiharia hiuksia ja
iloista hymyä.
Yö on tullut
timantteihin pukeutuu taivas
mitä ovat tähdet
kenties sieluja pienten ihmisten
Ja aika on muuttunut ikuisuudeksi.
Irja Rinkamaa kaivaten ja muistaen:
Eeva-Maija Harju-Virta
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar