Jos ihminen keskittyy koko ajan ajattelemaan vain itseään, hän sekoaa.
Kyllä itsekkyys on kuolemansynti.
Meidän tulee tietoisesti muuttaa ajatuksiamme ja asenteitamme siihen suuntaan, että huolehdimme toisista ihmisistä itsemme lisäksi. Se kuinka monesta pystymme huolehtimaan riippuu energiamme määrästä ja älykkyydestämme.
Aikojen alusta lähtien vaimo on huolehtinut miehestä ja mies naisesta. Ja molemmat lapsista ja molempien vanhemmista. Ja sukulaiset toisistaan. Perheyhteisöä parempaa ei ole keksitty vuosituhansiin.
Nykyaikana yhteiskunta on antanut meille asenteen, että se tekee sen.
Näin on ollut ehkä vain 60-,70-,80-ja 90-luvuilla. Niin ei ollut aikaisemmin eikä se toimi enää juuri kun olemme sen oppineet. Tämä vastuuton vastuu on siirtynyt ja siirtymässä takaisin yksilöille.
Seurauksena on, että jotkut nääntyvät tämän velvollisuuden alle kun se ei ole yleinen käsite.
Mutta voimme hyvin kun tunnemme olevamme hyödyllisiä ja hyviä.
On hyvä opettaa lapsille että heidän tulee huolehtia vanhemmistaan. Ei sitä ennen edes sanottu ääneen. Luettiin kyllä jokin opettavainen satu kaltoin kohdelluista vanhuksista, jotka saivat syödä ateriansa puurokupeista, mutta ei juuri muuta.
Ainoa keino saada todellista muutosta on asennekasvatus pienestä lähtien.
Mielenterveyden hoito voisi keskittyä siihen, että jokaiselle potilaalle annetaan joku huolehdittava, ehkä potilaat voisivat huolehtia toisistaan. Tämä ei tietenkään sovi raskaisiin ja vakaviin tauteihin vaan kevyempiin oireisiin.
Herra, herätä ympäristömme huomaamaan jos keskitymme ajattelemaan vain itseämme.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar