Pom Pom: Riku Korhonen - Nuku lähelläni.

Riku Korhosen kirja Nuku lähelläni kertoo parisuhteesta, joka alkaa ilman pienintäkääm ihastumista
saatikka rakastumista. Sattuma ajaa yhteen kaksi ihmista, pojalle tyttö on ainoa tuttu vieraassa
kaupungissa, tyttö vaikuttaa siltä, jolla on ollut liikaa poikaystäviä. Korhonen kirjoittaa pitkiä
lauseita, kuin saksaa suomennettuna. Tässä yksi lause, jonka pituus on 1/3 sivusta:
"...äidillä oli rakastajia ja isällä rakastajattaria, ja kunnioittavana ja intohimoisena alkanut
taistelu muuttui vuosikymmenten myötä yhä katkerammaksi ja tyhjänpäiväisemmäksi vanhusten sodaksi,
jossa oli luovuttu aluevaatimuksista , mutta aseita ei osattu laskea..."
Kirjan älykkäin lause on tässä:
"No, jos olisit älykkö, olisin jo huomannut."
Muita huomionarvoisia:
"...katsella sitä...melkein kolmen vuoden päästä."
"...ja minä huomaan taas muistuttavani Tuomasta, vaikka meillä on eri isät ja hän on tuhkaa."
"...murheet siellä vain kasautuvat ja sakenevat..."
"Ajoittain tuskin erotan...itseäni kuvitelmasta."
"...olen tahtomattani alkanut rakentaa kaikkea vieraan ihmisen varaan."
"Olen kulkenut niin kauas pakkomielteiden maahan..."
"...rakkaudesta...se on vain sitä, että ihminen menee toista ihmistä kohti ja luottaa siihen, mitä
selkäpuolella tapahtuu."
"Onko rakkaus feminiini ?"
"Ehkä tätä samaa leikkiä leikkii samalla hetkellä noin miljardi pariskuntaa, jotka kaikki katsovat
kumppanissaan unen kuvaa."
"...toive saada halu tasapainoon."
"Onko sellainen seksuaalinen paikka, jokin pysyvästi pimeä...johon lennetään halpalennolla, yön halki,
yksin, tapaamaan ikuisuuden diktaattoria ?"
"...oma olemassoloni lepää naiseni unessa."
"...päivänvärisiä ajatuksia..."
"...lavetti laskeutui hitaasti, tuuli puhalsi kasvoilleni ja kaikki kieppui, korkeus tuntui mielisairauden
muodolta, niin ylhäältä ei voinut olla paluuta mihinkään normaaliin,..."
Tämähän on kuin suoraan minun elämästäni. Ja tähän pitäisi pyrkiä:
"Elämässä on harvoja sitovia lakeja. Yritin hengittää syvään ja vähitellen tuuli auttoi siinä, sain
happea, pysyin tajuissani."
"Ihmiset jättävät toisiinsa jälkiä, jotkut likaisia, jotkut puhtaita."
"...elämme useaa elämää, tässä hetkessä, omissa unissamme ja toisten..."
"...kovia kokenut kissa ja ymmärsi eloonjäämiskamppailusta enemmän kuin minä, en kadehtinut sen tietoja..."

Alan tajuta miksi Riku Korhonen on vaihtanut ammattinsa lääkäristä kirjailijaksi. Ensimmäinen ajatus siitä oli IDIOOTTI. Hylkään sen täydellisesti.
Jos luet yhden kaunokirjallisen teoksen vuodessa, se kirja on tässä. Mutta kansainväliseen menestykseen tarvittaisiin Happy End, veikkaan...
Riku Korhosen paras teos. Jo nimi Nuku lähelläni on ihana. Taso on korkea, edellinen kirja sai EU:n kirjallisuuspalkinnon vuonna 2010.